NL:n rapautumisen jälkimainingeissa tapahtui kaikenlaista hyvääkin, joskin melko vähän konkreettista Suomen suunnalla.
Presidentti B.N. Jeltsin totesi NL:n kohdelleen Suomea väärin, joskaan ei tarjonnut suoraan konkreettista korjausta asiaan.
Vähäisiä, mutta tosia siirtoja oikeampaan suuntaan on ollut muitakin. Pienehköstä päästä poimittuna on sen kyltin poistaminen Viipurin linnan portinpielestä, jossa julistettiin sankarillisen puna-armeijan vapauttaneen tämän vanhan venäläisen kaupungin. Tekstihän aika lailla loukkasi suomalaisia, kuten loukkaa kaikkien paikannimien venäläistäminenkin.
(Onko kyltti sittemmin tullut takaisin, en tiedä. Viimeksi käydessäni ei pistänyt silmään).
Tällä hetkellä ei moisesta suojasäänpoikasesta ole tietoa. Presidentti V.V.Putin rakentaa oikein urakalla paljossa entistä muistuttavaa oligokratiaa. Eikä kaihda maa-alueitten haalaamista: Virolta alueita jo vietiin; Latvia on "idiootti", koska ei ole vielä luovuttanut jne.
NL:n romahduksen aikana puikoissa ollut presidentti M.S.Gorbatshov ei hänkään ollut ehdoton pasifisti: Liettuassa oli itsenäisyyskamppailun aikana jo neuvostovenäläisillä tankit käynnissä ja tuuriakin taisi olla siinä, ettei pahempaa jälkeä tullut.
Tärkeintä oli Baltiassa tuolloin 3 maan itsenäistyminen Neuvostovenäjän miehityksestä.
Nämä kansat osasivat takoa oikealla hetkellä ja oikealla asenteella. Näin, vaikka presidentti M.H. Koivisto heitä moisesta varsin toppuuttelikin.
Koivisto, kuten monet muutkaan eivät uskoneet mahdotonta mahdolliseksi. Ei se sitä olisi ollutkaan, ellei ajoitus olisi ollut kohdallaan.
Mikään ei ole ikuista, ei edes Imperiumi.
Jnkn päivänä Venäjällä saattaa taas pilkahtaa suojasää, joka mahdollistaa etenemisen ristiriidattomampiin naapuruussuhteisiin - myös 'harvinaisen hidasälyisen ja paksukalloisen' Suomen kansan kanssa.
Osaammeko silloin ajoittaa ja mitoittaa toimemme oikein ?
Mielestäni miehitettyjen alueitten palautusasiaa ja sen toteutumisen mahdollisia muotoja pitää pohjustaa kotimaassa ja itse korjauksen tarpeesta tiedottaa ulkomailla. Ilman menneisyyteen jämähtäneitä ajatuskulkuja ja realismiin pohjaavilla ajatusmalleilla. Ja jo hyvissä ajoin ennen kuin varsinainen aika on kypsä.
Presidentti B.N. Jeltsin totesi NL:n kohdelleen Suomea väärin, joskaan ei tarjonnut suoraan konkreettista korjausta asiaan.
Vähäisiä, mutta tosia siirtoja oikeampaan suuntaan on ollut muitakin. Pienehköstä päästä poimittuna on sen kyltin poistaminen Viipurin linnan portinpielestä, jossa julistettiin sankarillisen puna-armeijan vapauttaneen tämän vanhan venäläisen kaupungin. Tekstihän aika lailla loukkasi suomalaisia, kuten loukkaa kaikkien paikannimien venäläistäminenkin.
(Onko kyltti sittemmin tullut takaisin, en tiedä. Viimeksi käydessäni ei pistänyt silmään).
Tällä hetkellä ei moisesta suojasäänpoikasesta ole tietoa. Presidentti V.V.Putin rakentaa oikein urakalla paljossa entistä muistuttavaa oligokratiaa. Eikä kaihda maa-alueitten haalaamista: Virolta alueita jo vietiin; Latvia on "idiootti", koska ei ole vielä luovuttanut jne.
NL:n romahduksen aikana puikoissa ollut presidentti M.S.Gorbatshov ei hänkään ollut ehdoton pasifisti: Liettuassa oli itsenäisyyskamppailun aikana jo neuvostovenäläisillä tankit käynnissä ja tuuriakin taisi olla siinä, ettei pahempaa jälkeä tullut.
Tärkeintä oli Baltiassa tuolloin 3 maan itsenäistyminen Neuvostovenäjän miehityksestä.
Nämä kansat osasivat takoa oikealla hetkellä ja oikealla asenteella. Näin, vaikka presidentti M.H. Koivisto heitä moisesta varsin toppuuttelikin.
Koivisto, kuten monet muutkaan eivät uskoneet mahdotonta mahdolliseksi. Ei se sitä olisi ollutkaan, ellei ajoitus olisi ollut kohdallaan.
Mikään ei ole ikuista, ei edes Imperiumi.
Jnkn päivänä Venäjällä saattaa taas pilkahtaa suojasää, joka mahdollistaa etenemisen ristiriidattomampiin naapuruussuhteisiin - myös 'harvinaisen hidasälyisen ja paksukalloisen' Suomen kansan kanssa.
Osaammeko silloin ajoittaa ja mitoittaa toimemme oikein ?
Mielestäni miehitettyjen alueitten palautusasiaa ja sen toteutumisen mahdollisia muotoja pitää pohjustaa kotimaassa ja itse korjauksen tarpeesta tiedottaa ulkomailla. Ilman menneisyyteen jämähtäneitä ajatuskulkuja ja realismiin pohjaavilla ajatusmalleilla. Ja jo hyvissä ajoin ennen kuin varsinainen aika on kypsä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi juututte tähän jatkuvasti toistettuun spekulaatioon?
Mikä on mainitsemasi "jatkuvasti toistettu spekulaatio" ?
Ja ketkä juuttuvat ?
"Mikä on mainitsemasi "jatkuvasti toistettu spekulaatio" ?
Ja ketkä juuttuvat ? "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000008460426
Huomaatko mitään toistoa?
Kiitos hyvästä linkityksestä.
Tätä tarvitaankin, jotta oikea asia etenee, eikä tarvitse jäädä pysähtyneisyyden aikaa halajavien muutosta pelkäävien puheitten varaan.
Siinäpä sitä riittääkin missiota pitkäksi aikaa kun kärkkyy sopivia suojasäitä idän suunnalta ja vääntää kättä "'harvinaisen hidasälyisen ja paksukalloisen' Suomen kansan kanssa."
Karjalan palautusta vastustavien kannalta on onnekasta, että aiheesta innostuu Kerettiläisen ja Seppo Lehdon kaltaiset ahkerat provokaattorit "ilman menneisyyteen jämähtäneitä ajatuskulkuja ja realismiin pohjaavilla ajatusmalleilla."
Saas nähdä milloin aika on kypsä ja mihin kansa kypsyy;)
"Karjalan palautusta vastustavien kannalta on onnekasta, että aiheesta innostuu Kerettiläisen ja Seppo Lehdon kaltaiset ahkerat provokaattorit "ilman menneisyyteen jämähtäneitä ajatuskulkuja ja realismiin pohjaavilla ajatusmalleilla." "
Ei huolta huomisesta kun palauttajat tekevät vastustajien työn :)
Nimierkki hyvä, se analyysi ?
Ei pysty Nimierkki olemaan 'kommentoimatta' (lue: irvimättä) asiapohjaista(kaan) tekstiä, ei.
Ei pysty, koska jokainen Suomelle kuuluvien alueitten palautusta maltillisestikin ideoiva on jnkl 'Seppo Lehto' - hänen mielestään.
Nimierkki on itse 'Seppo Lehto' - Venäjän asialla vain.
Hävettää suomalaisten puolesta tuollainen pysähtyneisyyden ajan papparainen...