Uusi puolueohjelma 2007

On helppo keksiä ihanne siitä, että asioista tulisi keskustella mahdollisimman laajasti. Loput kohdat suurinpiirtein uudistustekstissä sitten ovatkin pelkkiä organisatorisia käytäntöjä, ei ideoita. Foorumeita ei ole keskusteluun. A. Erkon kanssa keskustellessani tästä pari vuotta sitten niitä ei ollut silloinkaan, huolimatta Erkon vastaväitteistä. Keskustelua siis voisi käydä, mutta sitä ei tulla käymään.

Vielä 70-80-luvulla on poliittisten ohjelmien ja julistusten värkkääminen ollut helppoa kun suomalaisessa kapitalismissa oli nostetta ja sen kotimaisuusaste oli varsin korkea.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saavutti silloin määrällisen ja laadullisen lakipisteensä. Se oli sodanjälkeisen poliittisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tulosta, jossa kansandemokraattisella liikkeellä oli merkittävä rooli.
Politiikka oli erilaisten yhteiskunnallisten reformien toteuttamista ja/tai niiden "paikkaamista". Itse kapitalismin elinkelpoisuutta ei juurikaan ole asetettu kyseenalaiseksi. Ovat saaneet nukkua rauhassa.

Tuntuu siltä, että Vasemmistoliiton perustamisen
aikoihin SKDL:nkin piirissä alettiin uskomaan kapitalismin "ikuiseen hyvään" ja haluttiin etäisyyttä Marxista. Haikailtiin jotain modernia.

Mutta kuinka kävikään. Iski 90-luvun lama, joka jatkuu yhä. Laman nimi on muuttunut nyt vain globalisaatioksi. Sen alttarille on uhrattu mm. kestävän kehityksen periaatteet.

Kotikutoisen kapitalismin tilalle on kehittynyt kansainvälinen pörssikapitalismi joka on nielaissut pienen kansantaloutemme perustan.
Suomi nimisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on ollut selviö jo vuosia. Eikä päätä näy!
Kapitalismilla on siis oma logiikkansa.

Siihen ei ainakaan perinteisillä puolueohjelmilla juuri vaikuteta. Pitää ymmärtää missä mennään ja puhua rehellistä ja kaunistelematonta kieltä.

Suomi-laiva vuotaa nyt kuitenkin pahasti ja jos soutaa kovempaa, niin vuoto vain lisääntyy.

On Marxin aika.