-
Oikean ja väärän julistuksen erottamisessa on tärkeä tarkata myös sitä, miten siinä tulevat esiin laki ja evankeliumi. Miten puhutaan Jumalan ehdottomista käskyistä ja Kristuksen ehdottomasta armosta? Molempien tulisi olla täysimääräisesti saarnan sisältönä. Ihmiselle ei saa antaa mahdollisuutta pelastaa itseään omilla teoillaan, mutta ei myöskään saa sulkea armoa yhdeltäkään, joka tuntee syntinsä. Lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa. Lakiin ei saa liittää mitään lupauksia eikä evankeliumiin saa liittää mitään vaatimuksia.
Saarnaajan väärät motiivit eivät välttämättä tee saarnasta väärää: ”Jotkut julistavat Kristusta vain kateudesta tai riidanhalusta … juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin … Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei” (Fil. 1:15, 17-18). Tärkeintä on, että saarnataan Kristusta. Saarnan sisältö on siis tärkeämpi kuin saarnaajan mieli.
Viimeisenä kriteerinä julistuksen arviointiin ovat sen hedelmät. Jeesus sanoo: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidän tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä” (Matt. 7:15-18).
”Profeettojen hedelmät ovat epäilemättä niitä oppeja, joita he opettavat” (R. C. H. Lenski). Jos julistus ei johda ihmisiä tuntemaan Kristusta, silloin he jäävät niiden joukkoon, joille Vapahtaja joutuu kerran sanomaan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani laittomuuden tekijät” (Matt. 7:23). Kristuksen tunteminen syntien sovittajana on oikean julistuksen merkki.
Saarnaaja voi olla ”lammas”, joka elää siistiä, kristillisen moraalin mukaista elämää. Silti hänen suussaan voivat olla suden hampaat, jotka raatelevat kuulijoita.
”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää” (1. Tess. 5:21).
( Ote Petri Hiltusen opetuksesta "Mistä tunnistaa oikean saarnan" )
s-seutulainen
Oikean ja väärän julistuksen erottamisessa on tärkeä tarkata myös sitä, miten siinä tulevat esiin laki ja evankeliumi. Miten puhutaan Jumalan ehdottomista käskyistä ja Kristuksen ehdottomasta armosta? Molempien tulisi olla täysimääräisesti saarnan sisältönä. Ihmiselle ei saa antaa mahdollisuutta pelastaa itseään omilla teoillaan, mutta ei myöskään saa sulkea armoa yhdeltäkään, joka tuntee syntinsä. Lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa. Lakiin ei saa liittää mitään lupauksia eikä evankeliumiin saa liittää mitään vaatimuksia.
Saarnaajan väärät motiivit eivät välttämättä tee saarnasta väärää: ”Jotkut julistavat Kristusta vain kateudesta tai riidanhalusta … juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin … Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei” (Fil. 1:15, 17-18). Tärkeintä on, että saarnataan Kristusta. Saarnan sisältö on siis tärkeämpi kuin saarnaajan mieli.
Viimeisenä kriteerinä julistuksen arviointiin ovat sen hedelmät. Jeesus sanoo: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidän tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä” (Matt. 7:15-18).
”Profeettojen hedelmät ovat epäilemättä niitä oppeja, joita he opettavat” (R. C. H. Lenski). Jos julistus ei johda ihmisiä tuntemaan Kristusta, silloin he jäävät niiden joukkoon, joille Vapahtaja joutuu kerran sanomaan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani laittomuuden tekijät” (Matt. 7:23). Kristuksen tunteminen syntien sovittajana on oikean julistuksen merkki.
Saarnaaja voi olla ”lammas”, joka elää siistiä, kristillisen moraalin mukaista elämää. Silti hänen suussaan voivat olla suden hampaat, jotka raatelevat kuulijoita.
”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää” (1. Tess. 5:21).
( Ote Petri Hiltusen opetuksesta "Mistä tunnistaa oikean saarnan" )
s-seutulainen
Vastaukset 1
Vanhimmat
>Yksin Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema koko ihmiskunnan syntien rangaistuksena antaa siihen luottavalle rauhan rauhattomuuden keskelle. Yksin se antaa turvan turvattomuuteen. Se tuo ilon vaikka jatkuvasti joudun huokailemaan ja usein kyyneleet ovat silmissäni. Se tuo elämään valoa, vaikka pimeyttä on vielä paljon ja moni asiaa jää ratkaisematta.
Kristitty on ihminen, joka on syvästi vakuuttunut ja myös käytännössä kerta toisensa jälkeen kokenut, että hänen tuskainen syntiongelmansa ratkeaa vain Jeesuksen ristinkuoleman edessä.
Hän on vakuuttunut siitä, että mikään maailmassa ei ole hänelle lopulta merkittävämpää, tärkeämpää ja turvallisempaa kuin Herran Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Hän haluaa täysin tietoisesti sitoa koko nykyisen elämänsä, koko tulevaisuutensa, koko ihmisenä olemisensa juuri tähän Jumalan liiton merkkiin ja historian tapahtumaan. Se on hänelle tässä maailmassa ihmeitten ihme.
Kristitty on ihminen, joka voi yhtyä vaikkapa unkarilaisen piispa Turoczyn saarnakehotukseen: "Tule siis lähemmäksi, vielä lähemmäksi, kuin nyt täällä olet, katso, kuinka Kristuksen ruumis saa kouristuksia, kuinka se hikoilee, kuinka hänen haavoistaan vierii, ihan virtaa punainen veri.
Katso hänen syljettyjä kasvojansa, hänen rokkautuneita huuliansa. Astu sinne aivan ristin juurelle, että valuisi päällesi punainen veri, sillä risti ei voi auttaa ketään muuta kuin ainoastaan sitä, joka seisoo kokonaan sen juurella, jonka päälle pääsee valumaan kuuma, polttavan kuuma punainen veri" (Hänen nimensä on ihmeellinen, 258).
"Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen" (Fil 3:8 Elävä Uutinen)>>
( Olavi Peltola)
s-seutulainen