Istuskelen pitään autossa parkkipaikalla. Mietin että työmatkat taitaa olla ainoita hetkiä päivässä jolloin saa vähän olla rauhassa itsensä kanssa.
Mietin tuota mantraa; Aawahanam na janami, na janami tavarchanam, poojam chaiwa na janami... ( Jumalatar, en tiedä miten kutsua Sinua, miten herättää Sinut, en tiedä miten vastaanottaa Sinut ).
Arvostan yksinolon hetkiä, sillä ne hetket olen Sinun kanssasi.
Kiipeän ylös portaat, astun loisteputkivalaistuun konttoriin. Taas päivä huonekasvina tässä. Pakenen tyhjään toimistoon, avaan ikkunan, hengitän raikasta ilmaa; ja hengessäni antaudun Sinulle, ja Sinä tulet.
Näen Sinut vieraana, muukalaisena. Jo silloin kun olin joogassa, tunsin että joogit eivät oiekastaan tunne Sinua. He eivät huomaa, jos tulet vienosti. Ja jos tulet vahvana, omistavana, he pelästyvät, he demonisoivat Sinut; ja ottavat tyypillisen uskovaisasenteen Tuntematonta kohtaan.
Jos joogan harrastajien keskuudessa jo oli näin; miten paljon enemmän tietämättömien ihmisten keskuudessa. Kohtalo halusi näin; palvon Shaktia vieraana, vieraitten ihmisten keskellä. Palvon Shaktia valepuvussa, eri hahmoissa; palvon Häntä joka on illuusio, mahamaya, myös itse illuusioksi muuttuneena. Sinä teit minusta näyttelijän.
Ehkä piti käydä näin. Jos olisin vielä "lahkolainen", "Himalaya fellow"-kuten sanoit, ei kukaan normaali ihminen pystyisi samaistumaan. Kenellä on mahdollisuus irtautua, ja matkustaa Himalajalle? Tai sua luostarissa, nykyaikana? Ja sitäpaitsi lahkot ovat epäilyttäviä. Niillä on aika huono julkisuuskuva....
Miksi käyn tätä läpi ateismipalstalla? Ehkä, koska vastustan uskoa; vastustan mielikuvia joita ihmisillä on "jumalasta", vastustan sitä että on muka joku sääntökokoelma, mustaa valkoisella, ja "jumaluuden" pitäisi sitten sopia näihin ahtaisiin puitteisiin.
Uskonko IPU:hun? Näenkö IPU:n tai pikkumiehiä? En myönnä tuota uskoa. Kun olen yksin, niinä hetkinä jolloin Jumalatar koskettaa, väristys menee selkäytimen läpi, niskavillat nousevat pystyyn, iho nousee kananlihalle; se on aika konkreettista. Kyse on 100 % näkemisestä ja kokemisesta; tämä uskon ja epäuskon kysymys ei edes tule mieleen.
Löysin hauskan kirjan; v. 1951 julkaistun AUTOBIOGRAPHY OF A SCHIZOPHRENIC GIRL. Siinä on muutamia psykologien kirjoittamia esipuheita, ja he sanovat että SISÄISESTÄ KOKEMUKSESTA voi puhua objektiivisesti, analyyttisesti; että näillä kokemuksilla on todellisuusarvo.
Kysymys on kait enemmänkin siitä miten arvottaa nuo kokemukset. Yleinen reaktio on väittää että kyse on VAIN "aivokemiasta". Ehkä on, siitäkin. Lääkärin etiikkaan kuuluu nähdä että kyse on "paranemisesta". Ja jos tiedostaminen tässä auttaa niin hyvä.
Kuitenkin en vertaisi omia kokemuksiani skitsofreenikon kokemuksiin; niiltä puuttuu tuo akuuttius, hallitsemattomuus, tuo ettei ymmärrä kokemaansa.... Mutta tuon asenteen haluan ottaa, -omaksua; tutkijan asenteen; analyyttisen asenteen; ja jättää melodramaattisen paisuttelun, tai että haluaisi vaikuttaa muihin(=käännyttää).
Käännyttää mihin?? Elämä on prosessi joka on käynnissä koko ajan, joka tapahtuu, ja muodostaa todellisuuden; ei siinä ole mitään kääntymisiä.
Ok. Kahvitauko loppuu, on käytävä vessassa.
Mietin tuota mantraa; Aawahanam na janami, na janami tavarchanam, poojam chaiwa na janami... ( Jumalatar, en tiedä miten kutsua Sinua, miten herättää Sinut, en tiedä miten vastaanottaa Sinut ).
Arvostan yksinolon hetkiä, sillä ne hetket olen Sinun kanssasi.
Kiipeän ylös portaat, astun loisteputkivalaistuun konttoriin. Taas päivä huonekasvina tässä. Pakenen tyhjään toimistoon, avaan ikkunan, hengitän raikasta ilmaa; ja hengessäni antaudun Sinulle, ja Sinä tulet.
Näen Sinut vieraana, muukalaisena. Jo silloin kun olin joogassa, tunsin että joogit eivät oiekastaan tunne Sinua. He eivät huomaa, jos tulet vienosti. Ja jos tulet vahvana, omistavana, he pelästyvät, he demonisoivat Sinut; ja ottavat tyypillisen uskovaisasenteen Tuntematonta kohtaan.
Jos joogan harrastajien keskuudessa jo oli näin; miten paljon enemmän tietämättömien ihmisten keskuudessa. Kohtalo halusi näin; palvon Shaktia vieraana, vieraitten ihmisten keskellä. Palvon Shaktia valepuvussa, eri hahmoissa; palvon Häntä joka on illuusio, mahamaya, myös itse illuusioksi muuttuneena. Sinä teit minusta näyttelijän.
Ehkä piti käydä näin. Jos olisin vielä "lahkolainen", "Himalaya fellow"-kuten sanoit, ei kukaan normaali ihminen pystyisi samaistumaan. Kenellä on mahdollisuus irtautua, ja matkustaa Himalajalle? Tai sua luostarissa, nykyaikana? Ja sitäpaitsi lahkot ovat epäilyttäviä. Niillä on aika huono julkisuuskuva....
Miksi käyn tätä läpi ateismipalstalla? Ehkä, koska vastustan uskoa; vastustan mielikuvia joita ihmisillä on "jumalasta", vastustan sitä että on muka joku sääntökokoelma, mustaa valkoisella, ja "jumaluuden" pitäisi sitten sopia näihin ahtaisiin puitteisiin.
Uskonko IPU:hun? Näenkö IPU:n tai pikkumiehiä? En myönnä tuota uskoa. Kun olen yksin, niinä hetkinä jolloin Jumalatar koskettaa, väristys menee selkäytimen läpi, niskavillat nousevat pystyyn, iho nousee kananlihalle; se on aika konkreettista. Kyse on 100 % näkemisestä ja kokemisesta; tämä uskon ja epäuskon kysymys ei edes tule mieleen.
Löysin hauskan kirjan; v. 1951 julkaistun AUTOBIOGRAPHY OF A SCHIZOPHRENIC GIRL. Siinä on muutamia psykologien kirjoittamia esipuheita, ja he sanovat että SISÄISESTÄ KOKEMUKSESTA voi puhua objektiivisesti, analyyttisesti; että näillä kokemuksilla on todellisuusarvo.
Kysymys on kait enemmänkin siitä miten arvottaa nuo kokemukset. Yleinen reaktio on väittää että kyse on VAIN "aivokemiasta". Ehkä on, siitäkin. Lääkärin etiikkaan kuuluu nähdä että kyse on "paranemisesta". Ja jos tiedostaminen tässä auttaa niin hyvä.
Kuitenkin en vertaisi omia kokemuksiani skitsofreenikon kokemuksiin; niiltä puuttuu tuo akuuttius, hallitsemattomuus, tuo ettei ymmärrä kokemaansa.... Mutta tuon asenteen haluan ottaa, -omaksua; tutkijan asenteen; analyyttisen asenteen; ja jättää melodramaattisen paisuttelun, tai että haluaisi vaikuttaa muihin(=käännyttää).
Käännyttää mihin?? Elämä on prosessi joka on käynnissä koko ajan, joka tapahtuu, ja muodostaa todellisuuden; ei siinä ole mitään kääntymisiä.
Ok. Kahvitauko loppuu, on käytävä vessassa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"A delusion held by one person is a mental illness, held by a few is a cult, held by many is a religion". --(source unknown)
En tiedä kiinnostaako ketään teistä tän palstan tauloista syvällinen ajattelu.. Ehkä ihmiset roikuu täällä vaan rääkkymässä ja saamassa adrenaliinipotkua tylsään päivään.. mutta tuossa on mielenkiintoinen artikkeli William Jamesin uskonnonpsykologiasta:
"Early in the lectures, James identifies a common reductionistic fallacy. This fallacy frequently creeps into discussions of outstanding individuals who have contributed to their culture by virtue of superior abilities. James was well aware that individuals who experience unusual mental states, even when productive of socially desirable results are often tagged with a "diagnosis." A physician himself as well as a psychologist, James was well aware of the propensity of the medical profession to pathologize superior endowments as well as those that are the proper subject matter of psychiatry." ( Emanuel Swedenborg - Prophet or Paranoid, by Thomas W. Keiser )
http://www.swedenborgdigitallibrary.org/SR/tk.htm
[En tiedä kiinnostaako ketään teistä tän palstan tauloista syvällinen ajattelu.. Ehkä ihmiset roikuu täällä vaan rääkkymässä ja saamassa adrenaliinipotkua]
Musta kyllä tuntuu, et sellanen taula joka tollasta tekstiä suoltaa ei edes ymmärrä mitä syvällinen ajattelu on!
;)
Näytä sitten mitä on syvällinen ajattelu torvelo. Osasit näpyttää siihen kokonaista seitsemäntoista sanaa yhteen pötköön; varsinainen Einstein.
Short John olet! Lyöt idiotismin ennätykset uusiksi.
Must ku sillai niinko tuntuu että oot niinko idiootti
Jutun pointti oli William James. Mikä on sinun kanta William Jamesin näkemyksiin?? Olis kiva kuulla mitä tuuit, ja perustelut. Se on helppoa vaan hillua ympäriinsä haukkumassa toisia...
Olen vaistoavinani sellaisen "kauhun" tuulahduksen ympärilläni. Vaikka käsittelen tässä uskon ja epäuskon kysymyksiä, niin ei pahemmin kukaan uskalla vastailla. Saan pohtia yksin. Satoja ihmisiä, ja se on yks ja sama vaikk pöytälaatikoon kirjoittelis...
Se ei paljasta Jumalan olemuksesta mitään; vaan ihmiskunnan olemuksesta. Nasse, ehkä kristinuskon "jumala" makaa koomassa, mutta todellinen Jumala ei makaa, vaan säteilee mustaa valoa, luo pimeän auran.
Ihmiskunta joka makaa koomassa on kehittänyt koomassa makaavat jumalat.
Autobiography of a Schizophrenic Girl: The True Story of “Renee”
http://www.division42.org/MembersArea/Nws_Views/articles/Reviews_Books/schizophrenic_girl.html
Missä?. Se esiintyy ja majailee uskovaisen ihmisen aivoissa.
Miksi?. En tiedä miksi osalle ihmisistä muodostuu tuollainen Jumala.
Milloin? Tähän liittyy helposti kaikkea negatiivista, aina kotiolosuhteista huumeidenkäyttöön, tosin "normaalikin" voi kaiketi uskistua.
Miten? En tiedä miten. Aikanaan tiede tulee kehittämään systeemit jolla tuon jumalan saa syntymään "normaalinkin" aivoihin ja toisaalta kuolemaan uskiksen aivoista, niin että potilas säylyy hengissä.
Mennäksemme aivokemian puolelle, niin lueskelin joskus NDE-kokemuksien fysiologiasta, ja niissä oli selitetty että kun aivot eivät saa happea; tai kun aivojen hiilidioksidipitoisuus nousee, niin päästään aivosähkäkäyrässä niille taajuuksille joilla vauvat, kuolleet ja mystikot ovat.
Mä väitän että nuo (rentoutumis)tilat ovat tavoittelemisen arvoisia, henkisen ja fyysisen terveyden kannalta; ja että tietyillä tekniikoilla kuten pranayama tai trataka voi vahvistaa niitä. Huippu-urheilijat käyttää näitä tekniikoita palautumiseen; kelluntatankkia, hypnoosia...
Mystisiä kokemuksia.
Puhun ihan aivan kokonaan eri asiasta kuin uskovaiset; olivatpa nämä sitten buddhisteja, kristittyjä, joogeja, krisnalaisia, transsendenttejä, tai mitä tahansa ryhmäkuntaa.
Mystikko on sellainen ihminen kuin oli esim. Dag Hammarskjöld. Yksi ihminen miljoonasta.
Darkness, Tunnels, and Light:
http://www.csicop.org/si/2004-05/near-death-experience.html
The Ketamine Model of the Near Death Experience: A Central Role for the NMDA Receptor
http://www.mindspring.com/~scottr/nde/jansen1.html
Vai uskot sinä tämmöiseen.
Oletpa aika uskis.
on perin horjuvaa.
Välittömästi tunnettuani että uskossani on paranneltavaa, fiksaan ongelman.
Siis sitä odotellessa.
Istut parkkipaikalla. Sitten loppuu kahvitauko.
Silleen.
Tarinoissani esiintyvät henkilöt ovat fiktiivisiä opetustarkoituksessa luotuja hahmoja. Tämä ei olen mun päiväkirja. Tuo työlusmuri syntyi B.Virtasen hahmosta.
Näköjään ihmisillä on (lähes) pakkomielle keskittyä aina HENKILÖÖN. Hyvä tietää; tästä lähtien alan käyttää vieläKIN arvelluttavampia, tunnollisuudeltaan löyhiä hahmoja.
PS. En ollut tänään ollenkaan työpaikalla; kaveri leimaa kellokortin.
Tässä lusmussa on jotain tosi arvelluttavaa. En kyllä palkkaisi tuota tyyppiä meille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000008930759