RAAMATTU - Jumalan omasivu

Raamattu on kirja,
jonka avulla
Jumala kertoo ihmisille asioita.
Siksi Raamattua sanotaankin
Jumalan Sanaksi.

Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrotaan,
on taivaiden ja maan luominen:

”Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Sana Jumala
on tuossa monikkomuotoinen
ja tarkoittaa
Valtiaiden perhettä,
johon kuuluu
Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Taivaassa on sen lisäksi
muita olentoja
– esimerkiksi enkeleitä.

Raamattu kertoo muualla
(Jobin kirjassa)
että nuo enkelit
olivat valtavan innoissaan
ja suorastaan riemuitsivat,
kun Jumala
heidän silmiensä edessä loi Maan.
Maa kun oli niin ihana paikka
eriskummallisine
eläimineen ja kasveineen.

Kaikki olennot taivaassa
rakastivat toisiaan.
Niin myös maan päällä.
Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.
Se oli valtavan suuri eläin.
Oikein sellainen jätti.
Sekin söi silti vain ruohoa.

Taivaassa olevista
luoduista olennoista
kaikin tavoin mahtavin oli
eräs korkea-arvoinen enkeli,
joita sanotaan kerubeiksi.

Koko enkelikunnan
kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
oli saanut nimekseen
Aamuruskon poika.
Tätä Aamuruskon poikaa
jotkut ihmiset
nimittävät Luciferiksi
eli Valon kantajaksi.

Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.

Raamattu kertoo,
että Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.
Tuo ylpistynyt kerubi
pyysi muita enkeleitä
kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
Osa enkeleistä
suostui Luciferin pyyntöön.

Ja sitten taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli
enkeliruhtinas Mikael.

Lucifer ja sen enkelit
hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta
Maan päälle.
Tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.

Raamatun toinen jae
kertoo tuhon jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.

”Ja maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

Jumala ei siis kuitenkaan
jättänyt Maata tuohon
sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.
Pyhä Henki eli Jumalan Henki
leijui tai lepatti kuin lintu
kaiken yläpuolella.

Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

”Ja Jumala sanoi:
’Tulkoon Valkeus'”

Tämä Valkeus on juuri
se sama Persoona,
jonka mainitsin
edellisen viestini alkajaisiksi
Johanneksen ilosanomaa lainaten:

”Totinen Valkeus"

kalamos kirjoitti:

Raamattu on kirja,
jonka avulla
Jumala kertoo ihmisille asioita.
Siksi Raamattua sanotaankin
Jumalan Sanaksi.

Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrotaan,
on taivaiden ja maan luominen:

”Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Sana Jumala
on tuossa monikkomuotoinen
ja tarkoittaa
Valtiaiden perhettä,
johon kuuluu
Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Taivaassa on sen lisäksi
muita olentoja
– esimerkiksi enkeleitä.

Raamattu kertoo muualla
(Jobin kirjassa)
että nuo enkelit
olivat valtavan innoissaan
ja suorastaan riemuitsivat,
kun Jumala
heidän silmiensä edessä loi Maan.
Maa kun oli niin ihana paikka
eriskummallisine
eläimineen ja kasveineen.

Kaikki olennot taivaassa
rakastivat toisiaan.
Niin myös maan päällä.
Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.
Se oli valtavan suuri eläin.
Oikein sellainen jätti.
Sekin söi silti vain ruohoa.

Taivaassa olevista
luoduista olennoista
kaikin tavoin mahtavin oli
eräs korkea-arvoinen enkeli,
joita sanotaan kerubeiksi.

Koko enkelikunnan
kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
oli saanut nimekseen
Aamuruskon poika.
Tätä Aamuruskon poikaa
jotkut ihmiset
nimittävät Luciferiksi
eli Valon kantajaksi.

Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.

Raamattu kertoo,
että Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.
Tuo ylpistynyt kerubi
pyysi muita enkeleitä
kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
Osa enkeleistä
suostui Luciferin pyyntöön.

Ja sitten taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli
enkeliruhtinas Mikael.

Lucifer ja sen enkelit
hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta
Maan päälle.
Tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.

Raamatun toinen jae
kertoo tuhon jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.

”Ja maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

Jumala ei siis kuitenkaan
jättänyt Maata tuohon
sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.
Pyhä Henki eli Jumalan Henki
leijui tai lepatti kuin lintu
kaiken yläpuolella.

Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

”Ja Jumala sanoi:
’Tulkoon Valkeus'”

Tämä Valkeus on juuri
se sama Persoona,
jonka mainitsin
edellisen viestini alkajaisiksi
Johanneksen ilosanomaa lainaten:

”Totinen Valkeus"

Lue lisää

Taivaiden luominen tuntuu oleva aasin tammalla ratsastelevalle Jumalalle lasten leikkiä. Ei se ihan niin mene - oikeasti.
Ymmärtkö Kalamos mitenkä pehmeitä puhelet?

Anonyymi kirjoitti:

Taivaiden luominen tuntuu oleva aasin tammalla ratsastelevalle Jumalalle lasten leikkiä. Ei se ihan niin mene - oikeasti.
Ymmärtkö Kalamos mitenkä pehmeitä puhelet?

Ei tammalla vaan varsalla.
Tuo ratsastus oli jo osoitus siitä,
että Jeesus todellakin on
Jumalan Poika.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18329825/hoosianna!!!

Tuo lasten leikki tuo mieleeni
Sananlaskujen kirjan,
jossa Viisaus (Jeesus) kertoo
näistä alkuvaiheista.

__________

Herra omisti minut
tiensä alussa,
ennen hänen tekojaan,
ennen aikojen alkua.

Iankaikkisuudesta
minut on asetettu olemaan,
alusta asti,
ennen kuin maa oli.

Ennen kuin syvyyksiä oli,
synnyin minä,
ennen kuin oli lähteitä,
vedestä rikkaita.

Ennen kuin vuoret
upotettiin paikoilleen,
ennen kukkuloita minä synnyin,

kun hän ei vielä ollut tehnyt maata,
ei sen kamaraa
eikä maanpiirin tomujen alkuakaan.

Minä olin siinä,
kun hän valmisti taivaat.

Kun hän veti piirin
syvyyden pinnalle,

kun hän teki vahvoiksi
pilvet korkeudessa,
kun syvyyden lähteet saivat voiman,

kun hän asetti merelle sen rajat,
että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli,
kun hän vahvisti maan perustukset,
olin mestarina hänen vierellään,
ihastuksissani olin päivästä päivään
ja leikin hänen edessään kaiken aikaa.
Leikin hänen maanpiirinsä päällä,
ja ihastukseni olivat ihmislapset.
________________
(San 8:22-31 STLK)

Tuo teksti puhuu työmestarista.
En kai ole kirjoittanut mitään sellaista,
että prosessi olisi ollut helppo.
Itse asiassa en ole vielä
kirjoittanut mitään tekniikasta.

Mutta tuosta tekstistä näen,
miksi Jumala loi taivaat ja maan.

Mahtava kertomus
maailmankaikkeuden
alkutapahtumista
kaikkine mullistuksineen
päättyy yllättävästi.

Luotuaan aurinkokunnan
toisensa jälkeen,
Hän iloitsee
ja Hänen suoranainen ihastuksensa
kaiken keskellä on
pienen pieni ihminen.

Tämän sinänsä hyvin mielenkiintoisen
maan syntykertomuksen
ensisijainen tarkoitus
ei ollutkaan innoittaa
lukijaansa pohtimaan
maailmankaikkeuden
syntyhistoriaa,
ei edes Viisauden olemusta.
Vaan koko kertomus on
vain johdanto
Viisauden kutsulle:

"Siis te, lapset,
kuulkaa Minua"
(San 8:32)

Hänen ihastumisensa syy on se,
että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.
Ihminen sai osakseen sen kirkkauden,
jota Aamuruskon Poika (Lucifer)
oli itselleen tavoitellut.

Jumalan (Elohim=Valtiaat) kuvaksi
luotu ihminen
sai tehtäväkseen
vallita Jumalan luomakuntaa.

Kohdattuaan ja nimettyään
kaikki ihanat eläimet,
Aadam, Jumalan kuva,
koki kuitenkin edelleen
olevansa yksin.

Näin koki myös
Jumalan Ainosyntyinen Poika,
vaikka ympärillä olivat
valtaisat enkelijoukot.

Mutta sitten ihminen luotiin
Jumalan kuvaksi.
Ihmistä Poika voisi rakastaa
kuin Morsiantaan;
tulla yhdeksi rakkaimpansa,
kaltaisensa kanssa.

Jumalan kuvaksi luodun
Aadaminkaan
ei ollut hyvä olla yksin.

Jumala irrotti Aadamista jotakin,
ja teki siitä
yhteensopivan puoliskon Aadamille.

Tämä Aadamin ihastus
tuli petetyksi.

Eeva söi kielletyn hedelmän.
Mutta se ei vielä
muuttanut mitään maailmassa.

Mutta sitten myös Aadam
tuli Eevan kautta petetyksi.
Ja silloin synti ja kuolema
tuli maailmaan.

Ja nyt herääkin kysymys.
Vieläkö, Hän,
jonka kautta ja jota varten
kaikki on luotu,
välittää meistä ihmisistä.
Rakastaako Hän vielä meitä.

Hän välittää meistä edelleen ja kovasti.
Hän otti päälleen
meidän syntimme ja rikkomuksemme,
ja kantoi ne Golgatan ristinpuulle,
ja kuoli niiden kera.

Hän osoitti Rakkautensa
meitä kohtaan Golgatalla.
Golgatan puusta tuli
uusi Elämän puu.
Meille on edelleen tarjolla
Elämä Hänen yhteydessään.
Viisaus jatkaa kutsuaan:

"Sillä joka Minut löytää,
löytää Elämän
ja saa Herran mielisuosion.
Mutta joka menee Minusta harhaan,
saa vahingon sielullensa;
kaikki, jotka Minua vihaavat,
rakastavat kuolemaa."
(San 8:35-36)

Me voimme siis löytää Hänet.
Mutta lähtökohta ei ole
varsinaisesti meissä.

Sillä aikaisemmin
ja aivan ensimmäiseksi
Sananlaskujen kirjassa
etsijä on Viisaus,
sama persoona,
joka huusi ihmistä,
joka oli täysin hukassa.

"Viisaus huutaa kadulla,
antaa äänensä kuulua toreilla;
meluisten katujen kulmissa
se kutsuu,
porttien ovilta kaupungissa
sanansa sanoo"
(San 1:20-21)

Aadamin olisi käynyt huonosti,
jos ei olisi pysähtynyt
Jumalan kutsuessa,
jos ei olisi suostunut oikeudenkäyntiin.

Ja niin käy meidänkin,
jos emme koskaan suostu
löydettäviksi.
Teksti jatkuu näin:

"Kuinka kauan te,
yksinkertaiset,
rakastatte yksinkertaisuutta,
kuinka kauan pilkkaajilla
on halu pilkkaan
ja tyhmät vihaavat tietoa?
Kääntykää minun nuhdeltavikseni.
Katso,
minä vuodatan teille henkeäni,
saatan sanani tiedoksenne.
Kun minä kutsuin
ja te estelitte,
kun ojensin kättäni
eikä kenkään kuunnellut,
vaan te vieroksuitte
kaikkia minun neuvojani,
ette suostuneet
minun nuhteisiini,
niin minäkin nauran
teidän hädällenne,
pilkkaan, kun tulee se,
mitä te kauhistutte;
kun myrskynä tulee
se, mitä te kauhistutte,
kun hätänne
saapuu tuulispäänä,
kun päällenne tulee
vaiva ja ahdistus.
Silloin he minua kutsuvat,
mutta minä en vastaa,
etsivät minua,
mutta eivät löydä."
(San 1:22-28)

Niin synkät myrskypilvet
ovat yllämme.
Huudammeko liian myöhään
Jumalan puoleen.

En koe
kirjoittavani pehmeitä.

Ruumiimme
tarvitsee saada
hengittää ja syödä.

Paitsi ruumiimme
myös henkemme
tarvitsee saada
hengittää ja syödä.

Tämä tapahtuu
Jumalaa rukoillen ja Sanaa syöden.

Jumala ei tietenkään
rukoile eikä syö itseään.

Jumala on Henki.
Hän on Elämän lähde.

Hän antaa Elämän
myös meidän ruumiillemme.

"sillä hänessä me
elämme ja liikumme ja olemme"
(Ap. t 17:28)

"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole."
(Ilm 21:1)

Tuossa Ilmestyskirjan kohdassa
ei ole verbiä luoda.
Ja sen voisi sillä perusteella
ymmärtää tarkoittavan
nykyisen maan uudistamista.

Mutta se ei sovi yhteen
muun Raamatun ilmoituksen kanssa.

Esimerkiksi Jesajan kirjassa
käytetään verbiä luoda.

"Sillä katso,
minä luon
uudet taivaat ja uuden maan."
(Jes 65:17)

Luominen ei tarkoita
olemassa olevan materiaalin
muokkausta.

Jeesus sanoi monta kertaa:
"taivas ja maa katoavat"

Kuitenkin tämä nykyinenkin maa
tulee kokemaan
Jeesuksenkin sanojen mukaan
uudestisyntymisen ihmeen
(Matt 19:29).

Myös Pietari kertoi
tästä uudistamisesta,
joskin samassa yhteydessä
myös sitten ihan
uusista taivaista ja uudesta maasta
(2 Piet 3)

Ilmestyskirjassa tuo
nykyisen maan
uudistaminen seurauksena
vallitseva olotila
ilmaistaan 1000 vuotta
kestävänä aikajaksona
eli seitsemäntenä päivänä
eli seitsemäntenä milleumina
tämän planeetan siinä historiassa,
jolloin ihminen ja ihmisen hallintaan
annettu luomakunta on tätä
planeettaa asuttanut.

Mutta tuo alussa esittämäni
Ilmestyskirjan kohta
puhuu sitten jo
ihan uusista taivaista ja maasta
eikä Johannes
näitä nykyisiä missään nähnyt.

Seuraava taulukkoni
voi selventää asiaa
https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elama/loppu/viimeiset-paivat/viimeisten-paivien-aikataulukko/

Eli ymmärrän Sanan niin,
että Jumala luo lopuksi
ihan uuden Maan.

Ja taivaasta laskeutuu
sen päälle
taivaallinen Jerusalem.

Siihen sisältyy
Jumalan puutarha
eli Paratiisi.

Vastaavasti
tämän nykyisen maan päällä
oli 6000 vuotta sitten puutarha,
joka tunnetaan Paratiisina,
jossa oli Elämänpuu.

Kyllä.

RAAMATTU on Jumalan omasivu.
Hänen ilmoituksensa ihmislapsille.

"Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Jos tuo oli mielestäsi satu,
niin kerrothan
mielellään yhdellä lauseella
totuuden siitä,
mikä juttu tämä oikein on.

kalamos kirjoitti:

"Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Jos tuo oli mielestäsi satu,
niin kerrothan
mielellään yhdellä lauseella
totuuden siitä,
mikä juttu tämä oikein on.

Lue lisää

Ihmiskunnalla on ollut satoja jumalia.
En kerro ketä niistä palvot ja ylistät.
Oletus on että Saunatonttua.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiskunnalla on ollut satoja jumalia.
En kerro ketä niistä palvot ja ylistät.
Oletus on että Saunatonttua.

Jos jätetään
Jumalan nimen selvittely pois,
niin uskotko kuitenkin, että
Alussa loi Jumala taivaat ja maan?

Vai uskotko maailman
saaneen alkunsa
jollain toisella tavalla?

kalamos kirjoitti:

Jos jätetään
Jumalan nimen selvittely pois,
niin uskotko kuitenkin, että
Alussa loi Jumala taivaat ja maan?

Vai uskotko maailman
saaneen alkunsa
jollain toisella tavalla?

Lue lisää

En usko koska se satu on naurettava.

Anonyymi kirjoitti:

En usko koska se satu on naurettava.

"Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Mikä tuossa on naurettavaa?

Millä tavoin Sinä uskot
maailman saaneen alkunsa?

kalamos kirjoitti:

"Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

Mikä tuossa on naurettavaa?

Millä tavoin Sinä uskot
maailman saaneen alkunsa?

Tyhjiöenergia on yksi vakava epäilty. Virtuaalihiukkasia tupsahtaa tyhjyytdestä pareittain. Ne "elävät" laina-ajan. Mitä raskaampi partikkelipari, sen lyhyempi laina-aika. Ne tuhoavat toisensa ja lähettävät fotonin. Kevyemmille käy samoin, mutta elävät hieman pitempään.
Kvanttifysiikka on tämän takana.
Jumalaa, sitä vanhaa, parrakkaan näköistä ukkelia avaruudesta ei tulla löytämään.

Anonyymi kirjoitti:

Tyhjiöenergia on yksi vakava epäilty. Virtuaalihiukkasia tupsahtaa tyhjyytdestä pareittain. Ne "elävät" laina-ajan. Mitä raskaampi partikkelipari, sen lyhyempi laina-aika. Ne tuhoavat toisensa ja lähettävät fotonin. Kevyemmille käy samoin, mutta elävät hieman pitempään.
Kvanttifysiikka on tämän takana.
Jumalaa, sitä vanhaa, parrakkaan näköistä ukkelia avaruudesta ei tulla löytämään.

Lue lisää

Kun Raamattu puhuu luomisesta,
niin kysymys on todellakin siitä,
että jotain tulee ulos tyhjästä.

Siis luominen ei koskaan
tarkoita olemassa olevan
materiaalin työstämistä.

Esimerkiksi kuuden päivän aikana
tapahtunut maan muokkaus (Gen 1)
ei ollut luomista.

Johannes ilmaisee alun
maailmankaikkeudelle näin:

"Alussa oli Sana"

λόγος = sana
logos

logos
tulee juuresta
leg,
mikä ilmaisee
kokoamista ja laskemista.

Eli verbinä Sana on

λέγω
legō

Tuo verbi tarkoittaa:

sanoa, puhua
kutsua, nimittää
lukea,
laskea, koota

Lapsuuteni oli köyhä,
eikä minulla koskaan ollut
legoja.

Jollain tavalla Sanan miekka
erotti siis tyhjästä materian.

"Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä
hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt
mitään, mikä syntynyt on."
(Joh 1:1-3)

Johannes esittelee siis
ilosanomansa päähenkilön
eli Pojan
siis ensin tällaisena Logoksena.

Mutta kohta Johannes nimittää
Häntä Valkeudeksi.

φῶς = Valkeus
fōs

Valkeus on se elementti
Jumalan Pojassa,
joka saa Elämän syntymään.

"Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä,
ja pimeys ei sitä käsittänyt."
(Joh 1:4-5)

Valkeus voi tunkeutua
pimeyden keskelle.
Mutta pimeys ei koskaan
voi saada valtaansa valkeutta.

Tämä Valkeus tuli maailmaan
Raamatun kolmannessa jakeessa.

Ja kuuden päivän kuluttua
pimeys ja sekasorto ja tyhjyys
oli muuttunut Paratiisiksi.

Raamatun kolmas jae
eli ensimmäinen Maan
saneerauspäivä
ei siis suinkaan puhu
auringosta ja kuusta ja tähdistä.

Niitä saneerattiin vasta
neljäntenä päivänä.

Ja sitten vasta viidentenä
ja kuudentena
tapahtui luomisen ihmeitäkin.
Eli Ihmisen ja eläinten
sisimpään Valkeus puhalsi Elämän.

Synti tuli sitten väliin.
Ja kului taas neljä päivää
eli neljä millenniumia,
ja Valkeus tuli taas maailmaan.

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut."
(Joh 1:9-10)

Ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa
tähden Hän voi edelleen
puhaltaa meidät synteihimme
(hengellisesti) kuolleet Eläviksi.

Hän ei siis pelkästään
ottanut tyhjästä esiin materiaa.

Hän antoi itsestään ulos Elämän.
Hän on luonut taivaat ja maan.
Mutta myös
elävien joukot kumpaiseenkin.

Luominen voi siis olla sitä,
että Luoja leikkaa
tyhjästä ulos jotakin.
Mutta myös sitä,
että Luoja puhaltaa
itsestään Elämän johonkin.

Luominen siis ilmaisee
jotakin siitä,
miten maailmankaikkeus
on saanut alkunsa.

Mutta erityisesti myös sitä,
miksi meidät on luotu.

Tiede vastaa kysymykseen: miten.
Uskonnot yrittävät pähkäillä: miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tiede vastaa kysymykseen: miten.
Uskonnot yrittävät pähkäillä: miksi.

Tiede yrittää vastata, mutta se päätyy samaan jamaan kuin uskovaisetkin;
Tiede nimittäin sanoo myös että on tapahtunut ihme. Ensin ei ollut mitään, ja sitten jollakin ihmeellisellä tavalla olikin jotain?

Ei kun se oli"kvanttifluktuaatio" ja "joku" häiritsi sitä fluktuaatiota ja sitten....
Juupa juu....

En löytänyt Raamatusta sanaa litteä.
Mihin kohtaan viittaat?

kalamos kirjoitti:

En löytänyt Raamatusta sanaa litteä.
Mihin kohtaan viittaat?

Siellähän tarina niin korkeasta puusta, josta näkee koko maailman.
Riittääkö tämä?

Mikä koko juttu?

Maailmankaikkeus on olemassa.
Sinä ja minäkin.
Kumpaakin kiinnostaa Raamattu.

'Mikä on Raamatun kokonaisilmoitus kaikesta.'
Noin alkoi keskustelun avaukseni.

Annoin sitten kaksi viestiä pitkän
läpileikkauksen Raamatun Sanomasta.

Et tainnut lukea,
kun et mitään siitä huomioinut
Raamattuselonteossasi.

Ja sitten kolmannella viestilläni
aloitin tarkemman Sanan tutkimisen
Raamatun ilmoittamista
varhaisimmista tapahtumista.

Pääsin pintapuolisessa tarkastelussani
Raamatun kolmanteen jakeeseen asti.

Todellinen Valkeus
tuli sekasortoiseen maailmaan.

Tämä sama uudestisyntymisen ihme,
jonka Maa koki kuudessa päivässä
on mahdollista myös ihmisen
sekasortoisessa sydämen maaperässä.

Ja voimme kokea kaiken jälkeen
seitsemännen päivän lepoa.

Noita seitsemää päivää käymme läpi
varmaan koko vaelluksemme ajan.

Usein seitsemännen päivän
lepo ja siunaus on
kuin kauaksi kadonnut.

Mutta mikään ei kadota
Ensimmäistä päivää,
jolloin Valkeus tuli meihin.

Tämä Valkeus pysyy meissä.
Sitä ei pimeys saa valtaansa.

Eli kun siirrymme
ennen ensimmäistä päivää
vallinneesta
sekasorrosta ja kaaoksesta
Ensimmäiseen päivään,
niin ulkonaisesti
ei mitään muutosta
varsinaisesti näy
eikä myöskään tapahdu.

Ainoa asia on se,
että Valkeus on tullut
tuon kaiken kauheuden keskelle.

Sydämemme on tullut valaistuksi.
Ja huomaamme kontrastin
Valkeuden ja pimeyden välillä.

Tiedämme olevamme nyt
Päivän lapsia
emmekä enää
yön lapsia.

Olemme avanneet oven
Valkeudelle,
ja tiedämme nyt
kuuluvamme Jumalalle.
Olemme oikeudellisesti tulleet
Jumalan lapsiksi.

Pelastaja on astunut sisään
katastrofipaikalle.
Se merkitsee jo sitä,
että me olemme pelastetut.

Mutta Pelastajalla riittää
töitä meidän kanssamme siihen asti,
että viimeinenkin kyynel
on pyyhitty silmistämme,
ja se tapahtuu vasta seitsemännen
päivän eli
seitsemännen millenniumin jälkeen.

Toisena päivänä huomaamme,
että koko taivas
on tullut vahvuudeksemme.
On vesiä ja vesiä.

Kolmantena päivänä
Pelastaja siirtää vesimassoja,
jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
yhteen paikkaan.

Nyt meissä on tullut esiin
jotain silmin nähtävää uutta:
vesimassoista vapaata kuivaa maata.
Se on Jumalan maata.

Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
Ja kohta huomaamme
jotain ihan uutta itsessämme.

Sydämemme alkaa viheriöidä.
Sana alkaa elää meissä.
Kohta kasvamme jopa isoja puita.

Usko kasvaa
ja uskon kautta ymmärrämme
Jumalan Sanaa.
Me elämme siitä Sanasta,
joka kasvaa monenlaista hedelmää.

Neljäntenä päivänä
kauaksi kadonnut aurinko
tulee lämmittämään
sydämemme maaperää.

Jumalan Rakkaus täyttää meidät
ja me tulemme osaksi
tuota Rakkautta
ja levitämme valoa
pimeään maailmaan.

Viidentenä päivänä
näemme ympärillämme
Uuden Elämän ihmeen:
Vesissä vilisevät elävät olennot
ja taivaalla lentävät siivekkäät.

Elämän Valkeus
on täyttänyt niin syvät vedet
kuin korkean taivaankin.

Kuudentena päivänä
huomaamme kaikenlaisia
maan päällä eläviä olentoja.

Ja lopulta huomaamme,
että meidät on asetettu suureen
vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

Meidän tehtävämme on
viljellä ja varjella.

Kaiken piti tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.

Lisääntyisimme ja täyttäisimme maan.
Jumalan maan.

Mutta mutka tuli matkaan.
Söimme kielletystä puusta.

Jumala ei kuitenkaan hyljännyt meitä.
Hän otti omalle kontolleen
meidän rikkomuksemme.

Jumala,
joka käyskenteli maan päällä,
tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
teurasti karitsan ja teki vaatteet
ja puki ihmisen veriseen vaippaan.

Näin ihminen pelastui.
Mutta se tulisi maksamaan
Jumalale paljon.
Jumalan Karitsan uhraamisen.

Ihminen (Aadam ja Eeva)
olivat taas ensimmäisessä päivässä.
Sapatinlevon jälkeisessä päivässä.
Sekasorto ja kaaos ympäröi ihmistä.
Ja niin raskaat muistojen vedet
pyyhkivät pään yli.

Mutta Pelastaja oli ihmisen kanssa.
Ja lupaus oli olemassa.

Kun olemme pysähtyneet
ja antaneet Jumalan sovittaa,
olemme Kristuksessa.

Ja nyt Uudessa liitossa on jopa niin,
että me olemme uudestisyntyneet
Jumalan lapsiksi Hengestä.

Ikuinen henkemme on pelastettu.
Olemme jo taivaallisissa.

Mutta sielumme kulkee
edelleen syvissä vesissä
ja tarvitsee jatkuvasti
kaikkea sitä uudistusta,
mitä kuuden päivän aikana tapahtuu.

Ja ruumiimme lähestyy päivä päivältä
ruumiin kuolemaa.
Sen pelastus ja lunastus
tapahtuu vasta ruumiin
ylösnousemuksessa.

Olen nyt edennyt
Raamatun ensimmäisen luvun läpi
sovelluksena
ihmisen elämän vaellukseen.

Raamatun kolmannen jakeen
Valkeus on siis Jeesus Kristus.

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on
hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut."
(Joh 1:9-10)

Mutta me voimme tulla
tuntemaan Hänet,
josta Raamatun kolmas jae puhuu.

"Sillä me emme julista itseämme,
vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra
ja me teidän palvelijanne
Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi:
'Loistakoon valkeus pimeydestä',
on se,
joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa."
(2 Kor 4:3-6)

En ole ennen kuullut tuosta Popol Vuh:sta
Pitääpi tutkia.....
Mutta tuo Kali Yuga on kiinnostava juttu muuten.
Eräs sveitsiläinen nykyfilosofi/tutkija jonka monta kirjaa olen lukenut (Armin Risi) väittää että Kali Yugan loppuvaihe alkoi v.1987 ja loppuu 2037.
Siinä tasan keskellä näitä vuosilukuja on 2012!
Tuo vuosi 3108 muuten on melkein sama kuin Maya-intiaanien kalenterin alku. Jollen väärin muista niin ero on vain 13 vuotta!

Kiinnostavaa on myös että vanha intialainen tieto sanoo että Kali Yugan aikana ihmiskunta on syvimmällä pohjallansa.

Nykypäivän materialistit taas väittävät että ihmiskunta ei ikinä ole ollut näin korkealle kehittyneitä kuin tänään ollaan.

Minun mielipiteeni on että pohjalla ollaan, ja toivon vaan että saan nähdä mitä tapahtuu 2037 ja sen jälkeen...

Sitähän saattaa jälleensyntyä vaikka lapamadoksi tai suolinkaiseksi.
On se niin hirveetä! Kuka silloin kestää!

Raamatussa ei ole Sanaa 'litteä'.

Asioita tarkastellaan Raamatussa
Jerusalemista käsin.

Me täällä Suomessa
tarkastelemme asioita
tietenkin myös oman
horisontti me mukaan.

Esimerkiksi viime sunnuntaina
aurinko nousi Helsingissä klo 5:25.

Ei uskovainen voi käsittää noinkaan yksinkertaista asiaa, ne uskoo vain mitä raamattuun on kirjoitettu. Pannukakku teoria sopii paremmin heidän uskomuksiinsa.