Kokemukseni helluntailaisessa tilaisuudessa alkoi astuessani kirkkoon. Siellä soi musiikki, ja samat melodiat toistuivat yhä uudelleen. Ihmiset seisoivat, hyppivät ja tanssivat; jotkut juoksivat jopa ympäriinsä. Löysin itseni istumasta nurkassa kirkon takana oikealla puolella. Istuessani siellä ja tarkkaillen en voinut olla näkemättä näitä ihmisiä jotenkin jonkin haltuun ottamina. Huomasin miesten liikkuvan, kun naiset hyppivät ja nytkähtelivät ikään kuin transsissa. Se oli kammottava näky, vähintäänkin sanottuna.
Sitten miehet alkoivat hieroa itseään, mitä en ollut koskaan nähnyt missään kirkossa. Kuinka he kehtasivat? Naiset harjoittivat viekoittelevaa tanssia, ja vanhemmat miehet katsoivat nuorempia silmissään kipinä kuin nuoret oriit. Yhtäkkiä naiset viekoittelevasti tanssiessaan alkoivat oksentaa ja vapauttaa itseään lattialle. Tämän kaoottisen tilanteen edetessä kirkon ikkunat alkoivat avautua ja sulkeutua itsestään.
Tämän kaoottisen tilanteen edetessä ilmapiiri kirkossa muuttui entistä levottomammaksi. Musiikki kasvoi voimakkaammaksi, melkein peittäen alleen ihmisten liikkeiden ja äänien äänet. Tunsin levottomuuden hiipivän ylitseni, ihmetellen millaisia hengellisiä voimia tässä paikassa oli liikkeellä. Kaos keskellä huomasin, että jotkut yksilöt puhuivat kielillä, heidän äänensä kohoten huoneen hälinän yläpuolelle. Se oli äänien sekamelskaa, ilman havaittavaa järjestystä tai merkitystä.
Koko tilanne tuntui surrealistiselta, kuin painajainen, joka avautui silmieni edessä. Katselin ympärilleni toivoen löytäväni jonkinlaista normaaliutta tai järkeä kaiken tämän hämmennyksen keskeltä, mutta kaikki mitä näin oli enemmän sekasortoa ja hysteriaa. Oli kuin kaikki olisivat menettäneet hallinnan, tempautuneet mukaan hurmoksen ja hurmion aaltoon. Tuolloin tiesin, että minun oli lähdettävä. Huoneessa vallitseva energia tuntui painostavalta, tukahduttavalta jopa. Tein tieni kohti uloskäyntiä, epätoivoisena päästäkseni pakoon kirkon ympärillä vallitsevaa hulluutta. Astuessani ulos viileään yöilmaan, otin syvän henkäyksen, kiitollisena vapaudesta, joka oli poistaa kaaoksen sisätiloista.
Pohtiessani kokemustani en voinut ravistaa pois itsestäni jäänyttä levottomuuden tunnetta. Se oli ilta, jota en koskaan unohtaisi, kurkistus maailmaan hengellisen hurmoksen, jota en koskaan kuvitellutkaan olevan olemassa.
Sitten miehet alkoivat hieroa itseään, mitä en ollut koskaan nähnyt missään kirkossa. Kuinka he kehtasivat? Naiset harjoittivat viekoittelevaa tanssia, ja vanhemmat miehet katsoivat nuorempia silmissään kipinä kuin nuoret oriit. Yhtäkkiä naiset viekoittelevasti tanssiessaan alkoivat oksentaa ja vapauttaa itseään lattialle. Tämän kaoottisen tilanteen edetessä kirkon ikkunat alkoivat avautua ja sulkeutua itsestään.
Tämän kaoottisen tilanteen edetessä ilmapiiri kirkossa muuttui entistä levottomammaksi. Musiikki kasvoi voimakkaammaksi, melkein peittäen alleen ihmisten liikkeiden ja äänien äänet. Tunsin levottomuuden hiipivän ylitseni, ihmetellen millaisia hengellisiä voimia tässä paikassa oli liikkeellä. Kaos keskellä huomasin, että jotkut yksilöt puhuivat kielillä, heidän äänensä kohoten huoneen hälinän yläpuolelle. Se oli äänien sekamelskaa, ilman havaittavaa järjestystä tai merkitystä.
Koko tilanne tuntui surrealistiselta, kuin painajainen, joka avautui silmieni edessä. Katselin ympärilleni toivoen löytäväni jonkinlaista normaaliutta tai järkeä kaiken tämän hämmennyksen keskeltä, mutta kaikki mitä näin oli enemmän sekasortoa ja hysteriaa. Oli kuin kaikki olisivat menettäneet hallinnan, tempautuneet mukaan hurmoksen ja hurmion aaltoon. Tuolloin tiesin, että minun oli lähdettävä. Huoneessa vallitseva energia tuntui painostavalta, tukahduttavalta jopa. Tein tieni kohti uloskäyntiä, epätoivoisena päästäkseni pakoon kirkon ympärillä vallitsevaa hulluutta. Astuessani ulos viileään yöilmaan, otin syvän henkäyksen, kiitollisena vapaudesta, joka oli poistaa kaaoksen sisätiloista.
Pohtiessani kokemustani en voinut ravistaa pois itsestäni jäänyttä levottomuuden tunnetta. Se oli ilta, jota en koskaan unohtaisi, kurkistus maailmaan hengellisen hurmoksen, jota en koskaan kuvitellutkaan olevan olemassa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kiitos todistuksesta !
Mitä kuvailet, vastaavaa asiaa kerrotaan 2. Mooseksen kirja 32:1-6. Vertaa sitä siihen, miten helluntailaiset pitävät kokouksiaan, tanssivat, laulavat ja ovat transsissa.
(3-4 ) "Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: "Huomenna on Herran juhla". Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään."
Nousivat iloa pitämään" on siis hepreankielisessä Raamatussa ilmaistu käsite, joka kääntyy englanniksi "indulge in revelry" eli suomeksi "harrastaa mässäilyä"! liialliseen juhlimiseen tai hillittömään hauskanpitoon, usein ilman huomioonottamista seurauksista tai vastuusta. Se voi kuvata tilannetta, jossa ihmiset juhlivat tai nauttivat liikaa, ilman hillityn käytöksen rajaa elikkä olivat transsissa.
Kuvaus muutoin tarkalleen oikein, mutta kukaan ei ulvo kuin kiimainen kojootti. Siinä menee uskottavuus.
Olen ollut monta kertaa helluntailaisten kokouksissa. En ole nähnyt mitään aloituksen kuvaamaa siellä.
Olisikohan keksitty koko juttu!
Uskaltaisitko rehellisesti kertoa, mitä sinä olet kokenut ko. tilaisuuksissa? Oletko itse hurmoksissa?
Itse olen ollut yhden kerran yksinäni, n. 40 v. sitten Tikkurilassa sellaisessa. Voin uskoa molemmat kertomukset totena. Oksentamista en nähnyt, mutta järkyttävää kielillä molotusta kilpaa. Se tuli ilmeisesti vatsasta, koska haju ja hapen kulutus oli käsin kosketeltavaa. Ainoa hyvä asia oli, että kukaan ei huomannut minua eikä jälkeenpäinkään. Mukana kauhukseni oli yksi luterilainen (suuresti arvostettu), vanhempi, naispuolinen seurakunta-aktiivi.
Shamanistisissa istunnoissa (jouduin n. 4 vuotiaana) sellaiseen kerran. Outoja, yliluonnollisia, ahdistavia ilmiöitä tapahtuu. Toivon varjeltuvani sellaisilta vastedes.
Tässä on kokemuksia pakkovauvakastettujen pastoreista ja kirkkoherroista.
https://www.seiska.fi/kotimaa/kirja-pappi-kari-kanala-oli-sarjapettaja-karua-tekstia-ex-vaimolta/1286531
Rukouspiirissämme oli nainen, joka kuului helluntaiseurakuntaan. Hän näki unen, jossa oli seurakunnan kokouksessa. Jäsenet menivät alakertaan jonkinlaiseen huoneeseen ja siellä he harjoittivat seksiä estoitta ja muiden katsellessa. Sitten joku veljistä pyysi tätä naista myös yhtymään kanssaan. Nainen tunsi kauhua ja juoksi pois temppelistä.
Ymmärsimme tästä unesta, että helluntai on villitsevien henkien tyyssija.
Keksitty juttu. Sua noi seksijutut tuntuu kiinnostavan. Jopa kuvittelet sellaisia kerrottavan "rukouspiirissä" . Sun jutut kuulostavat lähinnä joltain saatanistin fantasioilta.
Minä uskon sua //Stina
Pesee hampaat ja ja kädet nii tulee parempi olo ja muista otaa mielilääkket //Stina
Muistan erään tapahtuman pentekostaalisen kokouksen aikana. Saarnaajan äänen kajahdellessa pyhäkössä en voinut päästä eroon tunteesta, että jotain oli pielessä. Hänen sanansa, vaikka kauniisti lausuttuja, tuntuivat kantavan epäluonnollista painoa, ikään kuin pimeyden vaaniessa pinnan alla. Ja sitten, kauhukseni, näin ne – pienet, limaiset otukset ilmestyivät hänen suustaan jokaisen lausutun tavun myötä.
Sammakot. Satoja niitä, pulppuillen loputtomana virtana, niiden pullistuneet silmät ja liukas iho kammottava näky saarnatuolin taustalla. Katsoin hämmästyneenä hiljaisuudessa, kun ne hyppelivät ja vääntelivät, täyttäen ilman kaikuvilla kurnutuksilla.
Seurakunta pysyi tietämättömänä, lumoutuneena saarnaajan saarnasta, tietämättöminä synkästä näytelmästä, joka avautui heidän silmäinsä edessä. Halusin huutaa, varoittaakseni heitä vaarasta, joka piili heidän keskuudessaan, mutta pelko piti minut vangittuna. Kun saarna saavutti huippunsa, sammakot näyttivät moninkertaistuvan, niiden määrän paisuessa kunnes ne valahtivat saarnatuolin reunojen yli ja lattialle. Panikoiduin tajutessani edessäni tapahtuvan kauhun laajuuden.
Ja sitten, yhtä äkkiä kuin se oli alkanut, saarnaaja vaikeni. Sammakot hävisivät kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, jättäen jälkeensä vain jatkuvan levottomuuden ja epäuskon tunteen. Pakenin pyhäkön, mieleni pyöriessä vastaamattomien kysymysten parissa. Mitä synkkiä voimia olin todistanut? Ja mitä muita kauhuja piilottui hurskauden ja antautumisen kulissien taakse?
Sammakot tulivat ulos hänen suustaan, kun hän ei ollut pessyt hampaitaan. Heidän hengityksensä haisee niin ällöttävästi. Heidän pitäisi ostaa edes purukumia. Uskon mitä näit ! Kiitos todistuksesta //Stina
Kun istuin hellari kirkossa, huomasin lukuisia naisia suuntaavan käytävään lähellä pääovia. He katosivat muutamaksi minuutiksi ennen kuin palasivat yksi kerrallaan. Samalla saarnaaja jatkoi puhumistaan, mutta tämä outo käytös jatkui noin tunnin ajan. Kiinnostuin siitä, mitä tapahtui, joten lyhyen tauon aikana saarnaajan puheessa luikin hiljaa paikaltani ja suuntasin tietäni käytävälle, jonne naiset menivät ja tulivat.
Kun lähestyin, haistoin jotain todella pahaa, koko käytävä haisi ulosteilta. Sitten tajusin, mitä naiset tekivät - he menivät käytävälle piereskelemään. En ollut koskaan kokenut mitään niin vastenmielistä ja inhottavaa aiemmin. Tuntien oloni ylivoimaiseksi, juoksin nopeasti ulos ja suuntasin kotiin.
Kävellessäni kotiin ohitin pienen kioski-auton, joka myi tacoja pavuilla. Tajusin, että ehkä naiset olivat syöneet siellä, sillä pavut tunnetaan kaasun tuottajina. Ajatus sai minut värisemään, kun kiirehdin pois paikalta.
Piirskälevät niin että koko sali haisee ulosteelta, olen itsekin huomannut sen. Miehet eivät pese käsiään kun tulevat vessasta, ja kaikilla on vessapaperia taskussa. Sitten kun naiset alkavat tanssia, he ottavat esiin vessapaperit ja laittavat ne housujen sisälle. Aivan sairasta touhua. He eivät myöskään pese hampaita, joten heidän hengityksensä haisee pahalta, ja he syövät sitten likaisilla käsillään. //Stina
Kun kävelin kotiin lasteni kanssa leikkipuistosta, lähellä oli helluntailainen seurakunta. Kuljimme sen pääoven ohi, ja juuri kun olin siitä kohdasta, ovet avautuivat ja kuulin sieltä voimakasta huutoa ja itkua. Mies astui ulos ovesta ja alkoi puhua tai huutaa kielillä meille, siis minulle ja lapsilleni. Lapset pelästyivät, hän vaikutti sekavalta. Jouduin lyömään häntä, jotta hän lopettaisi.
Olen myös kokenut jotain vastaavaa, että kirkon ikkunat avautuvat ja sulkeutuvat itsestään, ja että miehet hierovat itseään taskun kautta. He ottavat vessapaperia ja laittavat sen housujen sisälle. Olen nähnyt naisten piereskelyä kilometrien päähän. Olen nähnyt pastorin kaivavan omaa takapuoltaan ja sitten laittavan sormensa suuhunsa. Heidän hengityksensä haisee pahalle, koska he eivät pese hampaitaan eivätkä käy suihkussa. Vesi on kallista, joten he eivät pese vaatteitaan, ja kaikki haisee pahalle heissä. Vessat ovat todella likaisia, eivätkä ne siivoa niitä. En ymmärrä, miksei pese käsiään kun tulevat vessasta, ja sitten koskettelevat kaikkea paskaisilla käsillään esirukouksissa. Tämä on vain pintaa siitä, mitä olen nähnyt omilla silmilläni. En ole edes käsitellyt hengellisiä asioita tässä.//Stina
Ikävää, että taas vakava asia on pilattu. Minun puolestani ketjun voi poistaa.
Helluntaiherätys tarkoittaa kaatamista (Niilo Ylikaataja).
Alkuperäinen Barratin ja Brofeldtin helluntaiherätys Suomessa oli kielilläpuhuminen ja profetoiminen. Aikuiskaste tuli mukaan ja jalkojen pesu jäi pois. Sitten alkoi evankeliointi, tupakokoukset ja myöhemmin tuli mukaan telttakokoukset ja kitarakuorot. Helluntailaisuus oli voimakkaimmillaan Suomessa 1950-80 luvuilla ja tähän vaikutti David Wilkerson ja Nicky Cruz.
1990 luvulla tapahtui ns Toronton Airport herätys ja karismaattisuus levisi myös Vapaakirkkoon ja Luterilaiseen kirkkoon Nokian kirkkoherra Markku Koivistoon johdolla.
Ehkä eniten kielilläpuhumis ilmiötä on maailmanlaajuisesti länsimaissa levittänyt Risti ja linkkuveitsi kirja joka kertoo David Wilkersonin ja Nicky Cruzin tarinan.
Wilkerson ja Cruz olivat epäraittiita liikemiehiä, motiivinsa vain raha sekä USA:n sotapolitiikka.
He saastuttivat suomalaista helluntailaisuutta satanismilla sekä rahvaanomaisella amerikkalaisuudellaan.
Huijareita molemmat.
Wilkersonin poika Gary kävi Suomessa ainakin joskus 2000-luvun aluilla (muista käynneistä en tiedä). Kuuntelin häntä Hgin Saalemissa. Täys huijari.
Muist. se oli juuri hän, joka nauraen ilmoitti hypnotisoivansa koko salin. Tukin korvani. Hän nauroi ja hypyytti ihmisiä. Kun katseemme kohtasivat, minä takarivissä, hän hätkähti. Vihaisena hän keskeytti hypnoosinsa ja vilkuili minuun päin.
Ei-helluntailainen kommentti:
Näitkö unessasi kelloja, jotka muistuttavat Dalin maalauksissa esitettyjä - että kellotaulu on vääntynýt 90 asteen mutkalle esim. pöydän reunalla, kuin olisi muovailuvahaa?
Luulen että Dali on saanut maalauksiinsa inspiraatiota Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Että aika vääristyy, kun olosuhteet ovat tietynlaiset.
Mutta olemmeko eksyneitä kun keskitymme ihmisiin eikä Raamatun sanaan ja Jumalaan.
Mitä Jumala tekee ihmisille eikä miten paholainen eksyttää.
Kieltämättä paholainen eksyttää aivan jokaisessa seurakunnassa tavallaan. Valheveljien, fariseusten tai missä muodossa vain saattaa tuoda esille sitä uskoa mikä ei pelasta. Paholaisen tarkoitus on vääristellä uskoa siten että ihminen ei pelastu. Sille käy kaikki. Yliuskonnollisuus, valjuuskonnollisuus, muotouskonnollisuus. Se mielistyy niihin kaikkiin ja yrittää hävittää sitä uuden liiton uskoa mikä on kerrottu UT:ssa uskosta Kristukseen.