Kuten sanoin: tuon tyyppinen sota voitetaan vain jalkaväkitaistelulla

Otsikkokohta:

"Materiaalipula pakottaa Ukrainan armeijan uudelleenorganisoimaan prikaatejaan"

"Ukrainan asevoimien johto on järjestänyt 153. mekanisoidun prikaatin uudelleen jalkaväkiprikaatiksi. Muutos tuli ilmi prikaatin virallisten sosiaalisen median tilien kautta.

Ukrainan läntiset kumppanit eivät toimita riittävästi kalustoa nykyisten mekanisoitujen prikaatien täydentämiseksi tai uusien prikaatien muodostamiseksi.

Tästä syystä joidenkin koulutettavien prikaatien kokoonpanoa on pitänyt miettiä uudestaan."

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/59128c74-4647-4c8d-80a2-9a991b7f70ce

Mekaanisten prikaatien hyökkäyttäminen valmisteltuja puolustusasemia vastaan on sulaa hulluutta. Sellaiset asemat ovat murrettavissa vain iskuryhmin ja silloikin tarvitaan kohtuullisesti raskasta tulta.

Rommelia voi leikkiä vain, jos on aukkoja, joista tunkeutua. Niitä voidaan tehdä massiivisella tulivalmistelulla, tai jos sitä mahdollisuutta ei ole, kuten Ukrainalla sitä ei ole, on se jalkaväen mosurien hommaa.

Panssarien hajanainen käyttö edellyttäisi erittäin voimakasta ilmasuojaa, nykyään myös drooneja ja lennokkeja vastaan. Sitä Ukrainalla ei ole tarpeeksi. Siksi käyttö tulisi olla massoitettua, kuten sen muutenkin oikeaoppisesti pitäisi olla, myös rajatuissa vastaiskuissa. Eli hajaryhmitys, josta nopeasti kootaan tiivis nyrkki, joka taas nopeasti hajautetaan iskun jälkeen, sen verran kuin raskaalta tulelta suojautuminen vaatii, mutta ei niin paljon, ettei pystytä puolustautumaan kevyempää ilmakalustoa vastaan.

Ainoastaan syvässä läpimurrossa nyrkkiä ei tarvitse hajauttaa. koska vihollisen on vaikea kohdistaa riittävää tulivaikutusta syvälle oman ryhmityksensä sisään tunkeutuneeseen ja nopeasti liikkuvaan yhtymään tai osastoon. Silloinkin tietenkin tarvitaan voimakas ilmasuoja, koska juuri ilmavoimillaan vihollinen pystyy vastaamaan sen minkä pystyy läpimurtohyökkäystä vastaan.

Ukraina on menettänyt liikaa myös taistelijoita ja todennäköisesti se on tapahtunut venäläisten raskaiden aseiden tulessa. Tappioille alttiit tiiviit puolustusryhmitykset ovat turhia, jos itsellä on käytetävissä edes kohtuullisesti kaaritulta ja riittävästi konetuliaseita ja pst- ja it-ohjuksia. Hyökkäyksessä taas ratkaisee vastatykistötoiminta ja muutenkin riittävä ja tarpeeksi tarkka raskas tulituki. Hyökkäystä ei voi suorittaa kovin hajanaisessa ryhmityksessä, mutta käyttämällä iskuryhmätaktiikkaa voidaan omia tappioita pienentää ja taistelua tehostaa, kun iskut kohdistuvat vain sinne, missä ne tehoavat. Tämä oli se tapa, jolla alivoimaiset joukkomme löivät neuvostovoimat mm Laatokan Karjalassa Talvisodassa. Sama periaate toimii edelleen tänäänkin, joskin tietenkin nykyiseen aseistukseen ja muuhun varustukseen mukautettuna. Mitä tehokkaampi aseistus, sen pienempiä iskuryhmiä voidaan käyttää ja sitä enemmän ryhmitystä hajauttaa.

Mutta minäpä en sotaa johda. Joten, jatkakaa, lepo.