Useimmat kehitysmaat voivat syyttää itseään jatkuvasta köyhyyden kierteestään

1. On sairast, kun väestön annetaan kasvaa kolmessa - neljässä vuosikymmenessä 200 milljoonalla ihmisellä, esim Nigeria.
2. Monien Afrikan maiden poliittis-taloudellinen eliitti on vienyt maistaan satoja miljardeja euroja omaan ja lähipiirinsä käyttöön veroparatiiseissa sen sijaan että kansakunnan varat olisi käytetty paikallisesti yhteiskunnan ja talouden kehittämiseen.

Länsimaat - kuten Iso-Britannia - ovat moraalittomasti sallineet veroparatiisibusineksen vanhoissa alusmaissaan omien rahoituslaitostensa voittojen kasvattamiseksi; Sveitsi on oma sälittävä tapauksensa ja he ovat miljarditolkulla velkaa maailman köyhille. Venäjä (Neuvostoliitto) ja Kiina ovat yrittäneet myös hyötyä kehitysmaiden kustannuksella, mutta rikastuneet vähemmän oman osaamattomutensa vuoksi.

Kehitysmaiden köyhöt voivat syyttää itseään järjen käytön puutteesta ja vastuuuttomasta lapsien teosta omien intohimojensa tyydyttämiseksi.

Suomi ja suomalaiset, jotka ovat nousseet suuresta köyhyydestä järjellään, työmoraalillaan ja itsenäisyytensä puolesta jopa kuolemalla (kiitos näille ja veteraaneille),
EIVÄT OLE MITÄÄN VELKAA MAAILMALLE JA KEHITYSMAIDEN KÖYHILLE.

SILTI olemme kristillisesti auttaneet monia maita … apu on valitettavasti lähes aina ollut turhaa ko. maiden kehityksen kannalta. Toki moni yksilö on voinut saada hetken helpotusta.

Ei ole nyt väärin ja tyhmää karsia kehitysavusta, kun omassa maassa on taas köyhyys kasvamassa. Kehitysapu, jos sitä jatkossa annetaan, pitää tulevaisuudessa suunnata vain maihin, joiden voimme uskoa muuttavan toimintaansa demokratiaa, talouttanaan ja kansaansa hyödyntäväksi. Väestönkasvun hillitseminen avunsaajamaassa on ehdoton edellytys apumme saamiseksi - turha meidän on lisätä tulevien elintasopakolaisten määrää kehitysavullamme; kasvattaa tyyppejä, jotka 15 vuoden päästä kolkuttelevat ovea itärajallamme.