Pääministeri Matti Vanhasella (kesk.) ei ollut sunnuntaiseen Paperiliiton ratkaisuun muuta sanottavaa kuin valittelunsa. Viime viikolla hän vielä julisti, että jos tarvitaan ulkopuolisia vetoomuksia, niin hallitus on koko voimallaan käytettävissä. Osapuolet kuitenkin ilmeisen hyvin ymmärsivät, että muuta kuin vetoomuksia ei Vanhasen työkalupakista tässäkään kohdassa löydy ja jättivät pääministerin rauhaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Vanhanen jatkaa tässä valitsemaansa linjaa, jossa mitään ei tehdä ennen kuin on pakko. Ja silloinkin yleensä vasta aletaan pohtia tekemiseen johtavien selvitysten aloittamista.
Mahtikäskyn mahdollisuutta ei pääministerillä ole, kuten hän itse totesi, mutta budjettivaikutteisia välineitä sen sijaan löytyisi – semminkin kun on kyse tilanteesta, joka vaikuttaa koko kansantalouteen.
Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Vanhanen on tässäkin asiassa asettunut kiltisti nurkkaan haluamatta ärsyttää puoluekokoukseensa valmistautuvaa päähallituspuoluetta. Juuri SDP:n ajama linjahan on ollut, että mahdollisimman paljon asioita ratkaistaisiin kolmikantaisesti – toisin sanoen työmarkkinajärjestöjen sopiessa ja valtion rahoittaessa. Hallituksen työmarkkinainvaasio järkyttäisi kolmikantaperiaatetta ja on juuri sen vuoksi niin vaikea. Silmänlumeeksi ja lämpimiksi voidaan sitten puhua muuta.
Jos kansantalouden kehitys ei vielä hetkauta pääministerin mielenrauhaa, niin viimeistään se tapahtuu sitten, kun paperiteollisuuden tilanne alkaa heijastua puukauppoihin ja kantohintoihin. Ennen pitkää paperikiistan vaikutus aletaan noteerata selvänä uhkana tulonmuodostukselle keskustan ydinkannattajien keskuudessa. Silloin alkanee ryhdistäytyminen myös pääministerin virkahuoneessa. Tai sitten ei.
Matti Vanhanen on mannertenvälinen nahjus ja todellinen päättämättömyyden isä. Presidentinvaaliehdokkuus näyttää vielä entisestäänkin pahentavan tilannetta.
Vanhanen jatkaa tässä valitsemaansa linjaa, jossa mitään ei tehdä ennen kuin on pakko. Ja silloinkin yleensä vasta aletaan pohtia tekemiseen johtavien selvitysten aloittamista.
Mahtikäskyn mahdollisuutta ei pääministerillä ole, kuten hän itse totesi, mutta budjettivaikutteisia välineitä sen sijaan löytyisi – semminkin kun on kyse tilanteesta, joka vaikuttaa koko kansantalouteen.
Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Vanhanen on tässäkin asiassa asettunut kiltisti nurkkaan haluamatta ärsyttää puoluekokoukseensa valmistautuvaa päähallituspuoluetta. Juuri SDP:n ajama linjahan on ollut, että mahdollisimman paljon asioita ratkaistaisiin kolmikantaisesti – toisin sanoen työmarkkinajärjestöjen sopiessa ja valtion rahoittaessa. Hallituksen työmarkkinainvaasio järkyttäisi kolmikantaperiaatetta ja on juuri sen vuoksi niin vaikea. Silmänlumeeksi ja lämpimiksi voidaan sitten puhua muuta.
Jos kansantalouden kehitys ei vielä hetkauta pääministerin mielenrauhaa, niin viimeistään se tapahtuu sitten, kun paperiteollisuuden tilanne alkaa heijastua puukauppoihin ja kantohintoihin. Ennen pitkää paperikiistan vaikutus aletaan noteerata selvänä uhkana tulonmuodostukselle keskustan ydinkannattajien keskuudessa. Silloin alkanee ryhdistäytyminen myös pääministerin virkahuoneessa. Tai sitten ei.
Matti Vanhanen on mannertenvälinen nahjus ja todellinen päättämättömyyden isä. Presidentinvaaliehdokkuus näyttää vielä entisestäänkin pahentavan tilannetta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Matti Vanhanen on yksi historian heikoimmista pääministeristä yhdessä Esko Ahon ja varsinkin Anneli Jäätteenmäen kanssa. Jäätteenmäen kausi tosin jäi niin lyhyeksi, että hän ei paini samassa sarjassa.
Matti Vanhasta leimaa täydellinen päättämättömyys; tietynlainen vastuunpakoilu. Työttömyys ei vähene, kansantalouden kasvu on hidastumassa ja työmarkkinatilanne on vaikea. Siitä huolimatta tämä herra ei tee mitään.