Huomenna, sivankuun kuudentena viettävät juutalaiset viikkojuhlaa seitsemän omer-viikoon päätteeksi.
Tämä on kevyt ja luonnonläheinen juhla, josta pidän erityisesti.
Juhlalla on monta nimeä yksi niistä on Tooranantojuhla (Hag Matan Tora), jolloin uskotaan Jumalan antaneen Moosekselle laintaulut Siinain vuorella.
Sitä kutsutaan myös elonkorjuujuhlaksi (Hag haKatzir), koska sen ajankohta osuu juuri vehnänleikkuun loppupuolelle.
Lisäksi sitä kutsutaan esikoishedelmä- juhlan (Hag haBikurim) nimellä, koska muinoin oli tapana viedä tästä juhlasta lähtien sadonkorjuun ensimmäiset antimet lahjaksi temppeliin. Näihin 'esikoisiin' kuuluvat 'seitsemän lajia, joilla maa on siunattu', ja ne ovat: vehnä, ohra, viiniköynnös, viikuna, granaattiomena, oliivi ja taateli (hunaja).
"Eretz Hhita veShaora veGeffen veTe'ena ve Rimon Eretz Zait Shemen veDvash."
Lapsille tämä juhla on yksinkertaisesti vesijuhla, jolloin leikitään vesileikkejä ja on jopa lupa roiskuttaa vettä ohikulkijoiden päälle.
Mitään varsinaisia säädöksiä tai mitzvoja ei Shavuot-juhlaan liity, mutta erilaisia tapoja ja perinteitä kylläkin.
Viikkojuhlana on tapana syödä maitotuotteita. Tämä on kai lähinnä kaupallinen tempaus vastapainoksi itsenäisyyspäivän ja lag baOmerin lihanmässäyksen jälkeen.
Synagoogat on tapana koristella vehrein oksin ja tooraa luetaan synagoogassa koko yön.
Kerron vielä vähän näistä 'seitsemästä lajista', koska aihe on erityisen lähellä sydäntäni ja kaikki nämä hedelmäpuut löytyvätkin pihaltani.
Vehnä (Hhita) - on tärkein viljalaji. Raamatussa se mainitaan aina ensimmäisenä viidestä leipäviljalajista puhuttaessa, muita ovat ohra, tattari, kaura ja ruis.
Ohra (shaora) - on toisella sijalla leipäviljoista. Se kypsyy ennen vehnää ja leikataan jo pääsiäisen jälkeen. Ohra on myös tärkeä eläinten rehu.
Viiniköynnös (geffen) - on monivuotinen köynnöskasvi, joka pudottaa lehtensä talvella. Sen hedelmät eli rypäleet(anavim) kypsyvät loppukesästä ja ovat joko vihreitä, mustia tai viininpunaisia. Myös viiniköynnöksen lehtiä käytetään ruuanvalmistuksessa. Ramatussa viiniköynnös ja varsinkin sen tuote ,viini, mainitaan monesti. Viinillä on myös tärkeä osa juutalaisessa perinteessä. Joka sapatti ja juhla luetaan erityinen siunaus viinille, kun suoritetaan (sapatin)pyhitys eli kidush.
Viikuna (te'ena) - on kaksikotinen, talvisin lehtensä pudottava puu, joka luonnossa kasvaa vesilähteiden lähellä. Sen hedelmä on oikeastaan sulkeutunut kukinto, jonka pölytys tapahtuu pienten loishyönteisten avulla, jotka munivat munansa kukinnon sisälle. Hedelmä kypsyy keskikesällä.
Viikuna tunnetaan ihmisravintona jo ikiajoista lähtien. Raamatussa se mainitaan ensimmäisen kerran jo paratiisikertomuksessa, kun Aatami ja Eeva valmistivat sen lehdistä itselleen vyöt häpeänsä peittämiseksi.
'Häpeän' peittämiseksi olisi viikunanlehdillä käyttöä paljon nykyäänkin.
Granaattiomena (rimon) - on piikkinen pensaspuu, joka pudottaa lehtensä talvisin. Se ei kasva luonnonvaraisena eretz-Israelin alueella ja kaikki 'luonnossa' löytyvät granaattiomenapuut ovat jäännöksiä muinaisista hedelmätarhoista.
Granaattiomenalla on punaiset, suuret ja kauniit kukat ja sen hedelmät kypsyvät alkusyksystä.
Jokainen granaattiomena sisältää tarkalleen 613 siementä (en itse ole vaivautunut laskemaan), joka onmyös mitzvojen määrä eli TARIG.
Oliivipuu (zait) -on ikivihreä harmaanvihreä vaatimaton puu, joka on olennainen osa lähi-idän maisemaa ja oma lempipuuni.
Lähi-idän oliivilajit ovat runsasöljyisiä ja kooltaan pienempiä kuin vastaavat eurooppalaiset lajikkeet. Öljyä varten kai oliiveja pääosin myös raamatun päivinä kasvatettiin. Öljy sopii moneen tarkoitukseen, käytettiinhän sitä lamppuöljynä ja rohtona jos johonkin vaivaan ja tietenkin rikkaana ravinnon lähteenä.
Oliivit kypsyvät myöhään syksyllä, marraskuu on parasta öljynpuristusaikaa.
Taateli (tamar) - on kaksikotinen palmupuu, jota kirjoituksissa joskus kutsutaan hunajaksi (dvash). Vaikka taatelipalmu tunnetaankin yleisesti kuuman autiomaan kasvina, vaatii se kuitenkin alkukasvussaan melko lailla vettä ja kasvaakin luonnonvaraisena yleensä juuri erämaakeitaissa. Täyteläiset hedelmät eli taatelit kypsyvät syksyllä.
Taatelit olivat muinaisten erämaanasukkaiden pääravintoa ja mainitaan myös raamatussa moneen otteeseen.
Viikkojuhlan 'seitsemän lajin' lisäksi taateli kuuluu myös lehtimajajuhlan 'neljään lajiin' ; lulav-nimellä, joka on oikeastaan palmunlehti ennen puhkeamistaan.
Hag shavuot sameach !
Tämä on kevyt ja luonnonläheinen juhla, josta pidän erityisesti.
Juhlalla on monta nimeä yksi niistä on Tooranantojuhla (Hag Matan Tora), jolloin uskotaan Jumalan antaneen Moosekselle laintaulut Siinain vuorella.
Sitä kutsutaan myös elonkorjuujuhlaksi (Hag haKatzir), koska sen ajankohta osuu juuri vehnänleikkuun loppupuolelle.
Lisäksi sitä kutsutaan esikoishedelmä- juhlan (Hag haBikurim) nimellä, koska muinoin oli tapana viedä tästä juhlasta lähtien sadonkorjuun ensimmäiset antimet lahjaksi temppeliin. Näihin 'esikoisiin' kuuluvat 'seitsemän lajia, joilla maa on siunattu', ja ne ovat: vehnä, ohra, viiniköynnös, viikuna, granaattiomena, oliivi ja taateli (hunaja).
"Eretz Hhita veShaora veGeffen veTe'ena ve Rimon Eretz Zait Shemen veDvash."
Lapsille tämä juhla on yksinkertaisesti vesijuhla, jolloin leikitään vesileikkejä ja on jopa lupa roiskuttaa vettä ohikulkijoiden päälle.
Mitään varsinaisia säädöksiä tai mitzvoja ei Shavuot-juhlaan liity, mutta erilaisia tapoja ja perinteitä kylläkin.
Viikkojuhlana on tapana syödä maitotuotteita. Tämä on kai lähinnä kaupallinen tempaus vastapainoksi itsenäisyyspäivän ja lag baOmerin lihanmässäyksen jälkeen.
Synagoogat on tapana koristella vehrein oksin ja tooraa luetaan synagoogassa koko yön.
Kerron vielä vähän näistä 'seitsemästä lajista', koska aihe on erityisen lähellä sydäntäni ja kaikki nämä hedelmäpuut löytyvätkin pihaltani.
Vehnä (Hhita) - on tärkein viljalaji. Raamatussa se mainitaan aina ensimmäisenä viidestä leipäviljalajista puhuttaessa, muita ovat ohra, tattari, kaura ja ruis.
Ohra (shaora) - on toisella sijalla leipäviljoista. Se kypsyy ennen vehnää ja leikataan jo pääsiäisen jälkeen. Ohra on myös tärkeä eläinten rehu.
Viiniköynnös (geffen) - on monivuotinen köynnöskasvi, joka pudottaa lehtensä talvella. Sen hedelmät eli rypäleet(anavim) kypsyvät loppukesästä ja ovat joko vihreitä, mustia tai viininpunaisia. Myös viiniköynnöksen lehtiä käytetään ruuanvalmistuksessa. Ramatussa viiniköynnös ja varsinkin sen tuote ,viini, mainitaan monesti. Viinillä on myös tärkeä osa juutalaisessa perinteessä. Joka sapatti ja juhla luetaan erityinen siunaus viinille, kun suoritetaan (sapatin)pyhitys eli kidush.
Viikuna (te'ena) - on kaksikotinen, talvisin lehtensä pudottava puu, joka luonnossa kasvaa vesilähteiden lähellä. Sen hedelmä on oikeastaan sulkeutunut kukinto, jonka pölytys tapahtuu pienten loishyönteisten avulla, jotka munivat munansa kukinnon sisälle. Hedelmä kypsyy keskikesällä.
Viikuna tunnetaan ihmisravintona jo ikiajoista lähtien. Raamatussa se mainitaan ensimmäisen kerran jo paratiisikertomuksessa, kun Aatami ja Eeva valmistivat sen lehdistä itselleen vyöt häpeänsä peittämiseksi.
'Häpeän' peittämiseksi olisi viikunanlehdillä käyttöä paljon nykyäänkin.
Granaattiomena (rimon) - on piikkinen pensaspuu, joka pudottaa lehtensä talvisin. Se ei kasva luonnonvaraisena eretz-Israelin alueella ja kaikki 'luonnossa' löytyvät granaattiomenapuut ovat jäännöksiä muinaisista hedelmätarhoista.
Granaattiomenalla on punaiset, suuret ja kauniit kukat ja sen hedelmät kypsyvät alkusyksystä.
Jokainen granaattiomena sisältää tarkalleen 613 siementä (en itse ole vaivautunut laskemaan), joka onmyös mitzvojen määrä eli TARIG.
Oliivipuu (zait) -on ikivihreä harmaanvihreä vaatimaton puu, joka on olennainen osa lähi-idän maisemaa ja oma lempipuuni.
Lähi-idän oliivilajit ovat runsasöljyisiä ja kooltaan pienempiä kuin vastaavat eurooppalaiset lajikkeet. Öljyä varten kai oliiveja pääosin myös raamatun päivinä kasvatettiin. Öljy sopii moneen tarkoitukseen, käytettiinhän sitä lamppuöljynä ja rohtona jos johonkin vaivaan ja tietenkin rikkaana ravinnon lähteenä.
Oliivit kypsyvät myöhään syksyllä, marraskuu on parasta öljynpuristusaikaa.
Taateli (tamar) - on kaksikotinen palmupuu, jota kirjoituksissa joskus kutsutaan hunajaksi (dvash). Vaikka taatelipalmu tunnetaankin yleisesti kuuman autiomaan kasvina, vaatii se kuitenkin alkukasvussaan melko lailla vettä ja kasvaakin luonnonvaraisena yleensä juuri erämaakeitaissa. Täyteläiset hedelmät eli taatelit kypsyvät syksyllä.
Taatelit olivat muinaisten erämaanasukkaiden pääravintoa ja mainitaan myös raamatussa moneen otteeseen.
Viikkojuhlan 'seitsemän lajin' lisäksi taateli kuuluu myös lehtimajajuhlan 'neljään lajiin' ; lulav-nimellä, joka on oikeastaan palmunlehti ennen puhkeamistaan.
Hag shavuot sameach !
Vastaukset 5
Vanhimmat
"kaikki nämä hedelmäpuut löytyvätkin pihaltani..."
No et kyllä taatusti kasvata kaikkia noita puita Suomen ilmastossa.
vaan asun täällä niin kiistellyllä *pyhällä maalla*
Pitikö sinunkin mennä ehdoin tahdoin tunkemaan itsesi siihen soppaan!
Kyllä tähän soppaan mahtuu säyseitä suomalaisiakin ja maku vaan paranee.
Legenda granaattiomenan siemenistä kuulostaa kivalta ja mystiseltä, mutta on pelkkää legenda.
Itsekin olen vaivautunut laskemaan. Tulos 508 siementä.