Nyt on sapatti- tarkoittaen, että Jumala on kaiken luonut ja pelastuskin on Jumalan työtä. Usko tulee Sanasta- ja Sana- Jumalan suusta- loihan hän sanallaan tämän kaiken.
Myös tämä Sana tuli ihmismuotoon, että pääsemme näkemään Isän. Kirkkauden Isän, jonka KIRKKAUS - on tuhkaksi polttava- jopa meidän sanamme- jolla pyrimme tekemään jumalankuvan- meidän sanoilla.
Tämä Jumalan Sana- on Sapatin Herra- ts. Jeesus- jota vie katselemaan Pyhä Henki - Golgatalle. Eli tämän Pyhä Henki kirkastaa- meille Jumalan Karitsan, joka poisottaa maailman synnin. "!Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!"
Siis me ihmiset emme välttämättä ymmärrä tekemisiämme.
Siis menemme Golgatalle, ja mitä näemme?? Mikä tähän johti? Minkä maljan Hän joi- ja opetuslapsetkin eivät jaksanee valvoa- Getsemanessa, meitä niin väsyttää.
Tuli sotaväki kiinniottamaan Jeesusta- siihen johti- kun Hän ei perinnäissääntöihin, joita pilkuntarkkaa sääntöjä on tietenkin inhimillisesti kirjoitettu, ettei rikottaisi Jumalan Pyhyyttä vastaan. Tämä vastakkain asettelu tuli aikaisemmin esiin, kun Jeesus ei kumartanut ns. kielellämme sanottuna- kirkollisiin sakramentteihin.
Siis se "pilkun--viilaaminen"- siitä puuttui Henki- mutta henkeä siinä oli yltäkyllin,
Eli käskytettiin ja läksytettiin, ja sen ajan kirkkoväki joutui sakramenttien alle- näännyksiin. Oli sakramenttilain alla. Rikkominen oli perinnäissäännön vastakkainen ajatus. ---- siitä syytettiin Jeesusta------ ja johti tuomioon, sekä toimeenpanema- virkakoneisto oli maallinen valta. eli yhteisvoima- kuolemantuomioon.
Ristiinnaulitse Hänet- ts. Hänet- jolla oli Taivaallinen valta- Jumalan Valtakunnan perustuslaki- jonka ----päämäärä on rakkaus! ---- siitähän oli kyse.
Eli Sapatin Herra- joka juuri rakentaa tämän Jumalan valtakunnan ja perillä on se kertakaikkinen --- lepo ---- joka sana- Sapatti kertoo, meidän ymmärrykseen taivaallisen äidinkielen oppitunnin kautta. Pyhä Henki rakentaa Herran kansan, tuuli puhaltaa- kuulemme huminan, emme tiedä, mistä se tulee ja mihin menee. Eli emme pysty sitomaan Jumalan työtä- sakramentteihin, eikä perinnäisääntöihin ja sanomaan, että tässä se meidän kultainen vasikkamme on ja elää.
Vaara on, että annamme kavaltajan suudelman puutarhassa- Jeesukselle ja hyvän ja pahantiedon puun hedelmän maku suussa, sanomme jumaluuden äänellä, tässä on Hän - joka pitää tappaa- että perinne elää. Eikös se näin mene.
Ristiinnaulitse! --- Sen kruunu on piikki kruunu, siinä rakennamme ristin, että meidän työllä olisi näyttävyyttä ja teko johtaisi Jumalan kuolemaan, tässä Pojan kautta- hänet Isä lähetti meille valkeudeksi - Hänen kasvojensa kirkkaudesta.
Karitsa- Jumalan karitsa- eli vanhanliiton uhrien poltto uhrien kautta meille kerrotaan tulen hirvittävän voiman- kun Jeesus kantaa kehossaan ruoskan naulojen jäljet, ettei häntä voinut tuntea- kipu- ihmisen tuottamana - on tänäänkin ristien rakentamista - lähimmäiselle, uskonnollisestikin- jossa rakkautemme ei ole taivaallista - vaan lihan kautta farisealaistakin- perinnäissääntöön sidottuna. Eikös vain?
Siitähän meidän riidat ovat olemassa.
Syljemme häntä- heitämme hänen vaatteistansa arpaa- pilkkaamme- huudamme, ristiinnaulitaan hänet, ettei uskon Henki vain tartu- ja alamme rakastamaan toisiamme.
Mutta, vaikka kuinka toteutamme rakkaudettomuuden tilaa elämässä, ettei Jumala tunne meitä tekojemme kautta, mutta maallisuus voi tuntea. Maailma kehuu ateismiamme- tai ----fariseuksemme-- kiiltokuvaa- jossa ei ole edes Jeesukselle jalkojen pesuvettä, kadulla oleva fariseusten pilkan kohde, nainen- tuli tupaani- kyynelin tuossa pesee Jeesuksen jalat ja hiuksillaan kuivaa- minun kirkossani = sielussani.
Jopa näen ikäänkuin pornonaisen- tanssahtelee- minun fariseus luulo- silmien edessä ja vanhan Aadamin henki tekee fariseus- uskovaisesta- alastoman, Henki puuttuu sielusta.
Mutta, Jeesus- hänen jalkansa on katumuksessa pesty ja Jeesus tuntee Jumalan rakkauden kautta tämän naisen ja hän pääsee siihen sapatin lepoon. Farisealaisuutemme ohi taivaaseen pääsee- ennen meitä ”johon ohittavat” – portot ja publikaanit.
Sapatin Herra - vapauttaa hänet tuon naisen taakasta.
Ei ristimme rakennelma - meidän tekoinamme voi tappaa Jeesusta- Jumalan Karitsaa- Hän nousee haudasta- Hän elää- Hän täyttää Pyhällä Hengellä, Hänen Henkensä antaa voiman, sekä todistaa sydämessä- kuka on Isämme- Jumalan Karista- Hänen verensä on se voima- jonka Pyhä Henki Isän kirkkauden kautta valaisi Getsemanen ja Golgatan kautta ja siksi sydän painuu rukoukseen, saa anteeksiannon- tämän Sapatin Herran kautta. Sapatti on siten Taivaallinen sana- levon sana.
Katso Jumalan Karitsa - Hän seuratkaamme- ja usko- on henkilökohtainen valinta- hyvän omantunnon liitto ja siten kaste- merkitsee uskovan -ymmärryksen tila elämässä, että Isä tuntee ja Elämänkirja tuntee- kun mennään perille. MP Kortteentieltä
Sapatin Herra- on minun Vapahtajani. Hänessä on leponi. Tavallaan siinä vietän sapatin hiljaisuuden sydämessä.
Myös tämä Sana tuli ihmismuotoon, että pääsemme näkemään Isän. Kirkkauden Isän, jonka KIRKKAUS - on tuhkaksi polttava- jopa meidän sanamme- jolla pyrimme tekemään jumalankuvan- meidän sanoilla.
Tämä Jumalan Sana- on Sapatin Herra- ts. Jeesus- jota vie katselemaan Pyhä Henki - Golgatalle. Eli tämän Pyhä Henki kirkastaa- meille Jumalan Karitsan, joka poisottaa maailman synnin. "!Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!"
Siis me ihmiset emme välttämättä ymmärrä tekemisiämme.
Siis menemme Golgatalle, ja mitä näemme?? Mikä tähän johti? Minkä maljan Hän joi- ja opetuslapsetkin eivät jaksanee valvoa- Getsemanessa, meitä niin väsyttää.
Tuli sotaväki kiinniottamaan Jeesusta- siihen johti- kun Hän ei perinnäissääntöihin, joita pilkuntarkkaa sääntöjä on tietenkin inhimillisesti kirjoitettu, ettei rikottaisi Jumalan Pyhyyttä vastaan. Tämä vastakkain asettelu tuli aikaisemmin esiin, kun Jeesus ei kumartanut ns. kielellämme sanottuna- kirkollisiin sakramentteihin.
Siis se "pilkun--viilaaminen"- siitä puuttui Henki- mutta henkeä siinä oli yltäkyllin,
Eli käskytettiin ja läksytettiin, ja sen ajan kirkkoväki joutui sakramenttien alle- näännyksiin. Oli sakramenttilain alla. Rikkominen oli perinnäissäännön vastakkainen ajatus. ---- siitä syytettiin Jeesusta------ ja johti tuomioon, sekä toimeenpanema- virkakoneisto oli maallinen valta. eli yhteisvoima- kuolemantuomioon.
Ristiinnaulitse Hänet- ts. Hänet- jolla oli Taivaallinen valta- Jumalan Valtakunnan perustuslaki- jonka ----päämäärä on rakkaus! ---- siitähän oli kyse.
Eli Sapatin Herra- joka juuri rakentaa tämän Jumalan valtakunnan ja perillä on se kertakaikkinen --- lepo ---- joka sana- Sapatti kertoo, meidän ymmärrykseen taivaallisen äidinkielen oppitunnin kautta. Pyhä Henki rakentaa Herran kansan, tuuli puhaltaa- kuulemme huminan, emme tiedä, mistä se tulee ja mihin menee. Eli emme pysty sitomaan Jumalan työtä- sakramentteihin, eikä perinnäisääntöihin ja sanomaan, että tässä se meidän kultainen vasikkamme on ja elää.
Vaara on, että annamme kavaltajan suudelman puutarhassa- Jeesukselle ja hyvän ja pahantiedon puun hedelmän maku suussa, sanomme jumaluuden äänellä, tässä on Hän - joka pitää tappaa- että perinne elää. Eikös se näin mene.
Ristiinnaulitse! --- Sen kruunu on piikki kruunu, siinä rakennamme ristin, että meidän työllä olisi näyttävyyttä ja teko johtaisi Jumalan kuolemaan, tässä Pojan kautta- hänet Isä lähetti meille valkeudeksi - Hänen kasvojensa kirkkaudesta.
Karitsa- Jumalan karitsa- eli vanhanliiton uhrien poltto uhrien kautta meille kerrotaan tulen hirvittävän voiman- kun Jeesus kantaa kehossaan ruoskan naulojen jäljet, ettei häntä voinut tuntea- kipu- ihmisen tuottamana - on tänäänkin ristien rakentamista - lähimmäiselle, uskonnollisestikin- jossa rakkautemme ei ole taivaallista - vaan lihan kautta farisealaistakin- perinnäissääntöön sidottuna. Eikös vain?
Siitähän meidän riidat ovat olemassa.
Syljemme häntä- heitämme hänen vaatteistansa arpaa- pilkkaamme- huudamme, ristiinnaulitaan hänet, ettei uskon Henki vain tartu- ja alamme rakastamaan toisiamme.
Mutta, vaikka kuinka toteutamme rakkaudettomuuden tilaa elämässä, ettei Jumala tunne meitä tekojemme kautta, mutta maallisuus voi tuntea. Maailma kehuu ateismiamme- tai ----fariseuksemme-- kiiltokuvaa- jossa ei ole edes Jeesukselle jalkojen pesuvettä, kadulla oleva fariseusten pilkan kohde, nainen- tuli tupaani- kyynelin tuossa pesee Jeesuksen jalat ja hiuksillaan kuivaa- minun kirkossani = sielussani.
Jopa näen ikäänkuin pornonaisen- tanssahtelee- minun fariseus luulo- silmien edessä ja vanhan Aadamin henki tekee fariseus- uskovaisesta- alastoman, Henki puuttuu sielusta.
Mutta, Jeesus- hänen jalkansa on katumuksessa pesty ja Jeesus tuntee Jumalan rakkauden kautta tämän naisen ja hän pääsee siihen sapatin lepoon. Farisealaisuutemme ohi taivaaseen pääsee- ennen meitä ”johon ohittavat” – portot ja publikaanit.
Sapatin Herra - vapauttaa hänet tuon naisen taakasta.
Ei ristimme rakennelma - meidän tekoinamme voi tappaa Jeesusta- Jumalan Karitsaa- Hän nousee haudasta- Hän elää- Hän täyttää Pyhällä Hengellä, Hänen Henkensä antaa voiman, sekä todistaa sydämessä- kuka on Isämme- Jumalan Karista- Hänen verensä on se voima- jonka Pyhä Henki Isän kirkkauden kautta valaisi Getsemanen ja Golgatan kautta ja siksi sydän painuu rukoukseen, saa anteeksiannon- tämän Sapatin Herran kautta. Sapatti on siten Taivaallinen sana- levon sana.
Katso Jumalan Karitsa - Hän seuratkaamme- ja usko- on henkilökohtainen valinta- hyvän omantunnon liitto ja siten kaste- merkitsee uskovan -ymmärryksen tila elämässä, että Isä tuntee ja Elämänkirja tuntee- kun mennään perille. MP Kortteentieltä
Sapatin Herra- on minun Vapahtajani. Hänessä on leponi. Tavallaan siinä vietän sapatin hiljaisuuden sydämessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sapatin hiljaisuus- kertoo kruunun heittämisestä Jumalan Valtaistuimelle ja suun tunnustus - Jeesus Kristus on Herra- siis leponi- sapattini- ettei tarvitse niitä valokatkaisimiin koskea, katkaisimiin, jossa ikäänkuin katkeaisi ajatus- omiin tekohin.
Ymmärtäväiset käsittävät - vertauksen.
Ja kuoleman oma joka ei tätä ymmärrä. Kuten kävi Jeesukselle.