papit kehtaa olla pappeja? Heidän on täytynyt tutkia uskontoja aika paljon. Sitä ihmettelee miten kukaan, joka syventyy ajattelemaan "uskontoa" pystyy pitämään raamatun aikaisen käsitteistön kasassa ja vielä uskomaan siihen. Täytyy olla aika lapsellinen jos aivan oikeasti uskoo esim. enkeleihin niinkuin ne Raamatussa kuvataan, siipineen ja höyhenineen. Vielä pahempi jos uskoo, eikä edes ole ajatellut, mihin uskoo.
Tällä tarkoitan, kun jos kysyy kirkkoon kuuluvalta sukulaiseltaan :"no mikä se enkeli tarkkaan ottaen on" niin hän ei osaa vastata mutta uskoo kuitenkin.
Tai mikä se Jeesus tarkkaan ottaen on, niin sama juttu.
Tai mikä se Jumala tarkkaan otten on, niin ei ole niin hölkäsen pälkäsen käsitystä asiasta. Mutta uskoo kuitenkin.
Tällä tarkoitan että on käsittämätöntä miten ihminen rakentaa maailmankuvansa "ei minkään" varaan. Hän ei tiedä kysyttäessä mihin hän tarkalleen ottaen uskoo, mutta uskoo kuitenkin.
Eli mihin ihminen uskoo jos ei osaa tarkentaa sitä? Ihminen uskoo silloin omaan tietämättömyyteensä!!!
Joten ainakin 70%a ellei peräti 90%a , suomalaisista , uskoo omaan tietämättömyyteensä.
Tällä tarkoitan, kun jos kysyy kirkkoon kuuluvalta sukulaiseltaan :"no mikä se enkeli tarkkaan ottaen on" niin hän ei osaa vastata mutta uskoo kuitenkin.
Tai mikä se Jeesus tarkkaan ottaen on, niin sama juttu.
Tai mikä se Jumala tarkkaan otten on, niin ei ole niin hölkäsen pälkäsen käsitystä asiasta. Mutta uskoo kuitenkin.
Tällä tarkoitan että on käsittämätöntä miten ihminen rakentaa maailmankuvansa "ei minkään" varaan. Hän ei tiedä kysyttäessä mihin hän tarkalleen ottaen uskoo, mutta uskoo kuitenkin.
Eli mihin ihminen uskoo jos ei osaa tarkentaa sitä? Ihminen uskoo silloin omaan tietämättömyyteensä!!!
Joten ainakin 70%a ellei peräti 90%a , suomalaisista , uskoo omaan tietämättömyyteensä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tutkimusten mukaan vain 30% Suomalaisista papeista uskoo raamatunmukaiseen jumalaan. Leipätyötähän se papin virka vain on.
Parivuotta sitten tästä oli enempikin juttua lehdissä.
vaan että kun sanotaan : Uskon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen yhtä hyvin voitaisiin sanoa :Uskon Tietämättömyyteen, Tietämättömyyteen ja Tietämättömyyteen, koska kukaan ei osaa tarkentaa Isää Poikaa ja Pyhää henkeä eikä tiedä mistä on kysymys.
Olisi vaan reilua muuttaa tuokin rukous vastaamaan todellisuutta.
He, heh, vitsi onkin siinä että kirkko opettaa ihmiset uskomaan tietämättömyyteen. Se on se pointti.
kuten tältäkin palstalta saa lukea, niin tietämättömyyteen voi uskoa sekä oikea- että vääräoppisesti.
Papisto on erikoistunut kertomaan laumalle, millainen tietämättömyys on oikeanlaista tietämättömyyttä pelastamaan kadotuksesta, josta ei tiedetä mitään.
täydensit hienosti näkemykseni!!
Voidaan vaikka tappaa toinen jos hänen tietämättömyytensä on väärää tietämättömyyttä.
Huom. papisto on erikseen koulutettu tähän tietämättömyyden levittämiseen ja jalustalle nostamiseen.
Onhan tietämättömyys monelle se korkein ja tärkein arvo jonka varassa hän elää.
Voidaankin siten kysyä kuuluuko tietämättömyys sivistykseen; on tärkeä osa sivistystä.(ah hah hah).Näinhän se on. Sitä vaan ei sanota ääneen.
"Voidaankin siten kysyä kuuluuko tietämättömyys sivistykseen; on tärkeä osa sivistystä.(ah hah hah).Näinhän se on. Sitä vaan ei sanota ääneen. "
Ja asiaa konkretisoidaan vaikka sivistämällä noitia roviolla.
Verna ei sanonut yhtään mitään etkä sinäkään lukenut koko ketjua.
Uskonto=tietämättömyyttä
viittasinkin aiempiin viesteihin jossa asia on tullut selkeästi esiin. *PLONK
sorry en huomannut!
Oikeastaan parempi kun minä en ainakaan puhu mitään sivistyksestä. Mulla on siitä ihan oma näkemykseni, joka takuulla eroaa Vernan sanakirjauskosta. Sivistys on plonk. Niinkin sen voi sanoa.
>
Mutta missä olisi meidän moraalimme ilman kristinuskon tuomaa vahvaa pohjaa?
Pappi on upseeri. Hyvä upseeri ei kyseenalaista armeijansa esimiesten käskyjä tai päätöksiä. Upseeri hoitaa hommansa loppuun asti, vaikka tietäisi oman armeijansa tulevan häviämään sodan tai olevan se hyökkäävä osapuoli, joka sotaan oli alunperin syyllinen.
Tunnen pappeja, jotka eivät usko yhtään sen enempää kuin minä. Silti he hoitavat hommansa mallikkaasti.
Muuten, ettekö ihmettele, että miksi papit eivät tämän palstan kirjoituksiin osallistu? Mielestäni siksi, että heitä ei kiinnosta väitellä saduista muutoin kuin uniformu päällään, virkaansa hoitaessaan. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta väitellä uskovien tai uskottomien kanssa asioista joiden todellisen laiden he jo koulutuksensa vuoksi tuntevat oikein hyvin.
selitys.
Kirkkoa voi verrata armeijaan.Samanlainen marssijärjestys.:)
Sitä vaan ihmettelee miten joku viitsii työkseen valehdella. Miten sen kestää jos tietää, että puhuu palturia ja koko oppi on läpimätä.Pelkkien kakkukahvien varaanko papit elämänsä rakentaa?
Jos olisin pappi kertoisin, että nyt harjoitellaan tietämättömyyttä, eikä näissä jutuissa ole päätä eikä häntää.
Olen ihmetellyt paljon, etteivät papit ole lainkaan kiinnostuneita kirkon opeista muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.Joku taivaskin on heille täysin yhdentekevä asia, kunhan kohauttavat olkapäitään jos alkaa tivaamaan selityksiä.
Armeijalla ja kirkolla on muutenkin paljon yhteistä.
Taitaa olla niin että yöunet meneekin vaan epäiljijoiltä ja jokuselta ateistilta.
En mä silti voi ymmärtää että kenenkään papin pokka pitää, jos täytyy vaikka uskoa enkeleihin tai iänkaikkiseen elämään.
No, arkkipiispat on sitten kenraaleja niinkö?
Niin ja uskovatko papit kirkkoon systeeminä? Siihen että tuollainen hengen systeemi on terveellistä ihmisille, ihan niinkuin maa tarvitsee armejansa? Jos he kerran viittaavat kintaalla koko opille, niin joku motiivi täytyy olla.
"Jos olisin pappi kertoisin, että nyt harjoitellaan tietämättömyyttä, eikä näissä jutuissa ole päätä eikä häntää."
Täysin järjetön mielipide tuo. Toki voisit sanoa noin epävirallisissa yhteyksissä, mikäli luottaisit kuulijaan. Pappina esiintyessäsi et niin tekisi. Ajatus on yhtä mieletön, kuin jos olisit myyntimies Nokian kännyköille, mutta haukkuisit tuotteita ja väittäisit niitä huonommiksi kuin kilpailijan tuotetta. Samoin kuin sellainen myyntimies ei ole kauaa myyntimies, niin sinäkään et olisi kauaa pappi.
Pappeus on roolileikki josta maksetaan palkkaa!
"No, arkkipiispat on sitten kenraaleja niinkö?"
Niin, tai ainakin everstejä. Koko kirkon hierarkiaa voi verrata armeijan vastaavaan. Sama niin ev.lut., ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa.
Uskovatko papit kirkkoon systeeminä? Väittäisin, että systeeminä samalla tavalla kuin sotilaat armeijaan. Jumalusko on eri asia.
Motiivi? No päämotiivi on tietenkin oma elanto. Toinen ihmiselle tyypillinen pätemisentarve.
sentakia mä en olekaan pappi! Mähän lentäisin sieltä saarnastuolista kuin leppäkeihäs jos avaisin suuni.
Siitä huolimatta en itse hakeutuisi alalle jonka päämotiivi on tietoinen valehtelu. Onneksi ei tarvitse.Valehdella leipänsä eteen.
No, jos kuitenkin olisin pappi niin ainakin kertosin seurakuntalaisille miten kirkon opit on keksitty ja jeesus huudettu jumalaksi.
Pieni uskottavuus ongelma tietysti syntyy jos kirkon väkivaltaisesta menneisyydestäkään ei saa puhua.Tai jos tosiasioista on vaiettava.
Ei ole mitään hinkua ryhtyä kirkon myyntimieheksi eikun papiksi.Ainoa houkutin olisi sapuska ja se kait ei ole kovin häävi kirkon viroissa.
Muutenkaan ei kinnosta hääriä hierarkian alapäässä.
Tiedä sitten miettiikö yksikään papiksi aikova tätä valehteluun lupautumista. Kun ihminen vihitään papiksi hän vannoo samalla valehtelulupauksen. Se on aikamoinen taakka jos sen ottaa tosissaan.
Ja pappina tietysti pyytäisin anteeksi kirkon veritekoja ihan oma-alotteisesti, jos siis siinä vaiheessa enää olisin kirkon leivissä.
Kovin tuoretta tilastoa en ole nähnyt, mutta n. 20 v. sitten teologisessa tiedekunnassa oli Suomen kaikkien yliopistojen suurin keskeyttämisprosentti. Oletan syyn olevan se, että kovin moni hakeutuu teologiseen tiedekuntaan jonkin sortin uskovaisena. Kun opinnot avaavat silmät, motivaatio pappisuralle opiskelemiseksi katoaa. Jäljelle jää vain pieni joukku uskovaisena säilyneitä, ja loput valmistuvat ovat täysin leipäpappeja.
mulle on syntynyt käsitys että nimenomaan auktoriteetteihin uskovat ja luottavat sekä heitä kaipaavat uskistuvat keskimääräistä helpommin.
Tämä siis vain pelkkää mutua.
Väitän kuitenkin että uskistuminen ja auktoriteetit liittyvät usein toisiinsa.
samanlainen vaikutelma minullekin on tullut.
Vastaan sulkeissa:
papit kehtaa olla pappeja? (Kiitos hyvin)Heidän on täytynyt tutkia uskontoja aika paljon (Uskontoja ei kovin paljon, mutta omaa uskoa kyllä). Sitä ihmettelee miten kukaan, joka syventyy ajattelemaan "uskontoa" pystyy pitämään raamatun aikaisen käsitteistön kasassa ja vielä uskomaan siihen (Pitää ymmärtää kokonaisuuksia ja päästä myös käsitteiden, symbolien ja vertausten taakse. Uskon kielenä ovat usein juuri symbolit ja vertaukset. Niiden avulla puhutaan elämästä, joka on suuri ja moni-ilmeinen, joskus ristiriitainenkin> ristiriitaisuudet Raamatussa ja uskossa. Elämä on liian lyhyt uskon ja elämänkysymysten ratkaisemiseen, siksi tuntuu monesti turhauttavalta ja voimattomalta, kun täällä heitetään vuosisataisten takaisia löytöjä ja ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä ja elämänviisautta romukoppaan pelkän konkreettisen tulkinnan tai "todistamiskysymysten" vuoksi). Täytyy olla aika lapsellinen (niin, taivasten valtakunta on lastenkaltaisten, mutta toki lapsenuskon tulee kypsyä ja kasvaa aikuisempaan suuntaan varttuessamme. Näin ei valitettavasti aina käy) jos aivan oikeasti uskoo esim. enkeleihin niinkuin ne Raamatussa kuvataan, siipineen ja höyhenineen (Mitä juuri sanoinkaan konkreettisen tulkinnan vaikeudesta uskonkysymysten kohdalla). Vielä pahempi jos uskoo, eikä edes ole ajatellut, mihin uskoo (Uskon, että kaikkien kohdalla joskus tulee aika ajatella uskonasioitakin).
Tällä tarkoitan, kun jos kysyy kirkkoon kuuluvalta sukulaiseltaan :"no mikä se enkeli tarkkaan ottaen on" niin hän ei osaa vastata mutta uskoo kuitenkin.(Enkeli on Raamatussa sanantuoja. Suurissa pelastushistorian käännekohdissa enkeli toi sanan Jumalalta, "älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon". Ja sitten kerrotaan, mitä tapahtunut merkitsee. Nykyään voisi ajatella, että enkelinä (sanantuojana) voi toimia ihminenkin Jumalan asiaa edistäessään, vaikka pieni lapsi tuodessaan kotiin ilmoitusta perhekirkosta jossa hän esiintyy. Jumalan pieni enkeli tuo sanoman jumalanpalveluksesta, johon koko perhe voi lähteä yhdessä kuulemaan lisää pyhää sanomaa)
Tai mikä se Jeesus tarkkaan ottaen on, niin sama juttu. (Jeesus on Jumalan Poika, Vapahtaja, meidän Herramme. Hän kärsi ja kuoli puolestani. Uskossa häneen saavutan iankaikkisen elämän. Hän palautti synnin vuoksi särkyneen ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden)
Tai mikä se Jumala tarkkaan otten on, niin ei ole niin hölkäsen pälkäsen käsitystä asiasta. Mutta uskoo kuitenkin. (Jumala on kaikkivaltias, pyhä rakkaus. Hän ilmaisee itsensä meille Luojana, Lunastajana ja Pyhänä Henkenä. Hän on taivaallinen Isämme, jota saamme turvallisesti rukouksessa Jeesuksen tähden lähestyä.) (Muista nyt taas, mitä puhuin konkretiasta ja sanojen ja symbolien taakse menemisestä. Näistä aiheista voidaan valmistaa ja on valmistettu tutkimuksia ja väitöskirjoja, filosofisia pohdintoja vuosituhansien aikoina. Elämän- ja uskonkysymykset ovat laajoja ja vaikeita. Niitä ei pidä hylätä tällaisen lyhyen kirjoituksen tai pinnallisen keskustelupalstan vuoksi tuosta vain. Tässä on mahdollista käyttää vain vakiintuneita ilmaisuja, symboleita, käsitteitä, jotka sinä jo tunnetkin, mutta onko sinulla kärsivällisyyttä ja halua pyrkiä syvempään uskonnolliseen tietoon? Se on elämän mittainen haaste. Sillä tiellä löydät paljon ja muutut itsekin).
Tällä tarkoitan että on käsittämätöntä miten ihminen rakentaa maailmankuvansa "ei minkään" varaan (siltä tuntuu niin kauan, kuin ei tunne tuota "ei mitään". Opittuaan tuntemaan edes pikkuisen enemmän, ei enää halua irrottaa otettaan. Nimim. 35v uskossa elänyt ja opiskellut). Hän ei tiedä kysyttäessä mihin hän tarkalleen ottaen uskoo, mutta uskoo kuitenkin.
Eli mihin ihminen uskoo jos ei osaa tarkentaa sitä? Ihminen uskoo silloin omaan tietämättömyyteensä!!! (Älä syytä muita. Kuinka tarkkaan itse tunnet näitä asioita. Kirjoituksestasi päätellen opittavaa olisi vielä sinullakin :).
Joten ainakin 70%a ellei peräti 90%a , suomalaisista , uskoo omaan tietämättömyyteensä. (Uskonasioissa on aina parempi kohdistaa tutkiva ja kritikoiva katse omaan itseensä, kuin muihin).
Se sinun lausahduksesi, että kuolema johtuu synnistä, ei sitten varmaan tarkoittanutkaan ihan oikeata konkreettista kuolemaa, vaan jotakin vertauskuvallista kuolemaa.
Ihmisen tahtokin lienee vain leikisti vapaa, tai sitten jumala on vain leikisti kaikkivaltias. Vakavasti otettunahan vapaa tahto olisi kaikkivaltiuden negaatio.
vastata Pakana(M)n sanoin "Voi mitä haperoa"!
Selitäs kuitenkin miksi kirkko ei opeta Kristus meissä oppia vaan Kristus meidän puolesta? Kun niin moni asia ja oppi on kirkossa kääntynyt ja käännetty päälaelleen niin ei voida enää puhua mistään oikeasta kristillisyydestä, se on vesitetty ajat päivät sitten.
Mihin sinä sitten tarkalleen ottaen uskot, kun uskot? Rautalangasta väänettynä, ilman isiä,poikia ja pyhiä henkiä. Aivan konkreettisesti?
vastata Pakana(M)n sanoin "Voi mitä haperoa"!
Selitäs kuitenkin miksi kirkko ei opeta Kristus meissä oppia vaan Kristus meidän puolesta?
-Kyllä opetukseen kuuluvat nuo molemmat, ihan Raamatun pohjalta. Kristus meissä näkökulma tulee ainakin itselläni helpommin esiin silloin, kun puhun seurakunnassa, ihmisille, jotka tunnen. Kristus meidän puolesta ajatus puolestaan on luontevampi puhuttaessa suuremmalle tai tuntemattomammalle joukolle. Ajatus, että uskossa Kristus on läsnä, on kyllä itselleni hyvin tärkeä.
---------------
Kun niin moni asia ja oppi on kirkossa kääntynyt ja käännetty päälaelleen niin ei voida enää puhua mistään oikeasta kristillisyydestä, se on vesitetty ajat päivät sitten.
-Tuosta haluaisin kyllä perusteluja. Kristillisen uskon luonteeseen on aina kuulunut uusi tulkinta uudessa tilanteessa. Ei ole tarkoitus, että vanhoja oppeja toistetaan sellaisinaan. Jeesuskin antoi mallin siitä, kuinka uusi tilanne edellyttää vanhojen periaatteiden uutta, tuoretta soveltamista. (Ja tästä hän sai aikansa uskonnollisen eliitin tuomion) Usko on (pitäisi olla) elävää, uusiutuvaa, ei jäykkää vanhan toistoa. Maailma muuttuu, uskon pitää antaa uudessa tilanteessa uusi, juuri siihen aikaan soveltuva tulkinta Jeesuksen tärkeimmistä periaatteista.
----------------
Mihin sinä sitten tarkalleen ottaen uskot, kun uskot? Rautalangasta väänettynä, ilman isiä,poikia ja pyhiä henkiä. Aivan konkreettisesti?
-Itselleni on tärkeää luottaa siihen, että elämän perusta on hyvä (ei paha eikä yhdentekevä). On tärkeää säilyttää toivo kaikissa elämän tilanteissa ja kaiken ikäisenä. On tärkeää omistaa terveet käsitykset oikeasta ja väärästä. On tärkeää tulla toimeen syyllisyyskysymysten kanssa, silloinkin, kun nuo kysymykset ovat hyvin vaikeita, jopa ratkaisemattomia. On tärkeää saada luottaa oikeudenmukaisuuteen, sen lopulliseen toteutumiseen. On tärkeää saada tuntea oma ihmisarvo silloinkin, kun siitä ei ole mitään jäljellä täällä maailmassa. On tärkeää saada kokea olevansa rakastettu silloinkin, kun kukaan ei rakasta. On tärkeää saada tuntea, että minua tarvitaan ja edelleenkin kaikenlaisissa elämäntilanteissa, vanhuudessa ja ns. yhteiskuntaa taloudellisesti hyödyttämättömän elämänvaiheen aikana (sairaus, vanhuus, lapsuus jne.). Listaa varmaan voisi vielä jatkaa, mutta en jaksa nyt ponnistella enempää tällä kertaa.
Joku voi sanoa, että tuo kaikki on mahdollista ilman uskoakin. Ehkä, en tiedä. Itse olen kokenut, että vain uskoen voin olla varma siitä, että tuo kaikki on minulle totta tapahtuipa mitä tahansa. Kaikki muu minulta voidaan elämässä riistää, mutta ei uskoani. Sen säilyminen tai kadottaminen on vain itsestäni ja Jumalastani kiinni. Tähän saakka hän on pitänyt minua otteessaan silloinkin, kun olen itse lipsunut. Uskon, että hän johdattaa omansa perille. On tärkeää saada tuntea, että tulevaisuus ei ole tuntematon. Yhteys, joka on täällä alkanut, jatkuu. Jotain tuttua on siellä, rajan tuolla puolen.
Tästä pitäisi näkyä, että kysymys ei ole tiedosta ja todistamisesta, vaan uskosta ja vakuuttumisesta. Uskon myötä elämä jäsentyy kokonaisuudeksi, joka tukee ihmistä niin iloissa kuin suruissakin. Se ei ole vähäpätöinen asia. Olen nähnyt monenlaista surua ja voin kertoa, että elämässä suru voi joskus olla todella lohdutonta. Uskosta voi löytää tuen silloin, kun mitään tukea ei ole. Usko voi olla jopa se viimeinen oljenkorsi, joka vakuuttaa, että elämää kannattaa jatkaa. Sillä on merkitys ja arvo kaikesta huolimatta. Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi kokea tällaista, mutta aina joidenkin täytyy. Silloin on merkitystä sillä, että on jotain tämän maailman yläpuolella, maailman, joka näyttää hylänneen. Haperoako? Saat ajatella kuten haluat. Satoja elämänkohtaloita nähneenä voin todistaa, että tämä hapero osoittautuu uskomattoman vahvaksi silloin, kun ihminen on heikko.
mihin kerrot uskovasi on (henkisesti terveelle) ihmiselle pääsääntöisesti jokapäiväistä ja normaalia.
Ei siihen tarvita yhtäkään jumalaa.
Ja teidän koskaan syntymätön, koomassa makaava jumalanne ei auta, itseään voitte pettää ja toisinaan petos auttaa.
Minä kysyin:
Selitäs kuitenkin miksi kirkko ei opeta Kristus meissä oppia vaan Kristus meidän puolesta?
Sinä vastasit:
"-Kyllä opetukseen kuuluvat nuo molemmat, ihan Raamatun pohjalta. Kristus meissä näkökulma tulee ainakin itselläni helpommin esiin silloin, kun puhun seurakunnassa, ihmisille, jotka tunnen. Kristus meidän puolesta ajatus puolestaan on luontevampi puhuttaessa suuremmalle tai tuntemattomammalle joukolle. Ajatus, että uskossa Kristus on läsnä, on kyllä itselleni hyvin tärkeä."
Vastauksesi osiottaa ettet ymmärtänyt kysymystä lainkaan! Ei edes kannata yrittää vastata.
Kirkon totuus ongelmaan olisi kuitenkin pieni mutta tehokas ratkaisu.
Kirkko ei menetä mitään jos se lisää Raamattuun yhden sivun, jossa lukee:
"Tämä kirja voi sisältää hyödyllisiä ohjeita mutta kirjan totuusarvo on nolla. Vastuu ohjeiden käyttämisestä on lukijalla."
Ja sama jumalanpalvelun yhteydessä saarnastuolista ennen saarnaa:
"Se mitä nyt puhun on palturia. Se ei ole totta. Siitä saattaa olla jotain hyötyä epätoivoiselle ihmiselle mutta sen totuudellisuudelle kirkko ei anna mitään takeita. Kaikki vastuu on yksinomaan kuulijalla"
Ja sitten vaan saarnaamaan.
Toivottavasti löydät itseäni viisaampia opettajia. Minä olen vain yksi(tavallinen)pastori. :) Jos nimittäin opettajia kaipaat?
paree laittaa yksi lisälehti Raamattuun,ns. viimeinen sivu, jossa lukee "Voi mitä haperoa".
Samoin kirkon uudeksi ja viimeiseksi dogmiksi ehdotan samaa lausetta.
Se selittäisi kaiken.:)
Katsoppas, muutoksen ei tarvitse olla suuri ollakseen tehokas. Tuolla lauseella pystyy periaatteessa kyseenalaistamaan kirkon opit. Kyllä ihminen on viisas, vai mitä?
Mihinkäs tässä nyt enää opettajaa tarvisisi?
minkään kirjan alkuun tai loppuun yhden tai kahdenkaan lukijan subjektiivista mielipidettä kirjasta. Subjektiivisilla mielipiteillä, ovat sitten haperoita tai ei, ei pysty kyseenalaistamaan yhtään mitään. Muutenhan oppilaat kouluissaan voisivat tehdä juuri noin ja jättää opin hankkimatta, kun kirjojen tiedot eivät miellyttäisi.
koulun tarkoitus on juuri opettaa oppilaat kyseenalaistamaan asioita.
Ei sitä tartte sinne raamattuun kirjoittakaan. Jokainen järkevä ihminen tajuaa sen ilman kirkoittamistakin.
Kirjoittele sinä vaan oikein isolla punaisella kynällä kaikkiin kirjoihisi:"tämä kirja on totta". Jos elämäsi on sillä tavalla mielekkäämpää.
tahallaan päin prinkkalaa. Minusta kirjoihin ei pidä panna lisälehtiä, joissa sanottaissin, että ne ovat väärässä tai että ne ovat oikeassa. Ei ole nykyään olemassa sellaista instanssia, joka noin voisi tehdä, Pohjois-Koreasta tai Kiinasta en tosin ole aivan varma. Kyseenalaistaminen ja kriittinen ajattelu ovat paikallaan missäpäin maailmaa vain. Tosin diktatuureissa kannattaa olla varovainen, kenen kuullen mielipiteensä ilmaisee.
jaksanut innostua uudesta "Hapero" dogmista kirkon opiksi.
Kirkon oppejahan on aina muutettu kirkolliskokouksissa. Voisihan Pyhä henki vuodattaa vähän lisää Haperoa joukon jatkoksi?
Raamattuhan on edelleen joillekin Pieni Punainen Kirja!
Eikä kirkonkaan opit poikkea mitenkään jostain poliittisesta järjestelmästä(systeemi teoria)
...aina sokean ja ahtaan uskon takana.
Pelätään niin paljon, että ei uskalleta enää edes ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa asioita.
Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä sitä, että ainakin osa raamatun kirjoituksista ja kertomuksista on todellisiin tapahtumiin perustuvia.
Raamatun kuvailemista ihmeistä esimerkiksi oudot sääilmiöt ja pilvien dramaattinen käyttäytyminen ovat mahdollisia tänäkin päivänä.
Oudot ja erikoiset tapahtumat voisivat selittyä ainakin UFOjen ja näkymättömän (Henki-) maailman erittäin voimakkaiden olentojen aikaansaannoksina.
...on luonnollista ja ihmiselämään kuuluvaa.
Monet myös tunnistavat ja hyväksyvät pelkonsa - ja mm. tietämättömyytensä.
Voimakas pelko, joka on aatteisiin ja uskontoihin sokeasti ja kritiikittömästi ripustautuvassa ihmismielessä, on jotain syvempää.
Lääketieteellisessä psykoosissa oleva henkilö ei tunnista itse tilaansa.Mikäli hän tunnistaisi
ja tunnustaisi harhaluulonsa ja -kuvitelmansa, niin hän paranisi.
Vertaus ei ole suoraan verrannollinen, koska monia uskonnollisia käsityksiä ei voi todistaa ehdottoman vääriksi, vaikka ne ovatkin terveellä järjellä ajateltavissa sellaisiksi(esimerkiksi ruumiin fyysinen ylösnousemus viimeisenä päivänä).
Mitä uskovainen pelkää eniten? Entä psykoottinen?
Vastaus: Totuutta ja todellisuutta.
Siis:
Mitä KIIHKOMIELINEN ja AHDASMIELINEN uskovainen pelkää eniten?
uskova ei kestä todellisuutta. Tai se ei riitä hänelle.
Siis uskovainen on psykoosissa? Niinkin voisi sanoa.
Tosin moni muukaan ihminen ei kestä todellisutta.Esim.päihderiippuvaiset.Tai aatteista ja ismeistä riippuvaiset. Ja ne jotka eivät edes tiedosta että heillä on päässä aivot joita voisi käyttää.Ikävä kyllä, kun synnytään ilman aivojen käyttöohjetta(aivot=hieno tietokone) ja koko homma tarttis vähän niinku itse keksiä. Monelta jää keksimättä;)
Ihminen pelkää vapautta. Usein hän mielummin taistelee ja pakenee koko elämänsä kuin on vapaa.
Loppulause oli kaunis.
Moilanen on tehnyt monta kirjaa. Jos aihe kiinnostaa, niin eiköhän niitä voi kaikkia suositella. Itse ostin omaksi "Viisautta unista" tai sinnepäin. Löytyy kirjaa myös pelkistä tarinoista ja niiden tulkinnasta.
Iso luuta on näemmä alkanut lakaista. Ehdin huomata poistetusta viestiketjusta pari kysymystäsi, vaan en ehtinyt vastata, onneksi, jotain hyötyä hämäläisyydestäkin. ;-))
Laitan vastaukseni kuitenkin tähän, jospa tämä ketju jäisi seulalle.
Kysyit käsitystäni jumalasta ja Jeesuksesta (symbolisessa mielessä).
Jumala: Toisessa Mooseksen kirjassa jumala nimeä kysyttäessä ilmoittaa: "Minä olen se, joka olen". Ymmärrän tämän viittaavan olevaan elämänasenteeseen. Oleva elämä on hetkeen tarttumista omana itsenään. Itseasiassa ihmisellä ei ole muuta kuin tämä hetki. Eilinen on historiaa ja huomisesta ei kukaan tiedä. Silti meistä jokainen enemmän tai vähemmän murehtii sekä mennyttä että tulevaa.
Olevan elämän vastakohta on omistava elämä, olen mitä omistan, enkä siis ole oma itseni. Tätähän tämä nykymeno pääosin on.
Jumalasta on myös mainittu, että se on rakkaus. Loogisesti ajatellen siis rakkaus on jumala.
Tällaisista lähtökohdista ajattelenkin, että Raamatussa mainittu jumala on jotakin persoonatonta, esim. universaalit luonnonlait. Sellaisen jumalanhan voisi mieltää kaiken luojaksi ja ihmisen sen kuvaksi. Tosin samanlaista jumalankuvaa on koko luonto, maan matonen ja pihakoivu, ei pelkästään ihminen.
Jeesus: Jeesus lienee kreikkaa ja tarkoittaa Jahve pelastaa (oleva elämä pelastaa). VT:n puolella Joosua tietääkseni hebreaksi tarkoittaa samaa. Evankeliumien Jeesus ei siis ole Raamatun ainoa.
Jeesus on mielestäni se puoli psyykessämme, joka tarvitaan, kun tavoittelemme mielenrauhaa, meidän itsekunkin sisin, todellinen itse.
Joitakin aikoja sitten oli puhetta israelin kansan paosta Egyptistä ja tarkastelimme sitä ihmisen psyykkisenä kehityskertomuksena.
Tässä kertomuksessa pitkän erämaavaelluksen jälkeen luvattu maa (mielenrauha) alkaa siinnellä näköpiirissä. Mooses kuitenkin kuolee ennen perillepääsyä ja tilalle tulee Joosua (Jeesus), joka johdattaa kansan perille. Psyykkisessä kasvussa siis moosesominaisuutemme tulee kehittyä Joosuaksi (olevan elämän filosofia), että voisi päästä perille.
Vielä kysyit Moilasesta. Luulisin, että kirjastoista löytyy tämä opus.
Siinä on kyllä paljon mielenkiintoista, jos sattuu kolahtamaan. Esim. kohtalaisen laajasti analysoidut Kreikan jumalat (pääluonnetyypit). Myöskin varsin laajasti unien ja satujen symbolikielen tulkintaa. Ajattelutapa selviää varmasti, vaikkei kaikessa olisikaan Moilasen kanssa yhtä mieltä.
on ilmestynyt palstalle, moppi kourassa, näemmä.
Kiitos vastauksesta. Moilasen näkemykset saattavat sopia lomalle, kun ei jaksa paahtaa kovin teoriapitoista materiaalia. Just jaksaa miettiä jumalaa ja tollast kevyempää.;)
Elämä tässä ja nyt, hetkessä eläminen, sitä elämä on parhaimmillaan ja enimmillään.
Kaikki on ´jumalaa´ jos elämä pitäisi jotenkin määritellä uskonnollisin termein?
Luonnonkansojen jumalat ovat ilmassa, maassa, tulessa ja vedessä on luonnollisempi kuin personoitunut nykyajan jumalkäsitys.
Taidamme elää Vauvakulttuuria missä jumala on Isä hahmo ja mielenterveyspuolella ihmiset makoilee sohvalla kuin vauvat kertomassa sedälle huoliaan?!( Voi tätä lansimaista rappiota).
Vastuuta kartetaan viimeiseen asti.
Vauvakulttuurilla tarkoitan henkistä regressiota lähes imeväisen tasolle.
Ajattelen, että ihmisellä on aina koko ajan mielenrauha, hän vain luulee kadottaneensa sen.Se pitää tavallaan keksiä uudestaan samalla kun siivoaa kasvatuksen koulutuksen ja kulttuurin antamia/tuomia liiallisia vaikutteita itsestään. Ja järjestää nämä asiat uuteen perspektiiviin.
Mukava lukea näkemyksiäsi, osa on tuttua mutta aina on jotain uutta ja virkistävää.Pitääkö lisätä, etten kuitenkaan välttämättä ole samaa mieltä mutta mietin näkemyksiäsi.
Että kirjastoon.