Heitän pienen jutun omasta tiestäni. Osallistuin äskettäin keskusteluihin ja siksipä tulen nyt "kaapistani".
Olen tavallinen suomalainen. Lapsena opin pelkäämään Neuvostoliittoa ja kommunismia. Aistin aikuisten puheista ennakkoluuloja, vaikka minua ei mitenkään manipuloitukaan.
Nuorena minusta kehittyi nationalisti. Nykyään kaltaistani nuorta olisi varmaan saatettu ajatella jopa "skininä". Ulkoisesti en poikennut ikätovereistani, mutta sisälläni inhosin vammaisuutta, mielisairautta ja homoja. Syyllistyin joihinkin sellaisiin juttuihin joita nykyään kadun.
Hitleriä en kuitenkaan ihaillut, vaikka olisinkin toivonut Saksalle ja Suomelle parempaa lopputulosta viimeisimmässä maailmansodassa.
Hitleristä muodostui minulle kompastuskivi myös nationalismissani (ja muissa fobioissa). - Voisiko olla niin, että minunkin mieleni pimentyisi, jos jatkaisin erilaisia inhoavan nuoren miehen elämääni...?
Iän karttuessa kiinnostukseni historiaan johdatti minua tutkimaan antisemitismiä ja kristinuskon historiaa. Tein matkaa kristillisen kulttuurin historiaan ja omaan sielunmaisemaani. Käännyin pikkuhiljaa itseäni vastaan. Aloin ymmärtää, että juuri siellä, missä hulluutta halutaan kiivaimmin torjua, siellä hullut hallitsevat...
Juutalaisuus alkoi edustaa minulle kuvaa ihmisyydestä. Holocaust oli rikos ihmisyyttä vastaan. Juutalaisten kohtalo avasi silmäni inhimillisyyden näkemiseen.
Olen jatkanut matkaani tällä tiellä. Ajoittain minussa nousee ääniä, jotka yllyttävät vanhaa nationalistista kiivauttani. Ajoittain rakennan unelmaista sukupuolten, kansojen, eri tavoin uskovien jne. veljeyden pilvilinnaa, josta usein mätkähdän jysähtäen alas.
Olen nykyään kristitty. Kristittynäkin yritän tulkita uskoani uudelleen ja uudelleen. Mitä on usko, mistä olen sen saanut... Kun seuraan uskonnollisen perinteeni ketjua, päädyn jälleen juutalaisuuteen.
En halua tulkita juutalaisuutta kristinuskosta käsin. Haluaisin ymmärtää sitä omana itsenäisenä kulttuurina. Juutalaisuuden historia on avannut silmäni ihmisyyden uudelle näkemiselle. Yritän ymmärtää juutalaisuutta oman uskontoni "äitinä". Tämä tie on vaikea kulkea. Toivon, että juutalaisuuteen tunnustautuvat voisivat hyväksyä meidät "lehtolapset", kristityt, saman yhteisen suvun jäseniksi. Me kristityt olemme vahingoittaneet "äitiämme". En tiedä onko meidän "tunnustamisemme" mahdollista. - Minä olen tehnyt suuria löytöjä katselemalla kaukaa kotiinpäin.
Olen tavallinen suomalainen. Lapsena opin pelkäämään Neuvostoliittoa ja kommunismia. Aistin aikuisten puheista ennakkoluuloja, vaikka minua ei mitenkään manipuloitukaan.
Nuorena minusta kehittyi nationalisti. Nykyään kaltaistani nuorta olisi varmaan saatettu ajatella jopa "skininä". Ulkoisesti en poikennut ikätovereistani, mutta sisälläni inhosin vammaisuutta, mielisairautta ja homoja. Syyllistyin joihinkin sellaisiin juttuihin joita nykyään kadun.
Hitleriä en kuitenkaan ihaillut, vaikka olisinkin toivonut Saksalle ja Suomelle parempaa lopputulosta viimeisimmässä maailmansodassa.
Hitleristä muodostui minulle kompastuskivi myös nationalismissani (ja muissa fobioissa). - Voisiko olla niin, että minunkin mieleni pimentyisi, jos jatkaisin erilaisia inhoavan nuoren miehen elämääni...?
Iän karttuessa kiinnostukseni historiaan johdatti minua tutkimaan antisemitismiä ja kristinuskon historiaa. Tein matkaa kristillisen kulttuurin historiaan ja omaan sielunmaisemaani. Käännyin pikkuhiljaa itseäni vastaan. Aloin ymmärtää, että juuri siellä, missä hulluutta halutaan kiivaimmin torjua, siellä hullut hallitsevat...
Juutalaisuus alkoi edustaa minulle kuvaa ihmisyydestä. Holocaust oli rikos ihmisyyttä vastaan. Juutalaisten kohtalo avasi silmäni inhimillisyyden näkemiseen.
Olen jatkanut matkaani tällä tiellä. Ajoittain minussa nousee ääniä, jotka yllyttävät vanhaa nationalistista kiivauttani. Ajoittain rakennan unelmaista sukupuolten, kansojen, eri tavoin uskovien jne. veljeyden pilvilinnaa, josta usein mätkähdän jysähtäen alas.
Olen nykyään kristitty. Kristittynäkin yritän tulkita uskoani uudelleen ja uudelleen. Mitä on usko, mistä olen sen saanut... Kun seuraan uskonnollisen perinteeni ketjua, päädyn jälleen juutalaisuuteen.
En halua tulkita juutalaisuutta kristinuskosta käsin. Haluaisin ymmärtää sitä omana itsenäisenä kulttuurina. Juutalaisuuden historia on avannut silmäni ihmisyyden uudelle näkemiselle. Yritän ymmärtää juutalaisuutta oman uskontoni "äitinä". Tämä tie on vaikea kulkea. Toivon, että juutalaisuuteen tunnustautuvat voisivat hyväksyä meidät "lehtolapset", kristityt, saman yhteisen suvun jäseniksi. Me kristityt olemme vahingoittaneet "äitiämme". En tiedä onko meidän "tunnustamisemme" mahdollista. - Minä olen tehnyt suuria löytöjä katselemalla kaukaa kotiinpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käsittääkseni et ole muuttunut tippaakaan, vaan olet edelleen äärioikeistolainen sikaniskakonservatiiviänkyräfundamentalisti ja sellaisena pysyt, vaikka oletkin hankkinut kakkuusi "kristillisen" kuorrutuksen kuten monet muutkin sekundasiionilaiset.
Omaa muutosta on vaikea arvioida objektiivisesti. Muutaman ajatuksen kuitenkin heitän.
En ole fundamentalisti, vaan lähestyn Raamattua pelastushistoriallisesta näkökulmasta. Ajattelen, että ihmiskunnan historialla on suunta, ihminen on aikaan sidottu, mutta Jumala ei. Tämän klassisen ajatuksen takia pidän ihmistä 100% vastuussa omista teoistaan lähimmäisenrakkauden mukaan uskonnosta riippumatta. Ajattelen kuitenkin, että Jumala tietää kansojen vaiheet ja laulun aiheet...
En usko, että hyvää politiikkaa voi rakentaa uskonnon argumenteilla. Luonnollinen moraalitaju sanelee politiikan päätöksissä parhaiten.
En viihdy ns. suomalaisten Israel-ystävien joukoissa juuri siksi, että siellä politiikka ja uskonto sekoittuvat usein.
Kannatan siionismia, mutta mielestäni toimiva poliittinen siionismi voi olla vain "kansana kansojen joukossa" toimimista, ei uskonnon takia eri vapauksia omivaa. Juutalaisvaltio on siis mielestäni legitiimi, mutta vain kansainvälisten sopimusten kautta...
Onko juutalaisuus minulle ajan merkki tai onko juutalaisuudella pelastushistoriallinen tehtävä?
Periaatteessa ajattelen, että näin on. Käytännössä tuntuu siltä, että inhimilliset yritykset määritellä tuo "idea", johtavat mielikuvitukselliseen touhuiluun...
Ajattelen pelastushistoriaa mielummin mysteerinä, joka etenee ylijärjellisesti... Juutalaisuus tarjoaa traagisia & mielenkiintoisia ilmiöitä:
kansanmurha, Juutalaisvaltion synty, jo käytännössä kuolleen heprean kielen uudelleen herääminen... Toistan kuitenkin sen, että ihmisen osa ei ole käydä selittämään menneen, nykyisen ja tulevan "oikeita" tulkintoja (koska olemme aikaan sidottuja). Ihmisen tulee tehdä parhaansa moraalitajunsa valossa. Tämän jälkeen vain ihmetellään ja luotetaan Jumalaan (jos Häneen uskoo).
Olenko "sikaniskakonservatiiviänkyräfundamentalisti" jää pohdittavaksenne. Tässä sisuskalut revittäviksenne...
olla tylsää kun sinulla on vain tuo yksi levy. Aikuisen miehen luulisi pystyvän aikuisempaan ajatustenvaihtoon. Tekstisi kopioit muualta ja sitten kun itse pitää sanoa jotain jauhat loputonta sekundaänkyräjuttua.
Et sinkaan ole pahimpia änkyröitä mitä täältä löytyy.
Myönnän, että johonkin "Sanamieheen" tai "Jokuseen" verrattuna olet taivaan enkeli ja heti Kristuksesta seuraava.
Totesi aikanaan, että "uutta testamenttia pitää lukea hanskat käessä" ja "ainoa rehellinen henkilö koko kirjassa on Pontius Pilatus".
Nietzse oli itse erittäin uskonnollisen protestanttisen kodin kasvatti, isä oli saarnamies.
Nuorena miehenä Nietzse oli itsekkin hyvin uskonnollinen, mutta kun oma ajattelu kehittyi niin suhtautuminen koko uskontoon muuttui.
Tosin uskovainen se oli kuolemaansa asti.
Mitä tulee historiaan ja Juutalaisuuteen, niin jos näkökanta on muodostunut kirkon kirjoitusten pohjalta niin koko historian kuva on silloin nimenomaan Juutalaisten historian kuva.
Silloin ei ole mukana koskaan vastapuolen versiota ...
Esim. Latvialaisia syytetään varsin voimakkaasti Juutalaisvainoista Saksalaismiehityksen aikana 1941-44.
Koskaan ei kysytä, että miksi Latvialaiset kääntyivät Juutalaisia vastaan, mikä oli heidän motiivinsa.
Yksi syy oli varmaan se, että Latviassa oli erittäin suuri Juutlaisvähemmistö joka liittoutui Venäläisten miehittäjien kanssa 1940-41.
Nämä Juutalaiset olivat venäjänkielisiä äidinkieleltään ja jääneet maahan kun Latvia itsenäistyi muiden Balttien rinnalla 1920.
Tämä vähemmistö oli avainasemassa kun neuvostoliitto 1940-41 käynnisti ensimmäisen puhdistusaaltonsa Latviassa.
Eli ne liittoutuivat systemaattisesti miehittäjän kanssa ja ohjasivat yöllisiä noutokuljetuksia joita KGB järjesti.
Yleensä Juutalaiset vastaavat tähän, ettei muutamien kommunistien toimintaa voi langettaa koko juutalaisvähemmistön niskaan.
Samajuttu on kyllä toisinkin päin, ei muutamien natsien toimintaa voi langettaa koko Latvian kansan niskaan ....
Tosiasia on kumminkin, että Latvia on ainoa toiseenmailmansotaan osallistunut valtio jonka väkiluku ei ole vieläkään sillä tasolla mikä se oli ennen toista maailmansotaa.
Eli niille Siberian leireille kulki kyllä monta junaa täynnä Latvialaisia ...
Kirjoita oma kehityskertomuksesi muualle. Olen lukenut sen verran historiaa (muutakin kuin kansallissosialistisista lähteistä koottua), että totean vain, ettei tuo laulu vakuuta eikä tempaa mukaansa...
Ei varmaan vakuuta, sillä kun sun uskovaisen satuja lukee ...
niin ei voi kun ihmetellä.
Että voiko ihminen elää noin suuressa itsepetoksessa???