Maahanmuutto,EU ja talous

Jo 1800-luvulla virastot, kansliat ja komiteat ulosantoivat tonnikaupalla tilastollisia asiapapereita. Tilastopohjalta talous selittyi tieteellisesti, mitä se sitten tarkoittikin. Karl Marx istui monta kymmentä vuotta British Museumin kirjastossa, laski tulleista ja tariffeista kangaspakkojen lisäarvoa ja sai tulokseksi Pääoman.

Poliitikot oppivat ratsastamaan, kyntämään ja äestämään statistiikan keppihevosella. Näin kävi myös Suomen ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa 1900-luvun alussa. Agitaatio ja lobbaus naamioituivat objektiivisiksi numeroiksi. Kärjistäen, tilattomasta väestöstä 47,3 prosenttia muka lukeutui kurjalistoon taikka rautatie lisäsi radanvarsien verotuloja 62,8 prosenttia.

Tilastollinen päätoimisto eli myöhempi Tilastokeskus ei ollut (eikä edelleenkään ole) valehtelija. Suomalaiset tilastonikkarit ovat rehtejä ja huolellisia. Ruotsin aikana alkoi uranuurtava tabellilaitos. Suomesta kehittyi tuhansien luotettavien tilastojen maa. Tilastot itsessään eivät valehtele 2020-luvullakaan. Niiden väärinkäyttö vain on estotonta someriippuvaisessa “tietoyhteiskunnassa”.

Työperäisen maahanmuuton käsite on kauniisti sanottuna ”moniarvoistunut”. Jos haluat uskoa, että Suomi tarvitsee ja saa korvaamatonta ulkomaista työvoimaa, uskomustasi ei mikään muuta. Ideologinen mutustelu murentaa tilastot mutu-tuntumaksi.

Tässäpä tyypillinen uutinen, jota valtamedia toisti vuonna 2023 ja vielä viime talvena:

Maahanmuuttajien huima työllisyys saavuttaa kohta kantaväestön, pitkälti yli 70 prosenttia Suomen ulkomailla syntyneistä työikäisistä on työssä! (esim. Helsingin Sanomat 26.4.2023 ja Iltalehti 25.1.2024)

Lähteinä vilahtivat vakuuttavasti Tilastokeskus, Eurostat ja työ- ja elinkeinoministeriö. Pohjana oli työvoimatutkimus HAASTATTELUILLA parille tuhannelle henkilölle: käytkö töissä vai et?

Kyseinen tilasto on säännöllisesti toistuva, siihen ei sisälly vilunkia. Menetelmäkin tavallaan toimii. Mutta otos on melko suppea ja valikoiva. Työttömät ja systeemin ulkopuoliset tuskin vastailevat yhtä innokkaasti kuin menestyjät. Sitä paitsi vastaus ”jees, työpaikka on” sisältää symboliset työllistelemiset ja yhdenkin euron keikat. Näitä taustoja eivät journalistit tietenkään analysoineet.

Paljon laajempi ja vankempi lähdepohja on Tilastokeskuksen rekisteriaineisto. Siinä ovat mukana miljoonat suomalaiset ja sadattuhannet uussuomalaiset tilipusseineen ja etuuksineen. Viralliset luvut tulevat viranomaisilta, eivät yksilöiden omasta päästä.

Parahin lukija, totuus on tylsä. Mitään ihmettä ei tapahtunut työllistymiskehityksessä vuonna 2023. Pikemmin päinvastoin. Maahanmuuttajien työllisyys laahaa noin 15 prosenttiyksikköä kantaväestön perässä. Ja suunta on alaspäin. Romahdus näkyy nyttemmin myös haastattelututkimuksessa.

Työllisten määrän lisäksi väliä on laadulla. Paljonko kukin antaa ja saa. Verotulojen ja sosiaalimenojen suhde on ikään kuin yhteiskunnallinen käyttökate.

Ani harva kansainvälinen osaaja tekee huipputiliä suomalaisfirmojen leivissä.

Huomattavasti useammat ovat matalapalkka-aloilla, osittain tulonsiirtojen varassa. Hyvin monet saavat niistä koko elantonsa.

Yleiskuvaan sekä paikallisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin on olemassa käteenkäypiä mittareita. Kuka tahansa saa niitä silmäillä sivustossa kuntaluvut.fi.

Etenkin isojen pakolaismaiden (Irak, Afganistan, Somalia, Syyria) vaikutus julkiseen talouteen on pommin kaltainen. Pistän tähän yhden tilaston, josta tiedotusvälineet vaikenevat rasisminvastaisen taistelun tuoksinassa.

Suomen kantaväestön 25–60-vuotiailla palkka- ja yrittäjätulon mediaani on 33 020 euroa (tilastovuosi 2020). Edellä mainituissa pakolaismaissa syntyneillä ja heidän jälkeläisillään toisen polven maahanmuuttajilla mediaani on: nolla. Häh? Luit ihan oikein. Yli puolet ei tienannut työelämässä penniäkään, ainakaan verokirjalla.

Teemu Keskisarja-suomen uutiset