165. Elämä

Justa telkassa aiheena terveydenhuoltomme jama ja aika korkea viskaali toteaa että se on sössitty täydellisesti. Ja niin tuntuu olevankin. Tervareita katoaa kartalta pilvin pimein. Ihmetyttää vain, mitä jäljelle jää. Ihmisten=potilaiden määrä ei vähene sillä että lopetetaan terveydenhoito. Ehkä joku päättäjä kuitenkin uskoo siihen ja pistää siinä päänsä pensaaseen. Poissa silmistä, poissa sydämestä.

Olen luvannut yksin tyhjentää pullon skumppaa jos tuleekin "uusi putleri". Taitaa kuitenkin maksa selvitä pelkällä säikähdyksellä🤣

Hyvää viikonloppua itse kullekin!

Ja mikä on mielenkiintoista : hoitajia ei saada, koska palkat halutaan pitää alhaisina. Punainen vaate on persuille Euroopan ulkopuolelta tuleva hoitaja, sillä hän on terroriuhka tai sosiaalipummi. Ja yhden läheisen kannan tiedän : ei Suomessa enää noihin hommiin ja veikkaan, että ei ole ainut. Enää ei riitä, että kehutaan hoitajien arvokasta työtä, kehuilla ei makseta vuokria

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä on mielenkiintoista : hoitajia ei saada, koska palkat halutaan pitää alhaisina. Punainen vaate on persuille Euroopan ulkopuolelta tuleva hoitaja, sillä hän on terroriuhka tai sosiaalipummi. Ja yhden läheisen kannan tiedän : ei Suomessa enää noihin hommiin ja veikkaan, että ei ole ainut. Enää ei riitä, että kehutaan hoitajien arvokasta työtä, kehuilla ei makseta vuokria

Lue lisää

kenties noinkin. Toisaalta kun rahat ovat vähissä niin hoitajien palkkaaminen ei ole mahdollistakaan. Olivat hoitajat sitten kotimaista tai ulkomaista alkuperää..
Kun rahat ovat totaalisen vähissä niin paine on kova karsia palveluja, lääkäreitä, hoitajia ja toimipisteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä on mielenkiintoista : hoitajia ei saada, koska palkat halutaan pitää alhaisina. Punainen vaate on persuille Euroopan ulkopuolelta tuleva hoitaja, sillä hän on terroriuhka tai sosiaalipummi. Ja yhden läheisen kannan tiedän : ei Suomessa enää noihin hommiin ja veikkaan, että ei ole ainut. Enää ei riitä, että kehutaan hoitajien arvokasta työtä, kehuilla ei makseta vuokria

Lue lisää

Korona aikana hoitajat väsyi töihin

Juu, siinäpä taas yksi elämänalue josta en tiedä tuon taivaallista, kuten (paheellinen?) yökerhoelämä. Tää Marilyn eli ”Lyni” taitaa olla Åbon vanhimpia yökerhoja. Edelleen porskuttaa. Tunnen kyllä muista yhteyksistä paikan omistajan Savolaisen Pekan. Aivan eri tyyppinen persoona kuin kaikkien tietämä Sedu Koskinen, menneiden vuosien yökerhokeisari. Teki hommalla miljoonaomaisuuden, sitten vähän sekoili bisneksiinsä mm. ostamalla jalkapalloseuran. Ei mennyt ihan putkeen se(kään) homma. Nyttemmin Sedulla on lähinnä miljoonavelat.

Oli tuo korona-aikakin kohtalokas monille ravintoloitsijoille. ”Uljas” ravintolaa pitänyt Teuvo Kauppi mm. rikkoi toistuvasti karanteenimääräyksiä, ja lopulta mies irtisanottiin virastaan Turun kaupungin lupainsinöörinä. Ravintola Uljas kyllä toimii edelleen uuden yrittäjän voimin.

Jossain aa-studiossa olivat keskustelemassa juuri sote hallinnosta. Ko. keskustelussa Aki Linden sanoi, että 1 / 5 on nykyään hallinnolliset kustannukset verrattuna vanhaan myllyyn, missä hallinto oli silppuuntunut kaikkien kuntien ja terveysalalla toimivien sekasotkuun. En muista, kuka oli hallituksen edustajana keskustelussa, mutta sanoi, että nykyisestäkin hallinnosta tullaan supistamaan ja ...

Sittenhän se tarpeellinen tapahtuu vasta, kun saadaan kesKUSTAn ajama liiallinen hyvinvointialueiden määrä tiputettua, mutta sekin kestää

Mutta olipa epämääräisen tuntuista hakea superin sivuilta lähihoitajan peruspalkkaa ja yhden mahdollisen löysin. Noin 2050€ ja lopullinen määräytyy tehtävien mukaan. Vihjailuja on ollut sunnuntailisien poistoista hallituksen puolesta. Itse mietin, että mitä miettiin mahdollinen lähihoitajaksi kouluttautuva. Onko jostain duunista saatavissa sama palkka vähemmällä vastuulla ja päivätöinä

Lunta on täälläkin, ja mietin mennäkö lapioimaan, vai kahlaanko vain pää pystyssä tuiskun ja tuulen läpi läpi verrattomilla Kuomillani. Ensi viikolla taas luvattu lämpöasteita, joten vanha hokema pitänee edelleen paikkansa: uusi lumi on vanhan surma. Hokeman otan kyllä käyttöön yleensä jo joulun aikaan, ja kun aikani hoen niin alkaahan se tehota.

Jaa, että uusi mikro lämmittämiseen. Minä olen aina, vuodesta -84 (silloin ostimme huusholliimme ensimmäisen mikron) käyttänyt mikroa myös ruoan laittoon, en vain pelkkänä lämmityskoneena. Esim. valkosipuliperunat samoin kuin kala kypsyvät mikrossa paljon mehevämmiksi kuin uunissa, jne. Nykyisessä (kuten aikoinaan em. ihan ekassakin mikrossa) on ruskistustoimintokin, joten esim. lihamakaronilaatikon pinnankin saisi "siistiksi" - aikoinaan poikiemme kotona vielä asuessa senkin ruoan, monen muun ohella, tein usein mikrossa. Olen paistanut mikrossa jopa pienen kinkun!! Nykyään vannon airfryerin nimeen. Mikrossa kyllä edelleenkin teen ruoan, joka haudutetaan. Hella ja uuni ovat huushollissane melkein jo katoavaa luonnnvaraa.

Vaan nyt paistamaan airfryerissa possupihvi ja eiliseltä yli jääneet kaksi pottua. Piti tänään tekemäni sienirisottoa ihan oikealla metodilla, mutta unohdin ostaa valkospipulin, joka on ehdoton must, mutta kauppaan en nyt sen takia lähde. Eli risottoa lounaaksi vasta huomenna - risotto onkin yksi niistä harvoista sapuskoista, joka vielä pitää tehdä hellalla.

Leppoisaa pyhää!
am

Piti vielä kysyä, onko sinulla, Whoo, rullaava (pyörillä kulkeva???) tai kaarevavartinen työnnin. Jostain luin, että sellaisiakin on ja tekevät homman kevyeksi. Noinkohan asia oikeasti on. Minulla on suoravartinen, pyörätön ja työlästä on senkin kanssa lumia siirrellä.
am

Anonyymi kirjoitti:

Piti vielä kysyä, onko sinulla, Whoo, rullaava (pyörillä kulkeva???) tai kaarevavartinen työnnin. Jostain luin, että sellaisiakin on ja tekevät homman kevyeksi. Noinkohan asia oikeasti on. Minulla on suoravartinen, pyörätön ja työlästä on senkin kanssa lumia siirrellä.
am

Lue lisää

No alan olla itte vähän kaarevavartinen ja pääasiassa pyörillä kulkeva, mutta toi lumentyönnin on tommonen suoravartinen perus Fiskars. Ei paina juur mittään paitti silloin kun siinä on lunta.

Että ruskistava mikro? Mikä ettei, siinä on sitten tavallisen uunin vastus myöskin, joten siis eräänlainen hybridi -uuni. Kyllä rapeaa pintaa täytyy olla, ei ruskistamatonta lihaa/kalaa/laatikoita muuten syö erkkikään.

Tuli muuten juuri työnnellyksi lunta, tommonen 15-20 senttiä, ja pahuksen painavaa. Mutta onneks on kunto sen verran hyvä nykyään, ettei tuntunut missään. Tavallaan vois kiittää diabetestä, on ollut pakko vähän parantaa kondista kaikin tavoin.

DrWhoo kirjoitti:

No alan olla itte vähän kaarevavartinen ja pääasiassa pyörillä kulkeva, mutta toi lumentyönnin on tommonen suoravartinen perus Fiskars. Ei paina juur mittään paitti silloin kun siinä on lunta.

Että ruskistava mikro? Mikä ettei, siinä on sitten tavallisen uunin vastus myöskin, joten siis eräänlainen hybridi -uuni. Kyllä rapeaa pintaa täytyy olla, ei ruskistamatonta lihaa/kalaa/laatikoita muuten syö erkkikään.

Tuli muuten juuri työnnellyksi lunta, tommonen 15-20 senttiä, ja pahuksen painavaa. Mutta onneks on kunto sen verran hyvä nykyään, ettei tuntunut missään. Tavallaan vois kiittää diabetestä, on ollut pakko vähän parantaa kondista kaikin tavoin.

Lue lisää

MInäkin poikkeuksellisesti olen tänä talvena joutunut lumihommiin, kun naapuripariskunta on ollut paljon poissa, mökillään ja lähiomaisensa sairastelun takia. Minäkin totesin, että lumenluonti jopa vähän nosti kuntoani, mutta nyt se on aika ravassa. Viime viikolla saamastani flunssasta on jäljellä karmea väsymys. Itse oireet sain tainnutettua taas sinkkisuihkeella. Ja kun kroppa on väsynyt niin ei hikeä riehumalla kannata hankkia, sydän ei tykkää. Lumet sulattakoot Neiti Kevät.

Tuo ruskistamattomuus pitää (minulle) paikkansa vain laatikoiden suhteen. Hauduttaminen on hyvä konsti lihalle ja kalalle, mutta silloin tietysti helposti tulee kerma mukaan kuvioona. Mutta sitäkin kohtuudella silloin tällöin, niin tuskin on kuolemaksi. Eräs ystäväni parkaisi kauhistuksesta, kun kerroin tekeväni aina vappuna munkkeja. Kammonsa kohdistui siihen rasvaan, mitä munkin valmistukseen tarvitaan. Sain hänet rauhoittumaan kertomalla, että vappu on kerran vuodessa. Ei munkkeja tarvitse joka syödä. Totesin, että ruokapoliiseilla yleisemminkin saattaa olla ongelmana muiden tuomitsemisessa myös tuo ajan taju siitä, miten usein ihmiset mitäkin syövät.

Sain sittenkin sienirisottoa, löysin pakasteestani valkosipuliraastetta. Onneksi joskus muisti toimii - tietysti vasta ahdistettuna. Ja voi hitsi, että tuli taas hyvää.
am

Anonyymi kirjoitti:

MInäkin poikkeuksellisesti olen tänä talvena joutunut lumihommiin, kun naapuripariskunta on ollut paljon poissa, mökillään ja lähiomaisensa sairastelun takia. Minäkin totesin, että lumenluonti jopa vähän nosti kuntoani, mutta nyt se on aika ravassa. Viime viikolla saamastani flunssasta on jäljellä karmea väsymys. Itse oireet sain tainnutettua taas sinkkisuihkeella. Ja kun kroppa on väsynyt niin ei hikeä riehumalla kannata hankkia, sydän ei tykkää. Lumet sulattakoot Neiti Kevät.

Tuo ruskistamattomuus pitää (minulle) paikkansa vain laatikoiden suhteen. Hauduttaminen on hyvä konsti lihalle ja kalalle, mutta silloin tietysti helposti tulee kerma mukaan kuvioona. Mutta sitäkin kohtuudella silloin tällöin, niin tuskin on kuolemaksi. Eräs ystäväni parkaisi kauhistuksesta, kun kerroin tekeväni aina vappuna munkkeja. Kammonsa kohdistui siihen rasvaan, mitä munkin valmistukseen tarvitaan. Sain hänet rauhoittumaan kertomalla, että vappu on kerran vuodessa. Ei munkkeja tarvitse joka syödä. Totesin, että ruokapoliiseilla yleisemminkin saattaa olla ongelmana muiden tuomitsemisessa myös tuo ajan taju siitä, miten usein ihmiset mitäkin syövät.

Sain sittenkin sienirisottoa, löysin pakasteestani valkosipuliraastetta. Onneksi joskus muisti toimii - tietysti vasta ahdistettuna. Ja voi hitsi, että tuli taas hyvää.
am

Lue lisää

Njaa, ruokapoliisin piirteitä meikässäkin lienee nykyään, kun mielelläni luennoin terveellisen ruuan merkityksestä. Olen kyllä oppinut että ruokapöydässä ei useinkaan ole kaikkein vastaanottavaisin yleisö. Mutta ehdottomasti pidän kiinni oikeudestani ilmaista mielipiteeni myös ääneen siitä, että epäterveellisistä ruokailutottumuksista ynnä liikkumattomasta elämäntavasta johtuen tietyt sairaudet ovat huomattavassa kasvussa. Kuten esim kakkos diabetes on yleistynyt valtavasti jo vähän yli kaksikymppisillä.

Mutta ruuasta puheenollen, ylivertaiset kokkaustaitoni pääsivät jälleen oikeuksiinsa pähkinäkastikkeessani paistetun tofun kera.
Eli jotain kerman tai jogurtin tapaista kastikkeen pohjaksi, sitten paljon sokeroimatonta pähkinätahnaa, hapanimeläkastiketta ja toista vahvaa itämaista pastaa jonka nimeä en nyt muista. Lopputulos niin uskomattoman hyvää, että melkein jalat alta.

Anonyymi kirjoitti:

MInäkin poikkeuksellisesti olen tänä talvena joutunut lumihommiin, kun naapuripariskunta on ollut paljon poissa, mökillään ja lähiomaisensa sairastelun takia. Minäkin totesin, että lumenluonti jopa vähän nosti kuntoani, mutta nyt se on aika ravassa. Viime viikolla saamastani flunssasta on jäljellä karmea väsymys. Itse oireet sain tainnutettua taas sinkkisuihkeella. Ja kun kroppa on väsynyt niin ei hikeä riehumalla kannata hankkia, sydän ei tykkää. Lumet sulattakoot Neiti Kevät.

Tuo ruskistamattomuus pitää (minulle) paikkansa vain laatikoiden suhteen. Hauduttaminen on hyvä konsti lihalle ja kalalle, mutta silloin tietysti helposti tulee kerma mukaan kuvioona. Mutta sitäkin kohtuudella silloin tällöin, niin tuskin on kuolemaksi. Eräs ystäväni parkaisi kauhistuksesta, kun kerroin tekeväni aina vappuna munkkeja. Kammonsa kohdistui siihen rasvaan, mitä munkin valmistukseen tarvitaan. Sain hänet rauhoittumaan kertomalla, että vappu on kerran vuodessa. Ei munkkeja tarvitse joka syödä. Totesin, että ruokapoliiseilla yleisemminkin saattaa olla ongelmana muiden tuomitsemisessa myös tuo ajan taju siitä, miten usein ihmiset mitäkin syövät.

Sain sittenkin sienirisottoa, löysin pakasteestani valkosipuliraastetta. Onneksi joskus muisti toimii - tietysti vasta ahdistettuna. Ja voi hitsi, että tuli taas hyvää.
am

Lue lisää

Luin kansan juuston syönnistä ja ihan kauhistuin. Kuulun niihin, jotka syövät joka päivä juustoa ja monta viipaletta, sekä että ovat rasvaprosentiltaan 29: n luokkaa. Minun valtimoni eivät tuosta tykkää. Nyt kevään aikana saan taas LDL-kokeet, joten saa nähdä onko 1,8 lukemassa pysynyt vai peräti alentunut. Tuskin tuolla juuston syönnillä. Tavoitteekseni on annettu 1,4.

Calvados kirjoitti:

Luin kansan juuston syönnistä ja ihan kauhistuin. Kuulun niihin, jotka syövät joka päivä juustoa ja monta viipaletta, sekä että ovat rasvaprosentiltaan 29: n luokkaa. Minun valtimoni eivät tuosta tykkää. Nyt kevään aikana saan taas LDL-kokeet, joten saa nähdä onko 1,8 lukemassa pysynyt vai peräti alentunut. Tuskin tuolla juuston syönnillä. Tavoitteekseni on annettu 1,4.

Lue lisää

Minäkin tykkään juustosta kuin hullu puurosta. Joka päivä sitä syön. Tosin aamuleivällä on vain 12%:sta, annospakattua sulatejuustoa. Sen varjolla sitten ilatapalalla voin nautiskella kunnollisemmalla juustolla, tosin senkään rasva harvoin ylittää 17%:ää.

Juustoraasteita kyllä käytän aika usein, ja äsken juuri tekemässäni sienirisotossa oli parmesaanijuustoa, jonka rasva% taisi olla 22. On se vain kummaa, että oikeassa juustossa makuun vaikuttaa (??) juuri rasvan määrä. Ehkä se on kuitenkin vain jotain omituista kuvitelmaa. Mutta kuvitelmaa ei ole esim. 4%:n juuston pahvimaisuus, se ei enää ole edes kumimaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaista juustoa edes valmistetaan, ja voiko sitä kutsu juustoksi. Itselläni tuo 17% rasvaa on arvo, jota alemmaksi en mene.
am

Anonyymi kirjoitti:

MInäkin poikkeuksellisesti olen tänä talvena joutunut lumihommiin, kun naapuripariskunta on ollut paljon poissa, mökillään ja lähiomaisensa sairastelun takia. Minäkin totesin, että lumenluonti jopa vähän nosti kuntoani, mutta nyt se on aika ravassa. Viime viikolla saamastani flunssasta on jäljellä karmea väsymys. Itse oireet sain tainnutettua taas sinkkisuihkeella. Ja kun kroppa on väsynyt niin ei hikeä riehumalla kannata hankkia, sydän ei tykkää. Lumet sulattakoot Neiti Kevät.

Tuo ruskistamattomuus pitää (minulle) paikkansa vain laatikoiden suhteen. Hauduttaminen on hyvä konsti lihalle ja kalalle, mutta silloin tietysti helposti tulee kerma mukaan kuvioona. Mutta sitäkin kohtuudella silloin tällöin, niin tuskin on kuolemaksi. Eräs ystäväni parkaisi kauhistuksesta, kun kerroin tekeväni aina vappuna munkkeja. Kammonsa kohdistui siihen rasvaan, mitä munkin valmistukseen tarvitaan. Sain hänet rauhoittumaan kertomalla, että vappu on kerran vuodessa. Ei munkkeja tarvitse joka syödä. Totesin, että ruokapoliiseilla yleisemminkin saattaa olla ongelmana muiden tuomitsemisessa myös tuo ajan taju siitä, miten usein ihmiset mitäkin syövät.

Sain sittenkin sienirisottoa, löysin pakasteestani valkosipuliraastetta. Onneksi joskus muisti toimii - tietysti vasta ahdistettuna. Ja voi hitsi, että tuli taas hyvää.
am

Lue lisää

Systeri viestitti, että miehensä oli soittanut kylän lumilinkomiehelle tulisiko auraamaan heidän pihansa ja tulihan hän. Mies nimittäin teloi viikko sitten peukalonsa pilkillä ollessaan niin että peukaloon piti ommella monta tikkiä ja jännekin oli vahingoittunut. Se on nyt kipsissä 6 viikkoa. Hän tunaroi jotenkin sen moottoroidun jääkairansa kanssa. Lunta heillä oli tullut 20 cm.

Flunssaa minulla ei ole ollut mutta kaamea väsymys on päällä.

Munkkirinkelit ovat hyviä, niitä saa harvoin kaupasta. Berliininmunkit ovat liian makeita sen sokerivesikuorrutuksen takia.

Mikrouunit ovat kestäviä. Meille ostettiin ensimmäinen v 1985 ja toinen on vasta menossa. Tämä on varsinainen peltiheikki. Ovi pitää painaa kiinni, se ei mene itsestään. Kai sillä taataan, että säteet pysyvät sen sisäpuolella. Pesukoneet eivät ole kestäneet noin kauaa. Eka tiskikoneemme tosin kesti 19 v. Pyykkärimme ovat hajonneet noin 10 vuodessa. Nykyisessä on moottorille 10 v takuu. Se on nyt 9 vuotias.

DrWhoo kirjoitti:

Njaa, ruokapoliisin piirteitä meikässäkin lienee nykyään, kun mielelläni luennoin terveellisen ruuan merkityksestä. Olen kyllä oppinut että ruokapöydässä ei useinkaan ole kaikkein vastaanottavaisin yleisö. Mutta ehdottomasti pidän kiinni oikeudestani ilmaista mielipiteeni myös ääneen siitä, että epäterveellisistä ruokailutottumuksista ynnä liikkumattomasta elämäntavasta johtuen tietyt sairaudet ovat huomattavassa kasvussa. Kuten esim kakkos diabetes on yleistynyt valtavasti jo vähän yli kaksikymppisillä.

Mutta ruuasta puheenollen, ylivertaiset kokkaustaitoni pääsivät jälleen oikeuksiinsa pähkinäkastikkeessani paistetun tofun kera.
Eli jotain kerman tai jogurtin tapaista kastikkeen pohjaksi, sitten paljon sokeroimatonta pähkinätahnaa, hapanimeläkastiketta ja toista vahvaa itämaista pastaa jonka nimeä en nyt muista. Lopputulos niin uskomattoman hyvää, että melkein jalat alta.

Lue lisää

Olen muutaman kerran yrittänyt päästä sinuksi tofun kanssa, mutta vielä se ei ole onnistunut. En vain saa makua siihen. Luultavasti en ole saanut tai itse osannut tehdä maistuvaa tofua.

Ruokapoliisin virka on luultavasti yksi työläimmästä - vihatuimmista?? Itsekin usein pistän kannat tanaan, jos joku yrittää paahtaa asiasta omasta näkökulmastaan (eiku TULOkulmastaan) . Esim. eräs tuttu tyyppi on syönyt suruttomasti koko elämänsä ajan (päälle 70v) . Nyt, "herätyksen saaneena" halveksii lihavia ihmisiä, vaikka itse vielä vuosi sitten oli reilusti ylipainoinen, siis lihava. Itse hän laihdutti diabeteslääkkeellä (josta pula), ei muuten onnistunut. Nyt syyttelee ylipainoisia ihmisiä terveydenhoidon resurssien nielemisestä, tuomitsee väärät syömistavat, jne. No, konstit on monet sanoi akka ku kissalla pöytää pyyhki, mutta hänen metodinsa ei ehkä ole paras kannustamaan ylipainon välttämiseen. Aihe kyllä on tärkeä.

Tuskin sinun, Whoo, ruokapoliisiutesi menee noin pitkälle. Niinhän se kuitenkin on, että omat positiiviset kokemukset pistävät puhumaan asiasta kuin asiasta siinä toivossa, että muutkin löytävät saman hyvän. Niin taitaa olla monen muunkin asian kanssa: kokemusperäisyys muodostaa usein pätevyyden ja halun neuvoa muita.
am

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin tykkään juustosta kuin hullu puurosta. Joka päivä sitä syön. Tosin aamuleivällä on vain 12%:sta, annospakattua sulatejuustoa. Sen varjolla sitten ilatapalalla voin nautiskella kunnollisemmalla juustolla, tosin senkään rasva harvoin ylittää 17%:ää.

Juustoraasteita kyllä käytän aika usein, ja äsken juuri tekemässäni sienirisotossa oli parmesaanijuustoa, jonka rasva% taisi olla 22. On se vain kummaa, että oikeassa juustossa makuun vaikuttaa (??) juuri rasvan määrä. Ehkä se on kuitenkin vain jotain omituista kuvitelmaa. Mutta kuvitelmaa ei ole esim. 4%:n juuston pahvimaisuus, se ei enää ole edes kumimaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaista juustoa edes valmistetaan, ja voiko sitä kutsu juustoksi. Itselläni tuo 17% rasvaa on arvo, jota alemmaksi en mene.
am

Lue lisää

Miekin tykkään juustoista kuin mainittu hullu puurosta. Miskiköhän hullu nimenomaan puurosta tykkää? Miekin tykkään riisi ja mannapuurosta, muista en niin piittaa. Minkähän tasoista hulluutta tuo edustaa? Jos sanottaisiin että tykkää kuin hullu sienistä, ymmärtäisin yskän heti..
Mutta juustoista piti sanomani, että ei voida puhua juustosta ellei siinä ole rasvaa reilusti yli 20 prossaa. Kaikki kunnon juustot ovat siis melko rasvaisia, myös hinnaltaan.

Sen lisäksi, että olen aikanaan ollut kova vaatteiden korjaaja, niin itse niitä teinkin. Pojilleni ompelin lähes kaikki vaatteet kalsareita lukuunottamatta. Ja kun brändit tulivat muotiin, niin ompelin farkkuihin kaikenlaisia lappuja, kunnes jossain vaiheessa hiffasivat, että se on mutsin vedätystä. Silloin olivat melkein jo toisella kymmenellä. Mutta ei merkkivaatteita silloin ollut monellakaan koululaisella, eli ne "halpakuteissa" kulkevat lapset eivät erottuneet joukosta kiusattaviksi. Tänä päivänä onkin ihan toisin. Ja kuten tiedetään, lapset voivat olla toisilleen tosi ilkeitä.

Nykyään vaatteiden korjaamiseni on tosi vähäistä. Joskus joku ratkennut hameen helma tai puntin suu saa minut kaivamaan koneen esiin. Käsin homma olisi melkein nopeampi, mutta neula ei oikein enää pysy sormissani, kun nivelet ovat niin tönköt, ja estävät sormien taipmisen tarpeeksi tiukalle mutkalle. Ja se harmittaa suuresti. Mutta monet muutkaan tavarat eivät meinaa käsissä pysyä. Nykyään melkein kaikki käteeni ottama putoaa ensin lattialle, josta sen sitten joudun kumarrellen nostamaan. Ehkä se on kaitselmuksen yritys pistää minut jumppaamaan jäykkää selkääni, joka ei kumartelusta kuitenkaan tykkää, vaan usein äityy kipeäksi.

Ihana ilma, joskin vielä vähän tuulinen. Tein kettisten kanssa aika pitkän lenkin tänään, kun nekin näyttivät nauttivan puhtaasta lumesta. Mutta ilman aurinkolaseja ei tuolla pärjää, ainakaan vanhasilmäinen ihminen. Silmätkin tosiaan käyvät iän myötä aremmiksi. Ilman aurinkolaseja auringon kilo silmään osuessaan tekee suorastaan kipeää.

Ja nyt eilisen risoton kimppuun. Sitä riittää vielä pieni annos huomiseksikin. Sen täydennykseksi meinaan tehdä airfryerissä lohijauhelihasta kalapullia. En ole vielä niitä kertaakaan siinä kokeillut paistaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Hyvää alkanutta viikkoa!
am

Anonyymi kirjoitti:

Sen lisäksi, että olen aikanaan ollut kova vaatteiden korjaaja, niin itse niitä teinkin. Pojilleni ompelin lähes kaikki vaatteet kalsareita lukuunottamatta. Ja kun brändit tulivat muotiin, niin ompelin farkkuihin kaikenlaisia lappuja, kunnes jossain vaiheessa hiffasivat, että se on mutsin vedätystä. Silloin olivat melkein jo toisella kymmenellä. Mutta ei merkkivaatteita silloin ollut monellakaan koululaisella, eli ne "halpakuteissa" kulkevat lapset eivät erottuneet joukosta kiusattaviksi. Tänä päivänä onkin ihan toisin. Ja kuten tiedetään, lapset voivat olla toisilleen tosi ilkeitä.

Nykyään vaatteiden korjaamiseni on tosi vähäistä. Joskus joku ratkennut hameen helma tai puntin suu saa minut kaivamaan koneen esiin. Käsin homma olisi melkein nopeampi, mutta neula ei oikein enää pysy sormissani, kun nivelet ovat niin tönköt, ja estävät sormien taipmisen tarpeeksi tiukalle mutkalle. Ja se harmittaa suuresti. Mutta monet muutkaan tavarat eivät meinaa käsissä pysyä. Nykyään melkein kaikki käteeni ottama putoaa ensin lattialle, josta sen sitten joudun kumarrellen nostamaan. Ehkä se on kaitselmuksen yritys pistää minut jumppaamaan jäykkää selkääni, joka ei kumartelusta kuitenkaan tykkää, vaan usein äityy kipeäksi.

Ihana ilma, joskin vielä vähän tuulinen. Tein kettisten kanssa aika pitkän lenkin tänään, kun nekin näyttivät nauttivan puhtaasta lumesta. Mutta ilman aurinkolaseja ei tuolla pärjää, ainakaan vanhasilmäinen ihminen. Silmätkin tosiaan käyvät iän myötä aremmiksi. Ilman aurinkolaseja auringon kilo silmään osuessaan tekee suorastaan kipeää.

Ja nyt eilisen risoton kimppuun. Sitä riittää vielä pieni annos huomiseksikin. Sen täydennykseksi meinaan tehdä airfryerissä lohijauhelihasta kalapullia. En ole vielä niitä kertaakaan siinä kokeillut paistaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Hyvää alkanutta viikkoa!
am

Lue lisää

Minäkin osasin yhteen aikaan nuorena ommella vaatteita lähinnä pojalleni ja joskus itsellekin. Äitini oli ammatiltaan ompelija ja hän teki minulle usein mekkoja ja jakkupukuja. Ostin vain kankaat, hänellä oli mittani ja kohta oli uusi puku valmis. Harmi, että eli niin lyhyen elämän.

Ei lapsuudessamme todellakaan haukuttu ketään vaatteiden takia. En kyllä muista minkään vaatteen merkkiäkään nuoruuteni ajalta. Jamekset taisivat olla ensimmäiset. Sitten joku calypsotakki minulla oli yhteen aikaan mikäli nimen oikein muistan, niitä oli keltamustia ja punamustia väriltään. Minulla oli punamusta.

Cee

On tosi kurjaa, kun et käsiäsi voi käyttää normaalisti. Eikö lääkäri niihin löydä mitään apua? Keittiön kaapit. uuri ovat sellaisia, että suurin osa tavaroista on käden noston takana,

Eräs tuttuni odottaa parhaillaan olkapääleikkausta. Häneltä on jo molemmat lonkkanivelet ja toinen olkapää uusittu ja kohta siis toinenkin olkapää. Sanoo, että lonkat toimivat hyvin, mutta leikatulla kädellä ei voi tehdä korkealle kurottavia liikkeitä, myöskään missään käden asennossa kannettavan tavaran paino ei saa olla 3kg:a painavampi. Kaiken aikaa saa koordinoida käsiensä käyttöä. Autoa hän ei ole voinut ajaa vuoteen, ja leikkaustakin kohta on sen vuoden odottanut. Vähän ihmettelen, kun heillä on rahaa vaikka muille jakaa, miksei mene yksityiselle leikkuuttamaan kättään. Minä menisin viitasujuna, jos semmoinen toimenpide olisi tarpeen ja rahaa olisi. En kärsisi yhtään pidempään kuin olisi pakko. Mutta sanotaan, että kärsimys jalostaa. Se on kyllä kukkua.

Voisiko poikasi käydä ostamassa sinulle keittiöjakkaran. Se kään ei kai kovin painava saisi olla, että pystyt sitä käsittelemään. Oletko ottanut selvää olisiko tervarin apuneuvokokoelmassa jotain apua siihen ongelmaan?
am

Anonyymi kirjoitti:

On tosi kurjaa, kun et käsiäsi voi käyttää normaalisti. Eikö lääkäri niihin löydä mitään apua? Keittiön kaapit. uuri ovat sellaisia, että suurin osa tavaroista on käden noston takana,

Eräs tuttuni odottaa parhaillaan olkapääleikkausta. Häneltä on jo molemmat lonkkanivelet ja toinen olkapää uusittu ja kohta siis toinenkin olkapää. Sanoo, että lonkat toimivat hyvin, mutta leikatulla kädellä ei voi tehdä korkealle kurottavia liikkeitä, myöskään missään käden asennossa kannettavan tavaran paino ei saa olla 3kg:a painavampi. Kaiken aikaa saa koordinoida käsiensä käyttöä. Autoa hän ei ole voinut ajaa vuoteen, ja leikkaustakin kohta on sen vuoden odottanut. Vähän ihmettelen, kun heillä on rahaa vaikka muille jakaa, miksei mene yksityiselle leikkuuttamaan kättään. Minä menisin viitasujuna, jos semmoinen toimenpide olisi tarpeen ja rahaa olisi. En kärsisi yhtään pidempään kuin olisi pakko. Mutta sanotaan, että kärsimys jalostaa. Se on kyllä kukkua.

Voisiko poikasi käydä ostamassa sinulle keittiöjakkaran. Se kään ei kai kovin painava saisi olla, että pystyt sitä käsittelemään. Oletko ottanut selvää olisiko tervarin apuneuvokokoelmassa jotain apua siihen ongelmaan?
am

Lue lisää

Tervarin valikoimissa ei näy olevan, mutta kaupoissa on paljon erilaisia.

Ja kärsimys ei jalosta, olen samaa mieltä.

Cee

Tuo saamasi leikkausaika kuulostta jo ihmeeltä, Noin nopeasti! Mutta hienoa, että sait sen, eikä tarvitse puolta vuotta odottaa. Joskus näköjään terveydenhoitokin toimii.

Juuri eilen tapasin ystäväni, joka on olkapääleikkaustaan odottanut nyt jo yli vuoden. Oli juuri saanut tietää, että leikkaus siirtyy syksyyn ellei pääse siihen jonkun toisen peruuttaessa. Peruutetun ajankin käyttö ei pikana voi hoitua, koska leikkausta ennen on kaikenlaisia muita toimenpiteitä, mm. labrat ja hänen tapauksessa röntgenkin pitää ottaa juuri ennen leikkausta. Ja kuinka nopeasti sitten joku lääkäri kerkiää kuvan lausuakaan. Eli jos tänään ilmaantuisi huomiseksi peruutuspaikka, niin sitä hän ei voisi hyödyntää.

Itse olen tuuminut, että taidan olla happiriippuvainen. Aamuisin ylösnoustuani olen kuin tapettu mato, just ja just jaksan pysyä hereillä HS:n ja aamukahvini parissa, mutta kun olen kettikset lenkittänyt, niin tuntuu, että henki taas kulkee - siis hapestakin voi tulla riippuvaiseksi🤣No, ei se silti tarkoita, että olisin voimaa täynnä kuin kähösen pässi ja tekisin kaikenlaisia hommia, joita minulla on jono odottamassa. Mutta ainakin olen hyvin hereillä.

Äsken tapahtui semmoinenkin ihme, että selasin läpi eilisen mainospaketin, yleensä se menee eteisen lattialta suoraan lehtiroskikseen. En ole mainosten ystävä, ja etenkin ruokakauppojen mainokset suorastaan rasittavat. Kuka jaksaa katsella sivutolkulla ruokien ja ruoka-aineksien pieniä kuvia ja lukea niiden hintoja. NIitä en siis nytkään tavannut, mutta löysin yhden huonekaluliikkeen mainoksesta maton, jota taidan lähteä paikan päälle katsastamaan.

Mainoksista tuli mieleen telkan eräs mainos. En kyllä edes muista, mitä siinä mainostetaan - olisikohan cocista, kun kuvassa näkyy vähän aikaa kaksi cocispurkkia. Mutta se mikä kiinnitti huomiotani oli käytetty kieli. Mainoksessa joku etsi telkkarin kaukosäädintä. Sohvalla makaa joku käsi sen päällä. Ääni mainoksessa toteaa kaukarista: se on tuolla hänen käden allaan. Sitä en ole selvittänyt, muodostaako tuo kieliasu ehkä jonkun vitsin mainoksen sisältöön. Sillä oikeata asiaa ei tuollainen sanamuoto voi olla.

Mutta nyt pitää turauttaa päiväkahvit. Yleensä teen sen vasta lähempänä neljää, mikä sopii normaaliin päivärytmiini, kun vasta kymmenen jälkeen kömmin sängystä. Tänään nousin jo ennen kahdeksaa, joten kahvin puute alkaa jo vaivata tähän aikaan.

Hyvää päivää!
am

Anonyymi kirjoitti:

Tuo saamasi leikkausaika kuulostta jo ihmeeltä, Noin nopeasti! Mutta hienoa, että sait sen, eikä tarvitse puolta vuotta odottaa. Joskus näköjään terveydenhoitokin toimii.

Juuri eilen tapasin ystäväni, joka on olkapääleikkaustaan odottanut nyt jo yli vuoden. Oli juuri saanut tietää, että leikkaus siirtyy syksyyn ellei pääse siihen jonkun toisen peruuttaessa. Peruutetun ajankin käyttö ei pikana voi hoitua, koska leikkausta ennen on kaikenlaisia muita toimenpiteitä, mm. labrat ja hänen tapauksessa röntgenkin pitää ottaa juuri ennen leikkausta. Ja kuinka nopeasti sitten joku lääkäri kerkiää kuvan lausuakaan. Eli jos tänään ilmaantuisi huomiseksi peruutuspaikka, niin sitä hän ei voisi hyödyntää.

Itse olen tuuminut, että taidan olla happiriippuvainen. Aamuisin ylösnoustuani olen kuin tapettu mato, just ja just jaksan pysyä hereillä HS:n ja aamukahvini parissa, mutta kun olen kettikset lenkittänyt, niin tuntuu, että henki taas kulkee - siis hapestakin voi tulla riippuvaiseksi🤣No, ei se silti tarkoita, että olisin voimaa täynnä kuin kähösen pässi ja tekisin kaikenlaisia hommia, joita minulla on jono odottamassa. Mutta ainakin olen hyvin hereillä.

Äsken tapahtui semmoinenkin ihme, että selasin läpi eilisen mainospaketin, yleensä se menee eteisen lattialta suoraan lehtiroskikseen. En ole mainosten ystävä, ja etenkin ruokakauppojen mainokset suorastaan rasittavat. Kuka jaksaa katsella sivutolkulla ruokien ja ruoka-aineksien pieniä kuvia ja lukea niiden hintoja. NIitä en siis nytkään tavannut, mutta löysin yhden huonekaluliikkeen mainoksesta maton, jota taidan lähteä paikan päälle katsastamaan.

Mainoksista tuli mieleen telkan eräs mainos. En kyllä edes muista, mitä siinä mainostetaan - olisikohan cocista, kun kuvassa näkyy vähän aikaa kaksi cocispurkkia. Mutta se mikä kiinnitti huomiotani oli käytetty kieli. Mainoksessa joku etsi telkkarin kaukosäädintä. Sohvalla makaa joku käsi sen päällä. Ääni mainoksessa toteaa kaukarista: se on tuolla hänen käden allaan. Sitä en ole selvittänyt, muodostaako tuo kieliasu ehkä jonkun vitsin mainoksen sisältöön. Sillä oikeata asiaa ei tuollainen sanamuoto voi olla.

Mutta nyt pitää turauttaa päiväkahvit. Yleensä teen sen vasta lähempänä neljää, mikä sopii normaaliin päivärytmiini, kun vasta kymmenen jälkeen kömmin sängystä. Tänään nousin jo ennen kahdeksaa, joten kahvin puute alkaa jo vaivata tähän aikaan.

Hyvää päivää!
am

Lue lisää

Pääsin leikkausjonoon kiireysluokka LP 1, eli noin kk:n jonotus. Otin myös peruutuspaikan jos mahdollista. He sanoivat ettei se tule muutaman päivän varoitusajalla, jos sattuu tulemaan. Vie sekin viikon tai kaksi.

Ruokamainokset ovat todella ärsyttäviä, en lue minäkään niitä. Pientä tuhrua olevia kuvia tiuhassa ja hintoja niiden väleissä. Eipä minulle tule mainospostia kun lopetin paperihesarin tilaamisenkin ja ovessa on ei mainoksia kiitos. Nimellä olevia kerjuukirjeitä sen sijaan sataa viikoittain.

Hauska mainos tv:ssä on mielestäni se oikotiä -mainos jossa Käärijä ja Jutila sanailevat tie- ja tiä-versioista. Kyse asuntovälitysfrmasta.

On mukavaa huomata, että joku muukin kuin minä nousee ylös vasta kymmenen jälkeen:-) Tänään nousin tosin jo klo 7 maissa, kun oli aika haavahoitoon 9:50.

Cee

Se, että joutuisi katsomaan ikkunastaan muutaman metrin päässä olevaa toisen talon ikkunaa olisi minullekin lähes kauhistus. Kotikunnassani on ihan hirveä buumi rakentaa korkeita kerrostaloja niin lähekkäin, että tuo em. kauhukuva on totta asukkaille, jotka niihin muuttavat. Ja kunta mainostaa: tervetuloa luonnonläheiseen Tuusulaan. Kunta omilla sivuilla taannoin ilmoitti, että se haluaa lisätä kaupunkimaista ilmettä.

Kaupunkimaisen ilmeen omaavan alueen keskelle on pystytetty myös "vaivaistalo". Pari, kolme vuotta sitten järven rannalla, puiston ja peltomaiseman ympäröimä vanhainkoti lopetettiin, kun se oli "niin huonokuntoinen ja homeinen". Niinpä sieltä vanhukset siirrettiin kylälle, isoon kerrostaloon, missä ikkunasta vielä ulos katselemaan kykenevä vanhus näkee suunnilleen käsivarren päässä toisen talon ja sen ikkunat. Ero entiseen on sydäntä kouraiseva. Tuohon "huonokuntoiseen" vanhainkodin rakennukseen siirtyikin sitten kunnan työntekijöitä, kun oma 80-luvun lopulla tehty rakennuksensa purettiin - huonokuntoisena ja homeisena!!! Siellä nyt iloisina hienoista maisemista duunaavat mitä duunaavat.

Asuin 7-vuotiaasta pitkälle päälle 3-kymppiseksi Hesa Cityssä - jonkun vuoden toki esikaupunkialueella - enkä sieltä pois päästyäni ole takaisin kaivannut. En edes käy Hesassa kuin muutaman kerran vuodessa. Silloinkin jossain ydinkeskustan ravintelissa tapaamassa "vanhoja tovereita". Musiikkitalokäyntejä en edes laske kaupunkireisuiksi. Ajan vain parkkitaloon, kuuntelen konsertin ja ajan sen jälkeen taas kotiin. Täällä böndellä on Musiikkitaloa lukuun ottamatta kaikki, mitä tarvitsen, ml. rauha ja hiljaisuus. Kämppäänikin ympäröi lähes maalaismaisema, naapuritalot ikkunoineen ja pihoineen näkyvät omista ikkunoistani, jos oikein kurkottelen; verhoja en tarvitsisi lainkaan.

Pitäisi lähteä putsaamaan käytävältä talven hiekoitussepeleitä, mutta ovat kyllä nyt niin märkää tavaraa, että ei oikein huvita. Eilen tämän asuntoalueen kadulta noita sepeleitä siivosi joku oikein koneella. Ja minkälaista jälkeä se tekikään!! Kadun keskiosa puhdistui muuten hyvin, mutta jostain syystä, koneen käyttötekniikasta johtuen? kadulla on vähän väliä harjan levyisiä sepelidyynejä. Kadun reuna-alueet ovat täysin sepelin peitossa. Samaa, "huolellista" jälkeä on tehty katujen asfalttiin syntyneiden ammottavien reikien tukkimisessa. Tällä viikolla niihin jotain mönjää ja ensi viikolla ne mönjät jo lohkeilevat pois. Miksi ihmeessä ei pientäkin työtä voisi tehdä kunnolla!

Leppoisaa lauantaita kaikille!
am

Anonyymi kirjoitti:

Se, että joutuisi katsomaan ikkunastaan muutaman metrin päässä olevaa toisen talon ikkunaa olisi minullekin lähes kauhistus. Kotikunnassani on ihan hirveä buumi rakentaa korkeita kerrostaloja niin lähekkäin, että tuo em. kauhukuva on totta asukkaille, jotka niihin muuttavat. Ja kunta mainostaa: tervetuloa luonnonläheiseen Tuusulaan. Kunta omilla sivuilla taannoin ilmoitti, että se haluaa lisätä kaupunkimaista ilmettä.

Kaupunkimaisen ilmeen omaavan alueen keskelle on pystytetty myös "vaivaistalo". Pari, kolme vuotta sitten järven rannalla, puiston ja peltomaiseman ympäröimä vanhainkoti lopetettiin, kun se oli "niin huonokuntoinen ja homeinen". Niinpä sieltä vanhukset siirrettiin kylälle, isoon kerrostaloon, missä ikkunasta vielä ulos katselemaan kykenevä vanhus näkee suunnilleen käsivarren päässä toisen talon ja sen ikkunat. Ero entiseen on sydäntä kouraiseva. Tuohon "huonokuntoiseen" vanhainkodin rakennukseen siirtyikin sitten kunnan työntekijöitä, kun oma 80-luvun lopulla tehty rakennuksensa purettiin - huonokuntoisena ja homeisena!!! Siellä nyt iloisina hienoista maisemista duunaavat mitä duunaavat.

Asuin 7-vuotiaasta pitkälle päälle 3-kymppiseksi Hesa Cityssä - jonkun vuoden toki esikaupunkialueella - enkä sieltä pois päästyäni ole takaisin kaivannut. En edes käy Hesassa kuin muutaman kerran vuodessa. Silloinkin jossain ydinkeskustan ravintelissa tapaamassa "vanhoja tovereita". Musiikkitalokäyntejä en edes laske kaupunkireisuiksi. Ajan vain parkkitaloon, kuuntelen konsertin ja ajan sen jälkeen taas kotiin. Täällä böndellä on Musiikkitaloa lukuun ottamatta kaikki, mitä tarvitsen, ml. rauha ja hiljaisuus. Kämppäänikin ympäröi lähes maalaismaisema, naapuritalot ikkunoineen ja pihoineen näkyvät omista ikkunoistani, jos oikein kurkottelen; verhoja en tarvitsisi lainkaan.

Pitäisi lähteä putsaamaan käytävältä talven hiekoitussepeleitä, mutta ovat kyllä nyt niin märkää tavaraa, että ei oikein huvita. Eilen tämän asuntoalueen kadulta noita sepeleitä siivosi joku oikein koneella. Ja minkälaista jälkeä se tekikään!! Kadun keskiosa puhdistui muuten hyvin, mutta jostain syystä, koneen käyttötekniikasta johtuen? kadulla on vähän väliä harjan levyisiä sepelidyynejä. Kadun reuna-alueet ovat täysin sepelin peitossa. Samaa, "huolellista" jälkeä on tehty katujen asfalttiin syntyneiden ammottavien reikien tukkimisessa. Tällä viikolla niihin jotain mönjää ja ensi viikolla ne mönjät jo lohkeilevat pois. Miksi ihmeessä ei pientäkin työtä voisi tehdä kunnolla!

Leppoisaa lauantaita kaikille!
am

Lue lisää

Sen verran syrjäytyneitä eli syrjässä asuvia ollahan mekin, että ikkunaverhoja ei ole täällä koskaan ollut. Tommoiset ylhäältä alas vedettävät haitarimaiset kardiinit ikkunoissa on, mutta nekin käytössä vain jos sattuu aurinko paistelemaan liikaa. Eli saunailtoina saatetaan kuljeksia alasti verhottomassa huushollissa..ei ole toistaiseksi kukaan vetänyt syytteeseen itsensä paljastelusta. Tosin en tiedä voiko moiseen edes syyllistyä omassa kotona?

Ja kyllä kyllä, samaa mieltä hesasta. Oikein mukava paikka - tarpeeksi kaukaa kierrettynä. Mottoni onkin: hulluja nuo hesalaiset! Aina kauhee kiire johonkin tuntuu heillä olevan, tämmöinen maalaispoika on ihan ihmeissään siellä.

Niin, ja poikaparkanikin on nykyään hesalainen, asuu Myllypurossa. Se tienoo ei asuinsijana kyllä ole ihan mahoton. Sälli kyllä työllistyis missä vaan, joten en ihan ymmärrä miks just hesa. No, muutama vuosi Aallossa sai ilmeisesti jotenkin vinksahtamaan hesalaisuuteen.

DrWhoo kirjoitti:

Sen verran syrjäytyneitä eli syrjässä asuvia ollahan mekin, että ikkunaverhoja ei ole täällä koskaan ollut. Tommoiset ylhäältä alas vedettävät haitarimaiset kardiinit ikkunoissa on, mutta nekin käytössä vain jos sattuu aurinko paistelemaan liikaa. Eli saunailtoina saatetaan kuljeksia alasti verhottomassa huushollissa..ei ole toistaiseksi kukaan vetänyt syytteeseen itsensä paljastelusta. Tosin en tiedä voiko moiseen edes syyllistyä omassa kotona?

Ja kyllä kyllä, samaa mieltä hesasta. Oikein mukava paikka - tarpeeksi kaukaa kierrettynä. Mottoni onkin: hulluja nuo hesalaiset! Aina kauhee kiire johonkin tuntuu heillä olevan, tämmöinen maalaispoika on ihan ihmeissään siellä.

Niin, ja poikaparkanikin on nykyään hesalainen, asuu Myllypurossa. Se tienoo ei asuinsijana kyllä ole ihan mahoton. Sälli kyllä työllistyis missä vaan, joten en ihan ymmärrä miks just hesa. No, muutama vuosi Aallossa sai ilmeisesti jotenkin vinksahtamaan hesalaisuuteen.

Lue lisää

Yksi hyvä puoli stadissa on se, että erikoissairaanhoitoon on lyhyt matka, HUS Meilahden alueella ja sen alaosasto esim Vantaan Peijaksessa. Kun ex-miniäni sairastui vakavasti, hän joutui Kauhajoelta matkustamaan hoitoihin Vaasaan ja toisissa tapauksissa Tampereelle. Pikkuminiäni taas joutui Seinäjoelta hoitoihin käymään Tampereella Taysissa. Mikkelistä joutuvat joko Kopioon taikka Jyväskylään jne.

Minun asunnostani olkkarista ja parvekkeelta on näkymä merelle ja horisonttiin asti, ilman että yksikään talo edessä. Kaksi isoa asuntolaivaa eivät tuossa laiturissa juuri näkymää estä. Pihan puolella, keittiön ja makkarin, on kyllä vastapäisen talon seinä , välissä vain alue, jossa lasten liukumäkiä ja hiekkalaatikoita sekä keinuja kaksin kappelein, meidän talon että vastapaäisen.

Cee

Aivan kamalia maailmalla tapahtunut. Moskovassa kuolleita jo lähes 150 siellä teatterin terrori-iskussa. Sen varjolla saatu siirryttyä nyt erikoisoperaatiosta sotaan, Ukraina ja länsimaat jotenkin tämän takana.
Britteihinkään ei hyvää kuulu kuninkaallisten piireihin.

Cee

Anonyymi kirjoitti:

Aivan kamalia maailmalla tapahtunut. Moskovassa kuolleita jo lähes 150 siellä teatterin terrori-iskussa. Sen varjolla saatu siirryttyä nyt erikoisoperaatiosta sotaan, Ukraina ja länsimaat jotenkin tämän takana.
Britteihinkään ei hyvää kuulu kuninkaallisten piireihin.

Cee

Lue lisää

Tämä iskun tekijä, Afganistanista käsin operoiva Islamistinen terroristijärjestö Isis-K on syyttänyt Putleria Venäjän tekemistä julmuuksista muslimeja kohtaan Syyriassa, Tsetseniassa ja Afganistanissa. Monet länsimaat tuedustelutietojensa pohjalta ovat viime viikkoina varoittaneet Venäjää tällaisen iskun mahdollisuudesta. Putler on ollut sitä mieltä että nämä varoitukset ovat vain länsimaiden ”julkista kiristämistä” Venäjää kohtaan. Nyt sitten luultavasti Kremlissä mietitään kuumeisesti miten tämä terroristi-isku saadaan näyttämään Ukrainan ja länsimaiden juonelta.
Yksi varteenotettava teoria kuulemma on, että jenkit yhdessä brittien kanssa tekivät iskut. Kohta varmaan kyseessä onkin suomalaisten tekemä attentaatti..

No joo, Putler ja koko Kreml näyttää elävän jossain toisessa todellisuudessa, joten mitä tahansa voi tapahtua. Eikä näytä hyvältä Gazan kaistallakaan. Israelilaiset hirviöt suorittavat raakaa kansanmurhaa muun maailman katsoessa sivusta. Joskus kyllä hävettää olla ihminen.

DrWhoo kirjoitti:

Tämä iskun tekijä, Afganistanista käsin operoiva Islamistinen terroristijärjestö Isis-K on syyttänyt Putleria Venäjän tekemistä julmuuksista muslimeja kohtaan Syyriassa, Tsetseniassa ja Afganistanissa. Monet länsimaat tuedustelutietojensa pohjalta ovat viime viikkoina varoittaneet Venäjää tällaisen iskun mahdollisuudesta. Putler on ollut sitä mieltä että nämä varoitukset ovat vain länsimaiden ”julkista kiristämistä” Venäjää kohtaan. Nyt sitten luultavasti Kremlissä mietitään kuumeisesti miten tämä terroristi-isku saadaan näyttämään Ukrainan ja länsimaiden juonelta.
Yksi varteenotettava teoria kuulemma on, että jenkit yhdessä brittien kanssa tekivät iskut. Kohta varmaan kyseessä onkin suomalaisten tekemä attentaatti..

No joo, Putler ja koko Kreml näyttää elävän jossain toisessa todellisuudessa, joten mitä tahansa voi tapahtua. Eikä näytä hyvältä Gazan kaistallakaan. Israelilaiset hirviöt suorittavat raakaa kansanmurhaa muun maailman katsoessa sivusta. Joskus kyllä hävettää olla ihminen.

Lue lisää

Oikean tuntuista taustaa on noissa referaateissasi. Ja sellaisia tosiaan on täällä Suomessakin saatu lukea.

Juuri äsken luin jutun median lukutaidosta, siitä miten lukijan pitäisi varmistaa lukemansa luotettavuus. Mutta jos ei voi varmistaa niin luetaanko po. juttu siis fuulaukseksi tai ainakin sen yritykseksi? No, niin mustavalkoista ei kai mikään medialähde suolla.

Varmistusta siis pitäisi tehdä kaikista mahdollisista lähteistä. Mm. kirjoituksista asiasta muissa medioissa, lehdissä, tietysti myös ulkomaisissa.

Vaan mistä helkatista tavallinen pulliainen voi päätellä, ovatko ne muutkaan lähteet - jos niitä sitten löytää - oikealla asialla. Alkaa olla kuin savon käyttö: vastuu lukijalla ja kuulijalla.

Jonkin aikaa jo elellyt - siis vanha - ja asioita seurannut voi kai matkan varrella keräämänsä tiedon varassa ainakin jossain määrin vedellä johtopäätöksiä esim. jonkun uutisen toenperräisyydestä, mutta jos sen aihe on erikoinen, uusi tai tapahtumapaikka on jossain hornankuusessa, niin kokenutkin helposti tulee vedätetyksi. Ja miten nuoret tässä valehtelun, toisen toden vallanneessa maailmassa pärjäävät; heidän käsissään olemme kohta me vanhatkin.

Olen itse vähentänyt paljon uutisten lukemista, etenkin sotauutiset alkavat olla lukulistallani niitä viimeisiä. Telkkarin krimit, joita aika paljon katselen - pääasiassa brittiläisiä - ovat niihin verrattuna jo "lällärikamaa".

Politiikkakin on melkoista sotkua. Mietinkin ohjetta hakea tietoa esim. Suomen poliitikasta kaikista mahdollisista lähteistä. Jos niitä pääsisinkin kaivelemaan, niin millä perusteella pitäisi tehdä päätös, mihin niistä luotan. Loputon suohan se on. Ja kuinka syvä tuo suo on, kun kyseessä maailman politiikka.

Onneksi tämän ikäisellä jo siintää aito todellisuus: joku vanhojen säilömiskeskus, missä energiat vie vaipan vaihdon anominen tai sängystä putoamisen jälkeen takaisin sänkyyn könyäminen - jos siihen enää kykenee. Ei siinä uutisia kerkiä lukea.

Hyvää pyhää kaikille!
am

Anonyymi kirjoitti:

Oikean tuntuista taustaa on noissa referaateissasi. Ja sellaisia tosiaan on täällä Suomessakin saatu lukea.

Juuri äsken luin jutun median lukutaidosta, siitä miten lukijan pitäisi varmistaa lukemansa luotettavuus. Mutta jos ei voi varmistaa niin luetaanko po. juttu siis fuulaukseksi tai ainakin sen yritykseksi? No, niin mustavalkoista ei kai mikään medialähde suolla.

Varmistusta siis pitäisi tehdä kaikista mahdollisista lähteistä. Mm. kirjoituksista asiasta muissa medioissa, lehdissä, tietysti myös ulkomaisissa.

Vaan mistä helkatista tavallinen pulliainen voi päätellä, ovatko ne muutkaan lähteet - jos niitä sitten löytää - oikealla asialla. Alkaa olla kuin savon käyttö: vastuu lukijalla ja kuulijalla.

Jonkin aikaa jo elellyt - siis vanha - ja asioita seurannut voi kai matkan varrella keräämänsä tiedon varassa ainakin jossain määrin vedellä johtopäätöksiä esim. jonkun uutisen toenperräisyydestä, mutta jos sen aihe on erikoinen, uusi tai tapahtumapaikka on jossain hornankuusessa, niin kokenutkin helposti tulee vedätetyksi. Ja miten nuoret tässä valehtelun, toisen toden vallanneessa maailmassa pärjäävät; heidän käsissään olemme kohta me vanhatkin.

Olen itse vähentänyt paljon uutisten lukemista, etenkin sotauutiset alkavat olla lukulistallani niitä viimeisiä. Telkkarin krimit, joita aika paljon katselen - pääasiassa brittiläisiä - ovat niihin verrattuna jo "lällärikamaa".

Politiikkakin on melkoista sotkua. Mietinkin ohjetta hakea tietoa esim. Suomen poliitikasta kaikista mahdollisista lähteistä. Jos niitä pääsisinkin kaivelemaan, niin millä perusteella pitäisi tehdä päätös, mihin niistä luotan. Loputon suohan se on. Ja kuinka syvä tuo suo on, kun kyseessä maailman politiikka.

Onneksi tämän ikäisellä jo siintää aito todellisuus: joku vanhojen säilömiskeskus, missä energiat vie vaipan vaihdon anominen tai sängystä putoamisen jälkeen takaisin sänkyyn könyäminen - jos siihen enää kykenee. Ei siinä uutisia kerkiä lukea.

Hyvää pyhää kaikille!
am

Lue lisää

Monien lukijoiden median lukutaito on tunnetusti vähän kritiikitöntä. Ja kyllä toimittajienkin ilmaisussa on usein vääriä painotuksia ja asiayhteyksistä irrotettua, jolloin koko uutinen muuttuu ihan toiseksi.

Hiljattain Trumpetti käytti termiä "verilöyly". Mikäli oikein ymmärsin, niin tarkoitti tilannetta mihin jenkkien autoteollisuus joutuu (ellei Trumpettia valita pressaksi) esim kiinalaisten valmistajien päästessä vapaasti jenkkien markkinoille.
Joissain välineissä tää uutisoitiin tyyliin: tulee verilöyly jos en pääse presidentiksi.

Mutta kyllä kyllä, vaikeaa on olla varma mistään. Kaikelaista informaatiota, niin oikeaa kuin väärää, tai kokonaan keksittyä sylkee silmille joka tuutista. Kuinka paljon on ihmisiä jotka ovat jyrkkine mielipiteineen väärän informaation uhreja? Tää on oikeastaan paljon isompi ongelma kuin muutamin sanoin osaa kuvata.

Näinhän se on nähtävä, että mikään ei ole ikuista, elämäkään.

Mitä tulee Hesarin aikoihin, en ite ollut siellä kuin ihan satunnaisesti loppuaikoina. Sittenhän Hesari lopetti mahdollisuuden itse aloitettuihin ketjuihin..vai olikos se nyt noin, että sielläkin aikoinaan itse voi aloittaa ketjuja samaan tapaan kuin täälläkin?

Kellojen siirtely jatkuu ja jatkuu, vaikka EU parlamentti on jo pariin kertaan äänestänyt siirtelyn lopettamisen puolesta. Edellisen kerran muutama vuosi sitten. Sen sijaan EU neuvosto, joka on päätökset lopullisesti sinetöivä taho, ei ole jostain tuntemattomasta syystä vielä "ehtinyt" ottaa asiaan kantaa..
Kellojen siirtelyhän alkoi jossain päin maailmaa jo 1700 luvun lopulla kun haluttiin lisätä valoisaa aikaa kynttilöiden säästämiseksi.

DrWhoo kirjoitti:

Näinhän se on nähtävä, että mikään ei ole ikuista, elämäkään.

Mitä tulee Hesarin aikoihin, en ite ollut siellä kuin ihan satunnaisesti loppuaikoina. Sittenhän Hesari lopetti mahdollisuuden itse aloitettuihin ketjuihin..vai olikos se nyt noin, että sielläkin aikoinaan itse voi aloittaa ketjuja samaan tapaan kuin täälläkin?

Kellojen siirtely jatkuu ja jatkuu, vaikka EU parlamentti on jo pariin kertaan äänestänyt siirtelyn lopettamisen puolesta. Edellisen kerran muutama vuosi sitten. Sen sijaan EU neuvosto, joka on päätökset lopullisesti sinetöivä taho, ei ole jostain tuntemattomasta syystä vielä "ehtinyt" ottaa asiaan kantaa..
Kellojen siirtelyhän alkoi jossain päin maailmaa jo 1700 luvun lopulla kun haluttiin lisätä valoisaa aikaa kynttilöiden säästämiseksi.

Lue lisää

Kyllä tuo kellojen rukkaaminen on ihan pölhöä hommaa. Työelämävuosina juuri tämä siirtymävaihe oli suorastaan ankea: kun oli jo tottunut heräämään suht valoisiin kevätaamuhin, niin pitikin uudelleen sukeltaa pimeyteen. No, eipä siinä tosin kauan mennyt, kun tuo valoisa tunti oli otettu kiinni, mutta silti harmitti takapakin otto.

Vanha kansa sanoi, että pääsiäisaamuna aurinko tanssii. Ainakaan täällä ei sellaista nähty. Aikaisin aamulla oli aikamoinen sumu, nyt sentään jo häipynyt, mutta paksu pilvi estää auringon lämmityksen. Tänäänhän piti metelookien mukaan oleman mahdollisuus taas päästä lämpöennätyksiin.

Mutta pilvet eivät onneksi estä minua pääsemästä tänään valmiiseen ruokapöytään, syömään kotona valmistettua pääsiäislammasta. Pitkän kypsymisajan vaativan ruoan valmistaminen vain itselleni on aika turhauttavaa, joten on todella ihanaa päästä toisen valmistaman ääreen.

Ja tuo kellopeijoona näyttää nyt kevätinnossaan ravaavan niin, että pian tulee vanhalle kiire. Kaikki tekeminen nykyään tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Mistähän mahtaa johtua🤣 Jotkut sanovat, että ikä on vain numero. On se vähän muutakin.

Hyvää pyhäpäivää!
am

Hyvä kuulla, että olet edes jotenkin voimissasi. Kerkisin jo huolestua.

On tosi kurjaa, että aina vain noita kärsimyksiä sinulla piisaa. Jotain kunnon rohtoahan niihin on saatava. Jatkuva kipu käy hermoihin ja siitä taas seuraa armoton väsymys. Nukkuminen olisi elinehto, ilman unta ei pärjää tervekään saati sitten sairas. Kunpa joku lääkäri ottaisi asiakseen selvittää, mistä nuo kivut johtuvat ja lääkkeet antaisi sen mukaisesti. Voimia. Ja kaikesta huolimatta hyvää pyhien jatkoa!
am

Eilen päätin etten lapiollistakaan satanutta lunta siirrä. Enkä siirtänyt. Taisi HS:n jakaja yöllä kirota päätöstäni, jäjistään päätellen oli kahlannut aika syvällä polulla, joka johtaa ovelleni.

Kerkisin jo tottua kevään alkamiseen. Mutta onneni on, että kevään renkaiden vaihtoon olen aina suhtaunut raukkamaisesti: mieluummin vasta juhannuksena kuin pääsiäisenä. Siippa usein hosui vaihdon kanssa ja minä pistin kynsin hampain hanttiin, mikä nyt kantoi hyvän hedelmän. Ei ole monta asiaa, jotka olisivat yhtä stressaavia kuin kesiksillä ajo liukkaalla alustalla.

Jostain syystä on tullut seurattua aika paljon kouluampumisesta seurannutta keskustelua. Niin järkyttävää, että sana järkyttäväkin on ihan liian mieto tapahtumaa kuvaamaan. Kaikki menee yli käsityskykyni. Kuitenkin koko elämänmenon kehitys yhteiskunnassamme - etten sanoisi koko maailmassa - on toiminut oivana katalysaattorina vastaavanlaisille tapahtumille. Syitä ei tarvitsisi hakea koulusta ja kiusaamisesta, vaan aikuisten teoista. "Koska minä haluan" ja "koska mä voin" ovat lauseita, jotka ainakin minut saa näkemään punaista.

Aikuisten tarpeista(??) ja toimesta on syntynyt pahuutta, jota näytetään eri medioissa, elokuvissa, somessa, jne. ja jota uutiset täydentävät. Nykyisen teknologian avulla se kaikki on valunut lastenkin maailmaan. Miten lapsen ja nuoren psyyke sellaista kestä? Ei mitenkään.

Jo vuosia sitten eräällä keskustelupalstalla, jolla itsekin joskus kävin, eräs äiti kerran hirvitteli erään pienen paikkakunnan kesätapahtumaa, missä yhtäkkiä tilaisuuden juontaja oli tiputtanut housut jalastaan ja jatkanut juontoaan munasillaan. Joku viisas heti moitti äitiä lapsensa varjelemisestä elämän tosiasioilta; sehän oli vain yleisöä hauskuuttava episodi. Samaisella palstalla joku toinen kyseenalaisti erään hirmuväkivaltaa sisältävän elokuvan tarpeellisuuden. Hänetkin tietysti tiputettiin maanpinnalle, että kyllä aikuisen pitää saada katsoa, mitä haluaa.

Em. keskustelujen jälkeen on "kehitys vain kehittynyt", ja uskon että moni aikuinenkin jos ei nyt sekoa, niin ainakin järkyttyy siitä kaikesta, mitä saatavilla on. Jo päivälehdissä selostetaan esim. rikosten oikeudenkäynneissä selvinneitä yksityiskohtia, joiden julkaisemisen tarpeellisuutta ihmettelen suuresti.

Taannoisessa koulutragediassa kiusaaminen kaiketi yksi syy. Varmaan sitä on ollut, mutta yleisesti ottaen kaikkinainen paha on saanut elämässä liian ison roolin, ja sen eri keinoin näkyville tulo on tehnyt tuhojaan etenkin lapsissa. Mutta aikuistenhan tämä maailma on, eikä heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan saa edes kritisoida saati niistä mitään kieltää. Ja niin skeptinen olen, että uskon käynnissä olevan kehityksen vain jatkuvan. Sille ei enää voi kukaan mitään. Mistä taito ja resurssit varjella lapsia?!

Mutta nyt kauppaan. Jääkaapissa vain valo ja pari mustunutta banaania. Leppoisaa lauantaita itse kullekin!
am

Anonyymi kirjoitti:

Eilen päätin etten lapiollistakaan satanutta lunta siirrä. Enkä siirtänyt. Taisi HS:n jakaja yöllä kirota päätöstäni, jäjistään päätellen oli kahlannut aika syvällä polulla, joka johtaa ovelleni.

Kerkisin jo tottua kevään alkamiseen. Mutta onneni on, että kevään renkaiden vaihtoon olen aina suhtaunut raukkamaisesti: mieluummin vasta juhannuksena kuin pääsiäisenä. Siippa usein hosui vaihdon kanssa ja minä pistin kynsin hampain hanttiin, mikä nyt kantoi hyvän hedelmän. Ei ole monta asiaa, jotka olisivat yhtä stressaavia kuin kesiksillä ajo liukkaalla alustalla.

Jostain syystä on tullut seurattua aika paljon kouluampumisesta seurannutta keskustelua. Niin järkyttävää, että sana järkyttäväkin on ihan liian mieto tapahtumaa kuvaamaan. Kaikki menee yli käsityskykyni. Kuitenkin koko elämänmenon kehitys yhteiskunnassamme - etten sanoisi koko maailmassa - on toiminut oivana katalysaattorina vastaavanlaisille tapahtumille. Syitä ei tarvitsisi hakea koulusta ja kiusaamisesta, vaan aikuisten teoista. "Koska minä haluan" ja "koska mä voin" ovat lauseita, jotka ainakin minut saa näkemään punaista.

Aikuisten tarpeista(??) ja toimesta on syntynyt pahuutta, jota näytetään eri medioissa, elokuvissa, somessa, jne. ja jota uutiset täydentävät. Nykyisen teknologian avulla se kaikki on valunut lastenkin maailmaan. Miten lapsen ja nuoren psyyke sellaista kestä? Ei mitenkään.

Jo vuosia sitten eräällä keskustelupalstalla, jolla itsekin joskus kävin, eräs äiti kerran hirvitteli erään pienen paikkakunnan kesätapahtumaa, missä yhtäkkiä tilaisuuden juontaja oli tiputtanut housut jalastaan ja jatkanut juontoaan munasillaan. Joku viisas heti moitti äitiä lapsensa varjelemisestä elämän tosiasioilta; sehän oli vain yleisöä hauskuuttava episodi. Samaisella palstalla joku toinen kyseenalaisti erään hirmuväkivaltaa sisältävän elokuvan tarpeellisuuden. Hänetkin tietysti tiputettiin maanpinnalle, että kyllä aikuisen pitää saada katsoa, mitä haluaa.

Em. keskustelujen jälkeen on "kehitys vain kehittynyt", ja uskon että moni aikuinenkin jos ei nyt sekoa, niin ainakin järkyttyy siitä kaikesta, mitä saatavilla on. Jo päivälehdissä selostetaan esim. rikosten oikeudenkäynneissä selvinneitä yksityiskohtia, joiden julkaisemisen tarpeellisuutta ihmettelen suuresti.

Taannoisessa koulutragediassa kiusaaminen kaiketi yksi syy. Varmaan sitä on ollut, mutta yleisesti ottaen kaikkinainen paha on saanut elämässä liian ison roolin, ja sen eri keinoin näkyville tulo on tehnyt tuhojaan etenkin lapsissa. Mutta aikuistenhan tämä maailma on, eikä heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan saa edes kritisoida saati niistä mitään kieltää. Ja niin skeptinen olen, että uskon käynnissä olevan kehityksen vain jatkuvan. Sille ei enää voi kukaan mitään. Mistä taito ja resurssit varjella lapsia?!

Mutta nyt kauppaan. Jääkaapissa vain valo ja pari mustunutta banaania. Leppoisaa lauantaita itse kullekin!
am

Lue lisää

Vaikea tietty ottaa kantaa tuohon tapaukseen kovin jämptisti kun aika vähän on tietoa asian taustoista. Yleisesti ottaen kuitenkin koulu tuskin on aina sellainen turvallinen oppimisympäristö jollainen sen tulisi olla. Pisa tuloksetkin puhuvat selvää kieltä että jossain on menty hakoteille aika railakkaasti.

Jossain määrin olen eri mieltä siitä että maailma olisi muuttunut julmemmaksi tai ihmiset julmemmiksi kuin ennen. Ihminen on aina ollut itsekäs peto, enemmän tai vähemmän. Kyse on vain siitä minkälaisissa olosuhteissa elämme. Vakaissa oloissa missä ei tarvitse pelätä ja missä voi hankkia toimeentulonsa ja halutessaan vaurastuakin on helpointa elää rauhassa ja antaa muidenkin elää. Suomen kaltaisessa maassa asiat ovat keskimäärin aika hyvällä tolalla kuitenkin vielä.

Nykyisin kaikki asiat myös tulevat tietoon nopeammin kuin ennen. Uutisia livenä tulee koko ajan. Oikeaa ja väärää tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Pitäisi kyetä suodattamaan oikea tieto väärästä, moni ei osaa. Ja tosi on että aivan kaikkea maailman raadollisuutta ei tarvitsisi lapsien liian varhain nähdä. Ja totta sekin että viihdeteollisuus on enimmäkseen vähän ”vinksahtanutta” nykyään tällaisen boomerin näkökulmasta.

Juu, täälläkin lumi kadonnut samantein, lämpöä 3-4 astetta. Lintujen mekkalointi on jo jokapäiväistä.

Mie tässä taas istun Linuxin äärellä. Tällä kertaa kyseessä on uusi supertason ammattikone. Niin ihastunut olen tähän Linux maailmaan, että Linuxoin koko systeemini. Pari vanhempaa ohjelmaa yhä pakottaa käynnistämään Vintoosan aika-ajoin. Vähintään kanferttia täytyy olla pullo vieressä kun alkaa ottamaan pumpusta heti kun näkee Vintoosan logon. On se niin kauhia systeemi tähän verrattuna. Joka päivä hämmästyn miten paljon parempi tää on. Ja oliko nyt 60 000 ohjelmaa (ilmaiseksi) verkosta ladattavissa. Olisinpa tämän tajunnut jo vuosia sitten, olisisin säästänyt rahaakin pitkän pennin. Puhumattakaan hermoista. Tukkakin on huolestuttavasti ohentunut. Vinin syytä kaikki. Tosin parturini tänään väitti (vihjaili) että iästä se saattaa johtua.

Että äppiä ja ja luottokorttia autonpesun takia? No ei tulis pieneen mieleenikään. Onneks täälläpäin autonpesun voi maksaa vilauttamalla vaikka puhelinta autopesuun ajaessa.
Ja kun ite pihalla kuuraa kärryn, ei tartte edes vilautella mitään.

Uusien systeemien opetteleminen nimenomaan on lääke dementian ehkäisyyn. Myönnän kyllä että ikä hidastaa uusien asioiden oppimista. Miulkiiin meni melkein 15 minuuttia Linuxin suvereenin hallinnan saavuttamiseen. Sitä ennen en ollut edes nähnyt Linuxin työpöytää.

DrWhoo kirjoitti:

Että äppiä ja ja luottokorttia autonpesun takia? No ei tulis pieneen mieleenikään. Onneks täälläpäin autonpesun voi maksaa vilauttamalla vaikka puhelinta autopesuun ajaessa.
Ja kun ite pihalla kuuraa kärryn, ei tartte edes vilautella mitään.

Uusien systeemien opetteleminen nimenomaan on lääke dementian ehkäisyyn. Myönnän kyllä että ikä hidastaa uusien asioiden oppimista. Miulkiiin meni melkein 15 minuuttia Linuxin suvereenin hallinnan saavuttamiseen. Sitä ennen en ollut edes nähnyt Linuxin työpöytää.

Lue lisää

Minä käyn useimmiten pesettämässä autoni paikassa, missä se tehdään käsin, mutta toissapäivänä siellä oli pitkä jono, ja minulla - siis eläkeläisellä - oli kiire.

Jaa, että dementiaa ehkäistään uuden opettelulla. Elinikäistä oppimista on hoettu jo vuosikymmenet. Töissä aikanaan sitä toteutettiin nk. kantapään kautta; kun säästettiin, niin lyötiin duunarille prosyyri kouraan ja sanottiin vain, että silvuplee, alahan oppia. Taisi ollakin työterveyden idea. - No, jos ei elämä muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään.

Minulle uuden opettelu on lähinnä kärsivällisyyskysymys. Sitä ei oikein enää riitä moniinkaan asioihin, kaiken pitäisi tapahtua nopeasti. Tässä iässä semmoinen vain on niin kaukana todellisuudesta kuin yö on päivästä: juuri sitä iän hidastavaa vaikutusta.

Tällä haavaa kauhistelen pian kohdalle osuvaa todellisuutta. Vanha ADSL:ni alkaa olla loppusuoralla, ja tilalle on hankittava joku muu systeemi, mieluiten tietysti langaton. Se yksinään ei ole ongelma, mutta tiedän, että kaikki ne toiminnot, jotka nyt wifillä toimivat - esim. auton lämmitys ja lataus - pitää "säätää" sopiviksi uuteen systeemiin. Kokemusta sellaisesta on Sonos-järjestelmän ymppäämisestä uuden puhelimen kautta wifillä toimivaksi. Vaikka mitä salasanaa/käyttäjätunnusta siihen syötin, niin mikään ei toiminut. Kunnes sitten poikani keksi avun. Onneksi hän auttaa aina tarpeen tullen, mutta haluaisin (uuden oppimisen vastustamisestani huolimatta) itse osata tehdä tarvittavat temput, jotta sitten kun joku ei toimikaan osaisin järkeillä, mikä kohta mättää. Ei poika päivystä H24, ei välttämättä edes joka viikko.

Tänään piti oleman kaunis kevätpäivä. Vielä en ole havainnut. Jos ei tuosta tokene, niin lenkki jää tekemättä. No, huomenna onneksi taas alkavat kettislenkit. Koirat olivat talvilomalla, ja viikko vilahti minulta ilman lenkin lenkkiä. Käveleminen on minulle sopivin liikkumismuoto, mutta en tykkää tehdä sitä ilman tarkoitusta. Koirat ovat yksi sellainen.

Leppoisaa pyhäpäivää.
am

"Hiljaista on, hiljaista on, kun ei mitään kuulu, niin hiljaista on..." lauloi aikoinaan Martti Innanenkin. Hiljaista on todella täälläkin ollut. Cee minuakin huolettaa, ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Hänellä on ollut elämänsä varrella todella paljon piinaa, ihan liikaa yhdelle ihmiselle.

Aina vain hullummaksi käyvästä maailmasta sen sijaan kuuluu niin, että alkaa jo olla mitta täysi. Itse olenkin rajoittanut uutisten seuraamista: kerta päivässä riittää. Hulluja, täysin sekoja valtaa pitäviä on kai kohta jo joka toisessa maassa; onkohan normaaleja sellaisia enää ollenkaan, missään? Jonkinlainen kahjoushan heidän keskuudessaan on kai aika yleistä, mutta nyt käynnissä oleva kaiken maan päällä olevan tuhoaminen - niin siviilien kuin heidän elinympäristönsäkin - on näköjään otettu "normaalin" rintamalla käydyn sodan tilalle vallan pidon tueksi. Ja kosto on päivän sana. Sairasta.

Eläkeläisyys on siis nyt yksi uusi kuvio jokapäiväisessä elämässänne. Se on aikamoinen muutos nimenomaan henkisellä tasolla. Ainakin se kokemus on itselläni. Helpotus oli melkoinen; olin ylikypsynyt duunin tekoon. Osin se tietysti oli omaa heikkouttani, kun ei fysiikka enää kestänyt, mutta kyllä työnantajakin kunniakkaasti siihen osallistui lisäämällä töitä niin, että niitä piti jatkuvasti tehdä omallakin ajalla.

Ikävä takaisin työelämään ei ole ollut . En vapaa-ajallenikaan enää ottanu mitään velvoitteita, jos nyt ei kahden kettiksen jokapäiväistä lenkittämistä siksi lasketa. Senkin otin ihan vain oman itseni takia, jotta en vallan sohvan pohjalle tietsikan ja lehden kanssa jäisi, koirat pärjäisivät hyvin ilman minuakin. Kaikki muukin tekemiseni on vapaaehtoista. Kysytty kyllä on yteen ja toiseenkin hommaan - ""kun sinulla sitä aikaa on - mutta olen osannut sanoa sen kuuluisan ein. Työvuosina en osannut.

Nyt käy kova kohkaus eläkeläisten osallistumisesta säästötalkoisiin. Puhetta puolesta ja vastaan on kuultu. Itse olen sitä mieltä, että isommista eläkkeistä hyvin voitaisiin ottaa. Ne ottamiset eivät kuitenkaan niin suuria olisi, että kovasti vaikuttaisivat ko. eläkeläisen elämään. Jos siten voitaisiin keventää lapsiperheiden talouskurimusta, niin raha menisi todelliseen tarpeeseen. Mutta tietysti on niin, että eläkeläisiltä "viety" raha ei olisi korvamerkitty lapsiperheille, vaan se menisi yleiseksi täytteeeksi valtion pohjattomaan hattuun. No, siltikään itse en pullikoi, vaikka minunkin eläkepussillani käytäisiin. Mieleen mällähti yhtenä päivänä, että ei ole puhuttu puoluetuista säästämisestä. No, sehän ei tässä miljradirevohkassa olisi kuin hyttysen se valtameressä, mutta periaatteessa...

Piti tänään menemäni pojanpojan matsia katsomaan, mutta jätän suosiolla väliin. Meinaa flunssa ängetä, ja se varmaan pahenisi, jos ulkokatsomoon, tuonne kylmään lähtisin istua kököittämään. En halua jäädä moneksi päiväksi sisäruokintaan, ja niinhän siinä kävisi jos tämän ikäiseen lentsukunnolla iskee. Siis sinkkisuihketta kitaan ja sukat jalkaan sisälläkin.

Hyvää pyhäpäivää!

Anonyymi kirjoitti:

"Hiljaista on, hiljaista on, kun ei mitään kuulu, niin hiljaista on..." lauloi aikoinaan Martti Innanenkin. Hiljaista on todella täälläkin ollut. Cee minuakin huolettaa, ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Hänellä on ollut elämänsä varrella todella paljon piinaa, ihan liikaa yhdelle ihmiselle.

Aina vain hullummaksi käyvästä maailmasta sen sijaan kuuluu niin, että alkaa jo olla mitta täysi. Itse olenkin rajoittanut uutisten seuraamista: kerta päivässä riittää. Hulluja, täysin sekoja valtaa pitäviä on kai kohta jo joka toisessa maassa; onkohan normaaleja sellaisia enää ollenkaan, missään? Jonkinlainen kahjoushan heidän keskuudessaan on kai aika yleistä, mutta nyt käynnissä oleva kaiken maan päällä olevan tuhoaminen - niin siviilien kuin heidän elinympäristönsäkin - on näköjään otettu "normaalin" rintamalla käydyn sodan tilalle vallan pidon tueksi. Ja kosto on päivän sana. Sairasta.

Eläkeläisyys on siis nyt yksi uusi kuvio jokapäiväisessä elämässänne. Se on aikamoinen muutos nimenomaan henkisellä tasolla. Ainakin se kokemus on itselläni. Helpotus oli melkoinen; olin ylikypsynyt duunin tekoon. Osin se tietysti oli omaa heikkouttani, kun ei fysiikka enää kestänyt, mutta kyllä työnantajakin kunniakkaasti siihen osallistui lisäämällä töitä niin, että niitä piti jatkuvasti tehdä omallakin ajalla.

Ikävä takaisin työelämään ei ole ollut . En vapaa-ajallenikaan enää ottanu mitään velvoitteita, jos nyt ei kahden kettiksen jokapäiväistä lenkittämistä siksi lasketa. Senkin otin ihan vain oman itseni takia, jotta en vallan sohvan pohjalle tietsikan ja lehden kanssa jäisi, koirat pärjäisivät hyvin ilman minuakin. Kaikki muukin tekemiseni on vapaaehtoista. Kysytty kyllä on yteen ja toiseenkin hommaan - ""kun sinulla sitä aikaa on - mutta olen osannut sanoa sen kuuluisan ein. Työvuosina en osannut.

Nyt käy kova kohkaus eläkeläisten osallistumisesta säästötalkoisiin. Puhetta puolesta ja vastaan on kuultu. Itse olen sitä mieltä, että isommista eläkkeistä hyvin voitaisiin ottaa. Ne ottamiset eivät kuitenkaan niin suuria olisi, että kovasti vaikuttaisivat ko. eläkeläisen elämään. Jos siten voitaisiin keventää lapsiperheiden talouskurimusta, niin raha menisi todelliseen tarpeeseen. Mutta tietysti on niin, että eläkeläisiltä "viety" raha ei olisi korvamerkitty lapsiperheille, vaan se menisi yleiseksi täytteeeksi valtion pohjattomaan hattuun. No, siltikään itse en pullikoi, vaikka minunkin eläkepussillani käytäisiin. Mieleen mällähti yhtenä päivänä, että ei ole puhuttu puoluetuista säästämisestä. No, sehän ei tässä miljradirevohkassa olisi kuin hyttysen se valtameressä, mutta periaatteessa...

Piti tänään menemäni pojanpojan matsia katsomaan, mutta jätän suosiolla väliin. Meinaa flunssa ängetä, ja se varmaan pahenisi, jos ulkokatsomoon, tuonne kylmään lähtisin istua kököittämään. En halua jäädä moneksi päiväksi sisäruokintaan, ja niinhän siinä kävisi jos tämän ikäiseen lentsukunnolla iskee. Siis sinkkisuihketta kitaan ja sukat jalkaan sisälläkin.

Hyvää pyhäpäivää!

Lue lisää

Eläköityminen...hyvä vai paha juttu? Yleispätevää vastausta ei ole. Voittopuolisesti ihmiset varmaan mielellään eläköityvät, odottavat innolla että sitten se elämä vasta alkaakin.
Riippuu niin paljon mitä tekee, ja minkälainen luonne on kyseessä. Toiselle työ on välttämätön paha, toiselle keskeinen osa omaa persoonaa. Monet joka tapauksessa pettyvät eläkkeellä oloonsa. Mielellään hakeutuvat työelämään takaisin mikäli olisi mahdollista.

Eläkeläisten verottaminen? Tää on aihe josta en omakohtaisesti osaa paljon mielipidettä sanoa. Tottakai jokaisen pitää osallistua talkoisiin oman kykynsä mukaan. Pieneläkeläisellä ei ole mitä ottaa, mutta isosta eläkkeestä joutaa hyvinkin ottaa. Tähän eläkeasiaan liittyy eräänlainen ”stigma” siitä, että eläkkeet on ikäänkuin (muka) jo etukäteen tienattuja, niin että niihin koskeminen olisi pyhäinhäväistystä.

Itse olen omaan tilanteeseeni sikäli tyytyväinen, että voin tehdä töitä haluni mukaan vaikka hautaan saakka ja siitä huolimatta tulen jonkinlaista eläkettä saamaan. Niin vastenmielinen tää eläke asia kuitenkin on, että en ole edes katsonut minkälaista eläkettä tulen saamaan. Luultavasti jonkun satasen kuussa?

Ja taivaalta ropisee kuin esterin pyllystä, onneksi on uudehko peltikatto pään päällä.

DrWhoo kirjoitti:

Eläköityminen...hyvä vai paha juttu? Yleispätevää vastausta ei ole. Voittopuolisesti ihmiset varmaan mielellään eläköityvät, odottavat innolla että sitten se elämä vasta alkaakin.
Riippuu niin paljon mitä tekee, ja minkälainen luonne on kyseessä. Toiselle työ on välttämätön paha, toiselle keskeinen osa omaa persoonaa. Monet joka tapauksessa pettyvät eläkkeellä oloonsa. Mielellään hakeutuvat työelämään takaisin mikäli olisi mahdollista.

Eläkeläisten verottaminen? Tää on aihe josta en omakohtaisesti osaa paljon mielipidettä sanoa. Tottakai jokaisen pitää osallistua talkoisiin oman kykynsä mukaan. Pieneläkeläisellä ei ole mitä ottaa, mutta isosta eläkkeestä joutaa hyvinkin ottaa. Tähän eläkeasiaan liittyy eräänlainen ”stigma” siitä, että eläkkeet on ikäänkuin (muka) jo etukäteen tienattuja, niin että niihin koskeminen olisi pyhäinhäväistystä.

Itse olen omaan tilanteeseeni sikäli tyytyväinen, että voin tehdä töitä haluni mukaan vaikka hautaan saakka ja siitä huolimatta tulen jonkinlaista eläkettä saamaan. Niin vastenmielinen tää eläke asia kuitenkin on, että en ole edes katsonut minkälaista eläkettä tulen saamaan. Luultavasti jonkun satasen kuussa?

Ja taivaalta ropisee kuin esterin pyllystä, onneksi on uudehko peltikatto pään päällä.

Lue lisää

Enpä omassa elämässäni, oikeestaan edes vielä työelämän loppuvuosinakaan niin eläkettä tai lähinnä sen määrää osannut tuumata. Sen tiesin, mitä saan itse säästämästäni, ja haju työeläkkeenkin laskutavasta oli, mutta en sitä koskaan itse laskenut, en edes pyytänyt eläkeyhtiöltä etukäteislaskelmiakaan. Ja täytyy sanoa, että olin lähes positiivisesti yllättynyt, kun lopullisen eläkelaskelman sitten sain.

Kallistahan elämä on. Ihan jo perustarpeet, asuminen ja ruoka, maksavat rutosti. Keskieläkkeellä pärjääminen tuntuisi jo aika vaikealta, ainakin näillä rintamailla, missä jo asuminen vie leijonan osan monen tuloista, saati vielä sitä pienemmällä, johon liian monen on tyydyttävä. Eivätpä sitten kaikki pärjääkään. Monella, etenkin meikäläisen ikäluokkaan kuuluvalla vielä kaiken lisäksi kynnys mennä hakemaan apua Kelasta tai sossusta on niin korkea, että sitä eivät kovin kevyesti ylitä.

Siippani oli myös työn läpipieraisema (oma sanontansa). Teki töitä 7-kymppiseksi. Kun vihdoin tajusi, että jotain muutakin kivaa voisi vielä tehdä - oli terve kuin pukki ja pitkäikäistä sukua - nimenomaan mökillä, joka hänelle oli paikkana maailman paras, niin eipä sitä aikaa sitten paljon ollutkaan. Ja sitä olen surrut hänen puolestaan melkein silmät päästäni. Mutta kaikki on tähtiin kirjoitettu, sanoi hän. Ja suhtautui loppuelämänsä onnettomuuteen tyynenä ja rauhallisena.

Pojillemme olen sanonut, että yrittäisivät myös työn ohella elää, koska heille eläkepäivät valkenevat tosi myöhään, jos tällä menolla koskaan. Heidän ei passaa ajatella, että sitku... On tehtävä töitä sen verran viisaalla tahdilla, että talous toimii, mutta aikaa pitää jäädä muuhunkin elämiseen. Jos loppu tulee ruotsalaiseen malliin "stupa på sin post", niin en usko, että työnantaja yhtään sen kummemmin kiittelee. Jos oikein suopea on, niin saattaa laittaa muistopaikalle keltaisen vilkkuvalon ja siihen kyltin "hän oli esimerkillinen, tuli töihin aina ensimmäisenä ja lähti viimeisenä".
am

Joo,taitaa olla jo liki kolme viikkoa Ceen viimeisestä kirjoituksesta. Taisi olla kyllä niin huonossa kunnossa, että liekö sitten sairaalassa, vaiko jotain vielä lopullisempaa tapahtunut. Hän varmaan kyllä ilmineeraisi itsestään, jos olisi siihen kykenevä.

No, meillä kaikilla on aikamme ja paikkamme tässä maailmassa.

Ite alan pikkuhiljaa pääsemään terveiden kirjoihin flunssan jälkeen. Koko menneen viikon olen yskinyt ja aivastellut ja tuottanut räkää n. 25 litraa päivässä. Rva W selvisi taudista parissa päivässä, mie viikossa. Onko tää ny sukupuolten tasa-arvoa?

Lunta tännekkin tuli viime yönä pari senttiä, jotka nyt jo ovat suunnilleen sulaneet. Ajokeliin ei ollut minkäänlaista vaikutusta.

Ja kyllä kyllä, hiipuuhan tämmöinen kirjoittelu ennenpitkää jos keskimäärin yksi ja puoli on jäljellä. Mie oon se puolikas, satunnainen viikonloppu viisastelija.

Että ei puolikkaita..on se joskus parempi kuin yksi. Esim tulevassa alvissakin 25.5 rosenttia on parempi kuin täydet 26 rosenttia?

Tuosta mainitsemastasi Ceen taannoisesta sairaalajaksostahan alkoi U:n "kädettömyys" -gate, ja sen myötä tämän saitin silloisten kirjoittajien lopullinen hajaannus, joka ei koskaan enää korjaantunut. Itse tuolloin kirjoittelin vielä harvemmin kuin nykyään, mutta olin kyllä hyvin selvillä mistä oli kyse. Ison miehen yhdestä kirjoituksesta alkanut kalabaliikki oli melkoisen absurdia.
Siinä taustalla oli kyllä jotain muutakin patotunutta skismaa isoa miestä kohtaan parin muun kirjoittajan taholta. Iso mies otti asian raskaasti ja katkeroitui pikku hiljaa vähän kaikille. Hänhän ei ollut kovin diblomaattinen persoona, pikemminkin ns "alfauros", jonka suhtautumisessa muihin tämä piirre tuli usein esille. Itse kyllä pidin isosta miehestä, tiesi paljon ja oli myös parhaimmillaan erittäin terävä kirjoittaja. Myöhempinä aikoina homma muuttui yhä enemmän farssiksi.

No, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta otin tämän asian esille vain esimerkkinä siitä mitenkä iso merkitys tällaisellakin anonyymillä kirjoitusyhteisöllä voi olla toisilleen.

Muisteloihin vielä mennäkseni, muistan sellaisenkin anekdootin hesarin ajoilta, että joku kirjoittajista sanoi että mie - silloin vielä Kustaa - muistutan kirjoittajana erehdyttävän paljon muuatta a-mummoa!!? En tiedä tarkoittiko kehua meikää vaiko haukkua a-mummoa...vaiko peräti päinvastoin. Joka tappauksessa kaikenlaista sitä mieleen jääkin. Ehkä silloin viitattiin huumorintajuun tms.

Se on toi huumorintaju oikeastaan aika erikoinen juttu. Mitä se oikeastaan pohjimmiltaan on? Ainakaan älykkyyteen se ei suoraan korreloi. Paitsi että tarvitaan jonkinmoista hoksnokkaa osatakseen erottaa huumorin vakavasta. Ei tarvitse huvittua huumorista, mutta fiksu henkilö kyllä tunnistaa huumorin. Ite en ole vitsinkertoja tyyppiä, en edes osaa nauraa vitseille.

No erinomaista että pihisee. On tuossa jo tarpeeksi vaivoja yhdelle ihmiselle.

Ja juu, täällä sitä on muisteltu menneitä..

Tuosta hengen pihinästä tuli mieleen, että olenkos tullut maininneeksi että meilläkin pihisee varsinkin öisin. Rva W on pitkään potenut uniapneaa ja käyttää cpap -laitetta. Nuo vehkeet ovat huimasti kehittyneet viime vuosina, ovat muun muassa huomattavasti hiljaisempia kuin joskus. Mutta kyllä on hyvä että meillä on ylimääräinen makuuhuone. Mie erittäin herkkäunisena useinkin sitä käytän.

Tuo uniapnea on kuulemma myös erittäin alidiagnostoitu vaiva. Ja hoidotta aiheuttaa monenlaisia vakavia ongelmia. Eikä siis ole myöskään pelkästään lihavien vaiva. Rva W ei ole koskaan ollut ylipainoinen.

Siis työkyvyssäkin Kuopiossa ongelmia ja siksi haluttomuuskin lisääntyy

Turun seuduilla okkultismi voimissaan. Suomen salatiedekeskus