Alkuperäinen vai suomennos?

Luen molempia. Toiset kääntäjät tekevät työnsä sen verran hyvin, että tekstiä on nautinto lukea. Valitettavasti hutilointia tapahtuu, ja joskus niin tärkeä kertojaääni menetetään käännöksessä. Myös kirjailijan huumorintaju tulee paremmin esille alkuperäistekstistä, mikäli vain tuntee kirjoittajan kotimaan kulttuuria. Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi tietyt sanonnat suomennetaan. Aina sekään ei ole perusteltua, mutta silloin voikin taas lukea kielillä.

Luen sekä alkuperäiskielellä että suomennoksia, mutta en enää samaa kirjaa ensiksi alkuperäiskielellä ja sitten suomennoksen. Harrastin sitä joskus huvikseni, koska halusin nähdä, olinko menettänyt jotain tai ymmärtänyt jotain väärin. Pari vuotta sitten vain käsiini ilmestyi niin karsea suomennos, että pilasi kyllä lukunautinnon nopeasti. Eli yleensä turvaudun nykyisin alkuperäiskieliseen (jos se on ruotsi tai englanti) ja jos sitä ei ole saatavilla, tyydyn suomennokseen.

Luen täydellisesti esim. englannin kieltä mutta täytyy tunnustaa että suomenkielisen kirjan pystn lukemaan paljon nopeammin, niin se vain äidinkieli on iskostunut mieleen paremmin. Usein kirjastosta löytyy jokin kirja jonka haluaisin lukea alkuperäiskielellä, mutta täytyy tyytyä suomennokseen - ei lukeminen nyt sentään niin tärkeätä ole että juoksisin jonkin alkuperäistekstin perässä olkoon vaikka kuinka hyvä.

Aiko monia kieliä täytyisi osata todella hyvin jos ei halua käännöskirjallisuutta lukea. Mahdotonta: Englanti ei ole ainoa kieli, suurin osa viimeaikoina lukemistani kirjoista on alkuperäiskieleltään aivan muita kuin englannin kielisiä.

Tämäpä hauska sattuma, sain juuri viikko-pari sitten postissa tuon The Time Traveller's Wifen. En ole sitä vielä päässyt aloittamaan, kun on aika monta kirjaa keskeneräisenä sitä ennen. Amazon kun tahtoo houkuttaa ostamaan useita kirjoja kerrallaan, eikä aika ja lapset tahdo mahdollistaa kirja-ahmintaa!

Luen nykyään hyvin paljon englanninkielistä kirjallisuutta, niitä saa pokkareina edullisesti, valikoima on huikeasti parempi kuin käännöskirjallisuuden ja tietysti se alkuperäisyys tuo sitä syvyyttä tekstiin.

Tuli mieleen, että joskus lukaisin The Unknown Soldierin englanniksi, ja siitä ohuesta lukukokemuksesta ei jäänyt käteen kyllä yhtään mitään. Siinä vasta kökkö käännös... Alkuperäinen on aina alkuperäinen, harvoin yltää käännös sen tasolle.

Gabaldon on myös minun suosikkejani, ehkä tuo aikasiirtymän mielikuvitusta kutkuttava vaikutus näkyy kirjavalinnoissa?

Taitaa olla tällä hetkellä 4 kirjaa samanaikaisesti luettavana, viimeisin aloittamani on impulssiostokseni The Rule of Four, kirjailijat Ian Caldwell ja Dustin Thomason. Arvostelu kertoi sen mm. olevan "The Da Vinci Code for people with brains". Hauska ilmaisu, totuudenmukaisuudesta en sano yhtään mitään...