TT Petri Järveläinen kirjoittaa Kotimaa lehdessä:
Tasavallan presidentin vahvistaman uskonnonvapauslain painotus liittyy positiiviseen uskonnonvapauteen: henkilöllä on oikeus uskontoon ja sen harjoittamiseen. Laki sitoo periaatteen Suomen perustuslakiin ja länsimaiseen ihmisoikeuskäsitykseen.
Uskonnonvapauslain ja esimerkiksi Lain lasten päivähoidosta seurauksena yhteiskunnalla on ihmisoikeuksiin perustuva lakisääteinen velvollisuus taata uskonnonvapauden toteutuminen erityisesti päivähoidossa ja koulussa. Näiden henkilöstöllä tulee olla riittävät tiedolliset valmiudet uskontokasvatuksen harjoittamiseksi. ---
Uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen on esiintynyt keskustelua, joka on keskittynyt negatiivisen uskonnonvapauden teemoihin. Laki sisältää sen, että ketään ei voida velvoittaa vakaumuksensa vastaiseen toimintaan. Sekin on ihmisoikeusasia. Mutta miten vakaumus ilmaistaan?
Yhteiskunnalla ei ole välineitä arvioida vakaumuksen ilmaisemisen aitoutta ja syvyyttä tai henkilökohtaisia tuntemuksia. Myös perinnäinen kristillinen tulkinta kirkon jäsenistä tulkitsee asian niin.
Vakaumuksen ilmaisu liittyy yhteiskunnan näkökulmasta jäsenyyteen: luterilaisen kirkon jäsenet ovat vakaumuksellisia luterilaisia.
Käytännön uskontokasvatuksen järjestämistilanteissa esimerkiksi yksittäisen päiväkodin tiedossa tulee olla se, minkä uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä lapset ovat, ei se, millaisia yksityisiä asenteita heidän vanhemmillaan on. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä tai erityistapauksissa äiti. Viisitoistavuotias voi huoltajan kirjallisella suostumuksella liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Kaksitoistavuotiasta ei voida liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erottaa siitä ilman hänen kirjallista suostumustaan. Liittymisen ja eroamisen paikka on kirkkoherranvirasto tai vastaava, ei päiväkoti tai koulu.
Jos päivähoidossa on esimerkiksi muslimeita, heille tulee järjestää mielekästä toimintaa kristillisten tilanteiden ajaksi.
Ei ole niin, että jos koulussa on kaksi vapaa-ajattelijaa, koulussa ei saisi järjestää kristillistä joulujuhlaa.
Uskonnonvapauslaki turvaa ja vahvistaa uskontokasvatuksen yhteiskunnallisen aseman sekä niiden työntekijöiden aseman, jotka ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen tähän tarkoitukseen.--
Hyvän lapsityön toteutumisen kannalta hankalampi asia on yleinen yhteiskunnan ja kulttuurin tilanne.---
Myös uskonnonvapauslain virheelliset tulkinnat, jotka joko tulkitsevat uskonnon yksityisasiaksi tai uskonnonvapauden vapaudeksi uskonnosta häiriköivät lain toteutumista käytännössä.
Tasavallan presidentin vahvistaman uskonnonvapauslain painotus liittyy positiiviseen uskonnonvapauteen: henkilöllä on oikeus uskontoon ja sen harjoittamiseen. Laki sitoo periaatteen Suomen perustuslakiin ja länsimaiseen ihmisoikeuskäsitykseen.
Uskonnonvapauslain ja esimerkiksi Lain lasten päivähoidosta seurauksena yhteiskunnalla on ihmisoikeuksiin perustuva lakisääteinen velvollisuus taata uskonnonvapauden toteutuminen erityisesti päivähoidossa ja koulussa. Näiden henkilöstöllä tulee olla riittävät tiedolliset valmiudet uskontokasvatuksen harjoittamiseksi. ---
Uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen on esiintynyt keskustelua, joka on keskittynyt negatiivisen uskonnonvapauden teemoihin. Laki sisältää sen, että ketään ei voida velvoittaa vakaumuksensa vastaiseen toimintaan. Sekin on ihmisoikeusasia. Mutta miten vakaumus ilmaistaan?
Yhteiskunnalla ei ole välineitä arvioida vakaumuksen ilmaisemisen aitoutta ja syvyyttä tai henkilökohtaisia tuntemuksia. Myös perinnäinen kristillinen tulkinta kirkon jäsenistä tulkitsee asian niin.
Vakaumuksen ilmaisu liittyy yhteiskunnan näkökulmasta jäsenyyteen: luterilaisen kirkon jäsenet ovat vakaumuksellisia luterilaisia.
Käytännön uskontokasvatuksen järjestämistilanteissa esimerkiksi yksittäisen päiväkodin tiedossa tulee olla se, minkä uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä lapset ovat, ei se, millaisia yksityisiä asenteita heidän vanhemmillaan on. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä tai erityistapauksissa äiti. Viisitoistavuotias voi huoltajan kirjallisella suostumuksella liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Kaksitoistavuotiasta ei voida liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erottaa siitä ilman hänen kirjallista suostumustaan. Liittymisen ja eroamisen paikka on kirkkoherranvirasto tai vastaava, ei päiväkoti tai koulu.
Jos päivähoidossa on esimerkiksi muslimeita, heille tulee järjestää mielekästä toimintaa kristillisten tilanteiden ajaksi.
Ei ole niin, että jos koulussa on kaksi vapaa-ajattelijaa, koulussa ei saisi järjestää kristillistä joulujuhlaa.
Uskonnonvapauslaki turvaa ja vahvistaa uskontokasvatuksen yhteiskunnallisen aseman sekä niiden työntekijöiden aseman, jotka ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen tähän tarkoitukseen.--
Hyvän lapsityön toteutumisen kannalta hankalampi asia on yleinen yhteiskunnan ja kulttuurin tilanne.---
Myös uskonnonvapauslain virheelliset tulkinnat, jotka joko tulkitsevat uskonnon yksityisasiaksi tai uskonnonvapauden vapaudeksi uskonnosta häiriköivät lain toteutumista käytännössä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
koulussa saaneena tiedän, että käytännössä se on yks hailee harjoitetaanko valtion varoilla haamujen palvontaa kouluissa ja päiväkodeissa, mutta periaatteessa, se on kyllä helvetin sairas ajatus.
Ihan sama asia kuin että kouluun tuotaisiin politiikka, sossuille, kepulaisille ja muille oman näkemyksen mukaista opetusta.
Mielestäni Suomessakin tulisi toimia niin kuin muissakin sivistysmaissa ja erottaa valtio ja uskonto kokonaan toisistaan. Uskonnon opetus kouluissa tulisi olla valinnainen aine, jos sitä opetetaan laisinkaan. On olemassa paljon mielekkäämpiäkin tapoja harjoittaa kulttuuria, kuin uskonnolliset menot. Uskonnollisuuden tulee olla yksityinen asia, eikä yhteiskunnallinen.
"Myös uskonnonvapauslain virheelliset tulkinnat, jotka joko tulkitsevat uskonnon yksityisasiaksi tai uskonnonvapauden vapaudeksi uskonnosta häiriköivät lain toteutumista käytännössä."
Kun uskonnosta tulee tulee yhteiskunnallinen asia, niin se muodostuu uskonvapautta häiritseväksi tekijäksi. Uskonvapauteen sisältyy nimittäin myös samanarvoisena tekijänä vapaus olla uskomatta. Mikäli uskonto on yhteiskunnallinen asia, niin silloin uskonvapaus ja vapaus olla uskomatta on asetettu eri arvoisiksi.
Yksityisasialla en tietenkään tarkoita sitä että uskonvapaus olisi vapautta ilman vastuuta.
opetettiin vakaumusta kouluissa ja päiväkodeissa.
Nyt puhutaan kirkon jäsenten oikeudesta harjoittaa uskontoa ja saada uskonnon opetusta. Miksi koulussa pitäisi saada vain uskonnotonta elämänkatsomustietoa, mutta ei oman uskonnon opetusta? Uskonnonvapauslaki turvaa samat oikeudet kaikille, uskoville ja uskonnottomille.
Se, että koulu tai valtio on uskonnoton ei tarkoita, että uskonnot eivät kuulu kouluun, vaan että jokaiselle pitää koulun puitteissa tarjota mahdollisuus oman uskonnon opetukseen. Ateismi ei saa olla ainoa kouluissa tai valtiossa tunnustettava elämänkatsomus.
Miksi kirkko ei sitten tarjoa sitä uskonnon opetusta jäsenilleen, vaan valtion täytyy tarjota sekin?
Elämänkatsomustietokin on vain pakosta keksitty aine niille jotka eivät kuulu kirkkoon, koska heitä ei voi päästää siksi ajaksi kotiinkaan. Miksi tarjota minkäänlaista elämänkatsomusopetusta tai uskonnon opetusta koulussa lainkaan? Tarjotkoon sitä uskonnolliset yhteisöt ja vastaavat, joille se kuuluukin.
Jos uskonvapauslaki turvaakin samat oikeudet kaikille, niin sitä turvaa ei anna valtio johon kirkko on kytköksissä. Osaatko kertoa minulle miten valtio tukee vaikkapa uskonnottomia, ateisteja tai agnostikkoja? Onko tuo tuki mitenkään verrattavissa tukeen jota se antaa uskonnoille?
Kyllä se menee niin että homma pyörii uskonnon ehdoilla ja uskonnottomien täytyy taipua kaikkeen, niin kauan kun uskontoa pidetään yhteiskunnallisena asiana.
Siksi, ettei teistä tulisi vielä tyhmempiä. Elämäntaidoksi ei riitä, että osaa ostaa, syödä ja ulostaa.
Koulussako ei sitten muuta hyödyllistä olekkaan tarjolla kuin uskonnontuntien ja kristillisten juhlien anti?
uskonnon opetusta koulussa, mutta tunnit voisi järjestää muun opetuksen jälkeen koulupäivän päätteeksi, ja rahoituksesta tulisi vastata sen yhdistyksen, jonka uskoa tuputetaan. Elämänkatsomustieto tulisi olla kaikille yhteinen pakollinen aine.
Miltäs tämä kuulostaisi ?
"Miksi koulussa pitäisi saada vain uskonnotonta elämänkatsomustietoa, mutta ei oman uskonnon opetusta?"
Siksi, että koulu on koulu. Koululaitos ei ole olemassa uskonnon opettamista ja harjoittamista varten. Kirkko, seurakunta ja muut uskonnolliset yhteisöt hoitakoot jäsentensä opetuksen ja muiden uskonnollisten menojen järjestämisen. Sitä varten ne kai ovat olemassa?
ole omaa itse valittua uskontoa. On vain vanhempien taikausko, jonka tartuttamisessa lapseen käytetään koululaitosta hyväksi.
uskontokasvatuksen harjoittamiseksi pitäisi mielestäni sisältyä tieto siitä, mikä jumala on se oikea. Usko oikeasta jumalasta ei riitä, sillä tiedetäänhän, että ihminen pystyy kevyesti uskomaan vääriinkin jumaliin ja kokemaan ne oikeiksi.
Ei ole hyvä, jos päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan lapsia uskomaan Suomen valtionjumalaan, ja oikea jumala onkin Allah. Pahimmillaan se voi edistää kadotukseen joutumista.
Uskovilla on toki todisteita jumalasta, kuten kauniit auringonlaskut ja elämän tarkoituksellisuus, mutta ne eivät vielä kerro, mikä jumala näiden takana on.
Mielenkiintoisella tavalla teet pakosta vapauden.
Ei ole koululaitoksen tehtävä edistää vakaumuksellista uskonnonharjoittamista.
päällekkäin. Missäs paska jossei rattailla.