Progressiivinen rockin kuuntelu lisää tutkitusti älykkyyttä Nykynuorten kannattaa kuunnella esimerkiksi Yes ja King Crimson yhtyeiden 70-luvun alun musiikkia.
Mielenkiintoisia sävellyksiä, upeita muusikoita, hienoa laulua.
Kun vertaa johonkin Rappiin joka yksitoikkoista rytmipuhetta, niin ei voi samana päivänä verrata toisiinsa.
Mielenkiintoisia sävellyksiä, upeita muusikoita, hienoa laulua.
Kun vertaa johonkin Rappiin joka yksitoikkoista rytmipuhetta, niin ei voi samana päivänä verrata toisiinsa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vielä kun räppibiiseissä sanoma on yleensä pelkästään raha, seksi ja muu pinnallisuus. Aivan varmasti proge on enemmän älykköjen musaa kun aivoton räppi.
Räppiäkin on moneen makuun, pääasia kuitenkin että pysyy erossa lampaiden valtavirtaräpistä.
Räppi onkin mustien musiikkia ja Proge valkoisten älykköjen
King Crimson ja kappale Starless kuuluisi kaikkien kuulla. Maailmanhistorian parhaita.
Proge on sitä kun soittamisen halu voittaa itsekritiikin.
Rap on sita kun luetellaan sanoja koska ei osata soittaa tai säveltää
🐇💩
Jou - jou - joulu on, räp, wräp unwräp. Joujou.Lahjoi- joi. klunks.
Molemmilla tyylilajeilla on pointtinsa. Rapissa tärkeämpää ovat sanoitukset ja sujuva riimittely, se onkin välillä enemmän kuin runoutta jossa vain on jumputtava rytmitausta mukana. Niitä sanoituksia löytyy sitten joka lähtöön, ääliötasolta fiksuihin ja hauskoihin riimityksiin.
Progessa pääpaino on mutkikkailla sävellyksillä ja taitavalla soittamisella. Sanoitukset ovat usein kosmista hölynpölyä, mutta fiksujakin löytyy. Tärkeintä on kuitenkin se virtuoosimainen soitanta, joka valitettavasti välillä yltyy itsetarkoitukselliseksi tilutteluksi ja egotrippailuksi.
Itse pidän enemmän progesta, koska pidän taitavasta soittamisesta ja sävellyksistä joissa on muutakin kuin kaksi tahtia ja kertosäe. Vähän haastellisempaa tavaraa jota ei heti ekan kuuntelun jälkeen kykene hyräilemään suihkussa. Makunsa kullakin.