Siispä tässä kootut mokani, kaikkii en kehtaa kirjttaa enkä ees haluu muistella!
Heitin vahingossa 20 senttiä vessan pytyyn.
Oltiin jossain kypylässä muutama vuos sitte uimassa. Mulla ei tietenkään ollu rillejä vaikka likinäkö on niin huono ku voi olla. Eli en siis nähny mitään. Menin altaaseen ja katoin et mun sisko tuli siihen viereen. Aloin sitä sit jostain syyst haukkuu siin ja ehin tekee sitä aika kauan enne ku älysin et tyttö oli iíhan joku vieras. Samanlainen uimapuku aj saman pituset hiukset, vähemmästäki erehtyy :) Nolotti todella paljon enkä keksiny muuta ku häipyy ja vältellä kaikkii vähänkään sen näkösii tyttöi.
Kenkä tipahti keskustan venelaiturilla jalata veteen. Siin oli joku metrin pudotus. Mä siin sit aloin kaveril huutaa et ota se! ota se! lopult sit älysin ite noukkii sen sielt, onneks kengätki osaa kellua!
Joskus ala-asteel ruokalas otin lasin ihan normaalist käteen ja se hajos pienen pieniks säpäleiks ja lensi pitkin ihmisten hernekeittoja. Sillon se oli ERITTÄIN noloa.
Lukiossa tiputin tarjottimen jos oli kaikkee mahdollista hernekeitosta pannukakkuun. Joutusin sen sit siivoomaan. Kaiken lisäks kaverit häipys äkkii paikalt ja jouduin menee yksin syömään eri pöytää. Traumaattinen kokemus, nyt mä pelkään hernekeittopäiviä.
Mä unohdan kännykkään todella harvoin äänet päälle koulussa, mut kerran kävi niin et kuviksen tunnil jonku muistutus alko piippaamaan ja kaikki sit säntäili omil repuileen. Kukaan ei tunnustanu. Ja tottakai se sit oli mun känny. Mun punanen naama ei kyl varmaan jättäny tulkinnan varaa. Sillon se oli noloa, nyt se ois ihan luonnlolista.
Heitin vahingossa 20 senttiä vessan pytyyn.
Oltiin jossain kypylässä muutama vuos sitte uimassa. Mulla ei tietenkään ollu rillejä vaikka likinäkö on niin huono ku voi olla. Eli en siis nähny mitään. Menin altaaseen ja katoin et mun sisko tuli siihen viereen. Aloin sitä sit jostain syyst haukkuu siin ja ehin tekee sitä aika kauan enne ku älysin et tyttö oli iíhan joku vieras. Samanlainen uimapuku aj saman pituset hiukset, vähemmästäki erehtyy :) Nolotti todella paljon enkä keksiny muuta ku häipyy ja vältellä kaikkii vähänkään sen näkösii tyttöi.
Kenkä tipahti keskustan venelaiturilla jalata veteen. Siin oli joku metrin pudotus. Mä siin sit aloin kaveril huutaa et ota se! ota se! lopult sit älysin ite noukkii sen sielt, onneks kengätki osaa kellua!
Joskus ala-asteel ruokalas otin lasin ihan normaalist käteen ja se hajos pienen pieniks säpäleiks ja lensi pitkin ihmisten hernekeittoja. Sillon se oli ERITTÄIN noloa.
Lukiossa tiputin tarjottimen jos oli kaikkee mahdollista hernekeitosta pannukakkuun. Joutusin sen sit siivoomaan. Kaiken lisäks kaverit häipys äkkii paikalt ja jouduin menee yksin syömään eri pöytää. Traumaattinen kokemus, nyt mä pelkään hernekeittopäiviä.
Mä unohdan kännykkään todella harvoin äänet päälle koulussa, mut kerran kävi niin et kuviksen tunnil jonku muistutus alko piippaamaan ja kaikki sit säntäili omil repuileen. Kukaan ei tunnustanu. Ja tottakai se sit oli mun känny. Mun punanen naama ei kyl varmaan jättäny tulkinnan varaa. Sillon se oli noloa, nyt se ois ihan luonnlolista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.