"Kirkon pitäisi lopettaa kaksilla rattailla ajelu ja Päivi Räsäsen ajattelu, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen."
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/78a6fa29-aff6-4348-81df-9f922c8e0e5a
"Kirkon konservatiiviset piirit hermostuivat odotetusti sen jälkeen, kun piispainkokous viime viikolla raotti ovea samaa sukupuolta olevien parien kirkolliselle vihkimiselle.
Liuta konservatiivisia yhdistyksiä julkaisi torstaina kannanoton, jossa ne toteavat samaa sukupuolta olevien avioliiton olevan syntiä. Yhdistysten mukaan kirkko luopuu Raamatun opetuksesta ja asettuu Jumalan tahtoa vastaan, jos se sallii homoparien vihkimisen.
Piispainkokouksen päätös sai heti aikaan jonkinlaisen kirkostaeroamisaallon ja esimerkiksi kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen manasi uudistuksen hajottavan kirkon.
Vaikka piispainkokouksen ratkaisu herätti voimakasta vastustusta, sitä voi pitää jonkinlaisena nahkapäätöksenä.
Sen sijaan, että piispat olisivat vain sallimassa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen, he ehdottavat kirkkoon kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä – toisen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen ja toisen mukaan kahden ihmisen välinen.
Näin sekä konservatiivit että liberaalit voisivat valita sen, mistä enemmän pitävät. Käytännössä kaikkien seurakuntien pitäisi kuitenkin taata mahdollisuus myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle.
Kirkolliskokouksen pitää vielä hyväksyä piispainkokouksen esitys. Se ei missään tapauksessa ole läpihuutojuttu, koska esitys vaatii kolmen neljäsosan enemmistön edustajista. Kirkkotutkijat ovat kuitenkin ynnäilleet, että uudistus todennäköisesti hyväksyttäneen.
Vaikka samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä on odotettu jo vuosia, avioliittoveivaus ei ole kunniaksi kirkolle ja sen johdolle. Kaksilla rattailla taiteilu ei miellytä sen enempää liberaaleja kuin konservatiiveja. Eivätkä konservatiivit hyväksy samaa sukupuolta olevien liittoja, vaikka piispainkokouksen ehdotus hyväksyttäisiin.
Samat köörit, jotka vastustavat nyt samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä, vastustavat vieläkin intomielisinä naispappeutta – ja ensimmäiset naispapit sentään aloittivat Suomessa työnsä jo 1980-luvun lopulla.
Kaksi homoliittoja nyt vastustavaa yhdistystä, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys SEKL, ovat jo valmiiksi kirkon johdon hampaissa.
Piispainkokous on vaatinut yhdistyksiltä selvityksiä sen jälkeen, kun nämä ovat järjestäneet pappisvihkimyksiä ulkomaisissa kirkoissa. Syynä on ilmeisesti se, että yhdistysten papit haluavat varmistaa sen, ettei samassa tilaisuudessa alttarille vain päädy papiksi vihittäviä naisia.
Samaa sukupuolta olevien vihkiminen on varmasti asia, joka hajottaa kirkkoa. Hajottava voima on kuitenkin konservatiivisimpien liikkeiden arkaainen ihmiskuva, eivät uudistukset.
Kirkon pitää lopettaa päiviräsästen ajattelu ja pyrkiä määrätietoisempaan ja johdonmukaisempaan toimintaan uudistustyössä.
Kaksilla rattailla ajaminen ei sovi yhteisölle, jonka yksi perimmäisistä tarkoituksista on lopulta kertoa meille ihmisille, mikä on oikein ja mikä on väärin."
Olen ev-lut. kirkkoon kuuluvana erittäin otettu, että toimittaja Perttu Kauppinen kirjoitti mitään kaunistelematta asiasta. Kirkko kärvistelee itsensä kanssa, kun taantumuksellisuuden ääni pyrkii kampittamaan kirkon uudistumisen. Kirkkokin elää ajassa eikä kelloa voi pyörittää taaksepäin. Ihminen muuttuu, yhteiskunnat muuttuvat, uudet sukupolvet vievät viestikapulaa eteenpäin kuin omalla tyylillään ja kirkko ei ole mikään kaikesta erillään oleva eloton toteemipaalu, jonka kehitys olisi pitänyt pysähtyä 1500-luvun reformaation aikaan.
Jos Päivi Räsäsellä ja konservatiivisilla kanssa-ajattelijoillaan on vaikeuksia sopeutua elämään kirkon enemmistöä edustavien maltillisesti ajattelevien kanssa, niin mikä estää perustamasta omaa viiteryhmää, jonka sisällä voi toteuttaa juuri sitä linjaa, mitä itse pitävät oikeana? Miksi enemmistön pitäisi kulkea vähemmistön pakottamin pelisäännöin? Pidän tätä täysin järjettömänä tilanteena kirkon sisällä, jossa ikäänkuin häntä heiluttaa koiraa. Kirkkoa johtaa piispainkokous eikä Päivi Räsänen.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/78a6fa29-aff6-4348-81df-9f922c8e0e5a
"Kirkon konservatiiviset piirit hermostuivat odotetusti sen jälkeen, kun piispainkokous viime viikolla raotti ovea samaa sukupuolta olevien parien kirkolliselle vihkimiselle.
Liuta konservatiivisia yhdistyksiä julkaisi torstaina kannanoton, jossa ne toteavat samaa sukupuolta olevien avioliiton olevan syntiä. Yhdistysten mukaan kirkko luopuu Raamatun opetuksesta ja asettuu Jumalan tahtoa vastaan, jos se sallii homoparien vihkimisen.
Piispainkokouksen päätös sai heti aikaan jonkinlaisen kirkostaeroamisaallon ja esimerkiksi kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen manasi uudistuksen hajottavan kirkon.
Vaikka piispainkokouksen ratkaisu herätti voimakasta vastustusta, sitä voi pitää jonkinlaisena nahkapäätöksenä.
Sen sijaan, että piispat olisivat vain sallimassa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen, he ehdottavat kirkkoon kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä – toisen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen ja toisen mukaan kahden ihmisen välinen.
Näin sekä konservatiivit että liberaalit voisivat valita sen, mistä enemmän pitävät. Käytännössä kaikkien seurakuntien pitäisi kuitenkin taata mahdollisuus myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle.
Kirkolliskokouksen pitää vielä hyväksyä piispainkokouksen esitys. Se ei missään tapauksessa ole läpihuutojuttu, koska esitys vaatii kolmen neljäsosan enemmistön edustajista. Kirkkotutkijat ovat kuitenkin ynnäilleet, että uudistus todennäköisesti hyväksyttäneen.
Vaikka samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä on odotettu jo vuosia, avioliittoveivaus ei ole kunniaksi kirkolle ja sen johdolle. Kaksilla rattailla taiteilu ei miellytä sen enempää liberaaleja kuin konservatiiveja. Eivätkä konservatiivit hyväksy samaa sukupuolta olevien liittoja, vaikka piispainkokouksen ehdotus hyväksyttäisiin.
Samat köörit, jotka vastustavat nyt samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä, vastustavat vieläkin intomielisinä naispappeutta – ja ensimmäiset naispapit sentään aloittivat Suomessa työnsä jo 1980-luvun lopulla.
Kaksi homoliittoja nyt vastustavaa yhdistystä, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys SEKL, ovat jo valmiiksi kirkon johdon hampaissa.
Piispainkokous on vaatinut yhdistyksiltä selvityksiä sen jälkeen, kun nämä ovat järjestäneet pappisvihkimyksiä ulkomaisissa kirkoissa. Syynä on ilmeisesti se, että yhdistysten papit haluavat varmistaa sen, ettei samassa tilaisuudessa alttarille vain päädy papiksi vihittäviä naisia.
Samaa sukupuolta olevien vihkiminen on varmasti asia, joka hajottaa kirkkoa. Hajottava voima on kuitenkin konservatiivisimpien liikkeiden arkaainen ihmiskuva, eivät uudistukset.
Kirkon pitää lopettaa päiviräsästen ajattelu ja pyrkiä määrätietoisempaan ja johdonmukaisempaan toimintaan uudistustyössä.
Kaksilla rattailla ajaminen ei sovi yhteisölle, jonka yksi perimmäisistä tarkoituksista on lopulta kertoa meille ihmisille, mikä on oikein ja mikä on väärin."
Olen ev-lut. kirkkoon kuuluvana erittäin otettu, että toimittaja Perttu Kauppinen kirjoitti mitään kaunistelematta asiasta. Kirkko kärvistelee itsensä kanssa, kun taantumuksellisuuden ääni pyrkii kampittamaan kirkon uudistumisen. Kirkkokin elää ajassa eikä kelloa voi pyörittää taaksepäin. Ihminen muuttuu, yhteiskunnat muuttuvat, uudet sukupolvet vievät viestikapulaa eteenpäin kuin omalla tyylillään ja kirkko ei ole mikään kaikesta erillään oleva eloton toteemipaalu, jonka kehitys olisi pitänyt pysähtyä 1500-luvun reformaation aikaan.
Jos Päivi Räsäsellä ja konservatiivisilla kanssa-ajattelijoillaan on vaikeuksia sopeutua elämään kirkon enemmistöä edustavien maltillisesti ajattelevien kanssa, niin mikä estää perustamasta omaa viiteryhmää, jonka sisällä voi toteuttaa juuri sitä linjaa, mitä itse pitävät oikeana? Miksi enemmistön pitäisi kulkea vähemmistön pakottamin pelisäännöin? Pidän tätä täysin järjettömänä tilanteena kirkon sisällä, jossa ikäänkuin häntä heiluttaa koiraa. Kirkkoa johtaa piispainkokous eikä Päivi Räsänen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan se nyt tärkeää sisäistää, että mikä uskovaisille uskonnosta on tärkeää, sehän on heidän uskontonsa.
Sen jälkeen sitten voi tehdä vaikka mielipiteen uskonnosta - eikä tarvitse niellä kamelia.
Ja jos haluaa tuohon kameliin tutustua, niin perehtyy tietysti ensimmäiseksi synti-käsitteeseen, että mistä se tulee. Ja lukee vaikka wikisivun Jahve, kun esitellään kristinuskon Jumala. Näistä on hyvä alkaa.
Eikä se kaksilla rattailla ajelu liity kahteen avioliittokäsitykseen, vaan kahteen Raamatun evankeliumiin, joista toinen edustaa hyvää tietoa ja toinen pahaa tietoa, ja kummassakin on omat jumalansa.
Päivi Räsäsen miettiminen on tärkeää, koska hän nyt puhtaimmillaan edustaa kristinuskon oppia Jahveen, joka on tulivuori. Ja hän pitää huolen, ettei kirkko ja uskovaiset luikeroi karkuun Jeesus-nimen taakse.
Ovatko toimittajatkin jo unohtaneet, että yksi oikea kysymys on arvokkaampi kuin kymmenen oikeaa vastausta?
Ja se kysymys on: MIKSI?
Mitäpä jos päätoimittaja Kauppinen perehtyisikin tähän, että Raamatussa on kaksi eri evankeliumia, ja niissä eri Jumalat, ja että miksi Jeesus opettikin israelilaisena Israelin Jumalasta ja Paavali Benjamiinin heimosta vain juutalaisten Jumalasta. Ja miksi sitten kirkon oppi perustuukin vain juutalaisten Jumalaan, jota Päivi Räsänen nyt matemaattisen tarkasti edustaa. Juutalaisten Jumala antaa 10 käskyään 5..Mooseksen kirja, luku 4:10 alkaen. Kannattaa lukea ja hämmästellä.
Niin, oletteko todella sitä mieltä, että tulivuori on Jumala? Kirkko itse ei voi tällä kysymyksellä kyseenalaistaa itseään?
"uudet sukupolvet..."
Mitähän ne ovat kun suomalaisten syntyvyys on alhaisempaa kuin koskaan.
Kun eliömaailma rappeutuu niin ihmiskunnallekin rappeuttavien geenimuutossairauksien takia loppu häämöttää. Sitä ennen ovat nykyiset alkuperäisemmät Suomenniemen asukkaat kuitenkin jo liuottaneet oman sukukuntansa kansojen mereen.
Tuo on juuri se valhe, jonka ympärillä kirkkokin pyörii: Ihminen muuttuu ja ja siksi kirkonkin pitää muuttua!
Ihminen EI OLE MUUTTUNUT miksikään, vaikka ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet.
Samat tarpeet, samat lisääntymismekanismit, samalaiset ravinnontarpeet, samat tarpeet rakastaa ja kokea rakkautta , sama tarve etsiä Jumalaa tai jotain yliluonnollista, jne.
Nämä perustarpeet olivat jo ensimmäisillä ihmisillä eikä tiede tai kehitys ole muuttanut näitä tarpeita ja siksi Raamatun ohjeet ihmisten yhteiseloon ovat ajattomat ja ikuiset. Se koskee myös sukupuolietiikkaa. Ei se ole muuttunut eikä eläimillekkään ole kehittynyt uusia pariutumismuotoja., vaikka aikaa on kulunut tuhansia ja tuhansia vuosia.
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani ei koskaan katoa."
Mutta aina ihmiset ovat halunneet poiketa Jumalan suunnitelmista ja luomisjärjestyksestä, kuten kävi jo paratiisissa. He epäilivät jo silloin Jumalan tarkoitusperiä, samoin kuin kirkko tänä päivänä: "Onko Jumala todella niin sanonut.".