Tuleeko kaikille ihmisille jossain vaihteessa eteen kysymys, kumman valitsisin ateismin vai teismin? Vai onko ko. kysymys ajankohtainen ateisteille vain sellaisissa kulttuureissa, joissa jokin teismi on pääuskontona? Mitä erilaisia haasteita ateistit kokevat erilaisissa teistisissä kulttuureissa?
Aatteen valinnasta
Anonyymi-ap
12148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä on minun aatteeni:
https://www.youtube.com/watch?v=GiuFzpl28io
En huomannut Reaganin mainitsevan kertaakaan Jumalaa tai Jeesusta.
Useimmat omaksuvat uskonsa äidinmaidon mukana - ts. kasvatuksen seurauksena. Hindut kasvavat hinduiksi, buddhalaiset buddhalaisiksi ja muslimit muslimeiksi: todellista valinnanvaraa ei ole.
Valistuksen jälkeen USA ja Eurooppa sekularisoituivat. Uskonnon vapaus taisi tulla Ranskan suuren vallankumouksen (1789) jälkeen. Vähitellen sukupolvelta toiselle periytyvän uskonnon merkitys on vähentynyt länsimaissa. Individualismin ja uskonnon vapauden myötä jokainen voi valita oman uskonsa itse.
Minä yritin kristinuskoon kasvatettuna löytää uskoa lukemalla Raamatun ja muita uskonnollisia kirjoja. En löytänyt ensimmäistäkään syytä sokealle uskolle. Olen ateisti, koska en usko Jumalaan tai jumaliin. Ei se edes ollut mikään valinta. Uskon etsiminen vahvisti vain sen, että en usko. Ja 30 vuoden ateistisuuden jälkeen en edes haluaisi tulla uskooon ja pelastua kristinuskon määritelmien mukaisesti.
Itse en valinnut ateismia. Minut kasvatettiin kristinuskoon joka hälveni iän ja tiedon kartuttua. Lopulta jouduin toteamaan etten näe syytä uskoa jumaliin.
Uskonnosta toiseen hyppääminen voi olla valintakysymys. Tai näin olen kuullut teisteiltä.
Toki jos olisi kulttuuri jossa ei olisi mitään jumaluskoja, niin eipä siinä mitään epäselvyyttä edes olisi.
Ateisteja on kautta aikojen murhattu ateistisuuden takia, jonka näen aika oleellisena haasteena. Tänäkin päivänä voi henki lähteä teistisimmissä paikoissa
Minussa näette esimerkin kuinka empaattinen ihmislapsesta tulee kun kommunisti vanhemmat hänet kasvattavat.
Kiitos vanhemmilleni kunnioitan teitä.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti
Hyvä alku näin maailmanlopun lähestyessä
Terve ja terveessä ympäristössä kasvanut järkevä ihminen ei tarvitse uskontoa tai kuviteltua jumalaa yhtään mihinkään. Aivan uskomattomana on siis vapahdettu koko riesasta.
Minä tajusin vasta joskus esikouluikäisenä, että jotkut aikuiset uskovat satu-olentoihin. Siinä vaiheessa lähinnä jäin ihmettelemään, miten aikuiset ihmiset uskovat ”mörköihin”. Ei siinä mitään ”valintoja” tehty. Siitä alkoi ihmettely, joka ei ole vieläkään päättynyt. Kaipa jotkut tuntevat ”mörön” läsnäolon ja pitävät sen vuoksi mörköjä todellisina. Jotkut taas leikkivät mukana, koska ”mörköihin” uskominen jotenkin kuuluu asiaan.
Ja tässä tarkoitan möröllä mitä tahansa maagista henkiolentoa, jolla on äly muttei fyysistä ruumista.
Teisti, jumala voi olla on lapsen mielipide , koska hän ei tiedä .
Ateismi , tulee vartuttua , jokin asia laukaisee ateismin, yleensä ymmärrys .
Minä olen ollut ateisti syntymästäni saakka. Pelkäsin pienenä mörköjä, mutten koskaan uskonut jumal-olentoihin. Jossain esikouluiässä minulle tuli täytenä ymmärryksenä, että jotkut aikuiset pitävät Raamatun satuja tosina. Minä olin aina pistänyt Mooses, Jeesus ja Aatami-tarinat samaan purkkiin Punahilkan muiden satujen kanssa. Sadunhan tunnistaa siitä, että siinä tapahtuu asioita, mitä ei oikeasti voi tapahtua (ns. ihmeitä).
"Tuleeko kaikille ihmisille jossain vaihteessa eteen kysymys, kumman valitsisin ateismin vai teismin?"
Itse muistan sen, kuinka olin mukana elämäni alusta asti lahkolaisessa teismissä. Aluksi se tuntui pelkästään siltä, että aikuiset olivat mielisairaita ja pahoja ihmisiä. Hieman vanhempana tajusin, että aikuiset olivat kognitiivisesti täysin sekaisin. HImean myöhemmin kun opin lukemaan ja omaksumaan itse tietoa niin se oli varma rokote teismiä vastaan ja kaiken tämän johdosta en ole koskaa ollut uskovainen.
Aivan lapsuudessa minua tosiaan suojasi jumaluskoilta uskovaisten absoluuttinen pahuus ja mielisairaus.
Minua taas suojasi uskonnoilta vanhempieni hyvyys ja heidän kommunismi ja Neuvostoliiton ihannointi. Uskovien leimaaminen pahoiksi pahoinpitelijöiksi myös osaltaan suojeli uskonnolta vaikka koko koululaitos suojeli pahoja uskovaisia.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti