... sanomalla ei, ei käy, se ei ole totta!
Jokainen ihminen joutuu kysymään itseltään aina ja useimmin kuin kerran, joskus: Olenko oikeassa
uskossa, onko uskoni oikein, onko uskoni oikein heitä kohtaan, jotka eivät usko, tai jotka eivät
kykene uskomaan, tai jotka eivät halua uskoa?
Ja jokainen joutuu vastatusten itsensä kanssa
tämän elämää suuremman kysymyksen edessä, ihan jokaikinen siis. Siksi se on yksi vaikeimmista
aiheista, johon ihmisen on pakko paneutua myös
koko tarmollaan, jossakin vaiheessa elämäänsä.
Kukaan toinen ihminen, kanssa-eläjä ei voi antaa täysin valmiita ja oikeita vastauksia tuohon kysymykseen, mutta voi hyvinkin auttaa muita saamaan itselleen sopivan ja hyväksyttävän vastauksen, siis sellaisen vastauksen, joka sillä kyseisellä hetkellä riittää itse kullekkin.
Kenenkään ihmisen ei kuitenkaan pidä odottaa liikoja itseltään eikä toisilta, sillä me olemme vain ihmisiä, "ontuvia" ja erehtyväisiä
ja siitä huolimatta meistä jokainen tietää aina jotakin sellaista, jota toinen ei vielä tiedä.
Ja siksi, siis juuri siksi, ihmisen täytyy osata
myös kuunnella ja arvostaa kaikkia mielipiteitä ja neuvoja joita elämänsä aikana saa, vaikka ne eivät aina itseämme miellyttäisikään. Ja taasen toisaalta, neuvojien ja mielenilmaisijoiden olisi
syytä kanssa oppia ne hyvät tavat ja ihmiselle kuuluvat käyttäytymissäännöt, joita oikeanlainen ihmisyyskin edellyttää.
Yksi aihe on siis sellainen, jota ei kukaan meistä ns. normaaleista voi käsittelemättä jättää
, eikä kukaan selviä siitä elämänsä aikana omia olkapäitään kohottomalla tai sanomalla ei kiinnosta, ja vain siksi, kun se on jokaisen ihmisen perimään "istutettu" pysyvästi, meinaan
se kaiho ja kaipuu "alkukotiin".
Joten kaikki ne yritykset, joita tehdään tuon elämää suurimman kysymysen ohittamiseksi, ovat turmiollisia ihmisen mielelle ja henkiselle terveydelle, kuten täälläkin voimme huomata joka ainoa elopäivä, joistakin ihmisistä.
Eli, Saarnajaa vapaasti lainaten: "kaikelle on aikansa ja aivan kaikelle, on oma paikkansa" ;
"eikä mitään uutta auringon alla" .
Eikä varsinkaan tänään. Joten vastauksia täytyy siitäkin huolimatta hakea jokaisen, ihan itse jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Ja aina niitä on olemassa, vaikka ne eivät omaa silmää ja korvaa tavoittaisikaan juuri silloin kuin itselle
sopisi parhaiten.
Jokainen ihminen joutuu kysymään itseltään aina ja useimmin kuin kerran, joskus: Olenko oikeassa
uskossa, onko uskoni oikein, onko uskoni oikein heitä kohtaan, jotka eivät usko, tai jotka eivät
kykene uskomaan, tai jotka eivät halua uskoa?
Ja jokainen joutuu vastatusten itsensä kanssa
tämän elämää suuremman kysymyksen edessä, ihan jokaikinen siis. Siksi se on yksi vaikeimmista
aiheista, johon ihmisen on pakko paneutua myös
koko tarmollaan, jossakin vaiheessa elämäänsä.
Kukaan toinen ihminen, kanssa-eläjä ei voi antaa täysin valmiita ja oikeita vastauksia tuohon kysymykseen, mutta voi hyvinkin auttaa muita saamaan itselleen sopivan ja hyväksyttävän vastauksen, siis sellaisen vastauksen, joka sillä kyseisellä hetkellä riittää itse kullekkin.
Kenenkään ihmisen ei kuitenkaan pidä odottaa liikoja itseltään eikä toisilta, sillä me olemme vain ihmisiä, "ontuvia" ja erehtyväisiä
ja siitä huolimatta meistä jokainen tietää aina jotakin sellaista, jota toinen ei vielä tiedä.
Ja siksi, siis juuri siksi, ihmisen täytyy osata
myös kuunnella ja arvostaa kaikkia mielipiteitä ja neuvoja joita elämänsä aikana saa, vaikka ne eivät aina itseämme miellyttäisikään. Ja taasen toisaalta, neuvojien ja mielenilmaisijoiden olisi
syytä kanssa oppia ne hyvät tavat ja ihmiselle kuuluvat käyttäytymissäännöt, joita oikeanlainen ihmisyyskin edellyttää.
Yksi aihe on siis sellainen, jota ei kukaan meistä ns. normaaleista voi käsittelemättä jättää
, eikä kukaan selviä siitä elämänsä aikana omia olkapäitään kohottomalla tai sanomalla ei kiinnosta, ja vain siksi, kun se on jokaisen ihmisen perimään "istutettu" pysyvästi, meinaan
se kaiho ja kaipuu "alkukotiin".
Joten kaikki ne yritykset, joita tehdään tuon elämää suurimman kysymysen ohittamiseksi, ovat turmiollisia ihmisen mielelle ja henkiselle terveydelle, kuten täälläkin voimme huomata joka ainoa elopäivä, joistakin ihmisistä.
Eli, Saarnajaa vapaasti lainaten: "kaikelle on aikansa ja aivan kaikelle, on oma paikkansa" ;
"eikä mitään uutta auringon alla" .
Eikä varsinkaan tänään. Joten vastauksia täytyy siitäkin huolimatta hakea jokaisen, ihan itse jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Ja aina niitä on olemassa, vaikka ne eivät omaa silmää ja korvaa tavoittaisikaan juuri silloin kuin itselle
sopisi parhaiten.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tätäkään, edellä olevaa avaustani, ei ole pakko "uskoa" todeksi, jos ei halua tai ei uskalla. :)
kaikki eivät uskalla uskoa koska ovat pelkureita
Uskovaisten Suomen kansan ympäröimänä on rohkeaa valita olla uskomatta kuin uskoa muun lammaslauman tavoin.
Mikähän siinä on kun sukujuhlillakaan ei saa olla rauhassa hiljaa ateistina vaan aina joku tulee arvostelemaan minun arvomaailmaani.
Tai jos häissä menee sanomaan että en arvosta kirkkohäitä koska en kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan, niin siitähän vetää joku aina herneet nenään.
Minkä minä sille voin jos pappien saarnat ja puheet ovat mielestäni täyttä puppua.
Odottaisin uskovaisilta lisää suvaitsevaisuutta meitä ateisteja kohtaa sillä annammehen mekin kaikkien kukkien kukkia vaan.
"Tai jos häissä menee sanomaan että en arvosta kirkkohäitä koska en kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan, niin siitähän vetää aina joku herneet nenään."
"Odottaisin uskovaisilta lisää suvaitsevaisuutta meitä ateisteja kohtaa sillä annammehan mekin kaikkien kukkien kukkia vaan."
Jos haluaa antaa kaikkien kukkien kukkia, niin ei mene kirkkohäissä kritisoimaan kirkkohäitä kirkkoon kuuluville, varsinkaan sellaisille, joiden tietää asiasta pahastuvan. Viisainta on kritisoida kirkkohäitä kirkkohäissä vain muiden ateistien porukassa.
"Uskovaisten Suomen kansan ympäröimänä on rohkeaa valita olla uskomatta kuin uskoa muun lammaslauman tavoin."
En usko tuohon, että ihminen vain jonain päivänä valitsisi, että nyt teen rohkean ratkaisun ja olen uskomatta tai alan uskoa. Ei se noin käy, eikä kannata valehdella itselleen. Jos uskominen johtuu geeneistä tai aivoista, niin kuin on väitetty, niin noin menetellen tekisi vain väkivaltaa itselleen, eikä sellainen kannata.
Kirkkohäiden osalta homma menee niin että häissä aina joku tulee kysymään olenko itse mennyt kirkossa naimisiin. Johon vastaa aina että "en, koska en kuulu kirkkoon" Tämän jälkeen alkaa keskustelu siitä onko jumalaa olemassa, miksi en välitä kirkosta, uskonko saatanaan ja miksi haluan olla erilainen enkä usko jumalaan,yms.
Monet näistä keskustelu kumppaneista luulevat että olen siellä romuttamassa/horjuttamassa heidän uskoaan jumalaan, kun taas minulle on aivan sama kuka uskoo ja mihin uskoo. EVVK
Henkkoht en pidä ateismistani mitään meteliä missään juhlissa mutta en myöskää piilota kynttilääni vakan alle. Vastaan jos kysytään.
Valinnalla tarkoitin lähinnä sitä että on selkärankaa niin paljon että uskaltaa sanoa sen että ei usko jumalaan. Eihän se mikään valinta ole uskooko vai ei. Käsitykseni mukaan uskovainen ei taivaaseen pääse muuten kuin ottamalla jeesuksen armon vastaan ja sehän ei ole valinta kysymys.
Olen ollut ymmärtävinäni, että uskisten jumala ei oikein tahdo suvaita ateismia. Paha on uskiksen mennä suvaitsemaan jotakin sellaista, mitä hänen jumalansa ei suvaitse.
Hyvä ja asiallinen viesti sinulta ! Pieni huomautus vain.
>> kun se on jokaisen ihmisen perimään "istutettu" pysyvästi, meinaan
se kaiho ja kaipuu "alkukotiin" >>
En ole tuollaista huomannut. Jos haluat sen pelkuruudeksi tulkita, niin ole hyvä vain. Itse koen lohdulliseksi Saukin riimit:
- Tämä elomme riemu ja rikkaus,
- ja rinnassa riehuva rakkaus,
- ja pettymys tuo, totta tosiaan,
- väliaikaista kaikki on vaan !
Laulun sanoman ymmärrän, uskontofilosofioita en.
Onneksi tämän lyhyen ajan pärjää, vaikka Rovaniemen markkinatasolle onkin sattunut syntymään.
Yksi merkittävä ero, tuon kaiken lisäksi jonka jätit erittelemättä, meissä kuitenkin on, ja se on, että minä en ala yleensä ironisoimaan toisten tekemiä viestejä huomautuksien kera, oli ne sitten asiattomia tai asiallisia. Enkä toisaalta myöskään niitä ylistele enkä kiittele.
Joten jätetään virnistelyt sikseen, koska sekin on melko lapsekasta hommaa kaikenkaikkiaan. ;)
Jos väität tosissasi, tai annat näin ymmärtää, että et ole mukamas koskaan miettinyt mistä olet lähtöisin noin niin kuin pohjimmiltaan,
eli aivan perimmäisesti ajateltuna, ihmisen syntymää, niin sanonpa vaan; onpa ihmisellä huono muisti, tai sitten hän on kovaa vauhtia itseään hylkäämässä, tai jopa jo itsensä täysin hyljännyt.
Ja muuten vain, ihan yleiseksi tiedoksi:
Itsekkin elän aivan täysipainoista elämää iloineen ja murheineen, eikä minulta mitään puutu, mutta siitäkin huolimatta uskon. :)
>>.. minä en ala yleensä ironisoimaan toisten tekemiä viestejä huomautuksien kera, oli ne sitten asiattomia tai asiallisia. >>
Ironisoimaan ?
Käsitän kaikki palstalle tulevat viestit keskusteltaviksi tarkoitetuiksi mielipiteiksi.
Suurimpaan osaan minulla vain ei ole mitään sanomista, tai aika ei riitä vastauksien laatimiseen.
>> Joten jätetään virnistelyt sikseen, koska sekin on melko lapsekasta hommaa kaikenkaikkiaan. ;) >>
Mitä tarkoittaa ;) ?
>> Jos väität tosissasi, tai annat näin ymmärtää, että et ole mukamas koskaan miettinyt mistä olet lähtöisin noin niin kuin pohjimmiltaan,
eli aivan perimmäisesti ajateltuna, ihmisen syntymää, niin sanonpa vaan; onpa ihmisellä huono muisti, tai sitten hän on kovaa vauhtia itseään hylkäämässä, tai jopa jo itsensä täysin hyljännyt. >>
En tiedä mistä puhut. Kirjoitin etten ole huomannut itsessäni >kaihoa ja kaipuuta "alkukotiin">. Se on niin tarkoin mietitty subjektiivinen vastaus esittämääsi yleistävään väitteeseen kuin mihin suinkin kykenen. Tosin en pähkäile syntyjä syviä kovinkaan säännöllisesti, en (ehkä onneksi?) ennätä muilta kiireiltäni.
>> Itsekkin elän aivan täysipainoista elämää iloineen ja murheineen, eikä minulta mitään puutu, mutta siitäkin huolimatta uskon. >>
Sehän hauskaa. Tyytyväiset ihmiset vaikuttavat positiivisesti ympäristöönsä.
Nyt vaikuttaa jo siltä kuin sanoisit tuon kaiken ihan itse, ilman maitohampaitasi. ;)
Siis.
Jos ei se sinulle tarkoita yhtään mitään, tai tunnet sen olevan ufoilua, antaa olla. :)
Juu, ei meistä kukaan pohdi asioita jatkuvasti,
luulisin ja silti mietin, että miksi?
Keräilen joskus lattialta roskia, se se vasta mietityttää aina, vähän jälkikäteen, että teenkö sittenkään kaiken oikein.
Ympäristö siis vaikuttaa, vaikuttaa ainakin siltä. :)
>> Nyt vaikuttaa jo siltä kuin sanoisit tuon kaiken ihan itse, ilman maitohampaitasi. ;) >>
Niin maito- kuin osa muistakin hampaista ovat jääneet pois kyydistä jo kauan sitten. Miten purukalusto kuuluu keskustelun aiheeseen ?
>> Jos ei se sinulle tarkoita yhtään mitään, tai tunnet sen olevan ufoilua, antaa olla. :) >>
Väite >jokaisen ihmisen perimään pysyvästi "istutetusta" kaihosta ja kaipuusta "alkukotiin"> kuuluu käsittääkseni yhtä hyvin kenen tahansa keskusteltavaksi, uskoista ja ismeistä riippumatta.
>> Keräilen joskus lattialta roskia, se se vasta mietityttää aina, vähän jälkikäteen, että teenkö sittenkään kaiken oikein. >>
Minua ei roskien keräilymenetelmät juuri mietitytä. Siinäkin suhteessa, 'väliaikaista kaikki on vaan'.
Ei tietenkään mitenkään, jossei se herätä
mitään muistoja edes.
Sitäkö ei ilmene sitten sinussa laisinkaan? Vai ilmenee, mutta haluat ettei ilmenisi? Myönnän kyllä, tuo aihe on vaikea, olipa sitten aatetta tai ei. Sitäpä siis olin jo tekemässä tuossa avauksessani, mutta ei sekään taida ketään kiinnostaa. Täytyy sitten keksiä jotakin muuta uutta ja vanhaa ensiviikolla. Vaikka vain jotakin väliaikaisesti. :)
>> Sitäkö ei ilmene sitten sinussa laisinkaan? Vai ilmenee, mutta haluat ettei ilmenisi? >>
On kai edelleenkin kysymys >kaihosta ja kaipuusta "alkukotiin"> ?
Sellaista en ole itsessäni havainnut, en tosin aktiivisesti halunnutkaan.
Miksi pitäisi 'haluta kaipuuta'? Mielestäni suomalaiset liioittelevat mollivoittoisuuttaan jo muutenkin, se taitaa näkyä jopa itsemurhatilastoissakin.
Jos sitä ei sinulla esiinny, niin miksi sitten sinulla on tarve kertoa siitä julkisesti?
"Haluta kaipuuta". Sinäpä pistit näköjään asiat uuteen 'uskoon'. Tuo onkin jo melko kompleksin
halu. Kukapa haluaa kaipuuta? Höh höh! :)Eiköhän sisäsyntyiset ja tahdosta riippumattomat asiat ja halut synny elämisen oheistuotteena yleensä. Mutta toki poikkeavia yksilöitä on aina olemassa, kuten on ollutkin kautta vuosisatojen. Itsemurha tilastojen perimmäisenä syynä lienee kuitenkin tämän nuoren suomalaisen yhteiskunnan normaalia isonpi väkivaltaisuus.
Tulin taas käymään palstalla ja mitä löysinkään ?
Truba on kehittynyt saarnaajan taidoissa. Hyvä juttu truballe :O)
Sen verran tästä lopullisesta kysymyksestä että jokainen sitä etsii omalla tavallaan ja saa omanlaisensa vastauksen. Mistä johtuu että tunnen useita jotka eivät usko jumalaan mutta ovat sitä mieltä että "joku" jossain ohjaa lievästi sattuman kautta elämäämme? Onko kyse siitä että jostain järjettömästä syystä haluamme uskoa että tässä järjettömässä maailmassa olisi jotain järkeä? Vai ei vain haluta luopua siitä ajatuksesta että jossain on joku joka meistä huolehtii? Ei uskalleta ottaa sitä viimeistä askelta kohti ateismia/agnostismia, henkistä tilaa jossa elämän henkinen kaoottisuus muuttuu hallittavissa olevaksi tapahtumaketjuksi?
>>>"istutettu" pysyvästi, meinaan
se kaiho ja kaipuu "alkukotiin".
Noh, jos sen saarnaksi koit, niin olkoon, mutta ei se kyllä sitä ollut, vaan pelkkä aivoitus. ;)
Tottakai on järkeä kaiken järjettömyydenkin keskellä, jota vain ihmiskunta itse tuottaa.
Mutta sen havaitseminen on joskus hankalaa.
Siihen taas saa hakea sitten erillistä vastausta
, jos aika riittää. Huolehtia toisista elävistä voi myös tuottamalla jotakin sellaista viisutta, tietoa, jota toiset eivät löydä, vaikka kuinka etsisivät. ;)
Kumpi se oli koska siinä oli sentään pohjalla hyvä ajatus. Jatka samalla linjalla :)
"meistä ns. normaaleista". Noin kuvailee trubaduuri itseään "ns. normaalissa" viestissään jota kukaan ei viitsi lukea.
Onneksi hän on sentään "niin sanottu". Hmmm ... niin sanottu trubaduuri ...
Normaalin määritelmä mukautuu somasti uskovaisilla: "Me olemme ne normaalit".
Ilmankos psykologit eristivät aikaa sitten "normaali"populaatiosta ns. G-faktorin. Se on tunnistettu uudelleen ja uudelleen Niemenmäessä.
Hellurei normaalit! Me epänormaalit underdogit pyörimme sikana jaloissanne.
Varokaa: SIAT PUREVAT! KOIRAT KUOLAAVAT!
Viesti siis puhutteli jopa 'sinua'. Taisi myös vähän satuttaa. Vaikka sen tarkoitus ei ollutkaan
sellainen, vaan ns. normaali "avaus", joka pitää sisällään vain yhden ajatelman tai kokonaisen ajatusryppään itse tämän ihmiselämän tuottamista monitahoisista kysymyksistä. Joihin jotkut haluavat vastauksen elämänsä aikana, elävänä.
Sinusta en tiedä, mutta luulen vahvasti, että olet ylittänyt itsesi jo. ;) Koita toipua. :)
mielestäsi oikein mättää? Normaalihan on lähinnä tavallinen ja yleinen. Kumpi sitten on tavallisempaa nyky-Suomessa uskomattomuus vai uskominen, mietipä sitä.
kun kerron että avauksesi oli tyypillisen hihhulimainen pituutensa suhteen.
Suomeksi sanottuna: ei sitä juuri kukaan viitsi lukea, en minäkään.
Koitahan "ottaa" viikonloppu rauhallisesti.
Herää vain se yksi ja sama, jo jossakin mielessä kovin vanha, useastikkin täällä kysytty kysymys uudelleen; Miksi teet niin? Etkö osaa ottaa rauhalllisesti yhtäkään asiaa elämässi? Ja kun jatkuvasti peesaat nimimerkki xzcrtsrew, niin osoitatko sillä tyypillistä hörhömäisyyttäsi vai
lyhytjännitteistä minuuttasi yksilöllisesti. ;)
Otan aina rauhallisesti, oli sitten viikonloppu
tai tulossa maailmanloppu. :)
pelastaa sinut harhoistasi ja palauttaa elävään elämään.
Nauttimaan siitä ainoasta ja vähäisestä ajasta joka sinulla on käytettävissä, rakas veljeni.
Tosin lähtökohdat eivät ole suosiolliset, mutta ei se meitä eikä lähimmäisenrakkauttamme lannista.
Jospa yrittäisit kerrankin vain omasta puolestasi
vaikuttaa omaan itseesi, omaksi parhaaksesi. ;)
"Jospa yrittäisit kerrankin vain omasta puolestasi
vaikuttaa omaan itseesi, omaksi parhaaksesi. ;)"
Sitäkin toki teen.
Reiskan kanssa meillä on vaan niin paljon resursseja että mielellämme pyrime tukemaan myös vähempiosaista veljeämme hänen tiellään kohti parempaa maailmaa ja vähäisempiä harhoja.
Olet kova valehtelemaan, silläkö tavoin sinä raukka luulet joitakin ihmisiä täällä maan päällä autettavan. Eli, tee jo jotakin vain itsesi hyväksi, olet jättänyt henkisen kasvusi
katuojaan. Tule pois sieltä ja ala ihmiseksi.
Äläkä sössötä tuota harhaista satuasi päivästä toiseen. Mene vaikka töihin tai kouluun, jossa joku pätevä ihminen voisi sitten kertoa sinulle sivistyksen kaikki alkeet oikeassa järjestyksessä
ja oikeassa suhteessa itseesi nähden.
Sitä joko uskoo tai ei. Usko on mysteeri, vähän sukua muistamiselle: jolle muista jotain niin, et sitten ja minkäs sille voi, jos unohtelee.
Uskontonsa voi jossain määrin valita, mutta edelleenkin: varsinainen syvällinen uskon kokemus, koskipa se sitten huomista linja-autoaikataulua, seuraavaa tilipäivää tai käsitystä jumaluudesta on vain vähän todennäköisyyksillä vahvistettavissa ja joka tapauksessa vain omakohtaiset kokemukset (esim. siitä, että bussiaikataulut eivät pidä paikkansa) ovat se ensisijainen pohja, miltä ne ponnistavat: uskomiset ja uskomukset.
Eikä siitä tarvitse mitään meteliä pitää. Jotkut elävät elämänsä hyvin ja empaattisina ja täysin itseään toteuttaen ilman, että koskaan jumaloivat yhtään. Sallikaamme vaappuminen uskontojen suhteen itsellemmekin.
Ei usko ole mikään mysteerio aidolle uskovalle
ihmiselle, vaan eräs erittäin arvokas osa ihmisyyttä ja ihmisen elämää. Ymmärrän kyllä senkin, että jotkut haluavat ehdointahdoin mystifisoida sitä. Ja hyvin usein se tapahtuukin sellaisten ihmisten toimesta, joilla on jo "oma lehmä ojassa" ja talon kykenevin "sonni karkuteilla" sekä se "ainut vasikka imemässä ventovierasta nisää", mutta kyllä joskus ne kaikki asiat kuitenkin loksahtavat omille paikoilleen ja sitten taas se maito virtaa kahviin ja hunajaa pursuaa kahvileivän päälle.
Ja jos joku meistä haluaa keskustella elämää suurimmista asioista, tai imiöistä, tai tapahtumista, jotka ovat pysyvän jäljen muistoihin jättäneet, niin eihän sekään ole muuta kuin elämää, vieläpä "rikasta" sellaista.
Ja ei sekäään ole keltään muulta pois.