Katolinen synnintunnustus keino pitää hallinnassa

>> Meidän ei tule hyväksyä mitään muuta ”rippi-isää” kuin Jeesus Kristus.>>

Minä tunnustan syntini papille enkä tarvitse sinun lupaasi.

Ja Turku on Suomen perse.
😄😄😄😄😄

On myös niin, että maallisessa oikeudessa ei riitä kysymys, tekikö joku lainvastaisen teon, vaan ollakseen muuta kuin mielivaltaa, on kysyttävä, mitä tarkalleen ottaen syytetyn on objektiivisin näytöin todettu lainvastaista tehneen. Viha, typeryys, paha tahto, poliittinen puolueellisuus ja nautinnollinen pahaan orientoitunut tarkoituksenmukaisuus ja vallanhimo kääntävät vihollisen mielissä käsitteet synti ja rikos merkitykseltään samaksi. Se on epärehellisyyttä ja valetodistamista. Jollei väitettyä tekoa ole aukottomasti ja objektiivisin tosiasioin näytetty toteen, langettava todistaminen ja langettava tuomio ovat paisti syntiä, valehtelua, väärän todistuksen antamisesta lähimmäisestä vahingoittamistarkoituksessa, ja lisäksi rikos.


Jos joku vaikka kiroaa ja pyytää sitä anteeksi, vahingonilolla todistava sanoo, että olethan sinä syyllistynyt esimerkiksi lähimmäisen hakkaamiseen, sinähän olit pyytänyt anteeksi ja sehän todistaa, että olet tosiasiassa hakannut ja olet syyllinen hakkaamiseen. Tuo on todistajan taholta valehtelemista ja vain mielivaltaisessa oikeudenkäynnissä mielikuvilla ”antaa ymmärtää” -menetelmä, -poliittisen tarkoituksenmukaisuuden tuomiohakuisuus. Jumala näkee sydämeen ja aivoihin. Myös sinun, joka pyrit antamaan vaikutelman, että sinä todistat jotakin oikein lain ja oikeuden edessä. Mielivalta ja pakkovalta lyövät pahan kättä erityisesti rahastusta ja kostoa hakevissa ja muuten esim. kateellisuuden tai manipuloidun mielen todellisuuskäsityksissä.

Epävarmoissa tapauksissa on tuomittava lain mukaan syytetyn eduksi. Ja ketään ei saa lain mukaan tuomita teosta, joka ei ole näytetty objektiivisin tosiasioin tehdyksi. Mielikuvituksella ja luuloilla tuomitseminen on…? -Kerro sinä? Mikä erottaa luulon todistetusta? Hyväksytkö väärin tuomitun kohtalon ja jopa nautit siitä?

Onko oikein toivoa Jumalan kostoa sinulle väärin syyttäjä, väärin todistaja ja väärin tuomitsija? Kerro sinä!
Lähimmäisenrakkaus edellyttää, että on annettava anteeksi myös vihollisille ja tarjottava ”toinenkin poski lyötäväksi”? Väärin todistaneen elämässä alkavat suuremmat kunnian päivät? Väärin tuomittu on oikein julistaa karttamisrangaistukseen? Se on ns. maallisen kunnian normaali? Jumalan edessä se on kuoleman synti! Synti erottaa ihmisen Jumalasta! Pilkkanaurut ja vahingonilo ja pahansuopien juorujen levittäminen on vain väliaikainen nautintosi! Etkö usko? Okei, katsotaan! Jumala ei ole sokea. Hän näkee myös sinun ajatuksesi ja tunteesi ja totuutesi sekä tahtosi juuria myöten. ”…terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. Ja se…”

Vaikka meistä kenestäkään ei ole tullut synnitöntä, osa meistä on rmahdettu Pyhän hengen kautta saarnatussa kristuksen evankeliumissa. Mutta Jumala, tulisilmäinen tuomari näkee jokaisen sydämeen, mieleen ja sieluun. Onneksi! Ihmisinä meidän tulisi opetella rakastamaan ja kunnioittamaan lähimmäisiämme, noudattamaan oikeutta totuutta ja kohtuutta. Ja olisi aika luopua vääristä tuomioista sekä tunnustaa, korjata tehdyt väärät tuomiot. Kiire työssä ei ole mikään peruste väärin tuomitsemiselle. Päinvastoin, jos on kiire työssä ja se aiheuttaa epävarmuutta oikeasta ratkaisusta on syytä tuomita epävarmoissa tapauksissa syytetyn eduksi. Väärä tuomio ei tuo oikeutta kenellekkään, ei myöskään kantajalle. Jumala siunatkoot Suomea niin, että jonakin päivänä saamme oikeamielisen hallinnon ja oikeuslaitoksen Suomeen. Ja toki olisi hienoa nähdä sama kehitys kaikkialla maapallolla. Paha ja hyvä taistelevat ihmisten mielissä, yhteiskunnissa ja kansojen välillä.
Oikeusfilosofian, totuuden ja oikeuden suhde objektiiviseen totuuteen, josta edellinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka kirjassaan vuodelta 1979 totesi: Vastaajan oikeusturva ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttävät syyttäjältä ja tuomarilta ehdonta objektiviteettiperiaatteen noudattamista.

Tavallinen argumentti kirkkojen puolustamiseksi on, että kirkkojen sisällä on monia kristittyjä, jotka todella haluavat elää Jumalalle, ja siksi emme voi tuomita kirkkoja. Voisimme käyttää samaa argumenttia entisen Neuvostoliiton kommunismista. Neuvostoliiton vankiloissa oli monia todellisia kristittyjä, ja siksi emme voi tuomita kommunistista diktatuuria. Kirkkojen sisällä on monia kristittyjä, mutta se ei voi oikeuttaa kirkkoja, koska kristityt ovat sidottuja kirkkoihin väärällä opilla. Jos he tietäisivät, mitä kirkot ovat, he pakenisivat sieltä.

Se, että kirkot ovat ”huolehtineet” Jumalan Sanan julistamisesta, ei johdu siitä, että ne haluaisivat antaa Jumalan Sanan ihmisille. Ei, heidän motiivinsa on se, että he vääristelevät Jumalan Sanaa ja sekoittavat sitä kirkon vääriin oppeihin. Näin kirkot estävät ihmisiä ymmärtämästä Jumalan Sanaa. Entisen Neuvostoliiton kommunistit tekivät samalla tavalla. He päättivät, mitkä saarnaajat saisivat luvan saarnata ja mitä he saarnaisivat.

Jos et ole tätä vielä huomannut, niin uskonto, mikä tahansa, on aina ollut hyvä keino hallita toista ihmistä ja on oikeastaan olemassa vain tuota tarkoitusta varten..

>>Jos et ole tätä vielä huomannut, niin uskonto, mikä tahansa, on aina ollut hyvä keino hallita toista ihmistä ja on oikeastaan olemassa vain tuota tarkoitusta varten..>>

Weijolaisuus on uskonto ja Weijo on heidän Jumalansa joka otti koronarokotteen.

Ei ihme että Weijo viihtyy Turussa.