Estorukoukset

Mistä hatusta näitä älyttömyyksiä vedät?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Mistä hatusta näitä älyttömyyksiä vedät?

Kyllä kaikissa kokouksissa rahaa kerätään jos siellä on rukoupakvelua.
Hellaripuhujat innokkaimpia.

Itselleni ei oikein tuo oppi mene lihan himon takia perille.
Olen pyytänyt varjelusta jääkaapin ovella, mutta ei. Lenkkimakkara- se voi olla pako elämästä, infraktin kautta. Mutta, sopivasti suolainen, jota suu kutsuu- himottaa, koska tietää, että tie sydämeen käy vatsan kautta. Nytkin himo jyllää- vesi on kielellä, kohta kahvi tippuu keittimestä ja makkaravoileipä höysöineen, juusto, salaatti- kurkkuhöystöillä niin vetää puoleensa.
Voi minua- ei ole voimaa vastustaa - tottumus- on paha epäjumala.
Olisikohan ellenin profetianlahja kaivettava haudasta ja alkaa kasvisruuille. Syöväthän adventistit kasviksia ja kiittävät Jumalaansa.
Mutta, jos olenkin lankeemus heille, kun kahvintuoksu kodissani leijuu ja se sininen - leivällä.

Olisiko se siitä, että lihaa ei ole alistettu Pyhän Hengen kautta Kristuksen hallinnan alle?

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni;

mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
(Fil 3:7-21)