Saan usein näkyjä...Jumalalta, mutta en ole levitellyt niitä julkisesti. Ei niin että epäilisin Jumalaa; mutta olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan.
Mitä uskoa on, se on Jumalan kautta; ehkä Jumala uskoo ihmisiin, minä en.
Ihmiset vähättelee itseään turhaan. Ja jos joku uskookin itseensä, väkijoukko hyökkää kimppuun kuin herhiläiset, ja työntää puukkoa selkään ja kylkeen minkä ehtii; siis henkisessä mielessä.
Kerro siinä sitten sanoja rakkaudesta ja totuudesta.
Jokainen joka sanoi veljelleen; sinä hullu, tai jokainen joka sanoi toiselle pahasti on ansainnut....
Ihmiskunta aliarvioi ihmisen minuutta. En tarkoita että minuus olisi sama kuin Jumala, tai että joku ihminen voisi olla Jumala; vaan että ihmisen minuus on yhteydessä ja osallistuu jumaluuteen; on yhtä Jumalan kanssa osittain.
Tämä minä.
Mitä uskoa on, se on Jumalan kautta; ehkä Jumala uskoo ihmisiin, minä en.
Ihmiset vähättelee itseään turhaan. Ja jos joku uskookin itseensä, väkijoukko hyökkää kimppuun kuin herhiläiset, ja työntää puukkoa selkään ja kylkeen minkä ehtii; siis henkisessä mielessä.
Kerro siinä sitten sanoja rakkaudesta ja totuudesta.
Jokainen joka sanoi veljelleen; sinä hullu, tai jokainen joka sanoi toiselle pahasti on ansainnut....
Ihmiskunta aliarvioi ihmisen minuutta. En tarkoita että minuus olisi sama kuin Jumala, tai että joku ihminen voisi olla Jumala; vaan että ihmisen minuus on yhteydessä ja osallistuu jumaluuteen; on yhtä Jumalan kanssa osittain.
Tämä minä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jo jutuista, että näkyjä on nähty.
..voi kynttilää kätkeä vakan alle...
Tekstistäsi otteita ja niihin kommentit:
" olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan."
ON HYVÄ ASIA, ETTÄ OLET MENETTÄNYT "USKOSI" IHMISKUNTAAN.
"ehkä Jumala uskoo ihmisiin, minä en."
JUMALA EI MISSÄÄN RAAMATUSSA ILMOITA USKOVANSA IHMISIIN. ÄLÄ SINÄKÄÄN USKO.
"Sauvaa pelkuri kavahtaa,
edessä Luojan rautaisten kasvojen
inhosta vavahtaa."
(R.L.Stevenson, Lukija, 1894)
Näin joskus huoltoasemalla kyltin: "In God we trust - all others pay cash". Ehkä se kertoo jotain ihmiskunnan tilasta. Olen jo pitkään tiennyt, että X-filesin motto - "The truth is out there" - ei pidä paikkaansa. Pikemminkin "The truth is in here" - jos ei totuutta ole sisällä, ei sitä löydy ulkoakaan.
Minuuden olet oivaltanut oikein, sillä Jumala on kaikki ja kaikissa, siis myös minussa ja sinussa. Jumala on myös kärpäsessä ja kedon rikkaruohossa, kesän tuoksussa ja hyvän leivän maussa... Jumalaa on vain vaikea löytää, koska ihmiset täyttävät jokaisen vapaahetkensä jollakin ohjelmalla. A. de Mello sanoikin: "Elämä on jotain joka tapahtuu meille sillä välin kun meillä on kiire tehdä muita suunnitelmia". Hän tiesi jotain totuudesta, samoin kuin Brother Lawrence, Mestari Eckhart... onhan näitä.
Van Kemp.
Minusta Jumalan(Jumaluuden) pitäisi päivystää jossain pisteessä. Tai ainakin pitäisi olla Vikaari, joka hoitaa päivystyksen, samaan tapaan kuin Joulupukki hoitaa hommat korvatunturilla kesät talvet.
Lawrence, Eckart, Kempiläinen, Rolle, Gandhi, Gibran ja muut toki istuu täällä hyllyllä siisteissä riveissä kuin Eemelin puu-ukot.
Van Kempistä tulee äkkiseltään mieleen mahonki, ja tupakkaupan tuoksu; Amsterdamin kujat.
Kun palvon Jumaluutta, mitä minun pitäisi oikeastaan palvoa? Omaa minuuttaniko? Asuuko minuuteni enimmäkseen navassa, vai alempana, vai aivoissa?
"Napaantuijottelijoiden Jumala" kuulostaa hyvältä. Jos tuijottaa oman navan tuleen, näkee halun energian; kaikenlaisena nälkänä. Syötän pilkkeitä tuolle nälälle: lohikäärmeelle. Niilo Grabbe ja Yrjö Olavinpoika ovat kanssa täällä.
Kävelellessäni Kalki-avataran kanssa, hän usein sanoi että tulevaisuudessa yoginit tulevat palvomaan hänen...hmm... Istuvat ringissä sen ympärillä ja palvovat; kuten nyt palvovat Matamin kuvaa.
Tässä avarassa huoneessa, istun ja palvon tuota ihmettä. Se avautuu kuin kukka, kammiossa; ansarikammiossani. Yhdistän miehen ja naisen itsessäni; miten se on mahdollista?
Minkä luonto jättää epätäydelliseksi, sen taide täydellistää, sanoivat alkemistit. Ja mä uskon sen; on mahdollista neliöidä ympyröitä. Ei se ole vain hämärää symboliikkaa. Se on konkreettista todellisuutta, nyt ja tässä ja palvon Todellisuuden ilmenemistä chakroissani.
Jeesustakin ihmiset etsivät itsensä ulkopuolelta, tajuamatta että "minä olen" muodostaa ykseyden, joka tekee etsimisen tarpeettomaksi. Lentävän hollantilaisen, vaeltavan juutalaisen päivät ovat ohi.
Taivas laskeutui Helsinkiin.
Päivystää toki. Sanoisin, että jossakin tuossa sydämen seutuvilla, joskus kuin pieni lyhty (suurempaa kirkkautta en kestäisi), toisinaan kuin viileä lähde.
Lawrence on minulla jatkuvasti työn alla - joudun aina lukemaan uudestaan, kun unohdan, miten yksinkertaista kaikki on.
Lisääpä listaan vielä vanha Delft, van Vermeer sekä hyvä sikari, jota pössytellessä elämä on täydellistä, ja kyytipojaksi tumma kahvi. Ei tarvitse lähteä kirkkoon. Missä Jumala sitten on jos ei tässä ja nyt?
Melkein jo usko[i]n että olen löytänyt sielunveljen...
Luuletko että jos saisi rahaa(lottovoitin tms. rahalaatikko tipahtaisi taivaasta tontillesi..)niin maailmaa voisi pienessä mittakaavassa muuttaa?
Ajattelin ostaa tontin jostain metsäiseltä seudulta, vaikkapa Vihdin läheltä, ja perustaa [Theleman]luostarin. Corbulla oli 1957-60 se La Touretten luostariprojekti Eveux-sur-Arbreslessä, aika kaunis? Corbuhan uskoi että vallankumousta ei tarvita; että kaunis ympäristö ja arkkitehtuuri riittää muuttamaan ihmistä/tietoisuutta.
"Vishnun kuolemassa" ylijumala kuitenkin syntyy puliukkona, ja tekee kuolemaa porrastasanteella, koska oli kyllästynyt rikkauksiin. Rekonstroida ihminen on vanha haave(Frankenstein, Stalin-sielujen insinööri, ym..)mutta jos itse Vishnu ei siihen pysty, kannattaako kuolevaisen edes haaveilla?
Jollain August Nordenskiöldilla riitti haaveita.. moniko tietää että suomalainen yritti perustaa ihanneyhdyskuntaa Norsunluurannikolle 1700-luvun lopussa? Ennen vanhaan ihmisillä tuntui olevan enemmän sisua.
Ehkä ainakin hengenheimolaisen.
Älä anna puheideni hämätä. Todellisuudessa olen köyhä kuin kirkonrotta, mutta hyvään sikariin ja kahviin on varaa silloin tällöin. En kuitenkaan anna sen masentaa mieltäni - maailma on suurenmoisen kaunis paikka ja ihminen on rikas silloin kun ei halua mitään, mitä ei voi saada.
Pienessä mittakaavassa voi aina muuttaa maailmaa, vaikka ei sataisikaan lottovoittoja taivaasta. Jos esim. ns. karismaattiset kristityt lakkaisivat kantamasta pennosiaan upporikkaille ökypastoreille ja lahjoittaisivat ne ensimmäiselle vastaantulevalle pummille, maailma olisi ainakin hetken aikaa yhdelle ihmiselle hiukkasen parempi.
Historia opettaa, että ihanneyhteisöille käy aina lopulta hullusti, mutta entä sitten? Jos vaikka hetken aikaa olisi kappale paratiisia maan päällä, niin olisi sekin jo jotain. Onhan tosin ollut joitakin kestäviäkin unelmia, esimerkiksi Summerhill - mutta A.S. Neill olikin monessa suhteessa hyvin poikkeuksellinen ihminen.
Minulla ei ole varsinaista tarvetta ihanneyhteisölle, kun minulla on taivasten valtakunta täällä kotona ja joka paikassa mihin menen. Luonnonrauhassa sijaitseva luostari tosin tarjoaisi ihanteelliseet puitteet... Noviisiksi en kuitenkaan ihan vielä ilmoittaudu.
Tänä kesänä ajattelin osallistua ainakin yhteen hiljaisuudeen retriittiin Bergvikin kartanossa, jos kveekarikamuni innostuvat asiasta - eli tässä vaiheessa sekin on vasta suunnitteilla.