Ihmisen ja ihmiskunnan paratiisista karkoittamisen syyt ja seuraukset

”Akasha-aikakirjoja kauas taakse päin seuraten salainen oppi kuvaa maan ja ihmisolemuksen kehittymistä makrokosmoksesta luomishenkien lakkaamatoman toiminnan tuloksena.”
Tämän opin mukaan ihmisen sisäinen elämä aikojen alusta lähtien ollut henkisten hierarkioiden johdon alaista, osan näistä henkivoimista kuitenkin ollessa jumalallista kehityssuunnitelmaa vastustavia.

Varhaisaikojen ihmisten tajunta heijasti hänelle maailman peilikuvan* tavoin ja olisi pysynytkin sellaisena, siis erehtymättömänä, ellei eräiden henkivoimien toimesta ihmisen sielussa olisi herätetty vastustusta, tyytymättömyyttä tähän asiaitilaan.
Kyseiset pahat henkivoimat, yhteinimitykseltään Lusifer, pyrkivät hävittämään ihmisen tajunnan peiliominaisuuden. Ne tahtoivat tehdä ihmisestä itsenäisesti, tietoisesti toimivan olennon ennenaikaisesti, epäkypsänä, että hän harhautuisi Makrokosmoksen johdonmukaisuudesta.

Lusiferisten voimien häirinnän ansiosta ihminen tuli tietoiseksi itsestään ja kykeneväksi tekemään yksilöllisiä ratkaisuja. Samalla ihminen johdatettiin tilanteisiin joissa hänen oli valittava hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Ihmisen minä, ego, tuli riippuvaiseksi tietyistä alemmista sielunelementeistä. Korkeammat henkiset vaikutukset eivät enään ulottuneet hallitsemaan ja säätelemään viettiperäisiä haluja ja pyyteitä joille ihminen nyt oli tullut alttiiksi. Näin hän uppoutui liiaksi olemassaolonsa fyysiseen puoleen ja aineellisen maailman ilmiöihin.
Tätä ihmiskehityksen vaihetta, joka ajoittuu kauas atlantilaisen kauden edelle, kuvaa symbolisesti Raamatun kertomus paratiisista karkottamisesta.**

Niitä Maassa itsessään olevia voimia, joiden vaikutuspiiriin ihminen nyt oli joutunut, tukivat eräät muutkin demonivoimat. Näitä yksinomaan aineiseen maailmaan kuuluvia henkiä kutsutaan ahrimanisiksi – nimi Ahriman tarkoittaa niitä kaikkia. Ne pyrkivät katkaisemaan ihmisen yhteyden makrokosmokseen ja sitomaan hänet täydellisesti mittojen, lukumäärien ja painojen kolmiulotteiseen maailmaan. Ilman tätä ahrimanista vaikutusta ihminen ei olisi koskaan lakannut näkemästä luonnossa olevaa henkistä.
Lusifer ja Ahriman ovat kehitystietään taivaltavan ihmisen kaksi suurta vihollista. Lusifer pyrkii vieroittamaan hänet jumalallis-henkisestä, viettelemään hänet korottamaan itsensä jumalaksi.
Ahrimanin tavoitteena on luoda maan päälle jumaluusvoimista eristetty, puhtaasti materialismin valtakunta ja upottaa ihminen niin syvälle materialismiin että hän lopullisesti kadottaisi tiedon henkisestä alkuperästään ja tarkoituksestaan.

Atlantiksen kansojen sielullinen degeneroituminen (rappeutuminen) oli näiden pahojen valtojen työtä.
Lusifer yllytti ihmisten vallanhimoa, väärää ylpeyttä ja itsekkyyttä, mikä johti maagisten voimien väärinkäyttöön, kun taas Ahriman väestön luonnottomuuksiin kasvanutta sukupuolihimoa hyväkseen käyttäen viekoitteli kehittelemään mustan magian menoja, mikä johti koko mantereen*** tuhoutumiseen.”
(Ravenscroft – PYHÄ KEIHÄS, Englantilainen alkuteos The Spear of Destiny 1972)

Yllä olevassa kirjoituksessa mainitut tähtiviitteet:
* ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26)
** ”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. ” (1. Moos. 3:24)
*** tarkoittaa Atlantis mannerta, joka vajosi kaukaisessa historiassa luonnon mullistuksissa ja tulvissa lopulta Atlantin valtameren syvyyteen.