Hihhulismissa perusasiat hukassa

Hyvät lukijat,

Tuntuuko joskus siltä, että uskonnot saavat nimensä siitä, että niiden kannattajat hihhuloivat ympäriinsä kysymysten kanssa? No, et ole yksin. Tässä päivänäkemyksessäni kerron, kuinka hihhulit ovat kuin eksyneitä lapsia suuren kysymyksen äärellä: mihin ihmeeseen mennään kuoleman jälkeen?

Hihhulit, tai niin kutsutut uskonnolliset fanaatikot, eivät tunnu pääsevän yksimielisyyteen ihan perusasioista. Siellä he miettivät, onko matka kohti taivasta vai uutta maata taivaineen. Eivätkä he ole vielä edes päättäneet, mennäänkö sinne heti kuoltua vai odotellaanko sopivasti tuomiopäivään asti.

Tuntuu siltä, että hihhulit ovat kuin lainelautailevia sieluja, jotka eivät tiedä, pitäisikö mennä vasemmalle taivaanportille vai oikealle uuden maan odotushuoneeseen. Ja entäpä se, tarvitseeko muka mukaan ottaa koko ruumis? Jotkut hihhulit uskovat, että voit ottaa vain henkesi mukaan kuoleman jälkeen, kuin kevyen matkatavaran lennolle, kun taas toiset vannovat, että saat kiikuttaa mukanasi koko komean ruumiisi.

Ehkä voisimme järjestää hihhuleille pienen seminaarin, jossa selvitämme nämä perusasiat? Mutta ehkä se olisi liian radikaalia, sillä tiedäthän, hihhulit ovat vahvoja mielipiteissään, vaikka niitä ei aina olekaan. Tiedä sitten, oliko Einstein oikeassa, että hulluus on tehdä sama asia yhä uudelleen ja odottaa eri tuloksia, vai oliko se hihhulien uskon käsittämistä.

Joten, rakkaat lukijat, jos seuraavan kerran törmäät hihhuliin, kysy häneltä, mikä hänen reittinsä on kohti ikuista autuutta. Ehkä saat vastaukseksi hämmentyneen katseen ja olkapäiden kohautuksen. Tai ehkä saat viisauksia, jotka valaisevat sinut matkallasi kohti "oikeaa" kohdetta kuoleman jälkeen. Tai ehkä vain kutsun illallistilaisuuteen, jossa tarjotaan kylmiä hodareita ja kuumia keskusteluja siitä, mitä hihhulit oikein ajattelevat.

Anteeksi, jos tämä kirjoitus oli liian provosoiva, mutta jos hihhulit haluavat hämmennystä, he ovat ainakin saaneet minulta osansa. Kiitos, ja hyvää hihhulointia!