Hieman raflaavimpia uutisia seurattuaan herkeää ihmettelemään että missä mahtavat olla kaikki normaalit ihmiset. Vaikuttaa siltä että maamme on täpötäynnään
- pedofiileja jotka kyttäävät joka nurkalla lapsukaisia ja saavat mahdollisesti kiinnijäädessään jonkin naurettavan lyhyen tuomion
- päästänsä seonneita miehiä jotka teurastavat perheensä, oli vaimo sitten nykyinen tai jo ex; ynnä naisia jotka tappavat kaikki lapsensa osaamatta edes selittää miksi
- raiskaajia jotka saavat raiskata kenet tahansa ja vedota siihen että ovat naimisissa, hyvässä duunissa, ensikertalaisia tms. älytöntä ja pääsevät pelkällä sormenheristyksellä kuin koira veräjästä
Iltapäivälehtien uutismaailmassa eläessään alkaa jo fundeerata että avaako oveaan enää lainkaan kellekään kulkijalle, kun ei tiedä mikä wannabe murhamies tai raiskaaja siellä tällä kertaa pimputtelee ovikelloa. Ulkona liikkuessa varoo vaistomaisesti kaikkia hiemankin omituisia tuijottelijoita ja hiippareita. Yöaikaan ei kannata liikkeelle lähteä lainkaan, ja sääliksi käy niitä jotka työnsä vuoksi ovat pakotettuja liikkumaan pikkutunneilla tyhjillä kaduilla... Siellähän vain psykopaatit kyyläävät tienposkessa sopivaa tilaisuutta!
Miten te ihmiset koette muut ihmiset? Onko uutishysteria tehnyt teidät varovaisiksi, uskotteko että kukatahansa voi olla psykopaatti? Kun katselette miestä rannalla lastensa kanssa, tuleeko teille mieleen että tuokin äijä se saattaa olla lastensa hyväksikäyttäjä? (Aika monelle mummolle kuulema tulee, ja senpä vuoksi jotkut miehet eivät esim. uskalla riisua pikkulapsiaan ja vaihtaa näille uima-asua.)
Missä se on se normaalius? Kokeeko joku vielä että valtaosin ihmiset kumminkin ovat normaaleita, ja että ne sairaat tapaukset joista lehdet rääkyvät ovat kumminkin, Luojan kiitos, vain sairasta marginaaliryhmää?
- pedofiileja jotka kyttäävät joka nurkalla lapsukaisia ja saavat mahdollisesti kiinnijäädessään jonkin naurettavan lyhyen tuomion
- päästänsä seonneita miehiä jotka teurastavat perheensä, oli vaimo sitten nykyinen tai jo ex; ynnä naisia jotka tappavat kaikki lapsensa osaamatta edes selittää miksi
- raiskaajia jotka saavat raiskata kenet tahansa ja vedota siihen että ovat naimisissa, hyvässä duunissa, ensikertalaisia tms. älytöntä ja pääsevät pelkällä sormenheristyksellä kuin koira veräjästä
Iltapäivälehtien uutismaailmassa eläessään alkaa jo fundeerata että avaako oveaan enää lainkaan kellekään kulkijalle, kun ei tiedä mikä wannabe murhamies tai raiskaaja siellä tällä kertaa pimputtelee ovikelloa. Ulkona liikkuessa varoo vaistomaisesti kaikkia hiemankin omituisia tuijottelijoita ja hiippareita. Yöaikaan ei kannata liikkeelle lähteä lainkaan, ja sääliksi käy niitä jotka työnsä vuoksi ovat pakotettuja liikkumaan pikkutunneilla tyhjillä kaduilla... Siellähän vain psykopaatit kyyläävät tienposkessa sopivaa tilaisuutta!
Miten te ihmiset koette muut ihmiset? Onko uutishysteria tehnyt teidät varovaisiksi, uskotteko että kukatahansa voi olla psykopaatti? Kun katselette miestä rannalla lastensa kanssa, tuleeko teille mieleen että tuokin äijä se saattaa olla lastensa hyväksikäyttäjä? (Aika monelle mummolle kuulema tulee, ja senpä vuoksi jotkut miehet eivät esim. uskalla riisua pikkulapsiaan ja vaihtaa näille uima-asua.)
Missä se on se normaalius? Kokeeko joku vielä että valtaosin ihmiset kumminkin ovat normaaleita, ja että ne sairaat tapaukset joista lehdet rääkyvät ovat kumminkin, Luojan kiitos, vain sairasta marginaaliryhmää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoisin, että ei mitään uutta auringon alla.
Ainahan on ollut pedofiileja, ja miehiä ja jopa naisia, jotka tappavat perheensä, ja raiskaajia jotka vaikkapa sodankäynnin varjolla; myös normaaliolosuhteissa katsovat raiskauksen olevan oikeutetun syystä tai toisesta.
Oikeassa olet siinä, että ihmisen luottamus lajikumppaninsa rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen näyttää olevan katkeamassa.
Rikkaathan tänä päivänä, esim. USA:ssa suojautuvat lajikumppaneitaan vastaan kaikin teknisin keinoin, jota tekniikka aletaan käyttää myös Suomessa enenevässä määrin.
Aina 1960-luvulle asti esi-isämmekin laittoivat kepin ovelle ilmoittamaan, että he eivät ole kotona; lukkojahan ei tarvittu lajitovereilta suojautumiseen.
Nyt tarvitaan kaikenlaisia lukkoja jo vakuutusyhtiöiden korvausten takia.
Mikä on normaalia ja mikä ei. Aikansa kutakin.
Kai jossain vaiheessa ihminen tajuaa, että hänen ei tarvitse olla uhka lajitoverilleen.
Voi käydä toisinkin.
mitä muuta ajatella maailmalta joka aliarvostaa luojaansa ja pitää itseänsä korkeimpana. jokainen jumalaton,vääräuskoinen,heikkouskoinen jne. on helppo kohde saatanalle ja hän tekee tälläisten ihmisten kautta kaikenlaisia sairaita tekoja ja mikä sairainta luojansa unohtanut ihmiskunta alkaa hyväksymään kaikkea mikä yleistyy, esim. homous joka on kauhistus Jumalalle ja monet muut sairaudet jota maailmassa hyväksytään. jos haluat pelastua kaikelta tältä sairaudelta niin anna elämäsi Jeesukselle ja jätä syntinen elämäsi äläkä mene maailman mukana kadotukseen.
siunausta kaikille
Että erityisesti Suomessa väkivallanteot ja murhat kohdistuvat kaikkein yleisimmin omaan perheeseen, ystäviin, tuttuihin ja sukulaisiin. Toki on huumehörhöjä ja muutama psykopaattikin varmasti jossain, mutta jos jotain kannattaa miettiä, niin omia ihmissuhteitaan. Tämä kertoo vain siitä, että maailma alkaa olla kestämätön paikka ihmisten elää. Kun vanhentuneita asenteita on siivottu pois, pesuveden mukana ovat lentäneet monet tärkeät arvot. Sairas yhteiskunta tuottaa sairaita ihmisiä.
Riippuu siitä missä pidät huomiota. Maailma muuttuu kun itse muutut.
Tiedotusvälineiden(toimittajien) huomio on väkivallassa, pommeissa, sodassa, kilpailussa.
Kaikkien noiden väkivaltaisuksien ajatteleminen pitää ihmisen jollainlailla vankina. Aina kun tulee mieleen että jos vain aukaisisi rohkeasti mielensä ja sydämensä koko olemassaololle, on seuraava ajatus että sitten kun on oikein rakastava, tulee joku ja käyttää sitä hyväkseen. Nirri pois tai jotain muuta "mukavaa".
Vaikka tietysti jos se rakkaus pysyisi siellä mielessä niin eihän sitä sitten kärsisi jos vaikka mitä tapahtuisi.
Pelko on ainoa todellinen vihollinen, ja pelko synnyttää vihaa, joka tekee ihmisestä sellaisen että lopulta muiden on pelättävä häntä...
Ja koska se pelko on omassa itsessä, eikä ulkopuolinen taho, niin silloin on ihmisessä sota omaa itseä vastaan. Ja sisällissodat ovat niitä verisimpiä.
Tässä asiassa itse olen jakomielitautinen pahinta sorttia. Viisaita ja viisastelevia sanoja, ja kuitenkin aina pelko siellä sisällä inisemässä.
Olen huomannut että sitä on täysin vapaa vain kun on yksin. Mitä suurempi porukka, sen ahtaammaksi kuviot muuttuvat.
Aloitin eilen Jalmari Finnen elämänkerran, ja huomasin että hän pakeni ihmismielen ahtautta kirjastoihin, arkistoon, kirjailijantyöhönsä; jossa eli onnellisena mielikuvituksensa siivin.
Itse uskon että kun avaa sydämensä ihmisille, AINA parhaimmillaankin siinä on karvautta ja lievää pettymystä; mutta jos saa luotua oman maailman itsellensä, se voi hetkittäin koskettaa täydellisyyttä...
Sfäärit voivat hetkeksi saavuttaa harmonian.