Viimein otin käsiini läheisimmän lapsuudenystäväni kirjeen, jonka hän on lähettänyt minulle viimeksi ennen lähtöään oman käden kautta.
Vietimme paljon aikaa yhdessä, lapsena ja teininä, naapurintyttö.
Hän ei ollut hyvästä kodista. Olimme päivää vaille samanikäisiä, juhlimme yhdessä vielä 18v synttäritkin. Sitten hän muutti helsinkiin ja meni naimisiin. Uudelleen hän otti minuun yhteyttä vasta pari vuotta sitten. Hän oli kasvattityttö, omat vanhemmat eivät pystyneet alkoholin ja huumeiden vuoksi huolehtimaan. Heillä oli myös kasvattipoika. Nyt aikuisena hän kertoi, kuinka oli tehnyt minulle jonkun ilkeän tempun(mitä en muistanut) silkasta kateudesta, minullahan oli oikein hyvä koti ja kaikki aivan toisin.
otteita hänen viimeisestä kirjeestään:
"olen ollut äärimmäisen surullinen. Ja sitä surua olen yrittänyt työstää itsestäni pois. Minun on pakko, sillä tämä suru ei näemmä hellitä tekemällä jotain muuta. Sillä tämä tekeminen on oikeasti karkuunjuoksemista, luoja tietää, kuinka mä olen pyrkinyt pakenemaan sydämen kipua. Se kipu lähtee sieltä **meidän kotipaikkakunta** ajoista. Ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni, että unohda, unohda menneet ja elä, niin se ei onnistu.
Onnistuu ulospäin. Minähän olen suoranainen mestari näyttelemään ulospäin, ettei mikään hetkauta. Että olen huumoria täynnä, vahva luonne, joka kestää ihan mitä vaan."
Tiesin, että naapurissa oli vaikeuksia, eikä kasvattivanhemmat olleet ystävälleni kovinkaan miellyttäviä vanhempia, päinvastoin.
Kiinnitin kyllä silloin jo huomiota, kuinka kasvattipoika sai tehdä mitä tykkäsi, mutta ystäväni ei. Jos ystävälläni olisi ollut esim. kaapit täynnä pornolehtiä,joita salaa vilkuilimme, kuten veljellään, hän olisi varmasti saanut taas selkäänsä. Tuo asia jäi vahvasti mieleeni.
Niin, vasta nyt hän kertoi, kuinka kasvatti-isä oli häntä aina remmillä vedellyt ja kasvattiäiti haukkunut.
" Minun järkeeni, kun ei mahdu, kuinka joku voi sättiä, nolata ja arvostella sekä remmillä tms. vedellä lasta. Hyvää hyvyyttään, kuten *piip* aina silloin asian esitti."
"Ulkomuoto mulla oli *piip* mukaan kuin tuomarintammalla tai hevosenpuolikkaalla."
"En osaa arvostaa tahi rakastaa itseäni tällaisena. Elän jotain sitku-elämää. Sitten kun olen riittävän laiha tms. sitten olen hyvä.. Paino vaihtelee. Ja mielialat sen mukaan."
"No, tässä tätä tekstiä on taas tullut. Tämä kirjoittaminen on varmaankin se minun eloonjäämisen tae."
Vietimme paljon aikaa yhdessä, lapsena ja teininä, naapurintyttö.
Hän ei ollut hyvästä kodista. Olimme päivää vaille samanikäisiä, juhlimme yhdessä vielä 18v synttäritkin. Sitten hän muutti helsinkiin ja meni naimisiin. Uudelleen hän otti minuun yhteyttä vasta pari vuotta sitten. Hän oli kasvattityttö, omat vanhemmat eivät pystyneet alkoholin ja huumeiden vuoksi huolehtimaan. Heillä oli myös kasvattipoika. Nyt aikuisena hän kertoi, kuinka oli tehnyt minulle jonkun ilkeän tempun(mitä en muistanut) silkasta kateudesta, minullahan oli oikein hyvä koti ja kaikki aivan toisin.
otteita hänen viimeisestä kirjeestään:
"olen ollut äärimmäisen surullinen. Ja sitä surua olen yrittänyt työstää itsestäni pois. Minun on pakko, sillä tämä suru ei näemmä hellitä tekemällä jotain muuta. Sillä tämä tekeminen on oikeasti karkuunjuoksemista, luoja tietää, kuinka mä olen pyrkinyt pakenemaan sydämen kipua. Se kipu lähtee sieltä **meidän kotipaikkakunta** ajoista. Ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni, että unohda, unohda menneet ja elä, niin se ei onnistu.
Onnistuu ulospäin. Minähän olen suoranainen mestari näyttelemään ulospäin, ettei mikään hetkauta. Että olen huumoria täynnä, vahva luonne, joka kestää ihan mitä vaan."
Tiesin, että naapurissa oli vaikeuksia, eikä kasvattivanhemmat olleet ystävälleni kovinkaan miellyttäviä vanhempia, päinvastoin.
Kiinnitin kyllä silloin jo huomiota, kuinka kasvattipoika sai tehdä mitä tykkäsi, mutta ystäväni ei. Jos ystävälläni olisi ollut esim. kaapit täynnä pornolehtiä,joita salaa vilkuilimme, kuten veljellään, hän olisi varmasti saanut taas selkäänsä. Tuo asia jäi vahvasti mieleeni.
Niin, vasta nyt hän kertoi, kuinka kasvatti-isä oli häntä aina remmillä vedellyt ja kasvattiäiti haukkunut.
" Minun järkeeni, kun ei mahdu, kuinka joku voi sättiä, nolata ja arvostella sekä remmillä tms. vedellä lasta. Hyvää hyvyyttään, kuten *piip* aina silloin asian esitti."
"Ulkomuoto mulla oli *piip* mukaan kuin tuomarintammalla tai hevosenpuolikkaalla."
"En osaa arvostaa tahi rakastaa itseäni tällaisena. Elän jotain sitku-elämää. Sitten kun olen riittävän laiha tms. sitten olen hyvä.. Paino vaihtelee. Ja mielialat sen mukaan."
"No, tässä tätä tekstiä on taas tullut. Tämä kirjoittaminen on varmaankin se minun eloonjäämisen tae."
Vastaukset 7
Vanhimmat
....mutta mikä oli niinku pointti?
oli vaikka kuinka monta..
Jo silloin suuresti ihmettelemäni asia miksi tytön niskaan kaadettiin kaikki, poika sai tehdä mitä halusi. Ja poika pitää nyt taloa arvostettuna kunnon miehenä,tyttö taas on kuollut.
Hänen oikeaa äitiään sanottiin h..ksi,vaikka isänsäkin varmasti h. myös oli. Voiko tällainen viha tätä pientä tyttöä kohtaan osaksi tulla vaikka sieltäkin, sellaisen` penikkana..? pojalla oli eri vanhemmat.
Myös tämä naisen pakkokauneus tulee hyvin esille hänen kirjoituksissaan.
Onkohan loppujen lopuksi jokaisella jonkinlainen luuranko kaapissaan? Toisilla pienempi, toisilla suurempi; toisilla pelottavampi, toisilla harmittomampi; toisilla hallitsevampi, toisilla mitättömämpi?
Ystäväsi korvissa luurangon kolina kävi lopulta sietämättömäksi. Me, jotka jäimme viestiä lukemaan, olemme toistaiseksi sietäneet omaamme - vai?
Tuskaa ei voi paeta lopun ikäänsä, vaan itse on otettava vastuu elämästään ja alettava miettiä miten siitä pääsisi eroon. Kuullostaa siinä mielessä oikein hyvälle, että ystäväsi on alkanut prosessoimaan pahaa oloaan ulos itsestään. Älä nyt vain syyllistä häntä, ettei vetäydy takaisin kuoreensa vaan tue aidosti kasvamaan tiedostavaan naiseuteen!
"duunissa meillä on ihan kamalaa. Hirveä kiire, ihmiset juoksevat siellä kuin päättömät kanat, pomot on tippuneet kärryiltä jo kauan aikaa sitten. Kukaan ei osaa organisoida tehtäviä oikein, niinpä siellä onkin nyt burn-out-buumi."
"Ja nämä valinnat. Ihmissuhteissa (lue:miehiin),onnistun aina vetämään magneetin lailla kaikki vielä itseänikin hullummat tai reppanat puoleeni."
"Kunpa Jumala olisikin antanut minulle luonteen, jossa tyytyisin vain keskinkertaisuuksiin. Miettisin, millaiset verhot ostan, teenkö lihasoppaa vai paistanko kalaa, pesisinkö ikkunat tänään vaiko vasta ensi viikolla... Olisi elämä paljon helpompaa!"
"On muuten outoa, kuinka uskallan kertoa sinulle siitä, mitä oikeasti päässäni liikkuu. Luultavasti yhteinen nuoruutemme ja ne koheltamiset antavat uskallusta. Uskoakseni sinun elämäntehtäväsi ei ole tuomita."
kulunut sen verran, että enää en itke. Halusin tuoda tämän julki, jos vaikka siitä joku jotain käsittäisi.
Jos, jos, jos, olisin tullut kun hän soitti ja kysyi koska tulen käymään, jos olisin antanut hänen itkeä olkapäätäni vasten, apua hän selvästi pyysi, niin jos..
On ihan eri lukea tuo kirje nyt kun tietää hänen olevan poissa. Hän oli niin vahva, että uskalsi lähteä pois.