Ehdokas Petri Roinin vastustaa yhteistä velkaa

Euroopan ja sen jäsenmaiden talous ei kasva, jos EU EI kilpaile USA:n ja Kiinan kanssa samoilla menetelmillä. USA ja Kiina investoivat valtavasti teollisuuteen, innovaatioihin ja kilpailuun. Bidenin aikana USA:ssa on luotu 3,2 miljoonaa uutta työpaikkaa, inflaatio pudotettu 3,15 % tasolle, palkat ja ostovoima kasvavat ja bruttokansantuote kasvaa 4,5 % vauhtia. Miten? Velalla.

Kiinan talouden ennustetaan kasvavan 4-5 % vauhtia. Miten? Velalla. Molemmat talouden suurvallat investoivat tuotantoon ja kehitykseen. Entä EU?

Talous pykii paikallaan. Kilpailukyky on heikko, työllisyys, kokonaistuotanto ja ostovoima laahaavat verrokkeihin nähden. EU ei pysty kilpailemaan USA:n ja Kiinan kanssa ilman yhtenäistä talous- ja velkapolitiikkaa.

Olennaista on: EU:n kahinoidessa omalla hiekkalaatikolla, EU:n varallisuus ja kokonaistuotanto eivät kasva - vauraus vain siirtyy yhdestä nurkasta toiseen, mutta EU ei tuota vaurautta kilpailijamaista USA:sta ja Kiinasta. Päinvastoin: EU:n vauraus valuu Kiinaan ja USA:an. Yksittäiset jäsenmaat eivät Saksaa ja Ranskaa paitsi pysty oikein kilpailemaan samalla tasolla jättiläisten kanssa.

Lisäksi kuvioon on astumassa Intia, jonka talous kehittyy valtavan nopeasti. Intiassa valmistuu joka vuosi miljoona insinööriä ja 300 000 IT-ammattilaista; sellaisen kanssa Suomi ei pysty kisaamaan edes osaamisessa. Jos emme tee yhteistyötä, kuihdumme ja vaurautemme ajautuu talouden jättiläisille.

Tämän tajuaminen on monille vaikeaa, mutta se on ihan peruskapitalismia: suuret syövät pienet. Säästöt eivät luo kasvua, innovaaatioita ta työtä. Talouskasvu edellyttää investointeja, ja niitä EU:ssa tehdään aivan liian vähän ja aivan liian pienessä mittakaavassa.

Macron piti silmiä avaavan puheen Sorbonnen yliopistossa. Hän toi esiin muutamia keskeisiä pointteja:

1) Euroopan napanuora USA:an pitää katkaista. USA:lla on vain 2 intressiä: Amerikka ensin ja toisena kilpailu Kiinan kanssa. EU ei ole pidemmällä aikavälillä prioriteetti USA:lle tai Kiinalle, jotka menevät menojaan EU:n taantuessa keskenään nahistelevien nurkkapatrioottien hölmöläksi.

2) Eurooppa tarvitsee vahvan yhteisen puolustuksen ja yhteisen ulkopolitiikan; maailma on muuttunut vihamieliseksi ja keskenään kahinoiva EU jää muiden jalkoihin. EU:lla on oltava yksi ääni. Sillä on 450 miljoonan ihmisen ja kokonaisuutena vahvan talouden vuoksi valtavasti painoarvoa globaalisti, mutta ei ole, jos jokainen vetää eri suuntiin. Siitä hyötyvät vain jättiläiset ja naapurimme Venäjä.

3) Pärjätäkseen globaaleilla markkinoilla EU tarvitsee yhteisen talouspolitiikan ja velkavälineen, jolla voidaan tukea suuria investointeja; näin USA ja Kiina tekevät ja niiden kilpailukyky ja talous kasvaa selvästi Eurooppaa vauhdikkaammin.

Macronin mukaan keskinäinen kahinointi samalla hiekkalaatikolla ei lisää EU:n kilpailukykyä globaalisti. Hän vetoaa siihen, että tehdään enemmän yhdessä ja vähemmän toisiamme vastaan, kun nyt EU on kuin vene jossa on 27 soutajaa ja jokainen soutaa omaan suuntaansa, eikä vene siksi liiku mihinkään. Vahva EU on jokaisen sen jäsenvaltion etu; heikko EU tarkoittaa, että taloutemme kaappaa globaalit suuret toimijat.

EU:n todelliset kilpailijat ovat USA ja Kiina ja ainoa todellinen turvallisuusuhka on Venäjä. Hän siis painottaa, että vahva EU on jokaisen sen jäsenvaltion etu; heikko EU jää globaalien taloudellisten ja geopoliittisten myrskyjen ajopuuksi.

Puolustuksen osalta tämä on tajuttu Venäjän toimien ansiosta, mutta se pitäisi Macronin mukaan ymmärtää myös taloudellisesti.

Ei Suomi voi kilpailla Kiinan tai USAn talousmahteja vastaan; EU voi. EU:n sisällä talaphtuva taloudellinen kilpailu on nollasummapeliä, joka ei kasvata koko EU:n taloudellista painoarvoa, vaan siirtää rahaa yhdestä nurkasta toiseen ilman kasvua ja kehitystä.