Nuorten miesten kiinnostus hengellisyyteen

Hyvin menee ja vauhti sen kun vaan kiihtyy.

https://aijaa.com/zgDi5n

Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus kaikkine kysymyksineen, lukuineen, prosentteineen jne.
"Uskonnollisuus on noussut selvästi" on lause, joka ei mitenkään täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.

Mun kuva uskonnoista on tarkentunut mm. Hobbesin, Hegelin, Schopenhauerin, Nietzschen ja Jungin ajatusten pohjalta.

USAssa ja Euroopassa nuorten miesten usko konservatiivisiin arvoihin ja merkityksen etsiminen uskonnosta on kasvussa, kun taas nuoret naiset ovat orientoituneempia progressiiviseen maailmankuvaan ja humanistisiin arvoihin. Ristiriita on ilmeinen.

Mä luulen, että konservatiiviset arvot, jotka yleistyvät länsimaissa, perustuvat yhteisen (ja yksinkertaisen) yhteisön koheesiota ylläpitävän merkityksen häviämiseen. Maailmasta on tullut liian moniääninen ja monikultturinen, hallitsematon ja kaoottinen; siksi halutaan palata yksinertaisempiin arvoihin. Korkeammin koulutetut naiset kestävät muutoksia miehiä paremppin ja siksi juuri miehet palaavat kirkon helmaan.

Jung tunnisti kollektiivisen tiedostamattoman ja arkkityypit. Hän väitti, että ihmiset ja eläimet ovat fysiologialtaan ja tarpeiltaan hyvin samanlaisia. Tärkein ero ihmisen ja eläimen välillä on se, että ihminen kertoo tarinoita, jotka elävät yksilöä kauemmin. Tarinat ovat dynaamisia ja ikään kuin eläviä olentoja, sillä ne kasvavat ja muuttuvat kulkiessaan yhteisöjen läpi.

Eli: Ihmiset kertovat tarinoita, jotka elävät yksilöitä pidempään. Tarinoihin liitetään kokemuksia, oppeja, unia, uskomuksia, pelkoja, toiveita ja sääntöjä.

Moraali syntyy autonomisesti jokaisessa yhteisössä, mutta se täsmentyy yhteisön tarinaperinteen välityksellä. Tarinat kuvaavat tietenkin sitä maailmaa ja niitä kokemuksia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään. Vähitellen tarinoiden ympärille syntyy heimoja ja kulttuureita, jotka jakavat saman tarinallisen perinteen – he siis ymmärtävät toisiaan yhteisen tarinoiden välittämän historiallisen kokemuksen ja tarinoihin liittyvien uskomusten ja opetusten välityksellä. Nämä suuret kertomukset ovat tärkeitä kansakunnan koheesiolle.

Ihmisen kulttuurinen identiteetti rakentuu kielen ja historian, mutta myös kansalle ominaisen kertomusperinteen varaan. Uskonnollisten tarinoiden totuusarvo on toissijaista. Oleellista on, että uskonnolliset tarinat sitovat sukupolvet osaksi samaa yhteisöllistä identiteettiä. Uskonnolla on siis merkitystä yhteisön synnylle, koheesiolle ja jatkuvuudelle. kirkko valvoo ja säätää moraalia, mutta pitää myös yhteisöä kasassa ja siirtää yhteisön traditiot sukupolvelta seuraavalle, mikä on historiallisessa jatkumossa oleellista.

Kun Nietzsche kirjoitti, että Jumala on kuollut: me tapoimme hänet, yhteisöä uhkasi henkinen tyhjyys ja nihilisimi. Kansakunta tarvitsee yhteisen narratiivin ja yhteisen arvopohjan.

Suurten kertomusten kuolema ajaa kansan tuuliajolle etsimään vaihtoehtoisia totuuksia. Se rappeuttaa kansan koheesiota ja kasvattaa yhteiskunnan polarisoitumisen riskiä. Häviävä usko korvautuu joko toisella uskonnolla (lahkoilla, tai ääri-ideologioilla).

Nihilismi on vittumainen ominaisuus. Kaikki eksistentiaaliset filosofit ovat Nietzschestä alkaen ovat etsineet ratkaisua uskonnollisen tyhjiön tuomaan eksistentiaaliseen merkityksettömyyteen. Mä luulen, että vihervasemmistolaiset ovat löytäneet korvaavia arvorakenteita luonnon monimutkaisuuden säilyttämisestä ja humanismista. Nuoret miehet haikailevat yksinkertaisempaa arvopohjaa.

Kansa tarvitsee yhteiset arvot, yhteisen kulttuurisen identiteetin ja uskomukset säilyäkseen kansana. Kun uskomuksellisten traditioiden merkitys romahtaa, kansallinen identiteetti alkaa heikentyä ja kansakunta alkaa näyttää liian repaleiselta, häilyväiseltä ja moniääniseltä.

Esimerkiksi: äärioikeistopuolueiden kannatuksen nousussa on nähty merkkejä siitä, että äänestäjät ovat hylänneet postmaterialistiset arvot.

Tämä teoria, joka tunnetaan käänteisenä postmaterialistisena teesinä (reverse post-material thesis), syyttää sekä vasemmistolaisia että liberaaleja puolueita postmaterialistisen agendan (feminismi, ympäristönsuojelu, LGBT-arvot, kulttuurimarxismi) omaksumisesta.

Post-materialistinen agenda vieraannuttaa perinteiset arvokonservatiiviset työväenluokan äänestäjät arvoliberaaleista puolueista. Kun politiikan kenttä muuttuu jumalattomaksi, Jumalaa pelkäävät äänestäjät valitsevat arvokonservatiivisen politiikan progressiivisen humanismin sijaan.

Sosiaalisen hajoamisen teesi (anomie-social breakdown thesis): kun perinteiset luokkaan ja uskontoon perustuvat yhteiskuntarakenteet ovat murtumassa, yksilöiltä katoaa yhteenkuuluvuuden tunne, jota haetaan konservatiivisista ja etnonationalistisia arvoja ilmentävistä opeista. Psykologisesti tällaisten puolueiden kannatus ja jäsenyys lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja itsevarmuutta.

Modernisaatiohäviäjien teesi on Hans-Georg Betzin teoria, jonka mukaan yksilöt tukevat arvokonservatiivisia ja äärioikeistolaisia oppeja, koska he haluavat kumota modernisaatioon liittyvät yhteiskunnalliset muutokset ("homosaatio", "haittamaahanmuutto", EU, NATO).

Betz päättelee, että siirtyminen teollisesta taloudesta jälkiteolliseen talouteen on yksi tätä poliittista modernisaatioon liittyvää vastustusta selittävä näkökohta

Lukuja tosiaan puuttuu -- mutta vaikka nuorten miesten hengellisyys jollain mittarilla olisi noussut 0,0001 %, se on silti muutos koska oletettu suunta on ollut alaspäin. Toisaalta eihän kehitys tasaista ole tähänkään saakka ollut.

Tulee kyllä mieleen uutisointi "uushengellisyyden kasvusta" reilut kymmenen vuotta sitten. Sata kun katosi kirkon jäsenrullista ja heistä kaksi osti maagisia voimakristalleja ja yksi liittyi helluntailaisiin, kerrottiin miten "uskomuskenttä on monipuolistunut" tms.

Vuonna 2018 tehdyssä kansainvälisessä ISSP-kyselyssä Suomen väestöstä 40 prosenttia vastasi ettei usko jumalaan, 34 prosenttia vastasi uskovansa jumalaan ja 26 prosenttia ei osannut sanoa.

https://evl.fi/documents/1327140/49652598/issp2018_raportti.pdf

Aloituksesta puuttui kaikki luvut, kaikki fakta. Siinä hieman lukuja.