Yksi kummallinen piirre tässä nykyajassa on, vaikka tieto ja tietämys yleisellä, sekä samaten yksilöllisellä tasolla on kasvanut, aivan huikeisiin mittasuhteisiin, niin siitäkin huolimatta asiantuntemuksen puutetta esintyy ihmisissä entistä enemmän. Se näyttäytyy nimenomaa uskontoja ja ihmisten henk koht. uskoa
koskevissa kysymyksissä ja arvoissa sekä niissä todellisissa asioissa ja seikoissa, jotka ovat,
olettamuksena vaikka tässäkin tapauksessa, minkä tahansa oletetun uskon ja uskonnon perusteisiin
kuuluvia pysyviä ominaisuuksia sekä ns. uskovan käyttäytymistä ohjaavia sääntöjä.
Onko siis tiedosta tullut liiallinen taakka ihmiskunnan yhdelle osalle. Tai, onko tiedosta tullut ase toisia, kilpailevia ryhmiä vastaan.
Tai, onko sitä tietoa jo niin paljon, ettei osa ihmisistä osaa enää käsitellä sitä alkuunkaan niin kuin pitäisi? Eli käyttää tietoa hyväkseen oikealla ja hyväksyttävällä tavalla, siis moraalisesti ja eettisesti oikein kaikinpuolin.
koskevissa kysymyksissä ja arvoissa sekä niissä todellisissa asioissa ja seikoissa, jotka ovat,
olettamuksena vaikka tässäkin tapauksessa, minkä tahansa oletetun uskon ja uskonnon perusteisiin
kuuluvia pysyviä ominaisuuksia sekä ns. uskovan käyttäytymistä ohjaavia sääntöjä.
Onko siis tiedosta tullut liiallinen taakka ihmiskunnan yhdelle osalle. Tai, onko tiedosta tullut ase toisia, kilpailevia ryhmiä vastaan.
Tai, onko sitä tietoa jo niin paljon, ettei osa ihmisistä osaa enää käsitellä sitä alkuunkaan niin kuin pitäisi? Eli käyttää tietoa hyväkseen oikealla ja hyväksyttävällä tavalla, siis moraalisesti ja eettisesti oikein kaikinpuolin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se että tietää asioista (puhun maailmakatsomuksellisista asioista) merkitse mitään, eihän esim. uskonnon tutkijan tarvitse uskoa mihinkään,,,siis allekirjoittaa mitään niistä uskomuksista joista hän tietää ja tutkii,,vaikka laajan tiedon mukaan hänellä olisi varaa valita "parhaat päältä" ja näin monien vaihtoehtojen joukosta valita ne "oikeat" tavat uskoa.
Oikeudenmukaisuuden ja rakkauden olemus on Korkeimman Olemus ja siksi Hän on mahdollistanut kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa ihmisten löytävän nuo periaatteet ajasta, paikasta j.n.e. huolimatta, vaikka ihminen olisi elänyt millä aikakaudella ja kuinka pienen tiedon varassa voi hän sisäistää nuo periaatteet itsessään jotka ovat "tulessa palamaton totuus" ja näin oikeudenmukaisuus on varmistettu kaikille.
Se että tiedetään nykyaikana paljon voi toki olla este ja syy hylätä etsintä(uskomusten perustelujen myötä), mutta silloin on kysymys siitä ettei sydän halaja tarpeeksi noita periaatteita(Rakkaus/Oikeudenmukaisuus) kaiken "sekoittavan tiedon" keskeltä sillä kertaa,mutta ajatus siitä ettei ihmisen elämässä koskaan tule hetkeä jolloin hän ei pysähtyisi(tekemään valintoja) ja jäisi hetkeksi ajattelemaan arvojaan ja elämänsä periaatteita muultakin kantilta kuin "elukan",,eli maallisen pärjäämisen kannalta ei ole uskottava.
"Tieto lisää tuskaa" se lisää sitä siinä mielessä että ihminen näkee ettei ympärillä tapahdu ehkä samanlaista kehitystä laajassa mitassa tiedossa (esim. Että Rakkaus ja Oikeudenmukaisuus ovat ainoat kestävät perustat hyvälle elämälle) ja "korkeampien periaatteiden sisäistämisessä" kuin toivoisi, mutta Rakkaus voittaa lopulta kaikkien sitä kaipaavien elämässä ennemmin tai myöhemmin.
Tuo otsikkoni viittaa siihen että jos ihminen ei tiedosta syvempää olemustaan ja elää pelkästään "elukan" toiveiden mukaan hän pärjää maailmassa---> koska maailman olemus on "elukkamainen" ja hetkellinen menestys voi tuuditaa siihen että tietämättömyydessään harhauttuu uskomaan itsekkään esim. 'minä,minä,minä ajatuksen' kantavan kauankin,,vain huomatakseen lopulta erehtyneensä ja toivottavasti silloin ei ole kaikkia "siltoja poltettu takkana"(en puhu "pelastumisesta" vaan esim. ihmissuhteista ja itsensä ja muiden kanssa toimeen tulemisesta).
..puhetta!
Kyllä tietämättömyys voi olla ase ihmistä itseään vastaan, sehän on tiedetty jo kauan.
Eläimellisille vaistoille ei kuitenkaan pidä ihmisen antaa sijaa omassa ajattelussaan, eikä myöskään sellaiselle käyttäytymiselle, jossa on eläimellisiä piirteitä mukana. Oli sitten uskova ihminen tai joku toinen, esim. epäuskova ihminen. Ihmissuhteissa ei kai yleensä tietäminen tai tietämättömyys ole niin suuri kynnyskysymys kuin esim. vallankäytössä yleensä
ottaen, jossa hallitaan ventovieraita ihmisiä
jonkin yhteisen edun nimissä tai yhteisten sääntöjen pohjalta.
Polttaa, polttaa. Alat päästä jyvälle mitä osa-alueita on syytä kehittää jotta Niemenmäen srk voi paksusti ohuilla siivuilla.
Mutta muuten en lähtisi asemassasi yleistämään henkilökohtaista ongelmaa laajemmaksi tyyliin:
"Onko siis tiedosta tullut liiallinen taakka ihmiskunnan yhdelle osalle."