Malmin seurakunnan kirkkoyössä lapset kisasivat velhotietoudessa ja loivat omia loitsuja

Siis evlut kirkossa!
Eikö ole enää mitään rajaa mihin evlut kirkko ei ryhtyisi eksytyksessään?

”Malmin seurakuntaan kuuluva Tapanilan kirkko muuttui kuulemma viime viikonloppuna Tylypahkaksi, sillä varhaisnuoret viettivät siellä Potter-kirkkoyötä. Malmin seurakunnan Facebook-sivujen mukaan ohjelmassa oli velhokisa, jossa testattiin lasten velho- ja Potter-tietämystä. Lisäksi askarreltiin tupakortteja ja luotiin omia loitsuja. Iltahartauskin kuului kirkkoyön ohjelmaan, siinä yhdessä lasten kanssa valmisteltiin esirukous Talon messuun.

Varhaisnuorten kikkoyö herätti runsasta keskustelua Malmin seurakunnan Facebook-sivuilla. Kommenteissa ihmeteltiin muun muassa, miksi seurakunta järjesti noita- ja velhotapahtuman, sillä kieltäähän Raamattu selkeästi kaiken noituuden.

Kirkkoherra Elina Perttilä vastasi ihmettelyihin näin:
”Olen tietoinen siitä keskustelusta, jota kristittyjen kesken on käyty Harry Potterista. Joidenkin mielestä kyseinen satu on noituutta ja sellaisena haitallista ja vältettävää, kuten tässäkin keskustelussa jotkut kommentoijat ajattelevat. Toiset kristityt taas ajattelevat, että Potter on nimenomaan satu, ja muiden satujen tavoin sen luomaan maailmaan voi upota, siitä voi nauttia ja sen kautta voi käsitellä monia iloisia ja haastaviakin asioita.
Minä edustan itse tätä jälkimmäistä ajattelutapaa, ja sen vuoksi en näe ongelmaa siinä, että lasten tapahtumassa liitytään heille tuttuun teemaan ja jatketaan leikkiä sen pohjalta.”


Ottamatta kantaa siihen, edustaako Potter noituutta vai onko kyse puhtaasti sadusta, näen että seurakunta on valinnut kirkkoyön teeman epäviisaasti. Vaikka kirkkoyössä leikinomaisesti laadittaisiin omia loitsuja ja leikittäisiin noitia ja velhoja, kyse on kuitenkin termeistä, jotka liittyvät maailmaan, jota on syytä varottava. On olemassa todellista noituutta, loitsuja, kansanuskomuksia ja uushenkisyyttä. Kyse on pakanauskonnollisuudesta ja sillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vaan enemmänkin muiden valtojen ja voimien kanssa. Voimien, jotka eksyttävät ihmisen. Ehkä kyse on siitä, ettei ymmärretä henkivaltojen todellisuutta.

Usein seurakunnan lapsityössä ollaan hyvin varovaisia sen suhteen, mitä lapsille saa opettaa Raamatusta ja Jumalasta. Pelätään, että tulee sanomista, jos lapselle opetetaan esimerkiksi kadotuksesta, synnistä ja Jumalasta pahan voittajana. Siksi onkin erikoista, ettei mikään kello kilkata, kun lapsen maailmaan tuodaan noidat, velhot ja loitsut ikään kuin satuolentoina. Eivätkö ne juuri edusta jotain sellaista, mikä on pelottavaa?

Sinänsä on hyvä, että seurakunnissa ollaan luovia ja yritetään keksiä erilaisia uusia teemoja ja kiinnostavia sisältöjä lasten ja varhaisnuorten tapahtumiin. Jospa Raamatun kiehtovista kertomuksista voisi ammentaa enemmän sisältöä näihin tapahtumiin. Toivon, että rohkeammin luotettaisiin Jumalan sanaan, lupauksiin ja kristinuskon rikkauksiin, eikä lähdettäisi merta edemmäksi kalaan. Toki myös ajassa eläviä teemoja kannattaa hyödyntää, mutta kyseenalaisia rajapintoja kannattaa kuitenkin välttäää.”