Su 12.06.05 Tuhlaajapoika (Lk. 15:11-32)
Jeesus kertoo Lk. 15:ssa luvussa paljon vertauksia. Kaikissa näissä vertauksissa on kysymys ihmisen tärkeimmästä asiasta: suhteesta Jumalaan.
Rippikoulussa opimme: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Ilman Jumalaa olemme eksyksissä.
Minulla on neljä kanaa ja yksi kukko. Tai oikeastaan oli. Kun menin tänään päivällä ruokkimaan kanojani ihmettelin, missä on kukko. Ajattelin sen lymyävän jossain piilossa. Kun menin katsomaan vähän etäämmältä, niin huomasin ison kasan höyheniä ja vähän matkan päästä toisen kasan.
Jokin petoeläin (kettu?) tai petolintu oli napannut kukkoni. Puollustaessaan kanalaumaansa kukko antoi oman henkensä niiden puolesta. Tuli surullinen olo. N. 6-vuotias kukkoni oli tullut tiensä päähän.
Kanaparat tuntuivat olevan eksyksissä ilman johtajaa. Ne olivat pelokkaita ja turvattoman tuntuisia. Enää ei ole ketään, joka huolehtisi niistä. Kukon valppautta ja ainaista huolenpitoa kanoistaan on joskus liikuttavaa katsella; se oli aina uskollisesti kanojensa lähellä ja puollusti niitä vaaran hetkellä.
Kukon tavoin myös taivaallisen Isämme uskollinen huolenpito omista lapsistaan on hämmästyttävää. Tämän päivän kirkkotekstin tuhlaajapoika-vertaus on hyvä esimerkki tästä. Isä rakasti poikaansa niin paljon, että odotti tämän paluuta kotiin joka päivä. Isä ei unohtanut koskaan eksyksissä olevaa lastaan.
Kun poika vihdoin palasi synnin teiltä, niin Isä jo kaukaa näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi (j.20). Hän ei syytellyt poikaansa.
Tänäänkin moni ihminen elää suruttomana ilman yhteyttä Jumalaan ja Jumalan Sanaan. Hän on rauhaton hengellisesti kuollut. Maailman houkutusten keskellä hän saattaa menettää omaisuutensa (j. 13), ihmissuhteensa ja terveytensä. Mikään ei tunnu onnistuvan.
Tuhlaajapojan tavoin hänen on tehtävä parannus synneistään, ”mentävä itseensä” (j. 17-19), tunnustettava syntinsä (j.21) ja otettava vastaan Jumalan armo ja lahjavanhurskaus (j.22).
Tänään selaillessani Lohjan kirkossa virsikirjaa, silmiini sattui yksi puhuttelivimmista virsistämme, nro 370:
1) Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen. Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle
4)Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan.
12.6. TUHLAAJAPOIKA (Lk. 15:11-32)
3
258
Vastaukset
- evankeliumitekstistä
Kävin Vantaalla kirkossa ja pappi puhui hyvin tuosta evankeliumitekstistä.
Tässä muutamia asioita, jotka jäivät mieleeni ja joita ajatuksia minuun heräsi.
Kertomus tuhlaajapojasta ei oikeastaan kerro juuri mitään tuhlaajapojasta, vaan se kertoo Isästä, Isän suhtautumisesta ns. tuhlaajapoikaan.
Kertomus kertoo ns. "kunnon uskovaisen" (se kuuliainen ja hyvä poika) suhtautumisesta veljeen, joka etsii itseään ja elämäänsä.
Kunnon uskovainen oli vihainen ja kateellinen Isälle, kun Isä rakasti sitä uskovaista, joka etsi maailmalla itseään ja elämää. Kunnon uskovainen ei millään jaksa hyväksyä sitä ihmistä, joka tekee erilaisia asioita kuin kunnon uskovainen itse. Kunnon uskovaisella ottaa aivoon, kun toinen ihminen uskaltaa nauttia elämästään ja laittaa itsensä ja lahjansa likoon tässä maailmassa.
No, tämä tuhlaajapoika laittoi itsensä ja lahjansa likoon tässä maailmassa ja varmasti nautti elämästään - ja välillä ei varmaankaan nauttinut. Sellaista on elämä.
Jumala antaa jokaiselle ihmiselle paljon lahjoja (ne rahat). Jumala ei pakota eikä sano, miten niitä lahjoja tulee käyttää, vaan ihmisen on opittava itse niitä käyttämään. Jumala ei pakota elämään yhteydessään, vaan ihminen saa elää oman valintansa mukaan.
Jokainen ihminen on Jumalalle rakas juuri sellaisena kuin hän on.
Kiltti veli, kunnon uskovainen, ei juuri itseään ja lahjojaan likoon tässä elämässä laittanut, vaan eli omassa pienessä pihapiirissään ja teki vain sitä, minkä kuvitteli olevan hyvää ja oikein.
Hän ei millään jaksanut hyväksyä Isän tekoa, kun Isä riemuitsi toisen poikansa kotiin paluusta niin paljon, että järjesti tälle juhlat. Tuo toinen poikahan ei ollut laittanut lahjojaan vakan alle, vaan oli mennyt maailmalle niitä käyttämään.
Jumala rakasti näitä molempia poikia, molempia uskovaisia.
Toisen uskovaisen ei tulisi olla kateellinen ja kateuttaan verhota ns. Jumalan sanaan ja osoitella toista syntiseksi, sillä tuo toinen on Jumalalle yhtä rakas kuin tämä itseänsä kunnon uskovaisena pitävä on.Kiitos ajatuksistasi päivän tekstiin!
Toteat:"Kunnon uskovaisella ottaa aivoon, kun toinen ihminen uskaltaa nauttia elämästään ja laittaa itsensä ja lahjansa likoon tässä maailmassa".
Itsekkin olen alkanut vähän vieroksumaan "tosiuskovaisuutta".
Vuosia sitten olin kotikirkossani. Mukanani oli eri uskonsuunnan edustajia.
Jumalanpalveluksen jälkeen yksi "toisuskovainen", jonka tunnen jo vuosien takaa, alkoi tenttaamaan kirkossakävijöiltä, ovatko he uskossa.
Samalla hän osoitti minua, ja sanoi: "Tuossa on tosiuskovainen."
Minua hävetti.
--
Nauttiko tuhlaajapoika todella elämästään vieraalla maalla?
Käyttikö hän lahjojaan oikein?- tai kenties...
Tapio522 kirjoitti:
Kiitos ajatuksistasi päivän tekstiin!
Toteat:"Kunnon uskovaisella ottaa aivoon, kun toinen ihminen uskaltaa nauttia elämästään ja laittaa itsensä ja lahjansa likoon tässä maailmassa".
Itsekkin olen alkanut vähän vieroksumaan "tosiuskovaisuutta".
Vuosia sitten olin kotikirkossani. Mukanani oli eri uskonsuunnan edustajia.
Jumalanpalveluksen jälkeen yksi "toisuskovainen", jonka tunnen jo vuosien takaa, alkoi tenttaamaan kirkossakävijöiltä, ovatko he uskossa.
Samalla hän osoitti minua, ja sanoi: "Tuossa on tosiuskovainen."
Minua hävetti.
--
Nauttiko tuhlaajapoika todella elämästään vieraalla maalla?
Käyttikö hän lahjojaan oikein?Nauttiko tuhlaajapoika elämästään?
pappi, joka tästä sunnuntaina saarnasi, toi asian esiin kuten se on Raamatussa:
kunnon veli sanoi ja oletti, että tuhlaajaveli oli nauttinut elämästään - ja hän itse sen sijaan oli ollut kuuliainen ja "kunnollinen", eikä ollut nauttinut elämästään. Siksihän tuo kunnon veli olikin niin katkera isälleen, kun oletti toisen veljen vain nautiskelleen.
Oletus, että tuhlaajapoika olisi viettänyt nautinnollista elämää, oli siis kunnonuskovaisen katkerassa mielessä kehitelty ajatus.
Pappi saarnas, että tuhlaajapojalla oli paljon rahaa ja omaisuutta. Varakkaalla on aina ystäviä ja vaikutusvaltaa. Niitä varmasti tuhlaajapojallakin riitti. Mutta, tuskin tuhlaajapoika oli poikkeusyksilö: kaikki ihmiset kärsivät sisäisestä tyhjyydestä, rakkaudettomuudesta (tarina ei kerro, että tuhlaajapojalla olisi esim. ollut vaimo) ja monista asioista, jos he ulkonaisessa elämässään hankkivat ystävänsä rahalla ja käyttävät vaikutusvaltaansa.
Raamattu ei kerro, miten tuhlaajapoika rahansa/lahjansa käytti. Tiedetään vain, että kunnon pojan mielestä tuhlaajapoika oli tuhlannut ja juhlinut omaisuutensa. Mutta se on vain katkeran veljen luulo.
Ehkäpä tuhlaajapoika käytti osan lahjoistaan todella hyvin ja lahjakkaasti. On oletettavaa, että niin kävi, sillä niinhän aina on käynyt ja käy joka ainoan ihmisen kohdalla :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1171279
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1221153Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä471050- 1381013
- 99853
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten317802Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82714Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54636Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist49619Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64592