Hoitotahto

Tähän on montakin syytä. Lääkärit eivät esim. lopeta kerran aloitettua letkuruokintaa jos se on laitettu ja potilas ei voi itse sanoa mielipidettään. Esim. joudut vakavaan onnettomuuteen, sinut elvytetään - koska se on pakko - amppari-kuskit ovat velvoitettuja elvyttämään ja jos ja kun se onnistuu joudut tehohoitoon.

Tehohoidon jälkeen voit jäädä lopun ikääsi vammautuneeksi, kuntoutuksesta huolimatta, hoitotahtoa ei kysellä välttämättä perään, varsinkaan jos olet nuori. Nuoriin lääkärit suhtautuvat erityisellä varovaisuudella, koska kuten he sanovat; aina on toivoa. No - toivohan ei realistisesti katsottuna juurikaan ole, jos selviät , selviät rampaiseksi joka tarvitsee ympärivuorokautista apua. Ja kaikki eivät todellakaan halua elää niin.

Vanhusten hoitotahtoa voidaan ehkä noudattaa, mutta nihkeästi. Vaikka sinulla sellainen on - aina lääkäri keskustelee lähiomaisten kanssa ja jos heillä on eriävät mielipiteet - he yleensä voittavat tämän köydenvedon - valitettavasti. Ja niin joudut makailemaan täysin autettuna - ehkä PEG-nappi mahassasi -sitä ei muuten kukaan lääkäri todellakaan poista - se lopullinen. Se takaa niin nesteytyksen kuin ravinnon saanninkin niin pitkään kuin vain on mahdollista. Elämänlaatuahan se ei takaa, mutta siitähän tässä ei olekaan kyse, vaan elossa pysymisestä. Tuo laatupuoli on sitten kasattu hupenevan hoitohenkilökunnan harteille, joka sitten yrittää sitä laatua repiä vaikka seinistä.

Infektio voi ehkä korjata, jos olet kirjannut kiellon esim. antibioottihoidoista, mutta sekään ei ole vielä tae mistään..edellyttäen tietysti, etä omaiset ovat tuoneet hoitotahdon esille,jossa tämä on kirjattuna - ja ovat siihen suostuneet

Nuoret voittavat infektiot melko vaivattomasti, vanhoilla voi olla vaikeuksia, mutta selviytyminen ei ole mahdotontakaan.

Infektioiden sietäminen ja niistä selviäminen on paljolti yksilökysymys, suuri osa selviää, osa kuolee niihin, vaikka saisi minkälaisia tehohoitoja tahansa..sile ei voi mitään. Riittävä hyvä ravinto ja nesteytys pitävät elimistön konnat kurissa ja niin elämä jatkuu, onnettomana tai onnellisena, mutta jatkuu.

Elämä on - hyvin pitkälti nykyaikana pelkkä velvollisuus - kiitos lääketieteen. Samanlainen velvollisuus kuin lasten maailmaan saattaminen, työssäkäynti, opiskelu jne. Jos se ei ole velvollisuutta yhteiskuntaa kohtaan, se on velvollisuus läheisiä kohtaan. Valitettavasti - elämä on lahja- käsite on jo historiaa, siitä on muodostunut PAKKO.