Kristinuskon perimmäisiä ongelmakohtia on ollut uskon ja tekojen suhde, jos uskot, voitko tehdä mitä vaan ja pelastua, tai jos et usko ja elät kuin pyhimys, joudutko kadotukseen? Olen osittain (mielestäni) ratkaissut tuon ristiriidan. Usko johtaa hyviin tekoihin. Siis jos uskot, teet hyviä tekoja. Tietenkään kukaan ei voi elää synnittä, mutta yleinen linja on hyvä. Näin ollen teoria uskovasta, joka sikailee vapaasti ei voi toteutua käytännössä.
Enää pitäisi keksiä miten käy ei-uskovalle kiltisti käyttäytyvälle.
Enää pitäisi keksiä miten käy ei-uskovalle kiltisti käyttäytyvälle.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minulla on täsmälleen sama käsitys uskon ja tekojen suhteesta kuin sinulla. Protestanttisesta taustastani huolimatta olen nykyään samoilla linjoilla kuin ortodoksit, eli 'usko täydellistyy hyvissä teoissa'. Saman käsityksen saa monista Jeesuksen omista opetuksista ja Jaakobin kirjeestä.
Mitä taas tulee kilttien ei-uskovien kohtaloon, niin en alkuunkaan usko, että heidät automaattisesti tuomittaisiin kadotukseen tai helvettiin (kristityt yleensä kuvittelevat niiden olevan sama asia, mutta siinä he erehtyvät).
Minulla on pitkään ollut tapana lukea Raamattua ilman 'opillisia silmälaseja'. Tätä raamatunlukutapaa voin suositella kaikille, koska se auttaa näkemään selvemmin. Esim. Matteuksen evankeliumin 25 luvusta löydämme tuomion, jonka perusteena ei ole usko vaan pelkästään teot: "mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni". Jos joku väittää, että tässä tuomion ratkaisisi usko tai että tuomittavat olisivat kristittyjä, lukekoon tarkemmin. Tuomiolla ovat "kaikki kansat". Olen kuullut tästä sellaisenkin selityksen, että 'vähimmät veljet' tarkoittavat juutalaisia, ja tässä tuomitaan ketkä kansat pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan. Tällainen tulkinta perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Vastaus siihen, ketkä ovat Jeesuksen vähimpiä veljiä, löytyy suoraan Jeesuksen omista opetuksista: "Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matt 12:50) Monet kristityt ehkä lukevat tämän kohdan "jokainen kristitty, joka" tai "jokainen juutalainen", mutta Jeesus ei esitä tällaista rajausta.
Olettamus, että tässä seulottaisiin kansoja tuhatvuotiseen valtakuntaan, kumoutuu Matt 25:46, jossa sanotaan: "Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Tuhatvuotinen valtakunta on eri asia kuin iankaikkinen elämä. Jos tämän luvun lukee tarkasti, niin siinä on erittäin selvä esimerkki hyvistä teoista, joiden palkkana on ikuinen elämä.
Ilmestyskirjan 20 luvun loppupuolella kuvataan viimeinen tuomio. Siinäkin tuomion perusteena ovat teot: "ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Kristityt ehkä kuvittelevat, että tässä olisi jotenkin mukana usko, mutta uskosta ei puhuta tässä kohdassa sanaakaan.
Mitä usko sitten hyödyttää? Johanneksen evankeliumin 5 luvussa Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." Tästä voi päätellä, että uskova ei joudu enää ollenkaan tuomiolle, vaan on saanut armahduksen ja on jo siirtynyt ikuiseen elämään. Muiden osaksi tulee oikeudenmukainen tuomio, eikä se ole välttämättä kadotustuomio.
Markuksen evankeliumin 16 luvussa on suomalaisessa kirkkoraamatussa paha käännösvirhe: "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Tässä kreikankielen verbi 'katakrinoo' on käännetty 'tuomitaan kadotukseen' vaikka se merkitsee 'tuomita, antaa langettava tuomio'. Tätä verbiä käytettiin antiikin kreikassa aina oikeuden antamasta tuomiosta. Aapeli Saarisalon Uuden testamentin suomennoksessa kohta onkin käännetty oikein "joka ei usko, se tuomitaan".
Lisävalaistusta ei-uskovien tai pakanoiden kohtaloon saa Roomalaiskirjeen 2 luvusta:
"13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan."
Edellä mainitun valossa useimpien kristittyjen omaksuma käsitys, että kaikki ei-uskovat tuomitaan kadotukseen, perustuu pelkkiin olettamuksiin ja on siis täysin katteeton. Kristinuskossa on muitakin samantyyppisiä myyttejä, mutta niistä lisää toisella kertaa.
Vittuilematta yksi suurin uskonsotia kristittyjen kesken aiheuttanut seikka on usko raamattuun, eikä usko sinällään kolmiyhteiseeen jumaluuteen, pelastukseen jne.tms.
Siis kirja on korotetttu jumaluudeksi, eikä itse uskonsisällöstä tai kokemisesta tunnut kristityillä olevan juuri mitään sanomista toisilleen. Kukaan ei esim. puhu omista jumalmielikuvistaan tai omasta henkisestä kasvustaan, mutta sen sijaan maailman sivu on oltu tukkanuottasilla eri raamatuntulkinnoista.
Siis: usko raamattuun on eri asia kuin usko kristillisiin sakramentteihin ja kaikenlaisiin tekoihin löytyy tuomiota tai hyväksyntää raamatusta.
Sanoisin, että uskonsotia ei ole aiheuttanut niinkään usko Raamattuun sinänsä vaan nimenomaan usko omaan raamatuntulkintaan. Kirkot ovat aina kokeneet toisinajattelijat uhkana ja jopa tapettavina vihollisina, koska kirkon valta on aina perustunut siihen, että ihmiset saadaan pitämään sen dogmeja totena. Tästä syystä kirkot eivät juurikaan rohkaise jäseniään etsimiseen ja omakohtaiseen ajatteluun.
Oppi Raamatun erehtymättömyydestä on itse asiassa samanlainen dogmi kuin oppi paavin erehtymättömyydestä. Raamatun kaanon koottiin useissa eri kirkolliskokouksissa noin 300- ja 500-lukujen välisenä aikana. Mukaan pyrittiin ottamaan mahdollisimman varhaisia ja mielellään apostolien itsensä kirjoittamia tai sanelemia tekstejä. Opilliset näkemykset vaikuttivat kuitenkin jo tuolloin siihen, mitä kirjoja Raamattuun hyväksyttiin. Esim. gnostilaisia kirkko piti harhaoppisina ja pyrki järjestelmällisesti hävittämään heidän kirjoituksiaan.
Olet oikeassa siinä, että kristityt eivät useinkaan puhu omista kokemuksistaan ja uskonsisällöistään. Kristityillä on jonkilainen kirjoittamaton sääntö, että kaikki pitää perustella Raamatulla. Pääsyynä tähän lienee pelko harhaoppiseksi leimautumisesta. Kirkot pitävät yleensä Raamatun arvovaltaa ratkaisevana, ja jos joku pystyy perustelmaan kantansa uskottavasti Raamatulla, häntä on vaikea osoittaa harhaoppiseksi.
Totuus kuitenkin on hieman toisenlainen. Onneksi. Elikkä melkein kaikki ihmiset uskovat sokeasti johtajiaan,jotka perustelevat asioita aina jonkin kirjallisen teoksen tai suuren kuolleen ajattelijan sanoin/ajatuksin. Myös aatteelliset ja uskonnollissävytteiset sanonnat ja teokset käyvät hyvin perusteluiksi,lähes kaikkiin näiden johtajien suunnitelmiin.
Kautta maailman sivu on tehty motiiveja jollekkin teoille ja niitä on myös synntynyt aina ihmisten tekojen seurauksena lisää.
Olen lueskellut, näitä sivuja monia mielipiteitä on ja monia perustellaan raamatulla. Kuitenkin raamattu on parasta meille silloin kun suostumme tutkimaan yksin tai yhdessä. Siis kun tutkimme niin tämä kirja vaikuttaa meihin itseemme.
Mutta jos käytämme raamattua oppiemme perustelu kirjaksi käy niin, että vaikutamme negatiivisesti toisiimme. Siis etsimme raamatun erikohteista kohtia joilla perustelemme väitteemme. Yksi selitteistä vastauksia ei ole. Joten parempi tapa olisi tutkia erikokonaisuuksia ja antaa tämän vaikuttaa itseemme. Onko helvetti olemassa vai eikö ole? Millainen se on jos on tai millainen se ei ole? mikä raamatussa on vertauskuvallista ja mikä ei ole?
Ketä tuomitaan, miten tuomitaan ja mihin tuomitaan? Yksiselitteisiä vastauksia ei raamatusta löydy.
Tuomio sana on monissa kohdin voidaan myös ymmärtää oikeus. Siis Jumalan tuomioilla oikeus tapahtuu. Siis kun tuomio annetaan jaetaan myös oikeutta. Miksiköhän on niin vaikea jättää ne tuomiot Jumalalle, jos luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen?
Mielenkiintoinen kohta on jakeissa 23 ja 24, mutta mielestäni niitä ei saa ottaa pois asiayhteydestään.
11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
13 Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;
14 ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.
15 Jolla on korvat, se kuulkoon.
16 Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen
17 sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'.
18 Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'.
19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."
20 Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:
21 "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
22 Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.
23 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.
24 Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."
25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.
"http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt. 11:24&rnd=1118469484256
Kristinuskon perimmäisiä ongelmakohtia on ollut uskon ja tekojen suhde, jos uskot, voitko tehdä mitä vaan ja pelastua (et, katumuksen ja parannuksen tulee olla aito, ei laskelmoitu. Olemme vanhurskaita ja syntisiä. Se ei tarkoita, että saa tehdä mitä haluaa), tai jos et usko ja elät kuin pyhimys, joudutko kadotukseen (kyllä, ilman Kristusta ei sovitusta ole. Kukaan ei elä kuin pyhimys, lisäksi on perisyntikin)? Olen osittain (mielestäni) ratkaissut tuon ristiriidan. Usko johtaa hyviin tekoihin (Usko ei muuta meitä eettisesti paremmiksi. Olisi aika pöyhkeää ja valheellista väittää, että uskovat ovat muita parempia ihmisiä). Siis jos uskot, teet hyviä tekoja (Evankeliumin mukaan pelastetut eivät kuitenkaan tiedä omista hyvistä teoistaan. "Herra, milloin me teimme niin?"). Tietenkään kukaan ei voi elää synnittä, mutta yleinen linja on hyvä (ei kuitenkaan riittävä, ei lähimainkaan. pelastukseen tekojen kautta tarvitaan täydellisyys ja vain Jumala on täydellinen). Näin ollen teoria uskovasta, joka sikailee vapaasti ei voi toteutua käytännössä.
Enää pitäisi keksiä miten käy ei-uskovalle kiltisti käyttäytyvälle (huonosti Raamatun mukaan. Pelastus ei perustu tekoihin, vaan Kristukseen).
>>Enää pitäisi keksiä miten käy ei-uskovalle kiltisti käyttäytyvälle (huonosti Raamatun mukaan. Pelastus ei perustu tekoihin, vaan Kristukseen).
>>Pelastus ei perustu tekoihin, vaan Kristukseen.)
Kristus on juuri sitä synnitöntä elämää, ja teot mukaan lukien!
Kuka ikinä hänessä (Jumalassa) pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
1. Joh. 3:8
Pyrin elämään elämäni mahdollisimman hyvin ja olemaan ystävällinen muille. En kuitenkaan pysty uskomaan Raamattuun, sillä mielestäni siinä on niin paljon virheellistä tietoa.
Mutta, en minä ikuista elämää haluaisikaan - eikä kukaan muukaan oikeasti, jos tajuaisi mitä se on.
Miten käy henkilöille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Raamatun sanaa?
Tuomitaanko heidätkin helvettiin?
Helvetistä tuli mieleen, että onko sitä edes olemassa edes Raamatun mukaan?
Tämä ei ole minkään kirkkokunnan virallinen kanta, mutta tutkittuani tarkkaan Uutta testamenttia sekä suomeksi että kreikaksi (ja vielä muutamalla muulla kielellä) olen tullut siihen tulokseen, että sen mukaan kaikki ei-uskovat tuomitaan tekojensa mukaan.
Minusta sekä sinun että edellisen kirjoittajan kannattaisi tutustua Uuden testamentin evankeliumeihin ja nimenomaan Jeesuksen omiin opetuksiin niissä. Nykyään kirkoissa opetetaan monia oppeja, jotka eivät ole kovin raamatullisia, mm. Lutherin 'yksin uskosta' -oppi.
Raamatun helvetti on kreikankielellä Gehenna eli Hinnomin laakso Jerusalemin eteläpuolella. Se esiintyy ainoastaan evankeliumeissa ja kerran Jaakobin kirjeessä. Vanhassa testamentissa sana ei esiinny kertaakaan. Juutalaisuudessa ei ollut, eikä tietääkseni ole vieläkään, ajatusta ikuisesta helvetistä. Sen sijaan oli kyllä ennustuksia tulisesta tuomion päivästä, joka tuhoaa jumalattomat perin pohjin (Esim. Malakia 4).
Gehennassa pidettiin yllä jatkuvaa tulta, ja siellä poltettiin jätteiden lisäksi usein teloitettujen rikollisten ruumiit. Kun Jeesus varoitti juutalaisia kuulijoitaan Gehennasta, näille tuli todennäköisesti mieleen juuri kuolemanrangaistus. Gehennan laakso on vieläkin paikallaan, mutta tulta siellä ei enää ole. Gehennasta löytyy kuvia ja selostus mm. osoitteesta http://www.tentmaker.org/jesusteachingonhell.html
Itsekin toit juuri esiin ristiriidan: uskontonsa oppien vastaisesti toimiva pelastuisi vain sen ansiosta, että uskoo sokeasti johonkin "pelastumisen kannalta olennaiseen"; samalla joku enemmän kyseisen uskon oppien mukaisesti elänyt joutuisi muka kadotukseen, koska on ei-uskova, mitä tulee "pelastumisen kannalta olennaiseen".
Kristinuskon perimmäinen ongelmakohta on ollut - ja on - Kristinusko itse!
Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat.
Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.
Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.
lainauksesi kesken asiayhteyden.
Voisitko ystävällisesti laittaa raamatun kohdan josta lainaat. Ja ottaa lainauksesi niin, että se mahdollisimman vähän vääristelee kokonaisuutta.
Toinen mahdollisuus on, että laittaa pelkän linkin. Täällä on ihan tarpeeksi noita parin jakeen vääntäjiä, joiden lempi harrastus on muiden pilkkaaminen raamatun avulla. Useamman jakeen lukeminen tietysti vaatii hivenen lukutaitoa, sillä jos osaa vain tavata niin tällainen hahmottaminen ei onnistu.
En osaa ottaa enempää kantaa tähän raamatun kohtaan. Mutta toisaalta tuli mieleen että tietänet että rakastelu oman kumppanin kanssa ei ole sama kuin itsensä saastuttamista naisten kanssa. Mutta vieraissa juokseminen saastuttaa.(moni petetty on varmasti samaa mieltä kanssani) Huomasithan monikon? Ja huomasithan niinkuin sanan? Kirjoitin noin ihan vain varmuuden vuoksi, jos et sattunut tietämään, etkä sattunut huomaamaan.
Muuten kyllä ärsyttää sanomattomasti, kun aika mene näihin pätkimisten oikomisiin. Mutta ei viiti sivusta aina hiljaa seurata kun ihmisiä höynäytetään. (siis niiden jotka eivät ole raamattua tutkineet)
1 Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
2 Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat.
3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.
4 Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
5 eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
6 Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
7 Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1118556295252&search=&rng=1&submit1=Hae&ref=Ilm. 14:1&ctx=-1&mod1=FinPR&mod2=FinRaam&mod3=KJV
Toisin kuin esität, minä en pyri vääristelemään kokonaisuutta; koen, ettet sinä ole "oikea" henkilö määrittelemään minulle sitä "kokonaisuutta", jota minä muka "vääristelen".
Toinen mahdollisuus on, että laittaa pelkän linkin, jonka takaa löytyvällä "informaatiolla" osoitetaan, että olen pelkkä "vääristelijä" ja "parin jakeen vääntäjä, jonka lempiharrastus on muiden pilkkaaminen Raamatun avulla".
Täällä on ihan tarpeeksi noita useamman kuin parin (tällä kertaa seitsemän) jakeen vääntäjiä, joiden lempiharrastus on muiden "oikominen" siksi, että he tietävät, mikä on kokonaisuus. He tietävät, milloin juttu katkeaa kesken asiayhteyden. He osaavat muutakin kuin tavata, joten heiltähän suurempien kokonaisuuksien hahmottaminen onnistuu. Voi minua poloista, vähälahjaista!
Vastauksena kysymykseesi:
Tiedän vallan hyvin, että seksi (voit toki kutsua sitä myös "rakasteluksi") kumppaninsa, jonka ei tarvitse olla "oma", kanssa ei ole sama asia kuin "itsensä saastuttaminen naisen kanssa". Eikö kyseessä ole sama asia, mutta vain eri nimen taakse kätkettynä? Ehei, sillä minä tiedän, nimenomaan vallan hyvin. Samaan tapaan tapaus Eija moilanen tietää, milloin juttu katkeaa kesken asiayhteyden.
Jos kirjoitukseni ärsytti sinua suunnattomasti, tiedän, että minun tulee jatkaa "samalla linjalla". En voi olla väärässä, jos minua panetellaan ja syytetään ihmisten höynäyttämisestä, kun olen harvinaisen vilpitön.
Absintti maistuisi nyt...
Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.
Vilpitömmällä on varaa ottaa kokonaisuus huomioon .Sinä toki saat minun puolestani käydä tuolla tavalla, vaikka koko ilmestyskirjan läpi, jos sinut onnelliseksi tekee. Ei minun niitä tarvise lukea ja sain jo huomautettua, joten osaavat muutkin varoa.
Pätki kuten haluat. (huom. ei sama käännös kuin sinulla. Siinä viides jae katkesi pisteeseen).
Laitoin pätkän jotta korostui tuo 5 Jae.
Eipä tässä enempää tästä aiheesta.
4 Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
5 eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
Nyt mä vasta tajusin sullahan on sama käännös kuin mullakin piste vain on ilmaantunut jostain.
Oletin sitä uudemmaksi käännökseksi koska siinä on oikeasti piste neljänen jakeen lopussa. Itsekkin laitoin vahingossa edelliseen viestiini viides jae kun tarkoitin neljättä. Sorry vaan nyt jäit tosiaan kiinni väärentämisestä. Empä voi väittää, että iloitsisin tästä mitenkään.
Neljännestä jakeesta totisesti, totisesti minä sanon, kyse on.
Mutta, toisin kuin väität, minä en jäänyt kiinni väärentämisestä, vaan henkilökohtaisesta tulkinnasta. Mietipä hetki yhtyettä A, joka veivaa lavalla omaa versiotaan jostain yhtye B:n iankaikkisesta rokkiklassikosta. Yhtyeen rumpali C soittaakin riffin D taustalla twist-komppia, eikä sitä komppia E, joka on aikoinaan levytetty. A, B, C, D, E. Onko tämä väärentämistä? Ei, vaan sovitusta, tulkintaa.
Kyseinen esimerkki voidaan vetää tähänkin yhteyteen täten: joku tiukkapipo (kuten Eija Moilanen) "ottaa herneen nenään" siitä, että joku kirjaa pisteen siihen, missä hänen mukaansa tulisi olla pilkku; sama tiukkapipo ei kuitenkaan ulise siitä, että rakas Raamattunsa on käännetty suomeksi useampaankin kertaan ja myös näin tehden yhteydessä hänen pilkulleen oikeaksi tunnustamaansa tekstiä on muutettu. Missä ulina? Kyse onkin siitä, kuka hänen mielestään on oikeutettu tulkitsemaan, kuka hänen mielestään osaa olla oikeammassa kuin toiset.
Eija Moilanen on jäänyt kiinni ikäänkuin komparatiivisesta tasa-arvokäsityksestä, joka vallitsi todellisuudessa Suomen muinaisessa naapurimaassa. Ja fiktiossakin tuo käsite on olennaisena osana eläinten vallankumousta - kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ja sehän täytyy vain niellä.
Enpä voi väittää, että iloitsisin tästä mitenkään.
Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän.
"Maineella on paljon käyttöä. Suojele ja kehitä mainettasi"
http://personal.inet.fi/koti/vexom/ratk.htm
Muuten kirjoitan omalla nimelläni, koska pyrin vastaamaan, siitä mitää teen. Jos annan tietoa niin usein seuraa mukana lähde, jotta toiset voivat tarkistaa lähteeni luotetavuuden.
On ihan meistä itsestämme kiinni voidaanko meihin luottaa erillaisista maailman katsomuksista huolimatta. On helpompi luottaa ihmiseen, joka tuo lainauksensa esiin alkuperäisinä ja ilmoittaa tietolähteensä. Ja lisäksi oikaisee jos huomaa antaneensa virheellistä tietoa.
Nyt lopetan viestiesi lukemisen joksikin aikaa. En viiti haaskata aikaani tollaseen.
kiinnostaa raamatun tutkimus. Siksi voisit löytää jotakin tutustumalla kristinuskoon myös uskontotieteen näkökulmasta, jollet jo ole sitä tehnytkin. Esim. Ilkka Pyysiäisen kirja Jumalan selitys oli mielestäni helppolukuista ja kiinnostavaakin tekstiä. Ja jos olisin enemmän kiinnostunut uskomisasioista, tutustuisin myös ainakin Boyerin teoksiin.
"Tietoa, uskomuksia ja osaamista ei pidä sekoittaa toisiinsa."
Totta kuin tosi totuus. Valitettavasti vain on niin, että esimerkiksi eri yhteiskuntain lainsäädäntöjä tehtäessä ei katsota asioita puhtaasti tietoon ja osaamiseen nojautuen, vaan paljolti erilaiset uskomukset määräävät. Tämä ei voi olla järkevää, kun kuitenkin ollaan rakentamassa elävien ihmisten yhteisöjen pelisääntöjä, eikä jonkinlaista kuolemaanvalmistautumoa ja iankaikkisen elämänjälkeisen elämän kasvatuslaitosta.
"On helpompi luottaa ihmiseen, joka tuo lainauksensa esiin alkuperäisinä ja ilmoittaa tietolähteensä."
-Eija Moilanen
Koen, että jokaisella, eikä vain minulla tai jollain muulla kuin minulla, on niinsanotusti "copyright" eräisiin sanaletkoihin. Täten ei tarvitse orjallisesti noudattaa esimerkiksi muinaista jakeiden käyttöä ja tehdä tiettyjen asioiden ilmaisemisesta kankeampaa esitystä kuin mitä on tarpeellista.
"Seuraa ympäristöä ja omaksu ratkaisuja. Samasta ratkaisusta voi kehittää monenlaisia ideoita."
Samasta ratkaisusta voi kehittää monenlaisia ideoita, esimerkiksi musiikin sovittamiseen tekemäni vertauksen hengessä. Ja jos joku käyttämäni välimerkki ei edelleenkään miellytä, ei se silti anna perustetta väitteelle, että antaisin muka "virheellistä tietoa". Moisen väittäminen on suoranaista parjausta; lakitieteellisin termein puhumme kunnianloukkauksesta.
"Öykkäröinti ei tuota tuloksia."
Harvemmin, mutta toisaalta, jos olisin avannossa kaulaani myöten ja pitelisit ladatun venäläissarjavalmisteisen rynnäkkökiväärin piippua suussani, saattaisin taipua öykkärinkin vaatimuksiin. Väliaikaisesti.
"Nyt lopetan viestiesi lukemisen joksikin aikaa. En viiti haaskata aikaani tollaseen."
-Eija Moilanen
Hyvä niin. En ymmärrä, miksi haaskasit aikaasi aiemminkaan - ethän tainnut edellistäkään viestiä "ajatuksen kanssa lukea", kun et edes pyrkinyt ampumaan argumenttejani alas. Sen kuin jatkat edellisille viesteillesi ominaista jauhamistasi siitä, että olen muka väärässä ja väärentäjä, ilman kunnon perusteita.
Haluaisin ottaa esiin vielä yhden vinkin "linkin takaa". Tämän haluaisin eritoten osoittaa kaikille niille, joiden mukaan on välttämätöntä orjallisesti noudattaa jonkun muinoin kirjoitetun kirjoitusasua. Kyseenalaistamista ja asiain muokkaamista ei kai sitten tule joidenkin mielestä suvaita, koska se on merkki henkilökohtaisesta ajatustoiminnasta.
"Opettele asioita ulkoa, jos on tarpeen. Kehitä ymmärrystäsi ajattelemalla ja harjoittelemalla."
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.
Katoin huvikseni Googlella Ilkka Pyysiäisestä, mutta en löytänyt sellaista, mistä olisi voinut luoda kuvaa hänestä. Itse asiassa olen kiinnostunut kaikesta, mutta on pakko rajoittaa.
Eksegetiikka olisi ehkä kaikkein mielenkiintoisinta minulle. Toisaalta minun elämäntilanteessani joutuu laittamaan opiskelun kodin läheisyydessä etusijalle ja pidänhän minä siitäkin. Joten tämä raamatun tutkiminen jää omaksi elämän tavaksi ja sen seurauksena arvostukseni kohteena on ne kirjat, joita voin käyttää apuna tutkiessa raamattua.
Näiden lisäksi olen tänä kesänä aikonut lukea yhden kirjan ja ajattelin, että Katerina Jannouchin Läheinen olisi hyvä.(kuuluu opiskeluihini ja toivottavasti saan lainattua sen kirjastosta, sillä kirjoihin uppoaa minulta melkoinen määrä euroja). Jos en saa sitä sieltä, niin olisiko siihen hyviä vinkkejä, mitä muita kirjoja kannattaisi etsiä? Kirjan pitäisi olla mahdollisimman uusi romaani ja minun pitäisi tehdä kirjasta jonkinlainen analyysi syksyllä.
Ehkäpä Mauri Sariolan tuotannosta löytyisi jotain sopivaa? Isänmaan parturit? Leivätön pöytä on katettu? Totuus on armoton?
Lisään tuohon sanomaasi vain pienen, hiukkasen.
Aito usko ja oikea luottamus Luojaan, meidän uskovien taivaalliseen Isään, antaa kyllä meille ihmisille paremman valmiuden erottaa oikea ja väärä toisistaan sekä kohdata maailmassa esiintyvää ja ilmenevää hyvyyttä ja pahuutta paremmin ja sitä myöden myös paremman valmiuden ymmärtää niiden todellisia olemuksia ja syvällisiä merkityksiä. Ja kun sitten oikeasti tuonkin tajuamme, saamme erinomaiset valmiudet itsellemme, voidaksemme sitten tehdä niitä hyvä tekoja lähimmäisillemme ja näin ilmentää ulospäin uskoamme yhdeltä osiltaan oivallisesti.
Eli, hyvinä ja oikeina oikeudenmukaisina tekoina.
Koko pelastumis/kadotus systeemi on mielestäni kaiken painostamisen takana--> jos ihminen toimii vain siksi että luvassa on "palkinto" tai "rangaistus" ei olla sisäistetty mitään eikä opittu.
Usko johonkin asiaan merkitsee sitä että se mitä ja miksi tehdään--> tehdään nimenomaan siksi että niin tekeminen on oikein ei siksi että näin tekemällä pelastuu tai tekemättä jättämisellä ei pelastu, tämä pitäisi olla aina motiivina takana.
Tämä on tyydyttävä ja ainoa ajatus myös Korkeimmalle, vaikkakin Raamatussa puhutaan palkinnosta ja kilvoittelusta on se inhimillistä näkökulmaa ja Jumalan inhimillistämistä. Jumalasta tulee patriarkkaalisessa mielessä kuva palkitsevasta tai rankaisevasta Isästä poikiaan kohtaan ja tuo kuvaus on melko naivi.
Eli se että ihminen toteuttaa elämässään rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita on Korkeimmalle mieluisaa vaikka ihmisillä ei olisi tieto mistään pelastumisesta tai kadotuksesta vaan ihmiset toimisivat niin siksi että nuo periatteet ovat oikeita ja perustavanlaatuisen kestäviä ideoita.
Monet tulkitsevat tiukasti, että vain ja ainoastaan tie taivaaseen/paratiisiin vie Kristukseen uskomisen kautta.
Mitä se merkitsee? Uskomista itse henkilöön vai hänen oppeihinsa? Tiettyjen rituaalien suorittamista ja sanamuotojen käyttämistä?
Ainoastaan "uskomalla" pääsee paratiisiin?
Väitteessä piilee yksi mutta. Onko täysin varmaa, että se "tie" jonka valtaosa uskoo olevan oikein, on oikea?
Jospa "tie" tarkoittaakin jotain ihan muuta?
Niinpä ns. ei-uskova, joka elää ja toimii "hyvin" olisi pelkästään tuomittu kadotukseen, koska hän ei "usko" perinteisellä tavalla?
Jos uskossa on tärkeintä rituaalit ja fraasit, on itse olennainen "tie" (elämäntapa) hukattu.
Tämä onkin haastavampi tapa hankkia "ikuinen elämä", sillä paikka täytyisikin hankkia teoilla, ei tietyllä tavalla uskomalla.
Entä miten "ei-uskovalle" kiltisti käyttäytyvälle käy?
Hän on jotain oppinut.
Varsin hyviä huomioita. Näilläkin sivuilla voi havaita, että usko ymmärretään laajalti tietoon/tahtoon/tunteeseen liittyväksi psykologisesti määriteltävissä olevaksi tajunnan tilaksi. Käsitykseni mukaan usko, ja myös mainitsemasi "tie", on kuitenkin syvimmältä olemukseltaan jotakin aivan muuta, kuin psyyken ominaisuus.
Puhut lisäksi ei-uskovista, jotka elävät ja toimivat "hyvin" ja ansaitsisivat ilmeisesti mielestäsi "ikuisen elämän". Klassisen kristinuskon kannalta tekojen tie pelastuksen väylänä on kuitenkin varsin ongelmallinen, sillä se jättää sivuun kristillisyydelle luovuttamattoman "ansaitsemattoman armon".
Jokseenkin kaikki nykyiset kristinuskon suuntaukset rajoittavat pelastuksen pelkästään uskoviin, mutta on mielenkiintoista havaita, että omissa opetuksissaan Jeesus ei esitä tällaista rajausta. Esim. Jeesuksen sanat "jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini", voidaan tulkita niin, että uskosta riippumatta Jeesus tunnustaa omakseen jokaisen joka noudattaa hänen taivaallisen Isänsä käskyjä.
Niin, voidaan varmaankin ajatella, että lain täyttäminen vie pelastukseen. Ongelmaksi kuitenkin jää, mistä löytää ihminen, joka noudattaa Herran tahtoa, ts. täyttää lain. Jos laki tiivistetään rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten Jeesus teki, tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että varsinkaan uskosta osaton rakastaisi Herraa, Jumalaansa, koko sydämestään, koko sielustaan ja mielestään.
Lain täyttäminen pelastustienä on ihmiselle melkoinen ansa. Jos vielä onnistuu kuvittelemaan että minä olen hyvä. Niin useimmiten läheiset tajuavat, että sattuu kun se nousee meidän yläpuolelle. Sitten se lähimmäisen rakastaminen vie useimmiten sellaisen ansaan, että on kaikkien sätkynukkena oma itsetunto säpäleinä. Jo pelkästään tässä on sovittelemista. Ja lisäksi luulen, että tuo Jumalankaan rakastaminen ei onnistu ilman Jumalan apua. Jos ihminen ei itse todella halua Jumalan yhteyteen, niin miksi ihmeessä se pitäisi siihen väkisin viedä?
Muuten hyvä kirjoitus itsetunnosta linkissä. Tähän on helppo ottaa kantaa oli sitten uskossa tai ei. Jos joku haluaa ansaita oman pelastuksensa, niin hän vois aloittaa vaikka itsensä rakastamisesta ja kattoa kuinka käy. Sitten voisi siirtyä lähimmäisen rakastamiseen. Mutta kuinka voi rakastaa sitä johon ei usko?
Voin kertoa kuinka Jumalaan voi saada yhteyttä, mutta siihen minun osuuteni päättyy. Sillä ei ketään viedä väkisin Jumalan yhteyteen sen enempää elävänä kuin kuolleena.
Olen joskus käynyt tuskaisat mietteet näiden asioiden kohdalla. Ja sen ymmärtäminen, että kaikki on Jumalan käsissä vapautti vääränlaisesta vastuusta toisten ihmisten elämässä. Minun eläämäni on usko rikastuttanut valtavasti. Olen esim. oppinut hyppimään tasajalkaa ja sanomaan minä en ole hyvä, minä en pysty olemaan hyvä ja tämä on totuus. Joten minua ei enää voi nostaa jalustalle, johon sitten heitetään täydellisyyden vaatimuksia. Se muuten on hirveä ansa ja sitä esiintyy siellä missä on alkoholismia. Siihen ansaan ei kannata jäädä oli sitten uskova tai uskomaton.
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm
"Tie" onkin laajempi käsite?
Ne, jotka osaavat kuunnella sydämen ääntä ja ovat löytäneet Luojansa, osaavat hakeutua syntymästään oikealle "tielle".
Onko pelastuminen kiinni pelkästään siitä, että käy kurssimuotoisen perehtymisen raamattuun ja myöntää uskovansa kaiken, mitä siinä sanotaan?
Kristillinen näkemys tietysti nojaa ehdottomuuteen raamattuun nojautuvasta opista. Täytyyhän uskontojen välisessä mittelössä tätä taktiikkaa käyttääkin taistelussa "sieluista".
Onhan Jumala varmaan ilmaissut itsensä aikaisemminkin. Ihminen vain on sellainen, joka helposti nostaa erilaiset ilmiöt palvonnan kohteeksi tai tekee niistä omia tulkintoja.
On ihmisen ominaisuus palvoa milloin mitäkin (kommunistisessa järjestelmässä jopa tavallisia kuolevaisia).
Itse pidän tekoja tärkeämpänä, koska lopuksi ainoastaan oikeilla teoilla on merkitystä.