Enbuske: Uskoa vaiko rienausta

Anonyymi-ap kirjoitti:

Valitettavasti Enbuske kompastuu edelleen, niin kuin tähänkin mennessä, narsismiin, tietoisuuteen aivojensa universumista sekä olettamukseen oman älynsä ylivoimaisuudesta, jonka nyt sitten kokee tulevan Herran lahjana... sanotaan vaikka 2-suuntaisessa, niin sama pätee siihen ettei hän osaa nytkään nöyrtyä, eikä varsin tulla vanhurskaaksi... Itseäni pidän jokseenkin viisaana, sanotaan filosofisessa mielessä, sen lisäksi kitarakin taittuu jossain määrin, ne ovat minun lahjat tuon 2-suuntaisen suhteen, vaikka kirous on sinällään... ..kaikki tämä siinä missä narsismikin oli minun juttu kunnes aikoinaan ymmärsin olevani täysin hyödytön paskahousu Jumalan edessä, lopulta ymmärsin hiljentyä... .avainsana" "HILJENTYÄ".. Mutta nyt puhun... .eli tosiaan itsekin olen bipolaarinen, mutta Raamattu opettaa sen että ihmisen viisaus on Jumalan viisauden edessä hyvin pientä, jopa synnin väline jos siihen liikaa nojaa, oman viisauden palvominen voi olla yhtä kuin kultainen vasikka... ja on suuri synti olettaa itsestään yhtään sen enempää... Sanotaan että tyhjä tynnyri kolisee eniten, sellainen huomasin lopulta olevani ja vieläpä pidin aikoinaan itseäni jonkin sortin guruna... "Usko" tulee sanasta uskonto, uskomus, ei sanasta tietoisuus... Näin Enbusken puheissa, ilmeissä, eleissä jonkinlaista häpeää ja selittelyä... Enbuske oli TV-lähetyksessä kuin silmää nykivä, hikoileva Pietari... Ruokoilen Enbusken puolesta, koska olen nähnyt paljon pahaakin mitä tehdään Kristuksen nimissä, näitä ei enää julkimoiden puolesta tarvitsisi tuoda esille... Ensinnäkin Veli Enbusken tulisi perehtyä kristinuskon historiaan ja raamattuun perinpohjin, ja varmasti jo onkin suuressa määrin, intellektuelli kun on, mutta ymmärtääkö hän sen että kaiken tämän päässään pyöritellyn absurdin käsityksen Raamatusta sekä uskonnosta, minkä toki tiedostaa varmasti absurdiksi, niin sen lokeroinnin on mahdottomuus päätyä mihinkään selitettävissä olevaan konkreettiseen lopputulokseen, on siellä laatikoita tai mitä tahansa muotteja päänupissa... Sana on "USKO"... jos meillä on yksi Jumala, Jeesus ja Pyhä henki, niin miksi meidän kirkot ovat näin jakautuneet... Fundamentalisti Enbuske ei voi olla, mutta miksi ev.lut.? niin kauan kuin hän jollain tapaa järjellisesti ja maallisesti vielä ajattelee niin tätä ihmettelen... ..mutta kompastuuko Enbusken kristinusko juuri siihen missä juuri tänäpäivänä kovasti kahlataan suossa ja haetaan suuntaa ilman kompassia, eli luoko taas yksi ihminen oman uskon, eli valitseeko hän itse sen polun mikä tuntuu sopivalta, ei sitä minkä Jumala näyttää... tämä on kuitenkin yhtälailla se kultainen vasikka mistä Jumala kyllä rankaisee ja Mooses herisyttää nyrkkiä... Uskonnosta on tullut tänäpäivänä trendi-ilmiö nuorille tytöille jotka haluavat rakentaa identiteettinsä sille että ollaan jotain "erikoista" ja kuulutaan johonkin, vastaavasti keski-ikäiset julkkikset mainostaa samaa kun elämä alkaa potkimaan... No, parempi se kuin he jotka valitsee Wicca-noituuden... Enbuske vieroksui tätä ajatusta, ja uskon kuitenkin että hän jollain tapaa uskoo... Seurakunnatkin ovat aikoinaan hajonneet ja hajaantuneet ihmisten erimielisyyksistä, kuka on oikeassa, kuka väärässä, kuka keksii mitäkin... ..typerää.... ..kuka meistä yksilöistä tänäpäivänä on sitten oikeassa, hän joka uskoo olevansa uskossaan oikealla polulla, onko se lopulta uskoa, vaiko pelkästään yksilön tietoinen valinta, ja jos se on yksilön tietoinen valinta, niin onko se enää uskoa... Ainoa vaihtoehto mikä jää jäljelle on siis fundamentalismi, eli aivot täysin narikkaan... ..ihmisen oma tietoisuus ja viisaus ei näin ollen päde uskonnossa, tuossa esimerkki... Uskonto on "usko", ei analyyttinen harkinta, ei järjellinen vastaus ihmisen tahi Jumalan olemassaololle, monesti ihmisen epätoivo ajaa uskoon, se on äärimmäinen keino uhrautua Jumalalle, kuulostaa vitun säälittävälle, mutta ehkäpä se usko juuri siihen perustuukin, siinä kohtaa pitäisi jäädä itserakkaus ja omakehu pois ja tulla vilpittömyys ja heikkous esille.. luulen että se on juuri se avain millä päästä Jumalan huovaan.. Usko on heittäytymistä, usko on sitä että ihminen ymmärtää pienuutensa ja osaa uhrata itsensä Jumalalle... Minulle uskoon tullessa oli vaikeinta totuttautua siihen että minun ns. nerous on vaan jarru tulla uskovaiseksi... Jumala arvostaa viisautta, mitä hän ei arvosta ovat ihmiset jotka ovat ylimielisiä ja luulevat olevansa "jotakin"... ..yleensä nämä ovat juuri heitä ketkä heittävät sen ensimmäisen kiven, ollessaan parempia kuin muut... Minun valinta uskossa on hyvin pitkälti oma moraliteetti, tuskin siihen oikeaa kaavaa edes löytyy .. moraalikin löytyy ihmisen syövereistä ainoastaan sillä että tämä tietää ja tuntee mitä on moraalittomuus, pyhiä meistä ei ole yksikään... Täytyy tietää mitä synti on pyrkiäkseen olla synnitön... Olipa sekava teksti... No, tuskinpa tätä paskaa kukaan lukee... Jumalan siunausta sinulle joka luet, ja anteeksi vaan Enbuskelle liian tiukasta kritiikistä ja ikävistä sanoista...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä