Suomen rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvun
puolivälissä johti hyvän kansainvälisen suhdannekehityksen myötä voimakkaaseen
talouskasvuun ja alhaisen työttömyyden pienenemiseen . Kansantaloutemme kohtasi 1990-luvun alussa OECD-
maiden toisen maailmansodan jälkeisen kauden pisimmän ja syvimmän laman,jolloin reaalinen brutto-
kansantuote supistui vuosina 1991-93 yli 10 prosenttia ja avoin työttömyys nousi lähelle 20%!
Kun talous alkoi elpyä vuonna 1994, talouskasvu reaalisella bruttokansantuotteella mitaten oli selvästi EU-maiden keskiarvon yläpuolella ja toiseksi nopeinta Irlannin jälkeen.Työttömyys
alkoi supistua,mutta melko hitaasti.
Lama johtui useista tekijöistä:
Vienti väheni voimakkaasti huonon kilpailukyvyn,laskevien kansanvälisten suhtanteiden ja Neuvostoliiton kaupan salamannopean romahtamisen vuoksi.
Saksan yhdistyminen-joka johti löysään finanssipolitiikkaan ja sitä kautta inflaation
kiihtymisestä huolissaan olleen Deutsche Bundesbankin
rahapolitiikankiristämiseen-nosti korkoja
vapaista pääomanliikkeistä johtuen Euroopassa,
mukaanlukien Suomi.
Kotimainen rahapolitiikka kääntyi kireäksi,
kun sillä pyrittiin puolustamaan markan arvoa.
Seurauksena oli voimakas reaalikorkojen nousu
ja sittemmin markan arvon puolustamisen epäonnistumisena markan devalvaatiomarraskuussa 1991 ja päästäminen kellumaan syyskuussa 1992,
jonka jälkeen markka aluksi heikkeni hyvin paljon.
Kun yksityinen sektori oli rahamarkkinoiden säätelyn purkamisen seurauksena runsaasti velkaantunut sekä kotimaahan että ulkomaille
myös ulkomaanvaluuttamääräisin veloin,korkeat reaalikorot ja markan heikkeneminen "toivat lunta tupaan".
Talouden elpyminen johti:
nopeaan talouskasvuun,mutta avoin työttömyys alkoi
supistua melko hitaasti.
Laman alkaessa työpaikat vähenivät muun muassa rakennusteollisuudessa ja tekstiili-ja vaateteollisuudessa,ja talouden alkaessa elpyä uudet työpaikat-eri vaatimuksineen koulutuksen ja
ammattitaidon suhteen-syntyivät toisaalla,
metsäteollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa.
Seurauksena oli työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien hurja lisääntyminen.
Avoimet työpaikat ja työttömät eivät kohdanneet
yhtä hyvin kuin aikaisemmin johtuen isoista rakenteellisista muutoksista.
Kuten tiedetään,
toimenpiteet työllisyyden parantamiseksi ovat
toisiaan täydentäviä.
Mitä liberaalimpi työttömyyskorvausjärjestelmä
tason ja keston suhteen on,sitä tehottomampaa työllisyyden kannalta on työn verotuksen alentaminen,koska työn tarjonta on vähäisempää.
Toisaalta,mitä korkeampi on työn verotus,niin sitä vaikeampaa on parantaa työllisyyttä lisäämällä työttömien kannustimia etsiä työtä,
koska työn kysyntä on heikkoa.
Lisäksi,vaikka keskitetyillä palkkaneuvotteluratkaisuilla näyttää olevan työvoimakustannuksia keskimäärin alentava vaikutus,niin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien
kasvaessa solidaariset palkkaneuvottelut ovat ongelmallisia.
Ne johtavat liian korkeisiin palkkoihin alhaisen tuottavuuden töissä,jolloin siellä työttömyys kasvaa.
Näin Suomessa on tapahtunut.
Olisi työllisyystavoitteen kannalta perusteltua pyrkiä vähentämään solidaarisen palkkapolitiikan soveltamista,kuten muun muassa muissa pohjoismaissa on äskettäin tehty ja niissä työttömyys on alhaisempi.
Tiedetään myös,että verotuksen keventäminen lisää enemmän työllisyyttä matalapalkka-aloilla,mutta sen tehokkuus kasvaisi jos solidaarisen palkkapolitiikan painotusta pienennettäisiin.
Lopuksi tilastotietoa työttömyydestä:
Huhtikuun loppu 2005:
Työvomatoimistoissa oli kaikkiaan 514425 työnhakijaa,joista työttömiä työnhakijoita 268334.
Työttömistä naisia oli 121762,alle 25-vuotiaita 27167, ja pitkäaikaistyöttömiä 73034.
Avoimia työpaikkoja 35751, joista oli yli kuukauden avoinna ollut 10284.
Määrallisesti eniten työttömiä työnhakijoita oli
Uusimaa 57984 ja vähiten Kainuu 6769.
Avoimia työpaikkoja Uusimaa 10027 ja Kainuu 638.
Eniten työttömiä työnhakijoita oli teolliseen työhön eli 58111 ja vähiten metsätöihin ja muualla luokittelemattomaan työhön eli 33041.
Työllisyysaste taas työssäkäyntitilaston mukaan
vuodelta 2003 oli:
Koko maan työllisyysaste:64.6%
Korkein työllisyysaste öli Ahvenanmaalla eli 78.6%
Matalin työllisyysaste oli Lapissa eli 45.9%
Manner-Suomen kunnista korkein työllisyysaste oli Sipoossa eli 75.7%
Alhaisin työllisyysaste öli Sallassa eli 45.9%
Tietolähteet:Taloussanomat ja työministeriö sekä tilastokeskus.
Nautinnollisia lukuhetkiä!
puolivälissä johti hyvän kansainvälisen suhdannekehityksen myötä voimakkaaseen
talouskasvuun ja alhaisen työttömyyden pienenemiseen . Kansantaloutemme kohtasi 1990-luvun alussa OECD-
maiden toisen maailmansodan jälkeisen kauden pisimmän ja syvimmän laman,jolloin reaalinen brutto-
kansantuote supistui vuosina 1991-93 yli 10 prosenttia ja avoin työttömyys nousi lähelle 20%!
Kun talous alkoi elpyä vuonna 1994, talouskasvu reaalisella bruttokansantuotteella mitaten oli selvästi EU-maiden keskiarvon yläpuolella ja toiseksi nopeinta Irlannin jälkeen.Työttömyys
alkoi supistua,mutta melko hitaasti.
Lama johtui useista tekijöistä:
Vienti väheni voimakkaasti huonon kilpailukyvyn,laskevien kansanvälisten suhtanteiden ja Neuvostoliiton kaupan salamannopean romahtamisen vuoksi.
Saksan yhdistyminen-joka johti löysään finanssipolitiikkaan ja sitä kautta inflaation
kiihtymisestä huolissaan olleen Deutsche Bundesbankin
rahapolitiikankiristämiseen-nosti korkoja
vapaista pääomanliikkeistä johtuen Euroopassa,
mukaanlukien Suomi.
Kotimainen rahapolitiikka kääntyi kireäksi,
kun sillä pyrittiin puolustamaan markan arvoa.
Seurauksena oli voimakas reaalikorkojen nousu
ja sittemmin markan arvon puolustamisen epäonnistumisena markan devalvaatiomarraskuussa 1991 ja päästäminen kellumaan syyskuussa 1992,
jonka jälkeen markka aluksi heikkeni hyvin paljon.
Kun yksityinen sektori oli rahamarkkinoiden säätelyn purkamisen seurauksena runsaasti velkaantunut sekä kotimaahan että ulkomaille
myös ulkomaanvaluuttamääräisin veloin,korkeat reaalikorot ja markan heikkeneminen "toivat lunta tupaan".
Talouden elpyminen johti:
nopeaan talouskasvuun,mutta avoin työttömyys alkoi
supistua melko hitaasti.
Laman alkaessa työpaikat vähenivät muun muassa rakennusteollisuudessa ja tekstiili-ja vaateteollisuudessa,ja talouden alkaessa elpyä uudet työpaikat-eri vaatimuksineen koulutuksen ja
ammattitaidon suhteen-syntyivät toisaalla,
metsäteollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa.
Seurauksena oli työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien hurja lisääntyminen.
Avoimet työpaikat ja työttömät eivät kohdanneet
yhtä hyvin kuin aikaisemmin johtuen isoista rakenteellisista muutoksista.
Kuten tiedetään,
toimenpiteet työllisyyden parantamiseksi ovat
toisiaan täydentäviä.
Mitä liberaalimpi työttömyyskorvausjärjestelmä
tason ja keston suhteen on,sitä tehottomampaa työllisyyden kannalta on työn verotuksen alentaminen,koska työn tarjonta on vähäisempää.
Toisaalta,mitä korkeampi on työn verotus,niin sitä vaikeampaa on parantaa työllisyyttä lisäämällä työttömien kannustimia etsiä työtä,
koska työn kysyntä on heikkoa.
Lisäksi,vaikka keskitetyillä palkkaneuvotteluratkaisuilla näyttää olevan työvoimakustannuksia keskimäärin alentava vaikutus,niin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien
kasvaessa solidaariset palkkaneuvottelut ovat ongelmallisia.
Ne johtavat liian korkeisiin palkkoihin alhaisen tuottavuuden töissä,jolloin siellä työttömyys kasvaa.
Näin Suomessa on tapahtunut.
Olisi työllisyystavoitteen kannalta perusteltua pyrkiä vähentämään solidaarisen palkkapolitiikan soveltamista,kuten muun muassa muissa pohjoismaissa on äskettäin tehty ja niissä työttömyys on alhaisempi.
Tiedetään myös,että verotuksen keventäminen lisää enemmän työllisyyttä matalapalkka-aloilla,mutta sen tehokkuus kasvaisi jos solidaarisen palkkapolitiikan painotusta pienennettäisiin.
Lopuksi tilastotietoa työttömyydestä:
Huhtikuun loppu 2005:
Työvomatoimistoissa oli kaikkiaan 514425 työnhakijaa,joista työttömiä työnhakijoita 268334.
Työttömistä naisia oli 121762,alle 25-vuotiaita 27167, ja pitkäaikaistyöttömiä 73034.
Avoimia työpaikkoja 35751, joista oli yli kuukauden avoinna ollut 10284.
Määrallisesti eniten työttömiä työnhakijoita oli
Uusimaa 57984 ja vähiten Kainuu 6769.
Avoimia työpaikkoja Uusimaa 10027 ja Kainuu 638.
Eniten työttömiä työnhakijoita oli teolliseen työhön eli 58111 ja vähiten metsätöihin ja muualla luokittelemattomaan työhön eli 33041.
Työllisyysaste taas työssäkäyntitilaston mukaan
vuodelta 2003 oli:
Koko maan työllisyysaste:64.6%
Korkein työllisyysaste öli Ahvenanmaalla eli 78.6%
Matalin työllisyysaste oli Lapissa eli 45.9%
Manner-Suomen kunnista korkein työllisyysaste oli Sipoossa eli 75.7%
Alhaisin työllisyysaste öli Sallassa eli 45.9%
Tietolähteet:Taloussanomat ja työministeriö sekä tilastokeskus.
Nautinnollisia lukuhetkiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
> "Työvomatoimistoissa oli kaikkiaan 514425 työnhakijaa,joista työttömiä työnhakijoita 268334."
Ja kuinka suuri osa heistä onkaan niitä Kähärän tarkoittamia luusereita ja kaljaveikkoja, jotka olisi parasta jättää oman onnensa nojaan?
Lamasta sen verran, että "aikuisten oikeasti" se alkoi jo vuonna 1988 Liikasen/Louekosken kaudella, kun BKT tippui vapaassa pudotuksessa. Nousu alkoi heti Ahon hallituksen aloitettua 1991. Reaalisesti - niin kuin sanoit - BKT laski edelleen, kun vedonlyönti koko maailmaa vastaan epäonnistui ja markka jätettiin levitoimaan. Vuonna 1946 leikattiin puolet, nyt häveliäästi vain 25%.
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Kuten huomasit antamani arvio 260-300,000 noista työttömistä oli varsin osuva. Mitä tulee noihin luusereiden määrään, sitä tokko pystytään tarkaan määrittelemään, mutta sanotaan nyt joku 30% on aika lähellä ja näin saat sen KÄDEN tarkan lukeman noille "hylättäville". Minä en ole missään vaiheessa sanonut että nuo pitää hyljätä, vaan heidät pitää saattaa tavalla tai toisella ,vaikka pakkokeinoin tekemään jotain elämänsä eteen. Kaikki heistä ei ole kännääjiä ja alkoholisteja, vaan muuten vaan elämäntapa työn vieruksijoita. Näitä elämäpa työttömiä on varsinkin ikäryhmissä 16-25 vuotiaat.
Sinä et ilmeisesti elä mitenkää reaali maailmassa , siellä Jyväskylän lintukodosssa.
Muuta Helsinkiin vaikka kuukaudeksi ja katsele ympärillesi ja totea sama asia, minkä Helsinkiläinen toteaa joka aamu.
Nuoria ja työikäisiä raavaita miehiä on jo aamu 5.n aikaan hakaniemen torin ja muidenkin vastaavien paikkojen reunoilla höppypullo kainalossa istumassa, ja "parantamassa maailmaa".
He valloittavat puiston penkit ,pysäkkikatokset ym. kuseksivat julkisesti joka nurkkaan missä sattuvat olemaan seisomassa jne. näitäkö pitäisi mennä inhimmillisyyden nimissä vielä silittämään päästä ja napittamaan vielä housut kiinni ettei värkki jää lasten katsottavaksi?
Nämä samat kurjalliston edustajat aiheuttavat sen että esim. poliisi ei kerkiä heihin enää puuttumaan ja näin ollen heille jää vapaa temmellyskenttä pummia rahaa vanhuksilta jotka eivät uskalla kieltäytyä ja muiltakin ihmisiltä ja monesti sivulliset ei sitä edes huomaa tai jos huomaavatkin, niin eivät uskalla puuttua asiaan.
Lähdetään tuosta 260-300.000 työttömästä, joista siis 30% eli 80-90.000 on työtäpakoilevia "luusereita", heistä Uudellamaalla 57984. Jos oletetaan, että kaikki uusimaalaiset työttömät ovat työtä vieroksuvia luusereita, niin muualla maassa heitä pitää olla vielä 22-32.000 lisää.
Minun käsitykseni mukaan olet syyllistynyt erittäin vakavaan herjaukseen!
Toisaalta, työttömiä on siis virallisesti pyöreästi 300.000. Tuohon kuuluvat määritellään:
"henkilö tilastoituu työttömäksi, jos hän on 15 vuotta täyttänyt, työtä vailla, hakenut viimeisten neljän viikon aikana aktiivisesti työtä ja on työhön käytettävissä kahden viikon sisällä."
Luvusta puuttuvat kaikki työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena olevat, esimerkiksi koulutuksessa olevat, siitä puuttuvat sairaana olevat sekä mm. ne pahiten syrjäytyneet, jotka eivät ole hakeutuneet edes työttömiksi. Tuosta joukosta löytyvät useimmiten ne mainostamasi kaljaveikot, eli he tulevat tuohon työttömien määrään lisää.
Kuten Kouvonkin selvityksestä ilmenee, pelkästään työvoimatoimiston kirjoissa oli 514.425 työnhakijaa. Osa heistä on työssä, mutta hakee uutta työpaikkaa. Vastaavasti on sellaisia työttömiä, jotka eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Joten laskutavasta riippuen työttömiä on jopa 500.000, ilmeisesti enemmänkin.
Hyvä, että Helsingistä tuli numeroita ja mielipiteitä. Hyvät kommentit myös JKA:lta. Nyt on kerrankin kunnon keskustelua. Positiivista. Kaikkien keskustelijoiden tulee kuitenkin tajuta myös se, että jos oma linja ei mene aivan sellaisenaan läpi puolueessa, niin ei ole järkevää ruvetä räyhäämään jne.. Keskustelua pitää olla. Mutta jos ei olla samaa mieltä jne, niin pitää tajuta vetää pääosin yhtä köyttä. Keskustelua pitää lisäksi käydä sivistyneesti.
Totuus löytyy jostain käden ja Jkan mielipiteiden väliltä ja on selvää, että puolueemme tulee kannattaa sitä että työttömyyskorvausta vastaan pitäisi tehdä ainakin jotakin. (Tekeväthän opiskelijatkin korvauksiaan vastaan opiskelutyötä (, joka tietysti hyödyttää joskus heitä, mutta ei kuitenkaan takaa mitään). Siksi on outoa, että opiskelijoiden ja työttömien korvauksia aina vertaillaan.)
Tekemättömiä töitä ei tehdä jos ei niitä laiteta ketään tekemään. Ja emmehän halua tänne virasmaalaisia oman kulttuurin julistajia niitä tekemään ja muita sosiaalisia kylkiäisiä siinä sivussa nauttimaan. (tietysti vastikkeellisessa työttömyyskorvauksessa on omat toteutusongelmansa, mutta niistä kyllä päästään ajattelemalla/tutkimalla asiaa ja luomalla sitten oikea malli.)
Olen eri mieltä käden mainitsemista luuseriluvuista, mutta en kyllä ole aivan Jka:nkaan linjoilla. Tästä asiasta pitäisi puolueen tehdä selkeä linjaus ja sillä sipuli.