Nytkun seuraan yhteiskunta puhetta siitä miten huonoimmassa yhteiskuntaluokassa olevat: työttömät, kelan-almuilla eläjät ovat taas muutto uhan alla, niin ja tunnen kuinka se kohdistuu minuunkin en voi olla ajattelematta sitä selviöksi että minä olen aivan alimmassa suomalaisesten yhteiskuntaluokassa ja minä olen siihen vain vastoin tahtoa tippunut, luultavasti muiden ihmisten järjestelmällisen sorsimisen tuloksena.
Miten minä skitsofreenikkona voin päästä pois huonoimmasta yhteiskuntaluokasta ja päästä edes yhden asteen parempaan yhteiskuntaluokkaan kun työntekemisenkin mahdollisuuden on minulta työkyvyttömyyden toteamisen jälkeen viety?
Kärsin tästä todella paljon varsinkin kun muistan ne hetket kun olin työelämässä ja olin opiskelemassa yo:ssa ja miten paljon panostin huomatakseni että myös siellä minua kohdelitiin eri-arvoisesti (mm ei ollut rahaa yo-opiskeluun) huolimatta siitä mitä olen elämäni aikana tehnyt.
Miten voin saada jotain semmoista mitä minulla ei ole koskaan ollut kuten yhteiskuntaluokan tuoma rauhallisuus ja muutoksen turva.
Miten minä skitsofreenikkona voin päästä pois huonoimmasta yhteiskuntaluokasta ja päästä edes yhden asteen parempaan yhteiskuntaluokkaan kun työntekemisenkin mahdollisuuden on minulta työkyvyttömyyden toteamisen jälkeen viety?
Kärsin tästä todella paljon varsinkin kun muistan ne hetket kun olin työelämässä ja olin opiskelemassa yo:ssa ja miten paljon panostin huomatakseni että myös siellä minua kohdelitiin eri-arvoisesti (mm ei ollut rahaa yo-opiskeluun) huolimatta siitä mitä olen elämäni aikana tehnyt.
Miten voin saada jotain semmoista mitä minulla ei ole koskaan ollut kuten yhteiskuntaluokan tuoma rauhallisuus ja muutoksen turva.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin lakkaat syyttelemästä muita. Sitten alat pikkuhiljaa korjata elämääsi ja käytät mahdollisuudet, jotka ovat tarjolla sinulle siinä missä muillekin. Mahdollisuuksilla en todellakaan tarkoita yhteiskunnan elättinä elämistä, vaan itse oman elämän hallintaa ja omien olojen parantamista työllä ja tekemisellä.
Ihan pohjalta on moni ponnistanut ja toteuttanut unelmiaan. Itsekin jouduin 16-vuotiaana kauas kotoa outoihin oloihin vähäiset vaatteet kassissa ja rahat menomatkaan taskussa. Siinä oppi löytämään töitä, opiskelemaan ja elämään. Ei ollut varaa sairastella. En syytä ketään mistään. Kaikkea olen saanut omalla toiminnalla ja keskiluokkaan päässyt vuosikymmenten mittaan.
Sairastuminen ei ole oma valinta, eikä sairaus katso tullessaan onko siihen varoja.
Mites, onkos työkykyä vielä sen verran jäljellä että haluaisit kokeilla vaikka muutamaa tuntia viikossa näin ensi alkuun?
IPS työhönvalmennus autta työpaikan etsimisessä ihan avoimilta työmarkkinoilta. Ensialkuunhan sitä saa tienata vähän sen eläkkeen päälle, ja jos homma sujuu, niin sitä kautta voi palata vaikka kokonaan työelämään.
Jos kiinnostuit niin käy toki vilkaisemassa, ja etsimässä löytyykö paikkakunnaltasi.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveys-ja-toimintakyky/ips-tyohonvalmennus-auttaa-kuntoutujaa-tyollistymaan