En halua syödä minun kaivattua

Jos ei ole mitään sanottavaa niin tarviiko sekin kirjoittaa keskustelupalstalle?

Myönnän. Se oli minun anomuumini sivustakirjoittelijan aloitus. Syöminen oli ennemminkin vertauskuvallinen kerronta kuin kirjaimellinen. Oikeastaan voisin täsmentää sen syömisen määritelmän siten että se olisi mitä moninaisinta kohteensa tarkastelua intiimeissä kanssakäymistilanteissa. Yleensä sen toisen ihmisen erilaisuus kiinnostaa. S3ksuaalivähemmistöjä kiinnostaa sen sijaan samankaltaisuus. Tämähän on yksinkertaista biologiaa. Ainakin Rikulla oli hauskaa Japanissa kun hän sai toimia kahden paikallisen naikkosen "tarjoilijana" 🤭. Oli niillä ruokailijoillakin hauskaa. Miten se ei yllätä että juuri Japanissa oli sellaista? Sitten vielä ne kumipuvut. Cosplay. Katsokaa jos uskallatte, muttei niistä sen enempää.

Kaipaat siis porsasta. Ei tarvitse syödä häntä. Voit ottaa lemmikiksikin.

>n kauemmas; ei mua saa syödä, vaikka kaipaa. Kaipaan sua myös.

Et halua syödä kai vattua?

Mutta olisitte ainakin hetken yhtä. 😍

Voihan sitä vähän maistaa ja peittää sitten vaikka kaulahuivilla tai isoilla laastareilla.

Houmer Simpson pisti vielä paremmaksi ja söi itsensä 😉. Sitä se teettää kun nälkä yllättää 😋.

En halua minäkään ainakaan luvatta tai salassa, mutta luvan kanssa, helposti lähelle meneminen voisi johtaa haluun päästä vielä lähemmäs ja maistaa miltä hänen suunsa tai ihonsa maistaa. Olisikohan pahanmakuista. Vai hyvää.

Sori tästä. Kauheaa se ks tailua heti aamusta. Ei ole tapanani. Taitaa olla ainoa kirjoittamani se k si juttu.

Jos kaivattu sallisi eikä häiriintyisi, haluaisin syödä hänet silmillä (katsomalla) ja suulla maistaen, mutta en ole näin tehnyt enkä tee. Koska ei ole minun.

Vähän näykin kuitenkin…