Hakaristin symboli on ollut olemassa muinaisista ajoista lähtien ja se on saavuttanut meidät, sillä se on säilynyt kristillisessä symboliikassa ja jumalanpalveluksessa. Ja jos antiikin aikana se tarkoitti lähinnä valoa ja tulta, niin ortodoksisessa kristillisessä perinteessä se on tullut symbolisoimaan ennen kaikkea valoa, joka ei ole aineellista - Pyhän Hengen armoa. Voidaan myös väittää, että hakaristiä käytettiin kristillisessä perinteessä omana Pyhän Hengen - Pyhän Kolminaisuuden hypostaasin - symbolina.
Kristinuskon verinen historia. Risti ja hakaristi.
Anonyymi-ap
631020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
RISTI JA HAKARISTI OVAT IHMISKUNNAN VANHIMPIA SYMBOLEJA.
Yleisen uskomuksen mukaan paleoliittinen ihminen (vanha kivikausi) oli villi ja alkukantainen. Arkeologit tulevat kuitenkin aivan toisenlaisiin johtopäätöksiin.
Jotkut arkeologit pitävät oikeutetusti hakaristiä ristin monimutkaisena muotona graafisena uskonnollisena symbolina. Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että hakaristille annetaan uskonnollinen ja kultillinen merkitys.
Swastika on yksinkertaisimmassa kirjoituksessa risti, jonka sakarat on taivutettu toiselle puolelle. Tämän merkin merkityksen selittämiseksi on olemassa varsin laaja kirjallisuus.
"SWASTIKA" on muinainen intialainen sana ja tarkoittaa "HYVÄÄ TOIVOTTAVAA". Hindujen pyhässä kielessä, sanskritissa, "swasthi" tarkoittaa "onnea". Zarathustralaisuudessa (muinaisten arjalais-iranilaisten uskonto) swastika (suastika) - auringonseisauksen merkki, kirjaimellisesti "muutos parempaan", "hyvä muutos", sanoista "su" - "hyvä" ja "astika" - muutos.
Joidenkin tutkijoiden mukaan hakaristi on syntynyt lentävän linnun kuvan äärimmäisen tyylittelyn tuloksena; toisten tutkijoiden mukaan merkin muoto on peräisin kahdesta ristikkäisestä puunpalasta, joilla pyhä tuli vedettiin ulos; toisten mukaan hakaristi on myyttis-grafinen ääriviiva miehen hahmosta rukousasennossa; toisten mukaan hakaristi on ristin monimutkainen muoto graafisena uskonnollisena symbolina, joka todennäköisesti liittyy auringon kulttiin. Yhdessä asiassa kaikki tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä - hakaristille annetaan uskonnollinen ja kultillinen merkitys.
Arkeologia tietää, että alkukantaisten kulttuurien laajalle levinneisiin ilmiöihin liittyy näiden ilmiöiden yhtä syvällinen leviäminen syvälle menneisyyteen.
Kristillinen risti, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, ei ole peräisin antiikin ajoilta. Nykypäivän ristillä tarkoitamme "latinalaista ristiä". Latinalainen risti tuo heti mieleen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen.
Tämä Jeesuksen ristiinnaulitsemista symboloiva risti ei ollut kristinuskon alkuperäinen symboli. Paljon varhaisempi pronssikautinen risti näyttää olleen mukana kristinuskossa sen alusta lähtien, ja se tuli kristinuskoon kreikkalaisten kautta. Latinankielinen risti (ristiinnaulitsemisen risti) oli myöhempi keksintö.
On varmasti ajateltavaa kysyä, miksi varhaiskristityt eivät ottaneet ristiinnaulitsemisen ristiä käyttöön heti uskon alkuvaiheessa - miksi kesti niin kauan, ennen kuin he kehittivät ristin, joka edusti tai symbolisoi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Vastaus on yksinkertainen: varhaiskristillisessä Raamatussa ei yksinkertaisesti sanottu, että Jeesus kärsi marttyyrikuoleman ristillä. Siinä sanottiin, että hänet naulattiin puuhun (oliivipuuhun) tai yksinkertaiseen suoraan seipään.
Varhaiskristityille pronssikauden risti tai kreikkalainen risti, kuten se myös tunnetaan, ei symboloinut Jeesuksen ristiinnaulitsemista eikä edes viitannut siihen. Varhaiskristittyjen omaksuma risti edusti heille neljää suuntaa, joihin Jeesuksen sanoman oli määrä levitä.
Kummallista kyllä, varhaiskristilliseltä ajalta säilyneiden vanhimpien käsikirjoitusten joukossa on gnostilainen asiakirja tai koodeksi, joka sisältää Juudas Iskariotin evankeliumin vuodelta 280 jKr.
Tämän muinaisen tekstin löytymisestä on kohuttu paljon, ja se on epäilemättä tärkeä raamatuntutkijoille, mutta kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota siihen, että asiakirjaan on piirretty kaksi reilun kokoista ristiä. Toinen on pronssikautinen eli kreikkalainen risti ja toinen egyptiläinen risti, joka tunnetaan yleisesti nimellä ankh, joka on koptilainen ikuisen elämän symboli.
Pronssikauden risti, kreikkalainen risti ja hakaristi ovat kaikki muinaisia symboleja, jotka ovat olleet olemassa kauan ennen länsimaisen maailman kristillistymistä. Kysymys kuuluu, ovatko nämä kaksi symbolia, hakaristi ja risti, olleet yhtä aikaa olemassa kautta aikojen, vai onko mahdollista, että toinen symboli on peräisin toisesta, eli risti hakarististä?
Emme luultavasti koskaan voi tietää sitä varmasti, mutta hakaristin paljon laajempi käyttö antiikin maailmassa puhuu varmasti sen puolesta, että hakaristi on ristin käsitteen alkuperä. Joka tapauksessa se on varmasti mielenkiintoinen asia, jota kannattaa pohtia.
Nykyaikaisessa ajattelussamme hakaristit ja ristit eivät yksinkertaisesti sovi yhteen. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Mikä sitten muutti suhtautumistamme hakaristiin? Sanalla sanoen Hitler! Natsi-Saksa, Auschwitz, yksitoista miljoonaa viatonta miestä, naista ja lasta, jotka nöyryytettiin, kidutettiin ja surmattiin armotta toisen maailmansodan aikana - se muutti länsimaisen sivilisaation suhtautumisen hakaristiin.
Natsien sotarikolliset on suurimmaksi osaksi saatu kiinni, heidät on tuomittu kansainvälisessä tuomioistuimessa ja heille on annettu ansionsa mukaan. Näyttää siltä, että ainoa syyllinen, joka ei ole vielä saanut lopullista tuomiota rikoksista ihmisyyttä vastaan, on hakaristi.
Mutta ennen kuin annamme Haagin sotarikostuomioistuimen tuomita hakaristin ja haudata sen vihatun natsin rinnalle, meidän olisi muistutettava maailmaa siitä, että yksi toinen symboli on tuonut kuolemaa, tuhoa ja täydellistä inhimillistä hulluutta tähän maailmaan yhä uudelleen ja uudelleen vuosisatojen kuluessa - risti. Kyllä, risti, kristinuskon pyhistä pyhin symboli.
Lyhytkin tutkimus maailmanhistoriasta osoittaa, että kristillinen risti on voittanut törkeät inhimilliset vääryydet, aiheuttanut tuskaa, kärsimystä, kuolemaa ja kulttuurista kansanmurhaa miljoonille viattomille ihmisille ja kulttuureille eri puolilla maapalloa.
Jos et tiedä, mistä aloittaa, aloita kirkon roomalaistamisesta ja kaikkien muiden uskontojen kitkemisestä valtakunnassa. Jopa muita varhaiskristittyjen ryhmiä, joilla oli Rooman kirkosta poikkeava usko, ei säästetty. Esim: Vuonna 1209 paavi Innocentius III käynnisti aseellisen ristiretken Etelä-Ranskassa asuvia albiinikristittyjä vastaan.
Kun piiritetty Beziersin kaupunki kaatui, sotilaat kysyivät tiettävästi paavin neuvonantajalta, miten he voisivat erottaa uskovaiset ja vääräuskoiset vangittujen joukosta.
Hän käski: "Tappakaa heidät kaikki. Jumala tunnistaa omansa." Lähes 20 000 teurastettiin - monet ensin sokeutettiin, silvottiin, raahattiin hevosten perässä tai käytettiin maalitauluna.
Tutustu sitten ristiretkiin ja kertomuksiin viattomista ihmisistä, jotka surmattiin ristiretkien aikana Lähi-idässä vuosina 1095-1272.
Eräässä Jerusalemin voitossa, kun päätaistelu oli päättynyt, ristiretkeläiset surmasivat kaikki kaupungin asukkaat, yhteensä 40 000.
Ristiretkeläisten kronikoitsijan sanoin, joka raportoi voitosta paavi Urban II:lle: "Ristiretkeläiset kulkivat Jerusalemin kaduilla polvia myöten vääräuskoisten veressä!". Kun verilöyly oli ohi, risti liehui ylpeänä tuulessa Jerusalemin yllä.
Kuten Clairvaux'n pyhä Bernard julisti käynnistäessään toisen ristiretken vuonna 1147: "Kristitty iloitsee pakanan kuolemasta, koska siten Kristus itse kirkastuu."
Jos teillä on sitten yhtään mahaa tällaisille asioille, tutustukaa moniin inkvisitioihin - keskiaikaisiin, espanjalaisiin, roomalaisiin ja portugalilaisiin. Mutta varaudu pahimpaan.
Inkvisitiot alkoivat vuonna 1184 ja päättyivät vasta vuonna 1821. Tutkijoiden mielipiteet siitä, kuinka monta ihmistä inkvisitioissa todella kuoli, vaihtelevat, mutta on syytä muistaa, että inhimillisiä julmuuksia ei mitata vain numeroilla.
Espanjan inkvisitio on yksi niistä, joiden luvuista kiistellään kiivaasti, mutta riittää, että pienimmätkin arviot ovat suuria.
Espanjassa oli inkvisition aikaan paljon juutalaisia ja maureja, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon paetakseen vainoa. Inkvisitoijat etsivät kuitenkin niitä, jotka säilyttivät vanhan uskonsa.
Ainakin 2 000 espanjalaista uskosta luopunutta poltettiin sen seurauksena. Kaikkiaan 50 000 sieluparkaa joutui oikeuteen harhaoppisuuden vuoksi.
Paljon julmempi siis kuin vihattu islam.
Islamin julmuus kalpenee sellaisen julmuuden rinnalla.
Ainakin 2 000 espanjalaista uskosta luopunutta poltettiin sen seurauksena. Kaikkiaan 50 000 sieluparkaa joutui oikeuteen harhaoppisuuden vuoksi. Onneksi jotkut jäivät henkiin. Samaan aikaan muissa maissa teloitettiin muun muassa tiedemiehiä, kuten matemaatikko ja filosofi Giordano Bruno, joka kannatti Kopernikuksen teoriaa, jonka mukaan planeetat kiertävät aurinkoa. Tästä tieteen edistysaskeleesta hän maksoi hengellään.
Mutta kaikki tämä häviää merkityksettömäksi, kun huomaa espanjalaisten Etelä-Amerikassa aiheuttamat murhat ja tuhot.
Kyllä, atsteekit suorittivat ihmisuhreja, ja varmasti tuhansia ihmisiä kuoli heidän käsissään.
Mutta kun espanjalaiset olivat lopettaneet heidät, he eivät olleet vain tappaneet tuhansia viattomia ihmisiä, vaan he olivat tuhonneet koko sivilisaation ja orjuuttaneet sen jäljellä olevat eloonjääneet.
Voimme tietysti sanoa, että se oli armeijoiden teko. Kyllä, se oli aivan kuten Hitlerin armeijan teko, mutta sillä erotuksella, että espanjalaiset kantoivat ristiä eivätkä hakaristiä.
Tiedon vuoksi voisimme pysähtyä hetkeksi ja kysyä, mistä Hitler (20. vuosisadan mies) sai idean, että hän voisi kansanmurhata kokonaisen kansanryhmän?
No, hän ei saanut tällaisia ajatuksia hinduilta tai buddhalaisilta, mutta kristinusko on ollut kansanmurhaajien käyntikortti lähes 700 vuoden ajan.
Jos olet valmis ottamaan selvää, mitä ristin alla todella tapahtui, tutustu protestanttiseen reformaatioon ja noitien polttamiseen, jonka Martin Luther käynnisti 1400-luvulla (pelkästään Euroopassa poltettiin elävältä noin 60 000 naista). Kokonaisia kyliä hävitettiin.
Eräässä tapauksessa erään papin kerrottiin kiduttaneen lukemattomia tuhansia naisia tunnustamaan, että he olivat noitia, jotka lensivät taivaalla ja harrastivat seksiä paholaisen kanssa - sitten heidät poltettiin tai hirtettiin tunnustuksensa vuoksi.
Noitahysteria riehui Euroopassa kolmen vuosisadan ajan kymmenissä kansakunnissa.
Arviot teloitettujen määrästä vaihtelevat 100 000:sta 2 miljoonaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka moni tai kuinka harva kuoli. Noitavaino oli kristillistä hulluutta pahimmillaan.
Älkääkä unohtako lukea Malleus Maleficarumia, "Noitavasaraa", noitienmetsästäjän käsikirjaa, jonka kaksi dominikaanimunkkia, Heinrich Kramer ja James Sprenger, julkaisivat vuonna 1487 ja joka julkaistiin uudelleen 28 kertaa 1900-luvun alkuun mennessä. Kirjan mukana oli paavi Innocentus VIII:n antama paavin bulla, joka antoi kirjalle pyhän hyväksynnän.
Malleus Maleficarum on kiistatta yksi pahamaineisimmista ja demonisimmista koskaan kirjoitetuista kirjoista. Siinä hahmotellaan noitien tunnistamisprosessi, noitien tuomitseminen, kidutustekniikat ja rangaistukset, niin tappavat kuin muutkin.
Siitä tuli sellainen, että kuka tahansa, jolla oli kaunaa tai epäilyksiä, myös hyvin pienet lapset, saattoivat syyttää ketä tahansa noituudesta, ja heitä kuunneltiin tarkkaavaisesti.
Kuka tahansa, joka halusi jonkun toisen omaisuutta tai vaimoa, saattoi syyttää; kuka tahansa yksinäinen, kuka tahansa yksin asuva vanha ihminen, kuka tahansa, jolla oli epämuodostumia, fyysisiä tai henkisiä ongelmia, saattoi joutua syytetyksi.
Avoin metsästyskausi julistettiin naisille, erityisesti yrttien kerääjille, kätilöille, leskille ja vanhuksille. Naiset, joilla ei ollut miestä valvomassa heitä, olivat tietenkin erittäin epäilyttäviä.
Kalifornian yliopiston arkeologian professori Marija Gimbutas on arvioinut, että noitavainon aikana poltettiin tai hirtettiin jopa 9 miljoonaa ihmistä, joista valtaosa oli naisia. Lähes 250 vuoden ajan Noitavasara oli noitavainajien opaskirja.
Sitten eräänä kauniina päivänä kirkko havahtui siihen tosiasiaan, että noitia ei ollut, ei ollut ollut ollut noitia ja viattomat olivat kuolleet turhaan. Noitajahti oli ohi, mutta ilman minkäänlaista anteeksipyyntöä.
Riippuen siitä, kenen luvut hyväksytään, voidaan väittää, että Hitlerin hakaristin alla kuolleiden määrä on varmasti suurempi kuin ristin alla kuolleiden määrä. Mutta tähän me vain vastaamme, että se on odotettavissa, kun otetaan huomioon aseiden, kaasukammioiden ja uunien saatavuus, joka natseilla oli käytettävissään.
Vanhoina kristillisten hirmutekojen aikoina otettiin yksi henki kerrallaan, yksi pää katkaistiin ja sitten toinen tai joskus kaksikymmentä poltettiin kerrallaan, mutta tällainen murhaaminen vie aikaa.
Oli myös näytös oikeudenkäynnistä (mutta ei aina) ja tarvittavista kidutuksista, joilla varmistettiin, että naisparka todella oli noita - nämä oikeudenkäynnit venyivät usein päiväkausia. Itse asiassa kuolema ristin symbolin alla venyi useita vuosisatoja, kunnes se vihdoin loppui, kun viimeinen inkvisitio päättyi Intiassa vuonna 1812. Inkvisitio kesti Intiassa 248 vuotta, vuodesta 1560 vuoteen 1812. Ainakin Hitlerin hulluus oli ohi vuosikymmenessä.
Kaikki sarkastiset huomautukset sikseen, mutta jos Euroopan unioni aikoo kieltää hakaristin, koska natsit käyttivät sitä väärin, sen pitäisi kieltää myös risti, koska kristityt käyttivät sitä väärin.
Vielä parempi olisi kuitenkin antaa molemmille näille ikivanhoille symboleille mahdollisuus jatkaa omaa elämäänsä vapaassa maailmassa, jossa uskonnollinen vakaumus on yksilön vapaa valinta eikä valtion sanelema.
Oletko ylpeä, kristitty, julmasta historiastasi?
Suomessa jotkut kristityt puolustavat keskiaikaisia julmuuksia. Johtuuko se tiedon puutteesta vai ihmisten julmuudesta.
Oliko jeesuksella hikoiluongelmaa kun piti tuuletella kainaloita vielä lopun edelläkin.
Risti on melko hankala kapine valmistaa noin joutavaa hommaa varten. Lisäksi asento aiheuttaa kämmennauloihin ääretöntä lähenevän voiman mikä repii naulauksen hajalle ja hupi jää tarpeettoman lyhyeksi.
Olisihan se tietysti noloa jos äpäräkultin symbooli muistuttaisi yksinkertaisesti fallosta.
Jeessu oli hyvä, mutta ei monet hänen seuraajansa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18370430/kristinuskon-verinen-historia--risti-ja-hakaristi-
Hakarististä kristinuskossa.
Useimmissa perinteisissä kulttuureissa hakaristi edustaa liikkuvaa ristiä. Ja todennäköisesti, että entinen, sen merkitys oli samanlainen kuin kristillinen. Kristillisessä symboliikassa hakaristi, joka liikkuu eri suuntiin, tarkoittaa toisessa tapauksessa ulkoista kristillistä työtä - hyviä tekoja naapureita kohtaan, ja toisessa sisäistä työtä, työtä sielussa, niiden puutteiden yli.
Hyvä oli,
jeesus.
Kristinusko on paras uskonto, se on paras uskonto, valitkaa kaikki kristinusko, kristinuskon rakkaus ilmeni erityisesti ristiretkillä.
Tarvittaanko poliisia ja digitalismaniaa lainkaan enää vai millä rekkautuneet leikkaa?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010337030.html