Oikeistolaisuus: kylkiluiden vastakkain hankaamista, miestissit lätisten

Melkoinen ero on viestinnässä oikeiston ja vasemmiston välillä.

Järeän luokan miehiä olevat ahtaajat toteavat ystävällisesti heitä moittimaan tulleelle naiselle, että sinunkin paremman tulevaisuutesi puolesta me olemme lakossa. Li Andersson toteaa haastattelussa, että AY-liike puolustaa oikeuksiaan ja mahdollisuuttaan suojata juuri niitä heikoimpia.

Oikeiston mälkätys taas on sitä samaa kuin palstallakin: kuka käskee ja ketä!

Jokainen oikeiston kannanotto on yhtä ja samaa jauhamista, että kyse on taistelusta vallasta, ja jotkut, kuten Rydman piipittävät, että kyse on AY-liikkeen välisestä valtataistelusta.

Tässä näkyy ratkaiseva ero, joka on kuin yö ja päivä. Oikeistolle on samantekevää, onko ratkaisu hyvä vai huono. Ainoa, mikä merkitsee, on se, kuka sen sanelee. Vasemmisto taas etsii vain ratkaisuja. Vasemmistolle on ongelmia, joiden syyt tutkitaan ja sitten pyritään ratkaisemaan ne. Aivan kuten lääkäri toimii hoitaessaan potilasta.

Oikeiston asennemaailma muistuttaa rikollisten vastaavaa. Juuri noin alamaailmassa asiat hoidetaan. Se on niin "tehokas" tapa, että sitä ei pärjäisi päivääkään omillaan ilman "nynnyjen" ja vasurien normaalia maailmaa.