jaksaminen pienten lasten kanssa arjessa

Se ei ole helppoa, kokemusta on . Kahden pienen lapsen äitinä ei ole helppoa olla kuten rouva Leppilampi sen asian kertoi. Tahtoa, hermoja ja kärsivällisyyttä siinä kysytään. Niin oli meilläkin. Tein kolmivuorotyötä sairaanhoitajana, kaksi pientä lasta. vuosi ja 11kk ikäeroa lapsilla. Kun äitiysloma loppui, oli mentävä töihin. Ei ollut varaa jäädä kotiin. Muistan ikuisesti kun talvisena ja lumisena aamuna kahta pientä vedin pulkassa auraamattomalla tiellä ja nuorimmainen takana pulkassa istuessaan kertoi; pupu putosi. Pehmolelu oli pudonnut hankeen. Sitä etsimään ja kiire oli. Onneksi löytyi, paniikissa lapset hoitoon ja kiire bussiin että ehtii töihin seitsemäksi. Töissä äkkiä vaatteiden vaihto, pari kerrosta portaita ylös ja aamuraportille. Silloin tunsi itsensä voittajaksi. Viikonloppuisin kun olin yövuorossa, nukuin tietenkin päivällä että jaksan seuraavaan yövuoroon. Kerran havahduin vaimeaan vaikerruksen, käänsin kylkeä ja survoin tyynyn pääni päälle. Niin yritin nukkua kun perhe oli kotona. Se vaikerrus ei loppunut, havahduin kuunteleman tarkemmin ja tajusin sen olevan pienen tyttäreni. Äkkiä ylös ja katsomaan, mistä se kuuluu. Pieni neiti istui pöntöllä käsillä kiinni pitäen ja vaikersi. Pelastin hänet siitä pinteestä ja lähdin etsimään isäntää. Hän oli autotallissa isomman lapsen kanssa ja oli unohtanut nuorimmaisen, alle kaksi vuotiaan pöntölle. Ei uni tullut enää vaikka yövuoroon meno oli. Ei se arki helppoa ollut. Kuitenkin se oli elämän parasta aikaa kun oli lapsilleen tärkeä ja mikä parasta; on heistä tullut kunnollisia, kouluttautuneita aikuisia. Nyt nautin mummona olosta; pojan kahdesta ihanasta lapsesta.. Tämä on tarina muiden joukossa mutta totta joka sana. Tsemppiä kaikille pienten lasten vanhemmille. Jaksaa, jaksaa... Nyt jälkikäteen ihmettelen kyllä itsekin; miten sitä jaksoi. Rakkaudesta lapsiinsa, sillä jaksoi ja jaksaa.
1281
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuulostaa siltä, ​​että oot käynyt läpi paljon kahden pienen lapsen äitinä työskenneltyäsi sairaanhoitajana. On selvää, että rakkautesi lapsiasi kohtaan auttoi jaksamaan sua noiden haastavien aikojen läpi. Omistautumisesi ja ponnistelusi ovat tuottaneet tulosta, sillä nyt nautit kahden ihanan lapsen isoäitiydestä. Vanhemmuus voi todellakin olla joskus vaikeaa, mutta siinä on täynnä paljon palkitsevia ja ihania hetkiä. Tsemppiä kaikille pienten lasten vanhemmille!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Se ei ole helppoa, kokemusta on . Kahden pienen lapsen äitinä ei ole helppoa olla kuten rouva Leppilampi sen asian kertoi. Tahtoa, hermoja ja kärsivällisyyttä siinä kysytään. Niin oli meilläkin. Tein kolmivuorotyötä sairaanhoitajana, kaksi pientä lasta. vuosi ja 11kk ikäeroa lapsilla. Kun äitiysloma loppui, oli mentävä töihin. Ei ollut varaa jäädä kotiin. Muistan ikuisesti kun talvisena ja lumisena aamuna kahta pientä vedin pulkassa auraamattomalla tiellä ja nuorimmainen takana pulkassa istuessaan kertoi; pupu putosi. Pehmolelu oli pudonnut hankeen. Sitä etsimään ja kiire oli. Onneksi löytyi, paniikissa lapset hoitoon ja kiire bussiin että ehtii töihin seitsemäksi. Töissä äkkiä vaatteiden vaihto, pari kerrosta portaita ylös ja aamuraportille. Silloin tunsi itsensä voittajaksi. Viikonloppuisin kun olin yövuorossa, nukuin tietenkin päivällä että jaksan seuraavaan yövuoroon. Kerran havahduin vaimeaan vaikerruksen, käänsin kylkeä ja survoin tyynyn pääni päälle. Niin yritin nukkua kun perhe oli kotona. Se vaikerrus ei loppunut, havahduin kuunteleman tarkemmin ja tajusin sen olevan pienen tyttäreni. Äkkiä ylös ja katsomaan, mistä se kuuluu. Pieni neiti istui pöntöllä käsillä kiinni pitäen ja vaikersi. Pelastin hänet siitä pinteestä ja lähdin etsimään isäntää. Hän oli autotallissa isomman lapsen kanssa ja oli unohtanut nuorimmaisen, alle kaksi vuotiaan pöntölle. Ei uni tullut enää vaikka yövuoroon meno oli. Ei se arki helppoa ollut. Kuitenkin se oli elämän parasta aikaa kun oli lapsilleen tärkeä ja mikä parasta; on heistä tullut kunnollisia, kouluttautuneita aikuisia. Nyt nautin mummona olosta; pojan kahdesta ihanasta lapsesta.. Tämä on tarina muiden joukossa mutta totta joka sana. Tsemppiä kaikille pienten lasten vanhemmille. Jaksaa, jaksaa... Nyt jälkikäteen ihmettelen kyllä itsekin; miten sitä jaksoi. Rakkaudesta lapsiinsa, sillä jaksoi ja jaksaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu