Keskitysleireiltä

Pitää paikkansa. Tosin sana värväys saattoi monenkin osalta olla hiukan yliampuva ja kaunisteltu termi.

Mutta ennen kuin alat ketään ainakaan kansakuntana tuomitsemaan on hyvä pohtia seuraavaa realiteettia:

Kun ihmiselle asetetaan vaihtoehdot "tapa tai tulet tapetuksi" niin useimmille meistä valinta on helppo. Ja kapoksi valittuna jokainen yrittää "parhaansa" kun tietää, että heti kun alat hempeilemään olet seuraavana päivänä uunivuorossa.

Saksan joukkojen saapuessa Valko-Venäjälle ilmaantui jossain vaiheessa saksalaisten puheille mies, joka ilmoitti haluavansa jatkaa taistelua saksalaisten rinnalla. Tuo mies oli Bronislaw Kaminski ja hän sai saksalaiset vakuutettua yhteistyöhaluistaan. Kaminskilla oli valmiina satoja miehiä ja saksalaiset "päästivät valloilleen" tämän joukon. Neuvostopartisaanit saivat pian kokea kansallismielisten valkovenäläisten muodostaman joukon vihan. Koska naiset ja lapsetkin saattavat lukea tätä keskustelua, en rohkene yksityiskohtaisemmin heidän teoistaan kertoa. Sanotaan vaikka, että kaikki bolshevikit eivät heidän käsissään saaneet kokea nopeata ja miellyttävää loppua. Joukkoa siis käytettiin aluksi lähinnä taisteluun partisaaneja vastaan, komentajana oli Kaminski. Jossain vaiheessa hyvin saksalaisia palvellut joukko siirrettiin SS:n alaisuuteen (ei kuitenkaan Waffen SS:n) ja huolto- ja varustepuoli parani.

Myöhemmin joukko osallistui Varsovan kansannousun kukistamiseen. Yksikkö käytti melkoisen brutaaleja taistelumetodeja, jonka seurauksena Varsovan kukistamisen ylipäällikkö Erich vom dem Bach-Zelewski teloitutti Kaminskin sotarikollisena. Yksikkö hajoitettiin ja suurin osa jäljellejääneistä miehistä liitettiin muistaakseni Vlasovin armeijaan.

Sitten noihin keskitysleireiltä värvättyihin. Realisti jo mainitsikin kapot, joten heistä ei enempää kuin, että osa oli juutalaisia ja osa rikollisvankeja. Muutamalle juutalaiselle kapolle tuomittiin sodan jälkeen Israelissa ankaria tuomioita.

Keskitysleireiltä tuli kuitenkin muutakin porukkaa eli Dirlewangerin yksikkö. Oscar D. oli itsekin tutustunut Saksan vankiloihin ikävän taipumuksensa takia. Hän piti pikkutytöistä. Muistaakseni Gotlob Berger tunsi hänet nuoruudesta ja keksi antaa hänelle parempaa tekemistä kun ahdistella pikkutyttöjä. Ei kun nimi palvelusopimukseen ja Dirlewangerille ruvettiin perustamaan omaa yksikköä. Aluksi keskitysleireitä värvättiin lähinnä salametsästäjiä, myöhemmin muitakin. Monet kommunistit muuten karkasivat heti linjaan päästyään naapurin puolelle (vertaa Pärmin pataljoona). Myöhemmin yksikköön siirrettiin myös Luftwaffen, Wehrmachtin ja Waffen SS:n sotilaita, jotka olivat syyllistyneet rikoksiin. Ja tämän lisäksi oli vielä joukko ulkomaalaisia vapaaehtoisia, lähinnä venäläisiä ja valkovenäläisiä. Yksikkö taisteli sekä rintamalla että rintaman takana, varsinkin rintaman takana yksikkö saavutti melko pahaa mainetta. Osasto osallistui myös Varsovan kansannousun kukistamiseen. Osasto oli koko olemassaolonsa ajan idässä ja taisteli katkeraan loppuunsa saakka. Sodan jälkeen Dirlewanger pahoinpideltiin vankeudessa hengiltä puolalaisten vartijoidensa toimesta.

Kerrottakoon vielä semmoinen pikku seikka, että Himmlerin keksiessä antaa tälle porukalle Waffen SS:n statuksen 1945, oikeiden Waffen SS -divisioonien johtajat ja luultavasti miehistökin raivostuivat oikein kunnolla. Joukkoa ei ikinä orgaanisesti liitetty Waffen SS:ään, mutta nimeksi annettiin 36. Waffen-Grenadier-Division der SS.

Tässä nyt tuli vähän perustietoja kysyjälle, toivottavasti kelpaa.

vaihtoehtona oli uuniin meno tai tuhoamisjoukkoon liittyminen niin uskon, että tänäkin päivänä aika monin valitsisi tuhoamisjoukon jäsenyyden. Niin minäkin olisin tehnyt. Sen verran itsekäs eläin ihminen kuitenkin on sillä viimeisellä rajalla.