Ihan vain uteliaisuudesta kysyn, en tarkoita provosoida. Miten helluntailaisuudessa suhtaudutaan lapsiin, jotka eivät halua tunnustaa ko. uskoa? Tarkoitan, että kuuluuko normaalisti perheeseen, vaikkei uskoisi samoin kuin muut perheenjäsenet?
Ei ole provo
asiallinen vastaus kiitos.
7391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapset kuuluvat normaalisti perheeseen.
Heihin suhtaudutaan perheissä aivan normaalisti,
rakastavasti ja ymmärtäen.
Uteliaisuudesta kysyn vastavuoroisesti:
Mistä sait ajatuksen esittää kysymyksesi?
Miksi siis kysyt? Uteliaisuudenkin takana on jokin syy.
Minun uteliaisuuteni syy on sinun kysymyksesi.
Niin mutta kuínka lapseen suhtauduttaisiin, jos hän ei haluaisi enää uskoaan tunnustaa. Tämä tuli mieleen siitä, että eksyin muutama päivä sitten Sana ja Ylistys sivuille. Olivat pelottavat ja ahdistavat sivut, ja siitä tuli miellen, että suhtauduttaisiinko lapseen luopiona?
Ja ne henkilöt, alkaisivat kamalan riivaajien ajojahdin omista lapsistaankin.
Minä en tiedä, miten Sana-ja Ylistyskirkon väki suhtautuu. Tiedän, miten helluntailaiset suhtautuvat. Kaikista en tietysti voi mennä takuuseen, mutta tuskin siihen on tarvettakaan.
Miten vanhemman suhde lapseen voisi olla kiinni lapsen uskosta ja sen tunnustamisesta.
Ei se kuule, ole siitä kiinni ollenkaan. Sillä siisti.
Miten sitten luopioihin /langenneisiin suhtaudutaan? Minusta näyttää, että ajattelet heihin suhtauduttavan jotenkin negatiivisesti.
Kaikki me olemme langenneita ja epätäydellisiä. Jos emme lankeaisi edes puheissamme, niin olisimme täydellisiä. Kukaan ei ole. Emme voi siis suhtautua kehenkään eri tavoin kuin itseemme.
Tahdomme rakastaa Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme niin kuin Hän on meitä rakastanut.
Käytännössä emme onnistu missään täydellisesti, sillä TAHTOA meillä kyllä on, mutta ei aina voimaa. Jumala armahtakoon!
Asia vilpitön, jos kerran lapsi saa saman kohtelun uskoo eli ei =) Ja ihan uteliaisuuttani kysyin. Ei tässä ollut mitään sen kummempaa takana. Yllättävän harva kuitenkin vastasi, mutta kiitos sinulle.
Oma kohtaisesti voin sanoa, että kun erosin helareista, niin silloin elossa oleva äitini oli iloinen ja siunasi minua. Itse hän oli helareissa miltei koko ikänsä. Myöskin veljeni eivät kuuluneet helareihin ja meillä oli todella lämmin perheyhteys. Ei se, ettei ole helari vähennä perhesuhteitten arvoa. Jos niin on, niin sellainen on harhaantunut totuudesta! Itse rakastan artistiveljiäni syvästi!
vaan eroomaan niin saadaan äidit iloiseksi, ajoitus äitienpäiväksi.