Olen mielisairaanhoitaja. Vaikka oma uskonnollinen taustani ei ole ollut koskaan erityisen vahva, en voi kieltää, ettenkö olisi aikaisemmin harkinnut uskon asioita tavalla tai toisella. Se, miten tulin ateistiksi, onkin pikemminkin hidas muotoutuminen kuin dramaattinen käännekohta.
Kun aloitin työni mielenterveysalalla, olin avoin erilaisille uskomuksille ja harhoille, jotka voivat ilmetä mielisairauksien yhteydessä. Ensimmäiset kokemukseni potilaiden kanssa, jotka uskoivat olevansa Jeesus tai yhteydessä avaruusolentoihin, olivat silmiä avaavia. Yksi potilas, jota kutsun vaikkapa nimellä Kalle, oli vakaasti vakuuttunut siitä, että hän oli uudestisyntynyt Jeesus Kristus ja että hänen tehtävänsä oli pelastaa maailma. Hän puhui Raamatun lauseilla ja yritti saada muita potilaita vakuuttuneiksi sanomastaan. Sitten oli myös potilaita, kuten Leena, joka oli varma siitä, että hänellä oli erityinen yhteys avaruusolentoihin, jotka ohjasivat hänen tekemisiään.
Aluksi minulle heräsi kysymys, että poikkesiko uskonto näistä harhoista millään tavalla. Kallella oli vankkumaton usko siihen, että hän oli Jeesus, mutta samaa voisi sanoa uskovaisista ihmisistä yleisestikin. Leenan tapauksessa taas hänen uskomuksensa avaruusolentoihin oli yhtä vahva ja todellinen hänelle kuin monien uskovaisten usko Jumalaan.
Kun tutustuin syvemmin potilaiden elämänhistorioihin ja mielen toimintaan, aloin ymmärtää, että nämä uskomukset olivat monimutkaisia ilmiöitä, jotka juonsivat juurensa syvemmältä kuin pelkästään uskonnollisista tai avaruusolentoihin liittyvistä kysymyksistä. Ne olivat tapoja, joilla mieli yritti selittää monimutkaisia ja ahdistavia asioita. Esimerkiksi Kallen tapauksessa hän oli kokenut rankkoja traumoja nuoruudessaan ja hänelle usko Jeesukseen tarjosi turvaa ja merkitystä, jota hän oli pitkään kaivannut. Leenan kohdalla taas hänen uskomuksensa avaruusolentoihin olivat tapa ymmärtää maailmaa ja selittää omia kokemuksiaan.
Näiden ja monien muiden potilaiden kautta tajusin, että uskomukset eivät olleet niinkään kysymys siitä, mikä uskonto oli oikeassa tai väärässä, vaan pikemminkin siitä, miten mieli yrittää jäsentää maailmaa ja löytää merkitystä. Tämä ei suoraan johtanut minua ateismiin, mutta se avasi silmäni sille, että uskonto ja uskomukset eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin voisi ajatella. Niiden taustalla voi olla syvällisiä tarpeita ja inhimillisiä kokemuksia.
Ajan myötä tulin siihen tulokseen, että uskonto ei tarjonnut minulle selitystä maailman monimutkaisuuteen. Sen sijaan ihmismielen moninaisuus ja psykologiset prosessit alkoivat näyttäytyä minulle merkittävämpinä tekijöinä ymmärtääkseni potilaideni kokemuksia. Tästä hahmottumisesta vähitellen syntyi ajatus, että uskonnon sijaan voin löytää merkitystä ja ymmärrystä ihmisyydestä ja sen monimutkaisuudesta itse.
Tästä matkasta ja näistä potilaiden kohtaamisista lähtien olen sittemmin kutsunut itseäni ateistiksi. Se ei ole niinkään kieltäytymistä uskonnosta, vaan pikemminkin valinta keskittyä inhimillisiin kokemuksiin, tieteeseen ja filosofiaan ymmärtääkseni maailmaa ja ihmisiä paremmin. Jokainen kohtaamani potilas, oli hän sitten vakuuttunut olevansa Jeesus tai yhteydessä avaruusolentoihin, on ollut osa tätä matkaa kohti syvempää ymmärrystä.
Kun aloitin työni mielenterveysalalla, olin avoin erilaisille uskomuksille ja harhoille, jotka voivat ilmetä mielisairauksien yhteydessä. Ensimmäiset kokemukseni potilaiden kanssa, jotka uskoivat olevansa Jeesus tai yhteydessä avaruusolentoihin, olivat silmiä avaavia. Yksi potilas, jota kutsun vaikkapa nimellä Kalle, oli vakaasti vakuuttunut siitä, että hän oli uudestisyntynyt Jeesus Kristus ja että hänen tehtävänsä oli pelastaa maailma. Hän puhui Raamatun lauseilla ja yritti saada muita potilaita vakuuttuneiksi sanomastaan. Sitten oli myös potilaita, kuten Leena, joka oli varma siitä, että hänellä oli erityinen yhteys avaruusolentoihin, jotka ohjasivat hänen tekemisiään.
Aluksi minulle heräsi kysymys, että poikkesiko uskonto näistä harhoista millään tavalla. Kallella oli vankkumaton usko siihen, että hän oli Jeesus, mutta samaa voisi sanoa uskovaisista ihmisistä yleisestikin. Leenan tapauksessa taas hänen uskomuksensa avaruusolentoihin oli yhtä vahva ja todellinen hänelle kuin monien uskovaisten usko Jumalaan.
Kun tutustuin syvemmin potilaiden elämänhistorioihin ja mielen toimintaan, aloin ymmärtää, että nämä uskomukset olivat monimutkaisia ilmiöitä, jotka juonsivat juurensa syvemmältä kuin pelkästään uskonnollisista tai avaruusolentoihin liittyvistä kysymyksistä. Ne olivat tapoja, joilla mieli yritti selittää monimutkaisia ja ahdistavia asioita. Esimerkiksi Kallen tapauksessa hän oli kokenut rankkoja traumoja nuoruudessaan ja hänelle usko Jeesukseen tarjosi turvaa ja merkitystä, jota hän oli pitkään kaivannut. Leenan kohdalla taas hänen uskomuksensa avaruusolentoihin olivat tapa ymmärtää maailmaa ja selittää omia kokemuksiaan.
Näiden ja monien muiden potilaiden kautta tajusin, että uskomukset eivät olleet niinkään kysymys siitä, mikä uskonto oli oikeassa tai väärässä, vaan pikemminkin siitä, miten mieli yrittää jäsentää maailmaa ja löytää merkitystä. Tämä ei suoraan johtanut minua ateismiin, mutta se avasi silmäni sille, että uskonto ja uskomukset eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin voisi ajatella. Niiden taustalla voi olla syvällisiä tarpeita ja inhimillisiä kokemuksia.
Ajan myötä tulin siihen tulokseen, että uskonto ei tarjonnut minulle selitystä maailman monimutkaisuuteen. Sen sijaan ihmismielen moninaisuus ja psykologiset prosessit alkoivat näyttäytyä minulle merkittävämpinä tekijöinä ymmärtääkseni potilaideni kokemuksia. Tästä hahmottumisesta vähitellen syntyi ajatus, että uskonnon sijaan voin löytää merkitystä ja ymmärrystä ihmisyydestä ja sen monimutkaisuudesta itse.
Tästä matkasta ja näistä potilaiden kohtaamisista lähtien olen sittemmin kutsunut itseäni ateistiksi. Se ei ole niinkään kieltäytymistä uskonnosta, vaan pikemminkin valinta keskittyä inhimillisiin kokemuksiin, tieteeseen ja filosofiaan ymmärtääkseni maailmaa ja ihmisiä paremmin. Jokainen kohtaamani potilas, oli hän sitten vakuuttunut olevansa Jeesus tai yhteydessä avaruusolentoihin, on ollut osa tätä matkaa kohti syvempää ymmärrystä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mutta miksi sinä olit teisti alunperin?
Teistiksi ja ateistiksi tullaan lapsena tapahtuneen indoktrinaation kautta.
Indoktrinaatio on jonkin arvojärjestelmän, uskomusjärjestelmän tai oppijärjestelmän eli doktriinin iskostamista ihmiseen ilman mahdollisuutta sen kyseenalaistamiseen tai kriittiseen arviointiin. Iskostettu uskomus tai arvo esitetään ehdottomana totuutena, ja sen noudattaminen katsotaan pakolliseksi
Varma Tieto
Ateistiksi tullaan syntymällä.
En ole kuullut että kukaan olisi syntynyt hihhulina.
Ateistiksi ei synnytä. Vastasyntyneellä ei ole mielipidettä mitä tarkoittaa ateismi. Kysy vaikka kätilöiltä he tapaavat vastasyntyneitä.
Varma Tieto
P1: Ateismi määritelmällisesti tarkoittaa että henkilöltä puuttuu jumalusko.
P2: Kaikilta sntyneiltä puuttuu jumalusko
--
Johtopäätös: Jokainen syntyvä on määritelmällisesti ateisti
Ei ne syntyneet osa lukeakaan mutta osa ateisteista oppii lukemaan, ei kaikki.
Varma Tieto
Uskomukset kuten ateismi ovat opittuja eivät synnynnäisiä, myös teismi on opittua.
"Uskomukset kuten ateismi ovat opittuja eivät synnynnäisiä, myös teismi on opittua."
Näin on.
Ateismi ei ole uskomus vaan uskomuksen puute sitä ei siis tarvitse erikseen oppia.
Jumalia ei ole olemassa on ateismin ainoa uskomus siihenkään tiede ei puutu. Ei kuulu tieteen agendaan.
Väärin, Raamattu o. Ainoa totuus, maailman tarjoama totuus on huuhaata
Uskovaiseksi tullaan, kun ymmärretään Raamatun totuus
Jumaliin ei uskota ellei sitä opeteta. Ateismi ei ole opittua. Teistiksi opettu voi ruveta miettimään tarkemmin uskomuksiaan ja todettuaan ne tarkastelua kestämättömiksi, hän on ateisti. Ajattelu ja johtopäätös lähtee itsestä.
"Uskon, ettei ole jumalia", olisi uskomus. Se ettei usko ei ole uskomus, vaan ateistin tosiasiallinen asiantila. "Jumalia ei ole", taas on yhtä varma tosiasia, kuin sängynalusmörköjen olemattomuus.
Ei ihan noinkaan. Minä vartuin tapakristityssä perheessä. Ennen esikoulua kävin jonkun kerran pyhäkoulussa. Muistan lapsuudestani yhden joulukirkossa käynnin. 1970-luvun lapset muistavat aamuavaukset ja koulun kristillisen kasvatuksen. Kävin rippikoulun ja muistan ankaran papin, joka hiljensi minut ja ystäväni vanhan ajan korvatillikoilla. En minä epäillyt Jumalaa.
Parikymppisenä usko valui minusta pois. Kun syvennyin uskonnolliseen etsintään lukemalla Raamatun ja muita uskonnollisia kirjoja, ymmärsin ettei minussa ole uskoa ollenkaan - oli vain se ohut koulun ja yhteiskunnan oppien pintakerros - uskonnon harso. Lopulta pyyhin harson kasvoiltani, enkä ole katunut päivääkään. Minä opin uskon, mutta se valui pois. Ateismia en oppinut. Se odotti opitun uskon harson takana.
Minulle heti lapsena opetettiin Jumalaa ei ole olemassa ilman opetusta en olisi tiennyt. En kyllä vielä kouluikäisenä tiennyt mikä se sellainen Jumala on.
Varma Tieto
Itse synnyin normaaliin luterilaiseen perheeseen eli tarusto oli tuttua.
Noin 12 vuotiaana kykenin hahmottamaan jo todellisuutta sen verran että tajusin että eihän noissa jutuissa ole mitään tolkkua.
Vahva henkilökohtainen todistus. On hyvä, että olet uskaltanut tulla asialla esille, vaikka monet esim. palsta-ateistit eivät usko siihen, että ihmiset voivat tulla ateismiin. Materiaa sinä olet ja materiaaliksi sinä olet jäävä, on uskontunnustus, joka piireissä esitetään.
Viimeaikoina palstaa on muutenkin siistitty ja sensuuri toimii siihen kuulumattomien aiheiden osalta. Ihmisillä on taas mahdollisuus keskustella itse asiasta eli ateismista ja siitä, mitä se on historian aikana ollut erilaisissa yhteiskunnissa, sekä siitä mitä se merkitsee yksilöateisteille ateistisille järjestöille, heidän lähipiireilleen ja yhteiskunnalle. Unohtamatta sitä tietoa mitä aihepiiristä on saatavisssa erilaisista lähdeaineistoista.
"sekä siitä mitä se merkitsee yksilöateisteille ateistisille järjestöille"'
Annatko muutaman esimerkin tällaisista järjestöistä. Riittää että pistät URL osoitteen kyseisen järjestön sivulle josta siihen voi tutustua tarkemmin.
Kiitos.
Entäs ne rajapinnat?
Suomessa toimii useita ateistisia ja uskonnottomia järjestöjä, jotka edistävät sekulaarisia arvoja ja tarjoavat vertaistukea samanmielisille ihmisille. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain Liitto ry on yksi tunnetuimmista järjestöistä, joka edustaa ateisteja ja uskonnottomia Suomessa. Heidän toimintansa keskittyy uskonnonvapauden edistämiseen ja kirkon ja valtion erottamiseen. Lisäksi on olemassa muita pienempiä ryhmiä ja yhdistyksiä, jotka toimivat paikallisella tasolla.
Jos haluat löytää lisää tietoa tai liittyä johonkin näistä järjestöistä, voit käyttää esimerkiksi Kansalaisyhteiskunnan järjestöhakemistoa1, joka tarjoaa tietoa suomalaisista yhdistyksistä toimialan ja asiasanan perusteella. Voit myös tutustua SOSTE:n verkkosivuilla olevaan tietoon sosiaali- ja terveysjärjestöistä, jotka voivat sisältää myös uskonnottomien järjestöjen tietoja2. Lisäksi Wikibooks tarjoaa tietoa uskonnottomien järjestöistä Suomessa ja maailmalla3.
Toivottavasti tämä auttaa sinua löytämään etsimäsi tiedot!
Tässä tuli jo niin monta valhetta yhteen viestiin että tekijänä on pakko olla teisti! :D
Googlaa itse atheistic organistios. Jos jotakin ei tiedä olevaksi se ei tarkoita sitä, että on todistettu, että sitä ei ole. Asioiden selvittämiseksi pitää tehdä työtä. Ja mitä enemmän sitä on tehnyt, sitä helpompi ihmisten on keskustella esim. ateismista.
Valehtelit yllä että Suomessa olisi useita näitä organistios. Joten jos oikeasti olisi ei tuota ongelmia listata niistä vaikka viisi aluksi. Paitsi sitten tietenkin jos valehteli, mutta koska olet harras teisti et tietenkään sellaista tekisi julkisella palstalla vai mitä ....
On omaa mielikuvituksesi tuotosta, että Suomessa olisi vahvaa ateistista yhteisöllistä toimintaa. Suomalaisen ateistisen toiminnan juuret löytyvät pikemminkin Marxilais-Leninistisen linjan rajapintojen aattellisten järjestöjen jäsenten harjoittamasta ateismista kuin joistain muista. Jos mennään lähihistoriaan.
Silti ei olisi vallan mahdotonta, että ateistit voisivat tehdä yhteistyötä mm. yhteisöjen hyväksi, eräs tällainen esimerkki kotimaassa on ollut ateistien ruoan jakelutoiminta. Joka sitten kuitenkin lopahti.
Kaikki myös tieteen löydökset ovat uskomuksia nehän kumoutuvat kun uusi tieteellinen uskomus ne kumoaa. Tiede on ylivoimainen metodi tiedon etsimiseen, Tiede ei eriävistä mielipiteistä huolimatta ole ateistinen, teistinen eikä deistinen enempää kuin Fiskarsin rautalapio jos uskomme kosmologi Kari Enqvistia ja miksi emme uskoisi. Tiede on edelleen uskonnotonta. Uskonnot jumalineen ovat itse rajanneet itsensä tieteen ulkopuolelle. Tiede ei ole kiinnostunut jumalista eikä uskonnoista. Jättäkää tiede rauhaan.
Uskonnolliset uskomukset ovat absoluuttisia totuuksia ilman todisteita. Usko riittää niiden uskomiseen.
Varma Tieto
Raamattu todistaa tieteen, pureskeltavaa siitä
Tieteen löydökset voidaan perustella. Tieteessä ei uskota jumaliin, eikä mihinkään muuhunkaan. Kaikkea epäillään. Uskomukset ovat luuloa. Niihin vain uskotaan sokeasti.
Siis näin....tiede ja uskonto
Varma Tieto
Tiede ei varsinaisesti “uskoon” perustu, vaan se pyrkii ymmärtämään maailmaa havaintojen, kokeiden ja loogisen päättelyn kautta. Tieteellinen metodi perustuu hypoteesien testaamiseen ja niiden vahvistamiseen tai kumoamiseen toistettavissa olevilla kokeilla. Tiede pyrkii rakentamaan luotettavaa tietoa, joka on objektiivisesti todennettavissa.
Tieteellinen tieto on usein avointa ja muuttuvaa, kun uudet löydökset ja teknologiat mahdollistavat aiempien käsitysten tarkentamisen tai jopa korvaamisen uusilla teorioilla. Tiede ei siis “uskoon” nojaa, vaan se on jatkuva prosessi, jossa tietoa kerätään, analysoidaan ja arvioidaan kriittisesti.
Jos kysymyksesi liittyy siihen, miten tiede suhtautuu uskoon tai uskontoon, tiede ja uskonto ovat perinteisesti nähty erillisinä toimintoina, joilla on omat menetelmänsä ja tavoitteensa. Tiede keskittyy luonnollisen maailman selittämiseen ja ymmärtämiseen, kun taas uskonto käsittelee usein henkisiä ja metafyysisiä kysymyksiä123.
On tärkeää huomata, että vaikka tiede ja uskonto voivat käsitellä eri asioita, ne eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Monet ihmiset yhdistävät tieteellisen maailmankuvan ja henkilökohtaisen uskon harmonisesti elämässään
Ite alistuit amerikkalais-juutalaisten-psykologisille opeille ja aloit palvella heidän systeemiä. he ovat anti-kristus
Mielisairaalan yhdistäminen teismiin on ateistien tapa ottaa etäisyyttä
ja kunnolla pesäeroa korkeakulttuuri ateismiin.
Onhan se raju väite ammattilaiselta. Itse ole siellä vieraillut useinkin ja kyllähän
potilaat ovat pihalla ja krooniset heikkolahjaisempia, mutta eivät suinkaan kaikki.
Avaruusolioiden kanssa yhteydenpito on varsin tervettä ja itseasiassa hienoa.
Vaatii mielikuvitusta ja sehän on ravitsevaa. Usein siellä vain ihmiset ovat lyhyempiä
jaksoja ja pyritään aina saamaan kotikuntoon lääkityksellä.
Minä menin uskovaisena sekaisin. En enää tiennyt kuka olen. Välillä uskoin olevani antikristus, välillä kristus tai joku lopun ajan tärkeä profeetta. Jouduin psykoosiin.
Paranin. Vuosia tämän jälkeen tulin ateistiksi. Tämä palsta auttoi siinä.
Olet tehnyt itsestäsi ateistin, totuus on sinua vastaan!
Muutu, vain Raamattu on totuus!
Jos olet teisti niin mihin jumaluuteen uskot?
Todennäköisesti kulttuuri määrittää sen mihin. Suomessa olet protestantti, Italiassa katolinen, Tunisiassa sunnimuslimi tai Intiassa hindu.
Riippumatta siitä missä olet, riittää kun alat tutkimaan omia uskomuksiasi ja miettimään miksi uskot mitä uskot? Kaikki rehelliset johtopäätökset johtavat ateismiin, uskon puuttumiseen.
Siksi koska islam, hindulaisuus tai kristinusko ei ole totta.
Toistetaan tämä uudelleen. Voit lausua ääneen.
"Islam, hindulaisuus tai kristinusko ei ole totta"
MAllista huuhAata
""Islam, hindulaisuus tai kristinusko ei ole totta""
Kyllä ne ovat totta sikäli, että ihmiset harjoittavat niitä. Ja, että niillä on kirjoituksensa ja miljardeja seuraajia enemmän kuin esim. ateismilla.
rauni leena gilde 🤣🤣🤣
Kasvoin maallistuneessa kodissa - isä oli ateisti - mutta äitini opetti joitakin uskon asioita, kun ei ollut vielä edennyt ateismissaan. Uskoin ihan pienenä Jumalan luoneen maailman ja että Jeesus on olemassa, mutta mitään syvällistä uskonnollista kokemusta tai elämää minulla ei ollut. Iltarukouskin oli vain opittu rituaali, joka päättyi koulun alettua.
Kun tulin teini-ikään, niin aloin juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa. Niin minusta tuli ateisti. En ole sen jälkeen uskonut - alkoholia ja tupakkaa on kulunut - ja olen nyt vahva ateisti. Pelkkä kaljan juonti ja tupakan polttaminen riittivät minulla ateismin omaksumiseen. Toki kaikki kaverini olivat myös uskon vastaisia, joten ateismin omaksuminen ei ollut vaikeaa.
Et ole löytänyt Rakkautta..harmi.