Niin.. epäilen rakastuneeni. En ole asiasta ihan varma, sillä en ole koskaan tietääkseni ollut rakastunut.
Tuo Haaveilijan pimatsu oli tuossa käymässä ja hänen kanssaan sivuttiin aihetta pienessä hiprakassa. Mutta emme niinkään sen enempiä syventyneet aiheeseen.
Uskoisin, että palstalaisissa on kokemusta rakastumisesta ja siksipä haen taas kerran vertailupohjaa täältä.
Niin, luulen olevani rakastunut. Ja ihmiseen jota olen rakastanut jo jonkin aikaa.
Mietin vain, voiko homma mennä noin nurinkurin että ensin oppii rakastamaan ja päälle vielä rakastuu?
Voi toki olla, että kuvittelen vain rakastuneeni, sillä jos se onkin vain jotakin rakkauden syventymistä tai mitä lie..
Elämä on kummallinen yhtälö.
Mistä tunnistaa rakastumisen?
Voiko rakastua ihmiseen jonka kanssa ei halua parisuhdetta?
198
1618
Vastaukset
- Anonyymi
Voi tietenkin. Eivät rajastuminen ja halu parisuhteeseen kulje mitenkään automaattisesti käsi kädessä.
Niin.. eiväthän ne. Yleensä parsuhteeseen halutaan sopivan ihmisen kanssa ja ehkä siksi häneen jopa rakastutaan..
En tiedä. Olen kova ihastumaan, mutta rakastunut en ole tietääkseni ole ollut. Ainakaan tätä ennen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. eiväthän ne. Yleensä parsuhteeseen halutaan sopivan ihmisen kanssa ja ehkä siksi häneen jopa rakastutaan..
En tiedä. Olen kova ihastumaan, mutta rakastunut en ole tietääkseni ole ollut. Ainakaan tätä ennen.Autisti?
Sinä et välttämättä oikeasti tunne tunteita sillä tavalla, että voisit rakastua sillä tavalla, kuin elokuvissa rakastutaan. Sitä ei ehkä kannata odottaa. Kokeile seurustelua, miltä se tuntuu ja unohda kaikki "miltä sen pitäisi tuntua". Elä omaa elämääsi ja määrittele rakastumisesi itse.
Jos sinulla on normaali tunne-elämä ja kohtaat ihmisen johon rakastut, sinä sekoat. Sitä ei voi olla tajuamatta. Anonyymi kirjoitti:
Autisti?
Sinä et välttämättä oikeasti tunne tunteita sillä tavalla, että voisit rakastua sillä tavalla, kuin elokuvissa rakastutaan. Sitä ei ehkä kannata odottaa. Kokeile seurustelua, miltä se tuntuu ja unohda kaikki "miltä sen pitäisi tuntua". Elä omaa elämääsi ja määrittele rakastumisesi itse.
Jos sinulla on normaali tunne-elämä ja kohtaat ihmisen johon rakastut, sinä sekoat. Sitä ei voi olla tajuamatta.Ei kaikki ihmiset ole hilipatiheijaa tunteidensa vietävinä. En ole koskaan rakastunut .. kai.
Rakastanut kylläkin. Mutta en ole seonnut kenestäkään. Mielestäni.
Ja määreenä normaali tunne-elämä on aika vaikeaa määrittää. Toiset vain ovat tunteellisempia kuin toiset.
Itse koen olevani tunneihminen, mutta sehän nyt on kovin subjektiivinen näkemys itsestäni.
Mutta se nyt on fakta, että kaikki ihmiset eivät sekoa rakastuessaan. Osa voi niin tehdä, sitä en kiellä.
- Anonyymi
Mä luulen, että rakastumisenkin kokemus on lopulta melko yksilöllistä. Itse olen luullut useamman kerran olleeni rakastunut, mutta kun rakastuin aidosti, niin tajusin, etten ollut koskaan aiemmin rakastanut. Se aito tunne oli jotenkin niin paljon selkeämpi, lopulta paljon yksinkertaisempi, puhdas varmuus. Siitä puuttui kokonaan se aiempien tilanteiden epävarmuus ja epäröinti, jossa tuo ja tämä arvelutti, eikä tuntunut ihan oikealta.
Niin.. yksilöllisiä kokemuksiahan nämä ovat tietysti. Ei varmaan ole kahta samanlaista tarinaa.
Rakastuitko ennestän tuttuun vai ihan sillain kuin salama kirkkaalta taivaalta?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. yksilöllisiä kokemuksiahan nämä ovat tietysti. Ei varmaan ole kahta samanlaista tarinaa.
Rakastuitko ennestän tuttuun vai ihan sillain kuin salama kirkkaalta taivaalta?Ennestään tuttuun ihmiseen. En mä ole ikinä edes salamaihastunut keneenkään entuudestaan tuntemattomaan.
Anonyymi kirjoitti:
Ennestään tuttuun ihmiseen. En mä ole ikinä edes salamaihastunut keneenkään entuudestaan tuntemattomaan.
Minä vähän utelen jos sopii..
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä vähän utelen jos sopii..
Sen kun. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Ennestään tuttuun ihmiseen. En mä ole ikinä edes salamaihastunut keneenkään entuudestaan tuntemattomaan.
Miten tiesit rakastuneesi? Siis olitko ensin ihastunut ja se muuttui rakastumiseksi, vai?
Aloitteko seurustelemaan ?
Minulla on niin nurinkurin tämä oma homma nyt, et olen vähän ihmeissäni.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Miten tiesit rakastuneesi? Siis olitko ensin ihastunut ja se muuttui rakastumiseksi, vai?
Aloitteko seurustelemaan ?
Minulla on niin nurinkurin tämä oma homma nyt, et olen vähän ihmeissäni.Kuten mä sanoin tuossa ekassa, niin se oli sellainen varmuuden tunne, jota en ole koskaan ennemmin tuntenut. En mä osaa oikeastaan tuon paremmin sitä selittää, mutta ei mun tarvinut pohtia, että olenko rakastunut, vaan se oli itsestäänselvää.
En oikeastaan voi sanoa olleeni ensiksi ihastunut. Mä ylipäänsä en juurikaan ihastu. Voin pitää jostakusta ja viihtyä hänen seurassaan, mutta tosiaan näin jälkikäteen ajatellen kaikki aiemmat parisuhteeni ovat alkaneet ihan eri lähtökohdista, vaikka olen ne ihastumiseksi ja rakastumiseksi tulkinnutkin. Ne ovat olleet enemmän tarvetta täyttää jotain aukkoa tai kun asioiden muka kuuluu olla jotenkin, tarvetta täyttää omaa "yksinäisyyttä", täydentää jotakin puuttuvaa. Tuohon rakastumiseen ei liittynyt mtään tuollaista tarvetta eikä tunnetta.
Se itse rakastuminen oli tietyllä tavalla hyvin yllättävää. Se on oikeastaan hyvin outoa miten yllättäen tilanne voi muuttua ja miten satunnaiset syyt siihen voivat vaikuttaa. Olimme tunteneet jo kauan, eikä siinä ollut koskaan ollut mitään sellaista. Emme olleet miettineet toisiamme siinä mielessä. Anonyymi kirjoitti:
Kuten mä sanoin tuossa ekassa, niin se oli sellainen varmuuden tunne, jota en ole koskaan ennemmin tuntenut. En mä osaa oikeastaan tuon paremmin sitä selittää, mutta ei mun tarvinut pohtia, että olenko rakastunut, vaan se oli itsestäänselvää.
En oikeastaan voi sanoa olleeni ensiksi ihastunut. Mä ylipäänsä en juurikaan ihastu. Voin pitää jostakusta ja viihtyä hänen seurassaan, mutta tosiaan näin jälkikäteen ajatellen kaikki aiemmat parisuhteeni ovat alkaneet ihan eri lähtökohdista, vaikka olen ne ihastumiseksi ja rakastumiseksi tulkinnutkin. Ne ovat olleet enemmän tarvetta täyttää jotain aukkoa tai kun asioiden muka kuuluu olla jotenkin, tarvetta täyttää omaa "yksinäisyyttä", täydentää jotakin puuttuvaa. Tuohon rakastumiseen ei liittynyt mtään tuollaista tarvetta eikä tunnetta.
Se itse rakastuminen oli tietyllä tavalla hyvin yllättävää. Se on oikeastaan hyvin outoa miten yllättäen tilanne voi muuttua ja miten satunnaiset syyt siihen voivat vaikuttaa. Olimme tunteneet jo kauan, eikä siinä ollut koskaan ollut mitään sellaista. Emme olleet miettineet toisiamme siinä mielessä.Juu. Tavallaan kai koen itsekin tällä hetkellä eräänlaista selkeyttä tämän ihmisen suhteen.
Olemme romanttisesti tapailleet jokusen vuoden, ja ymmärsin kyllä rakastavani häntä. Mutta nyt tuntuu että rakkauteni on muuttumassa rakastumiseksi.
Epävarmuuteni ei liity kyseiseen ihmiseen vaan omiin tunteisiini. Eli ehkäpä minulla ei ole kyse sit kuitenkaan rakastumisesta vaan rakkauden syventymisestä.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Siis aidosti kiitos.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu. Tavallaan kai koen itsekin tällä hetkellä eräänlaista selkeyttä tämän ihmisen suhteen.
Olemme romanttisesti tapailleet jokusen vuoden, ja ymmärsin kyllä rakastavani häntä. Mutta nyt tuntuu että rakkauteni on muuttumassa rakastumiseksi.
Epävarmuuteni ei liity kyseiseen ihmiseen vaan omiin tunteisiini. Eli ehkäpä minulla ei ole kyse sit kuitenkaan rakastumisesta vaan rakkauden syventymisestä.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Siis aidosti kiitos.Me siis olimme tunteneen toisemme jo kauan, mutta mun on vaikea lähteä määrittämään sitä tuntemisen laatua. Emme olleet ystäviä, sillä mä ajattelen, että ystävä tunnetaan paremmin. Se tunteminen liittyin yhteiseen harrastukseen, eli se oli hyvin kapea-alaista toisen tuntemista, vaikkakin niissä asioissa tunsimmekin sitten toisemme suht hyvin ja meillä oli voi sanoa, että toimimme hyvin yhteen tiiminä ja osasimme hyvin ennustaa miten toinen toimii jne.. Siihen tuntemiseen ei kuitenkaan liittynyt sellaista intiimimpää henkilökohtaista tasoa. Sitten yllättäen kolmannen osapuolen taholta tilannetta sekoitettiin tavalla, jossa henkilökohtaiset asiat ja persoonat tulivat esille ja sen jälkeen mä hyvinkin nopeasti tajusin rakastuneeni ko. henkilöön. Mä tunsin hänet jo valmiiksi sellaisilta kanteilta kuin vaikkapa luotettavuus. Sitä ei tarvinut ollenkaan pohtia.
Ja kyllä me yritimme saada parisuhdetta toimimaan, useampaankin kertaan, mutta siinä on monta mutkaa matkassa. Me olemme vitsaileet monta kertaa, että meidän olisi pitänyt tavata jo 10 vuotta aikaisemmin, niin sitten se olisi voinut toimiakin. Mutta vaikka se ei parisuhteena toimi, niin ei se rakkaus ole kadonnut mihinkään. Hän on ainoa mies, jota mä olen koskaan romanttisesti rakastanut, rakastan edelleen ja tulen varmasti aina rakastamaankin. Vaikka me emme toimikaan yhdessä, niin hän on 💖.
Meissä (siis sinussa ja minussa) on henkilöinä mm. sellaisia eroja, että mä tosiaan en esim. juurikaan ihastu. Vaikka pidän jostakusta, niin siihen ihastumiseen tarvitaan mun kohdallani enemmän. Sen ihmisen pitää tosissaan kolahtaa henkilökohtaisella tasolla. Mä en myöskään voisi ajatella tapailevani jotakuta noin vain (en tarkoita mitenkään halventaa teidän suhdettanne tai alentaa sitä). Mulle on helpompaa etsiä vaikka irtoseksiä, sillä mä en tarvitse siihen mitään henkilökohtaisen tason tunteita. Mä en tarvitse siihen myöskään mitään ihastumista, vaan seksuaalinen vetovoima riittää. Tosin nykyään koen lähinnä, että se ei ole sen vaivan arvoista, kun ne jutut eivät koskaan ole menneet siististi, vaan muhun jäädään mm. roikkumaan. Mulla ei vain ole mitään halua lähteä jakamaan mitään omasta persoonastani, jos haluan vain seksiä. Tuotakin on vähän vaikea selittää, sillä mä olen niin monesti saanut kuulla olevani naiseksi outo.
Eipä kestä. Toivottavasti antoi jotain polttoinetta ajatuksille. Anonyymi kirjoitti:
Me siis olimme tunteneen toisemme jo kauan, mutta mun on vaikea lähteä määrittämään sitä tuntemisen laatua. Emme olleet ystäviä, sillä mä ajattelen, että ystävä tunnetaan paremmin. Se tunteminen liittyin yhteiseen harrastukseen, eli se oli hyvin kapea-alaista toisen tuntemista, vaikkakin niissä asioissa tunsimmekin sitten toisemme suht hyvin ja meillä oli voi sanoa, että toimimme hyvin yhteen tiiminä ja osasimme hyvin ennustaa miten toinen toimii jne.. Siihen tuntemiseen ei kuitenkaan liittynyt sellaista intiimimpää henkilökohtaista tasoa. Sitten yllättäen kolmannen osapuolen taholta tilannetta sekoitettiin tavalla, jossa henkilökohtaiset asiat ja persoonat tulivat esille ja sen jälkeen mä hyvinkin nopeasti tajusin rakastuneeni ko. henkilöön. Mä tunsin hänet jo valmiiksi sellaisilta kanteilta kuin vaikkapa luotettavuus. Sitä ei tarvinut ollenkaan pohtia.
Ja kyllä me yritimme saada parisuhdetta toimimaan, useampaankin kertaan, mutta siinä on monta mutkaa matkassa. Me olemme vitsaileet monta kertaa, että meidän olisi pitänyt tavata jo 10 vuotta aikaisemmin, niin sitten se olisi voinut toimiakin. Mutta vaikka se ei parisuhteena toimi, niin ei se rakkaus ole kadonnut mihinkään. Hän on ainoa mies, jota mä olen koskaan romanttisesti rakastanut, rakastan edelleen ja tulen varmasti aina rakastamaankin. Vaikka me emme toimikaan yhdessä, niin hän on 💖.
Meissä (siis sinussa ja minussa) on henkilöinä mm. sellaisia eroja, että mä tosiaan en esim. juurikaan ihastu. Vaikka pidän jostakusta, niin siihen ihastumiseen tarvitaan mun kohdallani enemmän. Sen ihmisen pitää tosissaan kolahtaa henkilökohtaisella tasolla. Mä en myöskään voisi ajatella tapailevani jotakuta noin vain (en tarkoita mitenkään halventaa teidän suhdettanne tai alentaa sitä). Mulle on helpompaa etsiä vaikka irtoseksiä, sillä mä en tarvitse siihen mitään henkilökohtaisen tason tunteita. Mä en tarvitse siihen myöskään mitään ihastumista, vaan seksuaalinen vetovoima riittää. Tosin nykyään koen lähinnä, että se ei ole sen vaivan arvoista, kun ne jutut eivät koskaan ole menneet siististi, vaan muhun jäädään mm. roikkumaan. Mulla ei vain ole mitään halua lähteä jakamaan mitään omasta persoonastani, jos haluan vain seksiä. Tuotakin on vähän vaikea selittää, sillä mä olen niin monesti saanut kuulla olevani naiseksi outo.
Eipä kestä. Toivottavasti antoi jotain polttoinetta ajatuksille.Kyllä.. näkökulmat antavat todellakin polttoainetta omille ajatuksille.
Yksin näitä pohtiessa menee herkästi solmuun ja alkaa kiertää kehää. Ja ei tämmöisistä nyt kehtaa ketään alkaa juuri vaivaamaankaan.
Palsta onkin juuri hyvä tähän kun täällä on niin erilaista porukkaa.
En koe sinun erilaisuuttasi minuun verrattuna yhtään pahana. Se on oikeastaan erinomaisen hyvä juttu. En kaipaa peesaamista tai samanmielisyyttä.
Ennemminkin kaipaan kotrastia. Terävöityy oma ajattelu, kun saa erilaisia pointteja.
Niin.. minulla on vakipano jota rakastan ja nyt epäilen rakastuneeni häneen. Mutta suurin surminkaan en alkaisi parisuhteeseen jakamaan arkea hänen kanssaan.
Enkä jaksa uskoa, että hänkään haluaisi. Minua hänen arkeensa. Mutta se ja sama, se ei ole nyt pointtina, vaan minun tunteeni häntä kohtaan.
Ja todellakin sain kertomastasi polttoainetta. Ajattelemisen aihetta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä.. näkökulmat antavat todellakin polttoainetta omille ajatuksille.
Yksin näitä pohtiessa menee herkästi solmuun ja alkaa kiertää kehää. Ja ei tämmöisistä nyt kehtaa ketään alkaa juuri vaivaamaankaan.
Palsta onkin juuri hyvä tähän kun täällä on niin erilaista porukkaa.
En koe sinun erilaisuuttasi minuun verrattuna yhtään pahana. Se on oikeastaan erinomaisen hyvä juttu. En kaipaa peesaamista tai samanmielisyyttä.
Ennemminkin kaipaan kotrastia. Terävöityy oma ajattelu, kun saa erilaisia pointteja.
Niin.. minulla on vakipano jota rakastan ja nyt epäilen rakastuneeni häneen. Mutta suurin surminkaan en alkaisi parisuhteeseen jakamaan arkea hänen kanssaan.
Enkä jaksa uskoa, että hänkään haluaisi. Minua hänen arkeensa. Mutta se ja sama, se ei ole nyt pointtina, vaan minun tunteeni häntä kohtaan.
Ja todellakin sain kertomastasi polttoainetta. Ajattelemisen aihetta.Tuli vielä mieleeni, kun Disse mainitsi tuolla tuon höttöhattaran, että mä olen (ilmeisesti) siinäki mielessä vähän outo yksilö, että mun on hyvinkin helppo kaivaa itsestäni esille se höttöhattaratunne, jos se on olemassa kyseistä ihmistä kohtaan. Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten se tunne voi joillakin kadota, mutta ilmeisesti se on normaalimpaa. Ehkä se ei ole ihan tavanomaista, että mä voin olla takaisin siinä höttöhattarassa, jos arki vain toimii hyvin, toinen on kiltti ja mukava ja seksi on hyvää, vaikka suhde olisi 15 vuotta vanha. Ainakin minun kohdallani se tunne on hyvin puhtaasti minun omasta mielentilastani riippuvainen, eikä siihen vaikuta aika mitenkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Me siis olimme tunteneen toisemme jo kauan, mutta mun on vaikea lähteä määrittämään sitä tuntemisen laatua. Emme olleet ystäviä, sillä mä ajattelen, että ystävä tunnetaan paremmin. Se tunteminen liittyin yhteiseen harrastukseen, eli se oli hyvin kapea-alaista toisen tuntemista, vaikkakin niissä asioissa tunsimmekin sitten toisemme suht hyvin ja meillä oli voi sanoa, että toimimme hyvin yhteen tiiminä ja osasimme hyvin ennustaa miten toinen toimii jne.. Siihen tuntemiseen ei kuitenkaan liittynyt sellaista intiimimpää henkilökohtaista tasoa. Sitten yllättäen kolmannen osapuolen taholta tilannetta sekoitettiin tavalla, jossa henkilökohtaiset asiat ja persoonat tulivat esille ja sen jälkeen mä hyvinkin nopeasti tajusin rakastuneeni ko. henkilöön. Mä tunsin hänet jo valmiiksi sellaisilta kanteilta kuin vaikkapa luotettavuus. Sitä ei tarvinut ollenkaan pohtia.
Ja kyllä me yritimme saada parisuhdetta toimimaan, useampaankin kertaan, mutta siinä on monta mutkaa matkassa. Me olemme vitsaileet monta kertaa, että meidän olisi pitänyt tavata jo 10 vuotta aikaisemmin, niin sitten se olisi voinut toimiakin. Mutta vaikka se ei parisuhteena toimi, niin ei se rakkaus ole kadonnut mihinkään. Hän on ainoa mies, jota mä olen koskaan romanttisesti rakastanut, rakastan edelleen ja tulen varmasti aina rakastamaankin. Vaikka me emme toimikaan yhdessä, niin hän on 💖.
Meissä (siis sinussa ja minussa) on henkilöinä mm. sellaisia eroja, että mä tosiaan en esim. juurikaan ihastu. Vaikka pidän jostakusta, niin siihen ihastumiseen tarvitaan mun kohdallani enemmän. Sen ihmisen pitää tosissaan kolahtaa henkilökohtaisella tasolla. Mä en myöskään voisi ajatella tapailevani jotakuta noin vain (en tarkoita mitenkään halventaa teidän suhdettanne tai alentaa sitä). Mulle on helpompaa etsiä vaikka irtoseksiä, sillä mä en tarvitse siihen mitään henkilökohtaisen tason tunteita. Mä en tarvitse siihen myöskään mitään ihastumista, vaan seksuaalinen vetovoima riittää. Tosin nykyään koen lähinnä, että se ei ole sen vaivan arvoista, kun ne jutut eivät koskaan ole menneet siististi, vaan muhun jäädään mm. roikkumaan. Mulla ei vain ole mitään halua lähteä jakamaan mitään omasta persoonastani, jos haluan vain seksiä. Tuotakin on vähän vaikea selittää, sillä mä olen niin monesti saanut kuulla olevani naiseksi outo.
Eipä kestä. Toivottavasti antoi jotain polttoinetta ajatuksille.” Eipä kestä. Toivottavasti antoi jotain polttoinetta ajatuksille.” Ei näistä feikkivuoropuheluistasi ole mies siihenkään😏
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Eipä kestä. Toivottavasti antoi jotain polttoinetta ajatuksille.” Ei näistä feikkivuoropuheluistasi ole mies siihenkään😏
Läpäti läpäti. Menepä lapsonen nyt jo nukkumaan.
Anonyymi kirjoitti:
Tuli vielä mieleeni, kun Disse mainitsi tuolla tuon höttöhattaran, että mä olen (ilmeisesti) siinäki mielessä vähän outo yksilö, että mun on hyvinkin helppo kaivaa itsestäni esille se höttöhattaratunne, jos se on olemassa kyseistä ihmistä kohtaan. Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten se tunne voi joillakin kadota, mutta ilmeisesti se on normaalimpaa. Ehkä se ei ole ihan tavanomaista, että mä voin olla takaisin siinä höttöhattarassa, jos arki vain toimii hyvin, toinen on kiltti ja mukava ja seksi on hyvää, vaikka suhde olisi 15 vuotta vanha. Ainakin minun kohdallani se tunne on hyvin puhtaasti minun omasta mielentilastani riippuvainen, eikä siihen vaikuta aika mitenkään.
Ihailtavaa. Itse en ole aiemmin kokenut höttöhattaraa oikeastaan koskaan. Ehkä minun on helpompaa kokea rakkautta kuin purppurahöttöä.
Kyökkipsykologina sanoisin etten osaa päästää tunteitani valloilleen vaan kontrolloin niitä liuan tiukasti. En anna siis itselleni lupaa höttöhattaroitua, sillä siinä tilanteessa on tavallaan toisen armoilla ja minä omassa itsekeskeisyydessäni en antaudu moiseen.
Tai jotakin.
Rakkaus on jotakin minkä antaa ja rakastuminen on jotakin mille antautuu.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihailtavaa. Itse en ole aiemmin kokenut höttöhattaraa oikeastaan koskaan. Ehkä minun on helpompaa kokea rakkautta kuin purppurahöttöä.
Kyökkipsykologina sanoisin etten osaa päästää tunteitani valloilleen vaan kontrolloin niitä liuan tiukasti. En anna siis itselleni lupaa höttöhattaroitua, sillä siinä tilanteessa on tavallaan toisen armoilla ja minä omassa itsekeskeisyydessäni en antaudu moiseen.
Tai jotakin.
Rakkaus on jotakin minkä antaa ja rakastuminen on jotakin mille antautuu.Joo. Mulle tosiaan riittää siihen erinomainen seksi ihmisen kanssa, jota rakastan. Jo kaikki asiat ovatkunnossa, eikä tuon jälkeen esiinny mitään isompia ristiriitoja, niin mä leijailen niissä höyryissä helposti useamman päivän. 🤣
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä.. näkökulmat antavat todellakin polttoainetta omille ajatuksille.
Yksin näitä pohtiessa menee herkästi solmuun ja alkaa kiertää kehää. Ja ei tämmöisistä nyt kehtaa ketään alkaa juuri vaivaamaankaan.
Palsta onkin juuri hyvä tähän kun täällä on niin erilaista porukkaa.
En koe sinun erilaisuuttasi minuun verrattuna yhtään pahana. Se on oikeastaan erinomaisen hyvä juttu. En kaipaa peesaamista tai samanmielisyyttä.
Ennemminkin kaipaan kotrastia. Terävöityy oma ajattelu, kun saa erilaisia pointteja.
Niin.. minulla on vakipano jota rakastan ja nyt epäilen rakastuneeni häneen. Mutta suurin surminkaan en alkaisi parisuhteeseen jakamaan arkea hänen kanssaan.
Enkä jaksa uskoa, että hänkään haluaisi. Minua hänen arkeensa. Mutta se ja sama, se ei ole nyt pointtina, vaan minun tunteeni häntä kohtaan.
Ja todellakin sain kertomastasi polttoainetta. Ajattelemisen aihetta."Niin.. minulla on vakipano jota rakastan ja nyt epäilen rakastuneeni häneen. Mutta suurin surminkaan en alkaisi parisuhteeseen jakamaan arkea hänen kanssaan.
Enkä jaksa uskoa, että hänkään haluaisi. Minua hänen arkeensa. Mutta se ja sama, se ei ole nyt pointtina, vaan minun tunteeni häntä kohtaan."
Oletko aivan varma, ettei teillä kuitenkin ole henkisellä tasolla jonkin sortin parisuhde? Eihän parisuhde tarkoita pakollista yhdessä elämistä ja arjen jakamista tai mitään muutakaan sellaista. Ei parisuhde myöskään automaattisesti tarkoita eksklusiivisuutta ja toiselle omistautumista tmv. Vaikka kuinka olisitte järjen tasolla sopineet, että olette vain vakipanoja toisillenne, niin ei psyyke aina kuuntele tuollaisia sopimuksia. Anonyymi kirjoitti:
"Niin.. minulla on vakipano jota rakastan ja nyt epäilen rakastuneeni häneen. Mutta suurin surminkaan en alkaisi parisuhteeseen jakamaan arkea hänen kanssaan.
Enkä jaksa uskoa, että hänkään haluaisi. Minua hänen arkeensa. Mutta se ja sama, se ei ole nyt pointtina, vaan minun tunteeni häntä kohtaan."
Oletko aivan varma, ettei teillä kuitenkin ole henkisellä tasolla jonkin sortin parisuhde? Eihän parisuhde tarkoita pakollista yhdessä elämistä ja arjen jakamista tai mitään muutakaan sellaista. Ei parisuhde myöskään automaattisesti tarkoita eksklusiivisuutta ja toiselle omistautumista tmv. Vaikka kuinka olisitte järjen tasolla sopineet, että olette vain vakipanoja toisillenne, niin ei psyyke aina kuuntele tuollaisia sopimuksia."Vaikka kuinka olisitte järjen tasolla sopineet, että olette vain vakipanoja toisillenne, niin ei psyyke aina kuuntele tuollaisia sopimuksia."
Hyvä pointti. Laitetaan mietintämyssyyn.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo. Mulle tosiaan riittää siihen erinomainen seksi ihmisen kanssa, jota rakastan. Jo kaikki asiat ovatkunnossa, eikä tuon jälkeen esiinny mitään isompia ristiriitoja, niin mä leijailen niissä höyryissä helposti useamman päivän. 🤣
Ainakin 30vta pyöriny nää samat jutut täällä ja kuvat yhtä"nuorekkaita" haavekuvia!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin 30vta pyöriny nää samat jutut täällä ja kuvat yhtä"nuorekkaita" haavekuvia!
Sä olet pyörinyt täällä 30 vuotta? Onko sulla jossain aikakone tai jotain?
- Anonyymi
Itserakkaudella ei ole mitään rajoja. Voi rakastua itseensä uudelleen ja uudelleen.
Välitän toki itsestäni, paljonkin. Mutta itserakkauteen on minullakin vielä matkaa.
Kuis sinulla? Tuliko tietoiskusi syvällä kokemuksen rintaäänellä?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Välitän toki itsestäni, paljonkin. Mutta itserakkauteen on minullakin vielä matkaa.
Kuis sinulla? Tuliko tietoiskusi syvällä kokemuksen rintaäänellä?Tuli ja ei tullut, siinäpä sulle dilemma.
- Anonyymi
Onko tämä sinulle ajankohtaista, vai onko tämä kenties viittaus aloittajamiehen sivupersoonaan?
Olen parisuhteessa ja minulla on tapana ihastua aina silloin tällöin. Tavallaan hiukan ruokinkin näitä ihastumisia, mutta en koskaan vie niitä liian pitkälle. Eikä niissä ole mitään tarkoitusta mihinkään edetäkään.
Olen myös jo pitkään tuntenut hyvin lämpimiä tunteita erästä pitkäaikaista ystävää kohtaan. Mielestäni siinä voi puhua rakkaudesta. Se on hiukan erilaista rakkautta kuin rakkauteni puolisoani kohtaan. Suhde on hyvin henkilökohtainen ja sisältää piirteitä, joita minun ja puolisoni suhde ei sisällä. Jos asiat olisivat menneet eri tavalla saattaisi minun ja ystäväni suhde olla erilainen kuin nyt, mutta en oikeastaan kaipaa suhteeltamme mitään muuta. Läheisinä ystävyksinä oleminen on yksi rakkauden lajeista. Ja hieno sellainen.Minä ymmärrän tuon sinun ihastumisjutun luullakseni aikakailla hyvin.
Minäkin ihastun helposti. Se ei tarkoita sitä, että se aiheuttaisi mitään toimenpiteitä. Saatan ihastua jopa omaan sukupuolenedustajaan, vaikka olen ihan puhdas hetero.
Samoin kun sinä, tunnen rakkautta miespuolisiin ystäviini, mutta se rakkaus ei sisällä romanttista aspektia.
Olen oikeastaan aika huithapeli tunteissani mutta ne vaan tulevat ja menevät ihan luonnostaan.
Tunnen paljon rakkautta ja se on mielestäni vain hyvä juttu. Rakastaminen on helppoa. Rakastuminen onkin sitten minulle vierasta.
- Anonyymi
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä rakastuminen on. Kyllä mä kuitenkin enemmän haluan kuin pelkkää seksiä, mutta vaikea tuota käsitettä on tarkkaan määritellä.
TodellavaikeetaRakastuminen on minullekin vieras käsite, kun en ole sitä ennen kokenut.
Rakkaus ja rakastaminen on kyllä minulle tuttua, mutta ei rakastuminen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Rakastuminen on minullekin vieras käsite, kun en ole sitä ennen kokenut.
Rakkaus ja rakastaminen on kyllä minulle tuttua, mutta ei rakastuminen.Mä sanoisin näin, kun muistelen "parhaita" nuoruusvuosia: mä vaan jostain syystä pidän hyvin tärkeenä sitä, että kokee naisen seksuaalisesti kiinnostavaksi. Tästähän sitä saa sitä "energiaa" kaikkeen muuhunkin tutustumiseen. Vaikeeta se on edes kiinnostua enempää tutustuu, jos ei mitään seksuaalista kiinnostusta ole.
Todellavaikeeta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä sanoisin näin, kun muistelen "parhaita" nuoruusvuosia: mä vaan jostain syystä pidän hyvin tärkeenä sitä, että kokee naisen seksuaalisesti kiinnostavaksi. Tästähän sitä saa sitä "energiaa" kaikkeen muuhunkin tutustumiseen. Vaikeeta se on edes kiinnostua enempää tutustuu, jos ei mitään seksuaalista kiinnostusta ole.
TodellavaikeetaLisään vielä tämän. Puhuin tämän takia "parhaista" nuoruusvuosista, koska nykyään olen vähän "kaikkeen" kyllästynyt. Varmaan liian paljon pettymyksiä. Ei se mitään, olen kuitenkin jokseenkin sisäistänyt "kaiken".
Todellavaikeeta Anonyymi kirjoitti:
Mä sanoisin näin, kun muistelen "parhaita" nuoruusvuosia: mä vaan jostain syystä pidän hyvin tärkeenä sitä, että kokee naisen seksuaalisesti kiinnostavaksi. Tästähän sitä saa sitä "energiaa" kaikkeen muuhunkin tutustumiseen. Vaikeeta se on edes kiinnostua enempää tutustuu, jos ei mitään seksuaalista kiinnostusta ole.
TodellavaikeetaNo, sitä jokainen itsessään valitsee ne itselleen tärkeät asiat.
Ite olen sitä mieltä, että ihminen on aina tutustumisen arvoinen. Oli sitä seksuaalista kiinnostusta tai ei.
Ihmisen voi kohdata myös ihmisenä, ei seksiobjektina.
Minulla on ihmissuhteita miehiin, jotka eivät ole seksuaalisia suhteita ollenkaan. Se ei toki tarkoita, etteikö he olisi seksuaalisia olentoja, tai ellenkö minä olisi seksuaalinen olento. Emme vain ole sitä yhdessä. Niitä suhteita sanotaan ystävyydeksi.
Ihan parhaita ovatkin. Saa olla ihminen ihmiselle.Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä tämän. Puhuin tämän takia "parhaista" nuoruusvuosista, koska nykyään olen vähän "kaikkeen" kyllästynyt. Varmaan liian paljon pettymyksiä. Ei se mitään, olen kuitenkin jokseenkin sisäistänyt "kaiken".
TodellavaikeetaNuoruusvuodet oli ja meni. Minä elän ainaskin parhaita vuosiani nyt. Tässä ja nyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä tämän. Puhuin tämän takia "parhaista" nuoruusvuosista, koska nykyään olen vähän "kaikkeen" kyllästynyt. Varmaan liian paljon pettymyksiä. Ei se mitään, olen kuitenkin jokseenkin sisäistänyt "kaiken".
TodellavaikeetaEikö esim yli kolmekyppisten pitäisi myös päästä tällainen hönön tirkistelyvaiheen yli, mitä feikkidialogisi mies tuottaa?
- Anonyymi
Onko kyseessä pymppykuvamies?
- Anonyymi
Pirpanan sähköpostiin on tainnut kilahtaa henkilökohtainen pymppykuva pujikselta.
Anonyymi kirjoitti:
Pirpanan sähköpostiin on tainnut kilahtaa henkilökohtainen pymppykuva pujikselta.
Eipä ole.. saisipa tuo vaikka kilahtaakin...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pirpanan sähköpostiin on tainnut kilahtaa henkilökohtainen pymppykuva pujikselta.
Todella kiinnostava on mies tämä sinun lempinimillä toteutettu yksinkeskustelu
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eipä ole.. saisipa tuo vaikka kilahtaakin...
Hei vaan rakkaani, mielelläni laittaisin sinulle peppukuvani, uusia kuvia ei kylläkään ole
pujotteIija kirjoitti:
Hei vaan rakkaani, mielelläni laittaisin sinulle peppukuvani, uusia kuvia ei kylläkään ole
Kiitos kultaseni, mutta koen ja näen piukan pebasi mieluusti livenä.. ihan pian.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
En kyllä vieläkään käsitä ketä tarkoitat...
Just sua ätmiä, ei tuota sanomalehden kuvaa!
- Anonyymi
Oliko haaveilija reissussa Danielin kanssa?
- Anonyymi
Ehkä Daniel oli kuskina.
Mä mietin, että rakastaminen vois olla enemmän kuin tunne? 🤔
Jotain ymmärtämistä, hyväksymistä.....
Mutta rakastuminen on tunnetta...Toinen saa sen aikaan jonkinlaisella ihanuudella joka soluun.
Mä oon pitänyt, että järjestys olis ihastuminen-->rakastuminen---rakastaminen, mutta oikeastaan ois fiksumpaa ja rakentavampaa, jos kaksi viimeistä olis toisessa järjestyksessä...tavallaan. Tulis se höttöhattara purppurahöttö jälkiruuaksi. 😁No niin.. pikkuisen höttöhattaraa on juu ollut viimeaikoina mielen päällä.
Olen kyllä sen verran järkevä, etten ihan hörähdä. Tai luulen niin. Toivon niin.Pikku-pirpana kirjoitti:
No niin.. pikkuisen höttöhattaraa on juu ollut viimeaikoina mielen päällä.
Olen kyllä sen verran järkevä, etten ihan hörähdä. Tai luulen niin. Toivon niin.No kun jo rakastaa, ei silloin enää pitäis hörähtää...
Rakkaus on joku sama kuin viisaus...🤔
Mutta rakastuminenhan on ihanaa... ja miksi sitä ei vois tehdäkin useammin? 🙂Disseisback kirjoitti:
No kun jo rakastaa, ei silloin enää pitäis hörähtää...
Rakkaus on joku sama kuin viisaus...🤔
Mutta rakastuminenhan on ihanaa... ja miksi sitä ei vois tehdäkin useammin? 🙂Mulla ei ole kokemusta rakastumisesta, siksipä kyselenkin tyhmiä täällä palstalla.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mulla ei ole kokemusta rakastumisesta, siksipä kyselenkin tyhmiä täällä palstalla.
No se on sellainen höppänä fiilis, että vois tehdä vaikka mitä hoopoa. 😂
Mutta fiiliksenähän se on mainio. 😁Disseisback kirjoitti:
No se on sellainen höppänä fiilis, että vois tehdä vaikka mitä hoopoa. 😂
Mutta fiiliksenähän se on mainio. 😁Just oivalsin jotakin itsestäni tuossa keskustellessani.
Minun itsesuojeluvaistoni estää minua rakastumasta. Rakastunut on altis ties millaisille kolauksille ja minä olen tähän ikään nähden saanut elämän kolhuja jo niin paljon, etten ole antautunut koskaan rakastumisen tunteelle.
Mutta nyt olen ehkä törmännyt niin kilttiin mieheen, että suojamuurini on alkanut murentumaan. Ehkä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Just oivalsin jotakin itsestäni tuossa keskustellessani.
Minun itsesuojeluvaistoni estää minua rakastumasta. Rakastunut on altis ties millaisille kolauksille ja minä olen tähän ikään nähden saanut elämän kolhuja jo niin paljon, etten ole antautunut koskaan rakastumisen tunteelle.
Mutta nyt olen ehkä törmännyt niin kilttiin mieheen, että suojamuurini on alkanut murentumaan. Ehkä.Niin ja sä olet ehkä tehnyt jo selväksi, mitä sä suhteelta haluat, mitkä tärkeitä jne. 😊
Kyllä sä saat tuntea höpöä....😃❤️
Ja sinä osaat jo pitää itsestäs huolta, ei sun tartte toisen hyväntahtoisuuteen nojata. Luota itseesi ja anna hyvän tulla. 😊Disseisback kirjoitti:
Niin ja sä olet ehkä tehnyt jo selväksi, mitä sä suhteelta haluat, mitkä tärkeitä jne. 😊
Kyllä sä saat tuntea höpöä....😃❤️
Ja sinä osaat jo pitää itsestäs huolta, ei sun tartte toisen hyväntahtoisuuteen nojata. Luota itseesi ja anna hyvän tulla. 😊Kiitos Disse.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Just oivalsin jotakin itsestäni tuossa keskustellessani.
Minun itsesuojeluvaistoni estää minua rakastumasta. Rakastunut on altis ties millaisille kolauksille ja minä olen tähän ikään nähden saanut elämän kolhuja jo niin paljon, etten ole antautunut koskaan rakastumisen tunteelle.
Mutta nyt olen ehkä törmännyt niin kilttiin mieheen, että suojamuurini on alkanut murentumaan. Ehkä.Niin, mä nyt tuumin omien kokemusten perusteella.
Mä en pidä rakastumista pätkääkään vaarallisena, vaan ihanana asiana ja huikeana tunteena, jonka voi saavuttaa aika harvoin elämässään...lopulta. Sitä ei pitäis kieltää, tukahduttaa...
Mutta mä omalla kohdalla pelkään sitä, etten voi käsitellä sitä...sitä säkin pelkäät....
Mutta silloin just pitäisi luottaa itseensä, että osaa olla se käsi, joka suojelee....
Mulla on vielä päässä yhtä jos toista, mitkä ei ole ihan kohillaan. Vaikka jotkut saa minusta kuvan, että tiedän ja osaan kaiken. 😃
Ehkä tiedänkin.... mutta on eri juttu tehdä se. 😬
Mutta samaa suosittelen kuten aiemminkin... ja potkin sun hanuriin. Go for it! 😃
Olet sen ansainnut ja anti mennä... luota itseesi. Ei sua kukaan satuta enää ikinä. 😊 Sulla on sut varmistamassa aina.
https://youtu.be/ajUQDYJvZcs?si=4A5DoBurXJEsiv95
Että mä tykkään tästä biisistä. 😍 Tää on sinulta sinulle...😊Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos Disse.
Ole hyvä. 😊
Mä muistan kun olin rakastunut ensi kertaa eron jälkeen oikein kunnolla, annoin tunteen tulla ja elin sitä... kohta tuli olo, että ansaitsenko sitä...🙄
Nykyään tiedän jo, että tottahitossa...😬
Kun tunteille antaa tilaa, ne vie nopeasti laidasta laitaan...😊
Mutta se on elämää oikeasti... tuntemista, aistimista...
Mut et sä säikähdä tuollaisia, tiedän hyvin. 🙃Disseisback kirjoitti:
Ole hyvä. 😊
Mä muistan kun olin rakastunut ensi kertaa eron jälkeen oikein kunnolla, annoin tunteen tulla ja elin sitä... kohta tuli olo, että ansaitsenko sitä...🙄
Nykyään tiedän jo, että tottahitossa...😬
Kun tunteille antaa tilaa, ne vie nopeasti laidasta laitaan...😊
Mutta se on elämää oikeasti... tuntemista, aistimista...
Mut et sä säikähdä tuollaisia, tiedän hyvin. 🙃En säikähdä, ei tämä sitä ole. Ehkä lähinnä olen ymmälläni. Mut nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
Pikku-pirpana kirjoitti:
En säikähdä, ei tämä sitä ole. Ehkä lähinnä olen ymmälläni. Mut nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
Mä projisoin kaiken itseni kautta, siksi tuumin mitä tuumin. 😬
Hyvää yötä. 😴
- Anonyymi
En osaa sanoa naisena esiintyvä gubbe, ehkä sinun kannattaa tutkiskella itseäsi, eikä pyöriä esim somessa, kuten eräs jämä
Niin, minä rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni vasta silloin, kun otin viereeni vastasyntyneen poikani.
Ensin rakkaus suuntautui vauvaan, sitten hetkeä myöhemmin vauvan äitiin, nykyiseen puolisoon.
Olimme tuolloin olleet yhdessä noin 15 vuotta.
Ehkä vauvasta lähti kemiallisia viestiaineita, jotka laukaisivat rakastamisen tunteen.
Muistoissa on enää vaipan haju, mutta rakkauteni puolisoon säilyy ja syvenee.Eli olet elävä esimerkki, että voi rakastua rakastamisen jälkeenkin. Kiitos kun jaoit tarinasi.
Pistää miettimään että olenko sittenkin rakastumassa. Olin jo vähän sitä mieltä, että rakkauden syventymisestä olisi kyse. Eikä suinkaan rakastumisesta.
Mietin tänään kysymystä, että miltä tuntuu olla rakastettu? Itse en ole koskaan rakastunut. Aina siitä haaveillut, mutta koskaan ei ole sattunut kohdalle. Lapsena ajattelin hankkivani ison perheen. Mutta sitten sitä rakastumisen tunnetta ei vaan koskaan tullut. Olenkin alkanut epäilemään, etten osaa rakastaa toista ihmistä romanttisessa mielessä. Veikkaan jääväni lapsettomaksi. Surullista, mutta rakkautta ei vaan voi pakottaa.
Olet oikeassa. Rakkautta ei voi pakottaa ja rakastumista vielä vähemmän.
Rakastan ja paljonkin, mutta rakastuminen on antanut odottaa. Minäkin olen ajatellut etten osaa rakastua. Mut kahtotaan.. josko sinä tai minä sit joskus kummiskin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Olet oikeassa. Rakkautta ei voi pakottaa ja rakastumista vielä vähemmän.
Rakastan ja paljonkin, mutta rakastuminen on antanut odottaa. Minäkin olen ajatellut etten osaa rakastua. Mut kahtotaan.. josko sinä tai minä sit joskus kummiskin.Sinun tarina antaa minulle uskoa, että joskus voi yllättäen löytyäkin se todellinen rakkaus. Saa nähdä miten elämä kuljettaa.
Palstakamu kirjoitti:
Sinun tarina antaa minulle uskoa, että joskus voi yllättäen löytyäkin se todellinen rakkaus. Saa nähdä miten elämä kuljettaa.
Avoimin mielin tulevaisuuteen. Ja muistaa sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä.
Palstakamu kirjoitti:
Sinun tarina antaa minulle uskoa, että joskus voi yllättäen löytyäkin se todellinen rakkaus. Saa nähdä miten elämä kuljettaa.
Voi sua kettuseni. Jos kellekään, niin sulle soisin rakastumisen. Ja perheen. Olisit taatusti aivan mahtava isä. Siltä minusta ainakin tuntuu.
Mutta rakatimenkaan ei aina vaadi perhettä. Ei edes "tavallista" parisuhdetta. Minä, joka olen elänyt monta elämää ja monta polkua, olen rakastanut monia ihmisiä. Joitakin hyvinkin syvästi, sitovasti. Ei sidoksiin itseeni, vaan tämän olemassaoloa. Rakastaminen on vaan... se on. Tai sitä ei ole. Joskus se voi hiipua, kuolla pois. Kun ihminen on osoittanut, ettei ole luottamuksen arvoinen. Ja hän voi pettää luottamuksesi monellakin tapaa. On myös elinikäisiä rakkauksia. Kuten lasten rakastaminen. Vaikka nämä täydellisiä eivät olisikaan. Mutta kukaanhan ei lopulta ole.
Sanoisin vielä, että on onni, jos kykenee rakastamaan.elisakettu kirjoitti:
Voi sua kettuseni. Jos kellekään, niin sulle soisin rakastumisen. Ja perheen. Olisit taatusti aivan mahtava isä. Siltä minusta ainakin tuntuu.
Mutta rakatimenkaan ei aina vaadi perhettä. Ei edes "tavallista" parisuhdetta. Minä, joka olen elänyt monta elämää ja monta polkua, olen rakastanut monia ihmisiä. Joitakin hyvinkin syvästi, sitovasti. Ei sidoksiin itseeni, vaan tämän olemassaoloa. Rakastaminen on vaan... se on. Tai sitä ei ole. Joskus se voi hiipua, kuolla pois. Kun ihminen on osoittanut, ettei ole luottamuksen arvoinen. Ja hän voi pettää luottamuksesi monellakin tapaa. On myös elinikäisiä rakkauksia. Kuten lasten rakastaminen. Vaikka nämä täydellisiä eivät olisikaan. Mutta kukaanhan ei lopulta ole.
Sanoisin vielä, että on onni, jos kykenee rakastamaan.Voi kiitos kettukaverini. Olen vasta hiljattain lämmennyt ajatukselle, että ehkä joskus se rakastuminen voisi konkreettisesti tapahtua. Mutta vielä pitää muokata omaa mielenmaisemaani. Minä kun olen tällainen moniongelmainen, niin ehkä on ollut paras etten olekaan parisuhteeseen ryhtynyt. Olisin potentiaalisesti olla ollut todella huono kumppani. Mutta kummasti on ikä tasoittanut teräviä kulmiani ja alkaa ongelmat olla elämässä hallussa. Jospa sitä jossain vaiheessa...
Mutta olisihan se ihan mahtavaa vielä joku päivä isäksi tulla. Tai sitten vaikka ei olisikaan omia lapsia, niin päästä vaikka jonkun YH:n elämään mukaan.Palstakamu kirjoitti:
Voi kiitos kettukaverini. Olen vasta hiljattain lämmennyt ajatukselle, että ehkä joskus se rakastuminen voisi konkreettisesti tapahtua. Mutta vielä pitää muokata omaa mielenmaisemaani. Minä kun olen tällainen moniongelmainen, niin ehkä on ollut paras etten olekaan parisuhteeseen ryhtynyt. Olisin potentiaalisesti olla ollut todella huono kumppani. Mutta kummasti on ikä tasoittanut teräviä kulmiani ja alkaa ongelmat olla elämässä hallussa. Jospa sitä jossain vaiheessa...
Mutta olisihan se ihan mahtavaa vielä joku päivä isäksi tulla. Tai sitten vaikka ei olisikaan omia lapsia, niin päästä vaikka jonkun YH:n elämään mukaan.Pidän sua yhtenä palstan järkevimmistä, oli ongelmia tai ei.
Sinä sen varmaan tiedätkin. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa myös muita.
Muistanko väärin mutta olitko ihastunut johonkin työtoveriisi? Tuliko siitä mitään?elisakettu kirjoitti:
Pidän sua yhtenä palstan järkevimmistä, oli ongelmia tai ei.
Sinä sen varmaan tiedätkin. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa myös muita.
Muistanko väärin mutta olitko ihastunut johonkin työtoveriisi? Tuliko siitä mitään?Sanasi saavat minut hymyilemään.
Olen oppinut arvostamaan myös itseäni. Mutta vielä on työtä tehtävänä.
Ei tullut mitään. Ollaan vaan hyviä kavereita töissä.Palstakamu kirjoitti:
Sanasi saavat minut hymyilemään.
Olen oppinut arvostamaan myös itseäni. Mutta vielä on työtä tehtävänä.
Ei tullut mitään. Ollaan vaan hyviä kavereita töissä.En yritä ylittää Lady-E:n sanoja, mutta komppaan häntä täysillä.
Sinussa on myös hurmaavaa lempeyttä ja se paistaa sinusta läpi.
Ja mitä ikinä oletkin menneisyydessäsi ollut, se määrittää vain menneisyyden.
Minäkin uskon, että sinusta tulisi hyvä isä. Olet varsin ihastuttava persoona.
Ja vaikka pidänkin sinusta valtavasti, en siis vokottele, kerron vain mielipiteeni.Pikku-pirpana kirjoitti:
En yritä ylittää Lady-E:n sanoja, mutta komppaan häntä täysillä.
Sinussa on myös hurmaavaa lempeyttä ja se paistaa sinusta läpi.
Ja mitä ikinä oletkin menneisyydessäsi ollut, se määrittää vain menneisyyden.
Minäkin uskon, että sinusta tulisi hyvä isä. Olet varsin ihastuttava persoona.
Ja vaikka pidänkin sinusta valtavasti, en siis vokottele, kerron vain mielipiteeni.Unenpöpperössä näin vasta nyt viestisi. Olen ihan sanaton. Kiitos ja halaus.
Palstakamu kirjoitti:
Unenpöpperössä näin vasta nyt viestisi. Olen ihan sanaton. Kiitos ja halaus.
Voi pöpperö.. ite vetelin hirsiä tuohon aikaan.. vissiin laitoin viestini nukkuessani.. :).
- Anonyymi
Asia ei sinänsä itseä kosketa, koska olen elämän kokemuksen myötä aseksuaali.
Aiemmin asiaa käsittelemättä, on oletettavaa että kyseessä - rakkaudessa - on kyseessä saman ilmiön toinen puoli, eli lopulta tähän maailman ja lajin jatkamiseen liittyvä ilmiö, ja biologisen seksuaalisuuden henkinen ulottuvuus sekä pitkäkestoinen vetovoima - takamaan lajin jatkuvuutta.
Rakkaus on siten seksuaalisen vetovoiman kaltainen hallitsematon vietti, jota ihminen ei voi hallita muuten kuin sosionormatiivisena käytöksenä.
Ilmeneekö rakkautta sitten lisääntymisiän jälkeen. Mahdollisesti, joten rakkaus-ilmiö ei karsiudu menopaussissa, kuten seksuaalivetovoimakaan.
Ja esitettyyn kysymykseen liittyen: Voiko rakastua vaikka ei halua parisuhdetta.
Rakkaus & seksuaalivetovoima ovat lajin perusominaisuuksia, kun taas parisuhde on sosiaalinormitettua sosiaalisuutta, jota suhteessa perusominaisuuksiin muokkaavat monet psykologiset sekä sosiaaliset tekijät, jolloin perusominaisuuksien ja käytännöntekijöiden välinen suhde saa erilaisia ilmentymiä. Joten vastaukseksi kysymykseen muodostuu, että rakkaus on aina mahdollista riippumatta käytännön tekijöistä riippumatta eikä parisuhde nykyaikana merkitse lajin jatkuvuuden ehdotonta edellytystä.- Anonyymi
On myös mahdollista että rakkautta on erilaisia muotoja, kaikkien rakkauden muotojen pyrkiessä vahvistamaan ja edistämään rakkauden osapuolia ja heidän pyrkimyksiään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On myös mahdollista että rakkautta on erilaisia muotoja, kaikkien rakkauden muotojen pyrkiessä vahvistamaan ja edistämään rakkauden osapuolia ja heidän pyrkimyksiään.
Itse olen kuitenkin elämän kokemuksen myötä joka suhteessa ... araksuaali, eli rakkaudeton.
Eipä tässä ole lajin säilymisen kannalta myöskään osaa tai arpaa. En usko ainakaan.
Se, mistä rakastumisen tunne kumpuaa, en todellakaan tiedä. Jos se nyt alkuunkaan on edes sitä.
Voi ja eikö siinä juuri noin kuulunutkin käydä 🙂
Jopa on mahdollista, että tuntee rakkautta sellaistakin kohtaan, jonka luonne on hankala, ja jonka kanssa ei koskaan ole ollut seksiä. Vieläpä niin, että sellainenkin rakkauden tunne on pysyvä. Kokemusta on. Tunne-elämä on mutkikas.
Ihmisten valtaosa kuvittelee, että olisi olemassa joku yliminä, jonka avulla voisi valita omat ajatuksensa. Haaveilua ja satuahan sellainen on. Jos olisi tilaisuus toimia tavalla, jota jotkut pitäisivät luvattomana, se ei jäisi vain ajatuksen tasolle, vaan se johtaisi 'luvattomaan' toimintaankin.
On olemassa pari sisartakin, joiden kanssa olisin halunnut olla yhdynnässäkin, koska on syytä pitää VARMANA, että he olisivat nauttineet siitä suuresti.
Vastaavasti minä en olisi asettanut minkäänlaista estettä, että vaimoni olisi saanut nauttia yhdynnästä erään miellyttävän miehen kanssa, jolle hän avasi kauneimpansa katseltavaksi ja herttaili supistelemalla emätintään..
Näillä taas oli omat sitoumuksensa olla yhtymättä toisen kanssa, eikä meille kummallekaan tullut edes mieleen ehdotella, suostutella tai kosketella. 🌹👀No onhan kaikki mahdollista, mutta en nyt kuitenkaan liittäisi kaikkea rakkautta suoraan yhdyntään.
On olemassa myös rakkautta joka ei ole romanttista tai millään tavalla seksuaalisuuteen liittyvää.
Kuten sisarusrakkaus, rakkaus lemmikkiin, vanhempiin, lapsiin, ystäviin...
Olet harvinainen tapaus, kun sekoitat yhdynnän esimerkiksi sisarusten kesken rakkauteen.
Mielestäni sisarusten välinen seksuaalisuus on sairasta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Myöskin olen sitä mieltä että sinulla on perverssio. Mutta olet sellainen kuin olet ja mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan.
En halua loukata sinua, kerroin vain mielipiteeni. Eli olemme vain eri mieltä asiasta, ei sen kummallisempaa.Pikku-pirpana kirjoitti:
No onhan kaikki mahdollista, mutta en nyt kuitenkaan liittäisi kaikkea rakkautta suoraan yhdyntään.
On olemassa myös rakkautta joka ei ole romanttista tai millään tavalla seksuaalisuuteen liittyvää.
Kuten sisarusrakkaus, rakkaus lemmikkiin, vanhempiin, lapsiin, ystäviin...
Olet harvinainen tapaus, kun sekoitat yhdynnän esimerkiksi sisarusten kesken rakkauteen.
Mielestäni sisarusten välinen seksuaalisuus on sairasta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Myöskin olen sitä mieltä että sinulla on perverssio. Mutta olet sellainen kuin olet ja mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan.
En halua loukata sinua, kerroin vain mielipiteeni. Eli olemme vain eri mieltä asiasta, ei sen kummallisempaa.Pyydän anteeksi, että kirjoitin aloittamaasi keskusteluun,
Kynis.mi kirjoitti:
Pyydän anteeksi, että kirjoitin aloittamaasi keskusteluun,
Eihän sulla ole mitään anteeksipyydettävää mielestäni.
Kynis.mi kirjoitti:
Pyydän anteeksi, että kirjoitin aloittamaasi keskusteluun,
Keskustelupalsta.. tänne mahtuu kaikki. Kuten myös sinä erikoisine mielipiteinesi. Ja minä omineni.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Keskustelupalsta.. tänne mahtuu kaikki. Kuten myös sinä erikoisine mielipiteinesi. Ja minä omineni.
Ei kai sellainen kaverirakkaus voi syventyä oikeaksi romanttiseksi rakkaudeksi?
Tai kai se mahdollista on. Mutta ei kuitenkaan kovin todennäköistä.
Mielipiteitä myös vain kaipaan.
- Anonyymi
Vähemmän kyökkistelyä ja enemmän tekoja. Niin kuin ole jo aiemmeminkin todennut virallistat suhteen ja teet itsestäsi kunniallisen naisen. Kun ensi kerran tulee käymään kahvitellessa sanot sille pujiksen vätykselle että nyt mennään kihlat ostamaan, jos menee viinerit väärään kurkkuun heimlichin otteella pelastat ja raahaat samantien lähimpään kellokorukauppaan :D
-harmiseikirj-:D... :D .. JA :D
Eli.. juu. En edelleenkään halua olla kunniallinen nainen. Lutkailu on mukavampaa. :D
Se on niin näpsäkkää kun saa lutkailla rakastamansa miehen kanssa. En vaihtaisi kihloihin vaikka maksettaisiin. :)
- Anonyymi
Mistä tietää että olet rakastunut?
Enemmän kuin ihastusta? Rakastuminen on perin kaavamainen ...
Rakastuminen johtaa tunnetusti epävakauteen niin fysiologisella kuin emotionaalisella tasolla. Rakastunut tuntee heilahtelevien hormonitasojen vuoksi olonsa vuoron perään innostuneeksi, euforiseksi, energiseksi, unettomaksi, ruokahaluttomaksi, ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.
https://mielenihmeet.fi/rakkaussuhteiden-6-vaihetta/No tuon kuvauksen mukaan.. en ole rakastunut. En koe ahdistuneisuutta tai epätoivoa. Euforiaa kylläkin.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No tuon kuvauksen mukaan.. en ole rakastunut. En koe ahdistuneisuutta tai epätoivoa. Euforiaa kylläkin.
En ole koskaan tuntennut itseäni rakastuneena ahdistuneeksi enkä epätoivoiseksi. Ei siis kannata luottaa tuollaisen geneeriseen listaan. Rakastuminen on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa paljon yksilön persoona ja myös yksilölliset fysiologiset tekijät.
Anonyymi kirjoitti:
En ole koskaan tuntennut itseäni rakastuneena ahdistuneeksi enkä epätoivoiseksi. Ei siis kannata luottaa tuollaisen geneeriseen listaan. Rakastuminen on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa paljon yksilön persoona ja myös yksilölliset fysiologiset tekijät.
Kiitos. Tuo oli mukavaa luettavaa. Annan siis itselleni vielä mahdollisuuden olla rakastunut.
- Anonyymi
Minä rakastun hyvin harvoin ja silloin jos rakastun niin se tarkoittaa sitä, että haluan parisuhteen hänen kanssaan. Haluan olla lähellä ja sylissä ja viettää mahdollimman paljon aikaa hänen kanssaan. Nyt olen vasta kiinnostunut ja kaipaan sitä, että saisin tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ihmisen josta tulee minulle niin tärkeä, että voisimme olla yhdessä loppuelämän ajan.
Näin olettaisin useimmiten asianlaidan olevan.
Minä en vuorostani suurin surminkaan alkaisi parisuhteeseen. Ainakaan sen perinteiseen muotoon. Se ei silti estä minua rakastamasta ja ehkä jopa rakastumasta.
- Anonyymi
Olet ehkä rakastunut kokemisen tunteeseen (ulkoiset tekijät)? Koet jonkun kokemisen arvoiseksi, muttet usko ja luota häneen riitttävästi, että voisit ajatella parisuhdetta?
Hyvä pointti, mutta ei oikein istu minuun. Lähestulkoon vihaan ajatusta perinteisestä parisuhteesta ja pidän sitä jopa hieman halveksuttavanakin. Mikä on outoa oikeastaan itsestänikin.
Pystyäkseni olemaan jonkun kanssa, minun täytyy saada tuntea itseni täysin vapaaksi. Ja perinteinen parisuhde ei suo tuota optiota mielestäni. Suoraan sanoen saan allergisen reaktion kun edes ajattelen parisuhdetta.
Minulla lienee asennevamma tai jokin persoonallisuuhäiriö tässä parisuhdeasiassa.
- Anonyymi
Onko pujiksella salainen ihailija vai mistä hätäinen tunnepaljastus?
- Anonyymi
Se ei käy yhden ollessa vsta52 demari ja toinen haluaa olla tätä päivää kelassa https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010438407.html
- Anonyymi
Pirpana ja haaveilija saman ätmin haavekuvia ittestään!
Ei rakkauden tunteesta voi erehtyä. Se on niin vahva tunne ja sen tarkoitus on kuitenkin saattaa kaksi ihmistä yhteen. Jos sitä ei ole kokenut, niin ei voi tietää, millaista se on hullaantua toisesta. Ehkä sitä ei vaan kaikille tapahdu. Yksipuolisena ne on vaikeita tunteita.
- Anonyymi
Niin Jani Netta ei rakasta sua koska ette ole yhdessä.
Kivasti sanottu.
Uskon kyllä myös yksipuolisen rakkauden olevan hyvää rakkautta. Sekin on vain asennekysymys. Suurinta on päästää irti ja silti rakastaa. Eli ei rakkaus mielestäni yhdistä ihmisiä välttämättä. Joskus se erottaa.
Tässä maassa on paljon ihmisiä jotka ovat parisuhteessa vaikka rakkautta ei ole edes mausteeksi. Ollaan yhdessä esim taloudellisista syistä, lasten takia tai ei vaan uskalleta erota. Vaikka itselle ajatus rakastumisesta ilman parisuhdetta on jokseenkin vieras niin olisin kovin ihmeissäni jos tällainen ei olisi mahdollista.
Itse omaa rakastumisprosessia voisi verrata korkeaan verenpaineeseen. Kehityy pikku hiljaa mutta keho ja mieli tottuu siihen kunnes jossakin vaiheessa asia otetaan esille ulkopuolelta. Lääkäri antaa reseptin tai rakastumisprosessin edetessä kaveri/ystävä kysyy joko teillä on yhteinen asuntolainahakemus vireillä; kuulemma noin pehmeitä äänenpainoja ja sanamuotoja ei käytä kuin rakastuneet.
Jos nyt jotenkin haluaa erotella rakastumisen ja rakastamisen niin sanoisin että olet rakastunut jos toinen on miltei jatkuvasti mielessä mutta hän tai ulkopuoliset eivät sitä tiedä. Sitten kun rakastaa niin haluaa että se rakastumisen kohde on tästä tietoinen ja yleensä myös ulkopuoliset tulevat asiasta tiedotetuksi.
Ehkä myös sellainen lisämääre on hyvä mainita että molemminpuolinen rakastumisen on oltava jossakin määrin realistinen. Vaikka erilaiset idolit saattavat olla useinkin mielessä niin realismin puuttuessa en laske niitä rakastumiseksi.Kyllähän on usein mielessäni ja hän kyllä tietää sen. Rakkautenikin hän tietää toki.
Se vain, ihmettelen, voinko olla jopa rakastunut häneen.
Yhteinen arki ja parisuhde ei meillä toimisi. Ei millään, enkä koskaan ole sitä halunnut, enkä tule haluamaan. Se,ei kuitenkaan ole este tunteilleni.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllähän on usein mielessäni ja hän kyllä tietää sen. Rakkautenikin hän tietää toki.
Se vain, ihmettelen, voinko olla jopa rakastunut häneen.
Yhteinen arki ja parisuhde ei meillä toimisi. Ei millään, enkä koskaan ole sitä halunnut, enkä tule haluamaan. Se,ei kuitenkaan ole este tunteilleni.".....voinko olla jopa rakastunut häneen."
Lyhyesti sanoisin että voit olla ja villinä veikkauksena sanoisin että olet.
Perustelu; jos mietit millainen tulevaisuus teillä näyttäytyisi sekä mikä toimisi ja mikä ei niin en enää ehkä käyttäisi esim sanaa ihastus.- Anonyymi
M184 kirjoitti:
".....voinko olla jopa rakastunut häneen."
Lyhyesti sanoisin että voit olla ja villinä veikkauksena sanoisin että olet.
Perustelu; jos mietit millainen tulevaisuus teillä näyttäytyisi sekä mikä toimisi ja mikä ei niin en enää ehkä käyttäisi esim sanaa ihastus.https://keskustelu.suomi24.fi/t/18486209/onko-teilla-ollut-taas-hyva-paiva-sinkut-palstalla Kynis.mi 2024-05-21 00:00:18
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllähän on usein mielessäni ja hän kyllä tietää sen. Rakkautenikin hän tietää toki.
Se vain, ihmettelen, voinko olla jopa rakastunut häneen.
Yhteinen arki ja parisuhde ei meillä toimisi. Ei millään, enkä koskaan ole sitä halunnut, enkä tule haluamaan. Se,ei kuitenkaan ole este tunteilleni.Kynis.mi 2024-05-21 00:00:18
Sinkut-palstalla on vuosien varrella ollut kaiken kamaloitteellisempi päivä. Erehdyin kertomaan omakohtaisia tuntemuksia ja rakkaudesta, keskustelun avaajan selvään kysymykseen: "Voiko rakastua ihmiseen jonka kanssa ei halua parisuhdetta?"
Aikaisemmin olen kertonut myös biologiaan perustuvista näkemyksistäni. Olin luullut keskustelun aloittajaa aivan ystävällismieliseksi, mutta nyt oli toisin. Trollejahan en tietenkään ole ottanut vakavasti. Mitä hän nyt vastasi, en todellakaan odottanut:
"Olet harvinainen tapaus, kun sekoitat yhdynnän esimerkiksi sisarusten kesken rakkauteen."
"Mielestäni sisarusten välinen seksuaalisuus on sairasta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa."
"Myöskin olen sitä mieltä että sinulla on perverssio. Mutta olet sellainen kuin olet ja mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan."
"En halua loukata sinua, kerroin vain mielipiteeni. Eli olemme vain eri mieltä asiasta, ei sen kummallisempaa."
Siis hän antoi minulle 1800-luvun ja freudilaisen perinteen mukaisen diagnoosin 'perversio', jota nykyisin ei tunneta, mutta selitti, että ei halua loukata. Mainittakoon, etten koskaan ole moittinut hänen käyttäytymistään.
Koska keskustelu on sitä, että voi milloin tahansa joutua silmittömän hyökkäyksen kohteeksi, vetäydyn palstalta. En jaksa enää. En ole vähissä nuoruutenikaan voimissa, vaan vakavasti sairas. Kiitos lukuisille ystävällismielisille pastalaisille! 🌹👀
Kristus nousi kuolleista, | kuolemalla kuoleman voitti | ja haudoissa oleville elämän antoi. Ortodoksinen hartauskirja 119. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kynis.mi 2024-05-21 00:00:18
Sinkut-palstalla on vuosien varrella ollut kaiken kamaloitteellisempi päivä. Erehdyin kertomaan omakohtaisia tuntemuksia ja rakkaudesta, keskustelun avaajan selvään kysymykseen: "Voiko rakastua ihmiseen jonka kanssa ei halua parisuhdetta?"
Aikaisemmin olen kertonut myös biologiaan perustuvista näkemyksistäni. Olin luullut keskustelun aloittajaa aivan ystävällismieliseksi, mutta nyt oli toisin. Trollejahan en tietenkään ole ottanut vakavasti. Mitä hän nyt vastasi, en todellakaan odottanut:
"Olet harvinainen tapaus, kun sekoitat yhdynnän esimerkiksi sisarusten kesken rakkauteen."
"Mielestäni sisarusten välinen seksuaalisuus on sairasta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa."
"Myöskin olen sitä mieltä että sinulla on perverssio. Mutta olet sellainen kuin olet ja mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan."
"En halua loukata sinua, kerroin vain mielipiteeni. Eli olemme vain eri mieltä asiasta, ei sen kummallisempaa."
Siis hän antoi minulle 1800-luvun ja freudilaisen perinteen mukaisen diagnoosin 'perversio', jota nykyisin ei tunneta, mutta selitti, että ei halua loukata. Mainittakoon, etten koskaan ole moittinut hänen käyttäytymistään.
Koska keskustelu on sitä, että voi milloin tahansa joutua silmittömän hyökkäyksen kohteeksi, vetäydyn palstalta. En jaksa enää. En ole vähissä nuoruutenikaan voimissa, vaan vakavasti sairas. Kiitos lukuisille ystävällismielisille pastalaisille! 🌹👀
Kristus nousi kuolleista, | kuolemalla kuoleman voitti | ja haudoissa oleville elämän antoi. Ortodoksinen hartauskirja 119.Sähän vähästä vedit herneen nenään.
M184 kirjoitti:
".....voinko olla jopa rakastunut häneen."
Lyhyesti sanoisin että voit olla ja villinä veikkauksena sanoisin että olet.
Perustelu; jos mietit millainen tulevaisuus teillä näyttäytyisi sekä mikä toimisi ja mikä ei niin en enää ehkä käyttäisi esim sanaa ihastus.Niin.. lienet oikeassa. Se nyt on jo selviö, että rakastan häntä, mutta siitä huolimatta en juuri jaksa nähdä vaivaa tulevaisuudesta. Visioni meistä yhdessä kattaa vain seuraavat treffit. Muita takeita ei ole. Ja se riittää minulle.
En todellakaan haaveile parisuhteesta tai yhteiselosta. Tapailusuhde sopii minulle vallan mainiosti.
Saatan toki olla pikkuisen rakastunutkin häneen, mutta se ei muuta suhteessamme mitään.Anonyymi kirjoitti:
Sähän vähästä vedit herneen nenään.
Niin.. samaa mieltä. Kerroin vain ja ainoastaan mielipiteeni. Minullakin on oikeus mielipiteisiini.
Hernarit nasaalissa tuntemattoman ihmisen mielipiteen takia.
No, kukin tyylillään.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. samaa mieltä. Kerroin vain ja ainoastaan mielipiteeni. Minullakin on oikeus mielipiteisiini.
Hernarit nasaalissa tuntemattoman ihmisen mielipiteen takia.
No, kukin tyylillään.Karkea ihminen perustelee karkeutensa sillä, että se on hänen mielipiteensä. Hänellä on oikeus sanoa se rippumatta sosiaalisista tavoista.
Anonyymi kirjoitti:
Karkea ihminen perustelee karkeutensa sillä, että se on hänen mielipiteensä. Hänellä on oikeus sanoa se rippumatta sosiaalisista tavoista.
Jos Kynis puhuu sisarusseksistä normina, olen siis karkea kun en pidä siitä ja sanon sen suoraan?
Ihan sama.
Kyllä se henkilö on aikalailla päivittäin mielessä…
Pari kertaa elämäni aikana rakastunut, niin että jalat menee alta.. On paljon hyvää ja huonoa piirrettä sekasin… silti se tunne on ja pysyy. On ihan erilainen varmuus ko asiaan, verrattuna jos toinen ei ihan kolahda mutta ajan saatossa oppii rakastamaan.. Tässäkin olisi helppoa, kun voisi itse päättää kehen haluaa rakastua.🤭 Se voi olla aika pienikin klikki mikä saa kaiken aikaan.. Toisissa ihmisissä on vaan sitä jotain.. 🤗 Kyllä mä tunnustan että sydämessä on ja pysyy❤️
Kyllä mä tämän tunteen myös sulle soisin varsinkin/kun tuo juttu tuntuu kestävältä. Niin ja tosiaan se menneisyys mikä meillä kaikilla on.. Olet vaan saattanut aiemmin pistää koko tunnetta vastaan.. ettet edes päästä ketään täysin ”sisälle”…Nyt jos näin on päässyt käymään.. ❤️ Oikeesti ihana kattoa sun palsta/irl hehkua.🤗 se omanlainen vapaus tuossa jutussa on just se🥰- Anonyymi
Mustakin on ihanaa rakastua ja lukea rakastuneiden juttuja. Aloittajan jutusta vaan paistaa tunteet läpi niin kuin aurinko risukasaan. Lukiessa jää vaan sellainen tarinan tahmea maku suuhun. Tsemppiä❤️
Kiitos. Sä tiedät vähän enemmän kuin muut, niin mielipiteesi lämmittää erityisesti.
Ei ole vielä lähtenyt jalat alta, mutta tuskimpa lähteekään. Olen liian jämerää tekoa semmoiseen. :)
Tavallaan en haluaisi hehkuttaa, mutta kun voin varmana sanoa, etten ole aiemmin kokenut rakastumisen tunnetta. Tilanne on siis minulle uusi. Kiva saada palstalta vertaistukea, sekä erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä.Anonyymi kirjoitti:
Mustakin on ihanaa rakastua ja lukea rakastuneiden juttuja. Aloittajan jutusta vaan paistaa tunteet läpi niin kuin aurinko risukasaan. Lukiessa jää vaan sellainen tarinan tahmea maku suuhun. Tsemppiä❤️
Kyllä minäkin luen enemmän rakkaus höpinöitä.. oli ne sitten mitä siirappi tasoa vaan.. 😊 kuin että aloitetaan vänkäämään mielipide eroista. Mikä on varsin naurattavaa..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos. Sä tiedät vähän enemmän kuin muut, niin mielipiteesi lämmittää erityisesti.
Ei ole vielä lähtenyt jalat alta, mutta tuskimpa lähteekään. Olen liian jämerää tekoa semmoiseen. :)
Tavallaan en haluaisi hehkuttaa, mutta kun voin varmana sanoa, etten ole aiemmin kokenut rakastumisen tunnetta. Tilanne on siis minulle uusi. Kiva saada palstalta vertaistukea, sekä erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä.Kyllä sä sen jossain sisimmässäsi tunnet, että tunne on erilainen. Kuin joskus aiemmin.. 🤗
- Anonyymi
Jos uskoo joulupukkiin, jumalaan ja muihin menninkäisiin niin kyllä voi.
- Anonyymi
Aina seksi ennen rakkautta, kuitenkin, muuten homma ei toimi :)
Sun pitää antaa seksiä ennen rakkautta...
Nyt joku on tuonut oman polkupyöränsä, minun pyörän viereen tohon paikkaan, kun täällä on erittäin suosittua ja kätevää pokupyöräily ja ulkoilukin... niin kahlinnut oikein jämerällä metalliketjulla paloportaisiin kiinni sen pyörän ja oikein ABLY-lukko, järeä ketju, mutta se ketju on pyörässä kiinni heikohkossa tarakassa hahh.
Ajattelin että pitäisikö itsekin kiinnittää pyörä johonkin talon rakenteisiin teräsvaijerilla?"Aina seksi ennen rakkautta, kuitenkin, muuten homma ei toimi :)
Sun pitää antaa seksiä ennen rakkautta..."
Ohöm. Tuota noin naan niin...
Meillä on ollut kyseisen henkilön kanssa ensin ihan sellainen perinteinen panosuhde, joka sit on kehittynyt rakkaussuhteeksi ja nyt epäilen jopa pikkuisen rakastuneeni häneen.
Eli seksiin pohjautunut suhde.Pikku-pirpana kirjoitti:
"Aina seksi ennen rakkautta, kuitenkin, muuten homma ei toimi :)
Sun pitää antaa seksiä ennen rakkautta..."
Ohöm. Tuota noin naan niin...
Meillä on ollut kyseisen henkilön kanssa ensin ihan sellainen perinteinen panosuhde, joka sit on kehittynyt rakkaussuhteeksi ja nyt epäilen jopa pikkuisen rakastuneeni häneen.
Eli seksiin pohjautunut suhde."perinteinen panosuhde"
Semmoista ajatusrappeumaa tällä kerralla. Että ihan "perinteinen" "panosuhde". Sellaista ei ollut edes vapautetun rakkauden 70 -luvulla.
Seksisuhde ei ole koskaan ole miehen kannalta "panosuhde", siinä on aina tunteita mukana, kuten himoa ja seksuaalista jännitettä, mutta ei "rakkautta". Enkä ole kuullut koskaan että kukaan tyttö kokisi seksisuhteen panosuhteena, ei edes ilotytöt.
Mies ensin ihastuu tyttöön (ihastuminen ei ole rakkautta) ja sitten viettelee tytön hetekalle, ja jos toistuvien hetekaleikkien lopputulema on jatkuvasti tasoa erinomainen, niin sitten mies pyrkii vakiinnuttamaan seurustelun parisuhteeksi. Ja sen jälkeen vasta alkaa muodostumaan niitä tunteita/ajatuksia joita väärin nimitetään "rakkaudeksi".Tuliperäinen kirjoitti:
"perinteinen panosuhde"
Semmoista ajatusrappeumaa tällä kerralla. Että ihan "perinteinen" "panosuhde". Sellaista ei ollut edes vapautetun rakkauden 70 -luvulla.
Seksisuhde ei ole koskaan ole miehen kannalta "panosuhde", siinä on aina tunteita mukana, kuten himoa ja seksuaalista jännitettä, mutta ei "rakkautta". Enkä ole kuullut koskaan että kukaan tyttö kokisi seksisuhteen panosuhteena, ei edes ilotytöt.
Mies ensin ihastuu tyttöön (ihastuminen ei ole rakkautta) ja sitten viettelee tytön hetekalle, ja jos toistuvien hetekaleikkien lopputulema on jatkuvasti tasoa erinomainen, niin sitten mies pyrkii vakiinnuttamaan seurustelun parisuhteeksi. Ja sen jälkeen vasta alkaa muodostumaan niitä tunteita/ajatuksia joita väärin nimitetään "rakkaudeksi".Höpö höpö.
- Anonyymi
ENsin seksi, sitten mhahdollisesti suhde?
- Anonyymi
Nöin se aina menee miehellä. Mies ei "rakastu" sellaiseen tyttöön jonka kanssa erotiikka ja seksi eivät toimi (vähintäänkin) hienosti.
- Anonyymi
Nykyisin tytöllä ei ole mitään muuta vaihtokaupattavaa kuin ulkonäkönsä ja seksuaalisuutensa. Aikoinaan siivous, pyykinpesu, ruuanlatto, leipominen, ym saattoi painaa vaakakupissa hieman, etenkinjos sisäkköä tai muuta palveluskuntaa ei ollut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykyisin tytöllä ei ole mitään muuta vaihtokaupattavaa kuin ulkonäkönsä ja seksuaalisuutensa. Aikoinaan siivous, pyykinpesu, ruuanlatto, leipominen, ym saattoi painaa vaakakupissa hieman, etenkinjos sisäkköä tai muuta palveluskuntaa ei ollut.
Noin se taitaa olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noin se taitaa olla.
Taidat olla yhtä banaali kuin miespuolinen yksin jupiseva aloittajamies
Voi voi, ei rakastumatta olla voi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Voi,voi ja lämmin leipä . :)
Voi rakkaani, sulan lähelläsi kuin voi lämpimän leivän päällä
pujotteIija kirjoitti:
Voi rakkaani, sulan lähelläsi kuin voi lämpimän leivän päällä
Huomenna voimme sylaa yhteen.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Huomenna voimme sylaa yhteen.
Niinhän me voimme, etenkin kun hellettä luvattu :D
pujotteIija kirjoitti:
Niinhän me voimme, etenkin kun hellettä luvattu :D
Sulaa piti kirjoittaminen..
Sulautumista nyt on ainakin tiedossa.. :D
Voihan ihmiseen jollain tavoin rakastua näkemättäkin, henkisenä ja psyykkisenä persoonana, jos ihmismieli riittää siihen ilman fyysisyyttä. Eli kyllä, voi.
Mulle esim edellämainitut seikat on rakastumisessa a ja o, ei fyysisyys. Jollen rakasta mieltään ja psyykeään, en rakasta kehoaankaan. Eikä ikinä toisinpäin.Eipä tuo ole kummallista. Ollenkaan. Siis sinun tai minun suhtautuminen asiaan. Ollaan vaan sen skaalan ääripäitä.
Ite ihastuin häneen alunperin privakirjoitusten perusteella. Eli puhtaasti hänen ajatustensa vuoksi. Eli en yhtään epäile, etteikö joku voisi jopa rakastua niin.
Suhteemme fyysisyys on minulle valtavan tärkeää ja suhdettamme ei olisi ilman sitä. Olen oppinut rakastamaan häntä ja olisikos jopa niin, että pikkuisen olisin jopa rakastunut..?Pikku-pirpana kirjoitti:
Eipä tuo ole kummallista. Ollenkaan. Siis sinun tai minun suhtautuminen asiaan. Ollaan vaan sen skaalan ääripäitä.
Ite ihastuin häneen alunperin privakirjoitusten perusteella. Eli puhtaasti hänen ajatustensa vuoksi. Eli en yhtään epäile, etteikö joku voisi jopa rakastua niin.
Suhteemme fyysisyys on minulle valtavan tärkeää ja suhdettamme ei olisi ilman sitä. Olen oppinut rakastamaan häntä ja olisikos jopa niin, että pikkuisen olisin jopa rakastunut..?Juu, se on vaan hyvä että meitä on erilaisia ihmisiä. Sinunlaisia, minunlaisia, heidänlaisia, teidänlaisia jne. 😊👍
Ja aina parasta, jos ja kun löytää kaltaisensa jolle itseään ei tarvitse edes perustella.
Kivalta tuntuu lukea, että hän on saanut sinussa rakkauden kasvamaan. Nuo sun tunteet, ne on arvokkaita, sillä rakkaus on elämän vahvin voima. Joka sitä ei pysty tuntemaan, ei tiedä mihin se pystyy.EivorCreed kirjoitti:
Juu, se on vaan hyvä että meitä on erilaisia ihmisiä. Sinunlaisia, minunlaisia, heidänlaisia, teidänlaisia jne. 😊👍
Ja aina parasta, jos ja kun löytää kaltaisensa jolle itseään ei tarvitse edes perustella.
Kivalta tuntuu lukea, että hän on saanut sinussa rakkauden kasvamaan. Nuo sun tunteet, ne on arvokkaita, sillä rakkaus on elämän vahvin voima. Joka sitä ei pysty tuntemaan, ei tiedä mihin se pystyy.Ja joo, mulle ihmisessä oleellisinta on se ajatusmaailma. Minkäänlainen keho, raha tms. ei tee vaikutusta ja saa minua pysähtymään työkkeen, lähestymään jos se ajatusmaailma ei mua vakuuta. 😊
Siinä määrin mut on joskus määritelty vittumaisen hankalaksi ihmiseksi, vaikka minähän vasta helppo olen ja ikiomakin jos minut hurmaa päällään ja ajatuksillaan, voi unohtaa ulkoisen koreilun kokonaan ja olla just niin räjähtänyt kun on.. Ja mielii. Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia.EivorCreed kirjoitti:
Ja joo, mulle ihmisessä oleellisinta on se ajatusmaailma. Minkäänlainen keho, raha tms. ei tee vaikutusta ja saa minua pysähtymään työkkeen, lähestymään jos se ajatusmaailma ei mua vakuuta. 😊
Siinä määrin mut on joskus määritelty vittumaisen hankalaksi ihmiseksi, vaikka minähän vasta helppo olen ja ikiomakin jos minut hurmaa päällään ja ajatuksillaan, voi unohtaa ulkoisen koreilun kokonaan ja olla just niin räjähtänyt kun on.. Ja mielii. Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia.Taino niin itse koen, että olen helppo kun ei tartte brassailla ulkoisten asioiden, rahan ja imagon kanssa, riittää kun ajatusmaailma vie jalat altani. Kaikki loppu on vain pintaa ja menee sivuroolissa. 😅
Jollekin se muu on helpompaa ylläpitää, näyttää joltain, vaikuttaa joktain, kun olla ajatuksiltaan jotain, mutta tässäkin ihmiset jakaantuu, kuten fyysiset ja psyykkiset ihastujatkin.EivorCreed kirjoitti:
Taino niin itse koen, että olen helppo kun ei tartte brassailla ulkoisten asioiden, rahan ja imagon kanssa, riittää kun ajatusmaailma vie jalat altani. Kaikki loppu on vain pintaa ja menee sivuroolissa. 😅
Jollekin se muu on helpompaa ylläpitää, näyttää joltain, vaikuttaa joktain, kun olla ajatuksiltaan jotain, mutta tässäkin ihmiset jakaantuu, kuten fyysiset ja psyykkiset ihastujatkin.Musta tuntuu, että olen jo niin helvetin vanha "sielu", että oon nähnyt jo kaiken ulkokuorisen kaikkineen hömpötyksineen edellisissäkin elämissäni eikä se puoli enää kiinnosta, kuten se mitä sisimmässään on ja ajattelee. 😜
Se sielunkierto... 👍EivorCreed kirjoitti:
Musta tuntuu, että olen jo niin helvetin vanha "sielu", että oon nähnyt jo kaiken ulkokuorisen kaikkineen hömpötyksineen edellisissäkin elämissäni eikä se puoli enää kiinnosta, kuten se mitä sisimmässään on ja ajattelee. 😜
Se sielunkierto... 👍Tulee usein tunne tässä pintaliitoisessa maailmassa sama kuin vanhemmille, jotka katselee leikkiviä ja hölmöileviä lapsiaan, voi voi noitten lasten ymmärryksen kanssa. No kaitpa ne joskus kasvaa ja aikuistuu, tajuaa oleellisen ja epäoleellisen, leikin ja toden eron.
Ja näin tapahtuu aikuisten kanssa, jolloin voin sanoa että puuduttaa nämä aikuiset helposti. Yhtä kakarakestiä niitten elämä.
Ja yleensä ei mitään hätää niin kauan kun en näytä ajatuksiani heille. Mutta jos näytän vanhuuteni, olen oitis mäntti heistä. Kuten teineistäkin heitä arvioivat vanhemmat. Niinpä koen helpommaksi pysyäpois kinkeripiireistä missä kaikki minusta lapsellinen hölmöily tuntuu niin pirun jälkeenjääneeltä, kun kuuntelen olevani ylimielinen. 😅EivorCreed kirjoitti:
Ja joo, mulle ihmisessä oleellisinta on se ajatusmaailma. Minkäänlainen keho, raha tms. ei tee vaikutusta ja saa minua pysähtymään työkkeen, lähestymään jos se ajatusmaailma ei mua vakuuta. 😊
Siinä määrin mut on joskus määritelty vittumaisen hankalaksi ihmiseksi, vaikka minähän vasta helppo olen ja ikiomakin jos minut hurmaa päällään ja ajatuksillaan, voi unohtaa ulkoisen koreilun kokonaan ja olla just niin räjähtänyt kun on.. Ja mielii. Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia.Tuo oli hyvä "Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia." ...kirjoitusvirheenkin kanssa 🙂
E-Lukka kirjoitti:
Tuo oli hyvä "Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia." ...kirjoitusvirheenkin kanssa 🙂
Siinä taisi olla vähän erikoisesti sanat. 😊
Mulla käy usein tuollasia sanahirviö sotkuja.
Mutta juu, tomumajan asukki eli henki kiinnostaa enemmän kuin itse tomumaja eli keho.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eipä tuo ole kummallista. Ollenkaan. Siis sinun tai minun suhtautuminen asiaan. Ollaan vaan sen skaalan ääripäitä.
Ite ihastuin häneen alunperin privakirjoitusten perusteella. Eli puhtaasti hänen ajatustensa vuoksi. Eli en yhtään epäile, etteikö joku voisi jopa rakastua niin.
Suhteemme fyysisyys on minulle valtavan tärkeää ja suhdettamme ei olisi ilman sitä. Olen oppinut rakastamaan häntä ja olisikos jopa niin, että pikkuisen olisin jopa rakastunut..?Boomeri taklaa sivusta...toki voi, eihän toi ole mikään este. Ja vilpittömät onnittelut, molemmille, kun on tarpeeks vuosirenkaita niin tollasta arvostaa jo aika paljon! Siitä tää elämä on aika vekkulia että aina joskus tulee iloisiakin yllätyksiä ja saattaa löytää itsestäänkin jotain🥳👍
- Anonyymi
Noin se on kaikille vanhoille naisille, ei yksin sinulle.
Anonyymi kirjoitti:
Noin se on kaikille vanhoille naisille, ei yksin sinulle.
Mulla se oli nuorena jo tärkeysjärjestys.
Anonyymi kirjoitti:
Boomeri taklaa sivusta...toki voi, eihän toi ole mikään este. Ja vilpittömät onnittelut, molemmille, kun on tarpeeks vuosirenkaita niin tollasta arvostaa jo aika paljon! Siitä tää elämä on aika vekkulia että aina joskus tulee iloisiakin yllätyksiä ja saattaa löytää itsestäänkin jotain🥳👍
Juu.. noita vuosirenkaita(kin) on kertynyt ihan mukavasti. On yllättävää, kun törmää vielä tällä iällä syttyneeseen rakkauteen.
EivorCreed kirjoitti:
Juu, se on vaan hyvä että meitä on erilaisia ihmisiä. Sinunlaisia, minunlaisia, heidänlaisia, teidänlaisia jne. 😊👍
Ja aina parasta, jos ja kun löytää kaltaisensa jolle itseään ei tarvitse edes perustella.
Kivalta tuntuu lukea, että hän on saanut sinussa rakkauden kasvamaan. Nuo sun tunteet, ne on arvokkaita, sillä rakkaus on elämän vahvin voima. Joka sitä ei pysty tuntemaan, ei tiedä mihin se pystyy.Niin.. mehän ollaan tapailukumppanini kanssa hyvin erilaisia. Ihan lähtökohtaisestikin täysin epäsopiva pari perinteiseen suhteeseen.
Mutta tämä meidän juttu toimii.
Olen onnellinen hänestä ja hän on elämäntilanteeseeni sopiva, jos noin voi asiaa ilmaista.EivorCreed kirjoitti:
Ja joo, mulle ihmisessä oleellisinta on se ajatusmaailma. Minkäänlainen keho, raha tms. ei tee vaikutusta ja saa minua pysähtymään työkkeen, lähestymään jos se ajatusmaailma ei mua vakuuta. 😊
Siinä määrin mut on joskus määritelty vittumaisen hankalaksi ihmiseksi, vaikka minähän vasta helppo olen ja ikiomakin jos minut hurmaa päällään ja ajatuksillaan, voi unohtaa ulkoisen koreilun kokonaan ja olla just niin räjähtänyt kun on.. Ja mielii. Kun seurustelen tomumajassa asuvan hengen takia ja kanssa mielummin kun tomumajan takia.Sama mulla. En piittaa ulkoisista asioista. Minut voi hurmata vain rehellisesti olemalla oma itsensä.
Hyvännäköisimmät ihmiset tuntuvat muutoinkin olevan vähän mätiä sisältä. Tarkoitan sitä, kun ovat saaneet elämässä helpolla, niin persoonansa kärsineet siitä. Olettavat, että kaikki ovat pintaliitäjiä.
Minulle ulkonäkö ei koskaan ole ollut se juttu. Tai status. Tai varallisuus. Olen tavannut miljonäärejä ja jokainen heistä on ollut mulkkumainen. Olen myös palvellut aikanaan lukuisia julkimoita.. suurin osa egoistejä.
Noin niinkuin minun pienellä otannallani.
Aitoutta ei saa julkisuudella, rahalla tai ulkonäöllä. Ja sitä just minä arvostan ihmisessä. Aito oma itsensä.
Eikä mun edes tarvitse kauan olla tekemisissä, kun aitouden tunnistaa.
Feikkaaminen on niin turhaa. Oikeasti.
Elämä on liian lyhyt siihen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sama mulla. En piittaa ulkoisista asioista. Minut voi hurmata vain rehellisesti olemalla oma itsensä.
Hyvännäköisimmät ihmiset tuntuvat muutoinkin olevan vähän mätiä sisältä. Tarkoitan sitä, kun ovat saaneet elämässä helpolla, niin persoonansa kärsineet siitä. Olettavat, että kaikki ovat pintaliitäjiä.
Minulle ulkonäkö ei koskaan ole ollut se juttu. Tai status. Tai varallisuus. Olen tavannut miljonäärejä ja jokainen heistä on ollut mulkkumainen. Olen myös palvellut aikanaan lukuisia julkimoita.. suurin osa egoistejä.
Noin niinkuin minun pienellä otannallani.
Aitoutta ei saa julkisuudella, rahalla tai ulkonäöllä. Ja sitä just minä arvostan ihmisessä. Aito oma itsensä.
Eikä mun edes tarvitse kauan olla tekemisissä, kun aitouden tunnistaa.
Feikkaaminen on niin turhaa. Oikeasti.
Elämä on liian lyhyt siihen.Oliko mies tässäkin roolisuorituksessa kyse perheenäidistä, kuten muiden hahmojesi kohdalla?
- Anonyymi
laitanpi pelottavan musiikin jos löytyypi...
https://www.youtube.com/watch?v=K-XAjEyrqOs
Yeah, well they not playing with peoples and lives, like KKK.. - Anonyymi
Tottakai noinkin voi käydä ja minulle on käynyt etenkin niin. Rakastun usein "vääriin" miehiin, joiden kanssa en voisi edes kuvitella parisuhdetta. Tai mikään estä kuvittelemasta, mutta onneksi osaan kuvitella realistisesti ja siten tiedostan, ettei parisuhde tule kysymykseen. Se ei olisi ollenkaan hyvä juttu oman itseni kannalta.
Rakastaminen tulee rakastumisen jälkeen, jos on tullakseen. Siten rakastuminen ei mielestäni ole rakkauden syventymistä, vaan toisinpäin. Kaikki eivät rakastu koskaan, ja hyvä niin. Rakastuminen on kaamea stressitila. - Anonyymi
yleensä naisen vaginaan pitää tutustu wnnwn suhteen aloittamista. Perussääntäjä'.
- Anonyymi
Sanna Marin.
Ihastumisia tulee ja menee, ne on kivoja, saa nauraa ittelleen, vaikka joskus ne voivat toki johtaa pidemmällekin.
Omalla kohdalla tunnistan rakastumisen tunteen siitä, että alan unelmoimaan yhteisestä elämästä/tulevaisuudesta, haluaisin elää perusarkea sen toisen kanssa, juuri sitä perusarkea jossa kinataan paskaisista sukista lattialla jne. Sillä hetkellä tietää, että hupsis, asia onkin tavanomaista isompi.Jaa.. nyt bro tässä asiassa me ei olla kaksosuksia..
Mä en pysty. En sit millään.
Siis haaveilemaan parisuhteesta.
Mä olen niin kiinni perheessäni, etten edes voisi koskaan aloittaa mitään parisuhdearkea ja semmoisesta haaveileminen on siis epäloogista.
Ja ajatuskin yhteisestä arjesta etoo.
Meissä, siis sinussa ja minussa on paljon samaa, mutta romanttisessa mielessä olemme eri maata.
Kuin yö ja päivä.
Muistan kyllä kun kerroit jo pari vuotta sitten että olet niissä asioissa hyvinkin perinteinen. Haluat koko kakun.. ei sulle riitä viipale tai pelkät kermat päältä.
Minähän tyydyn pelkkään kakun koristeena olevaan kirsikkaan ja se riittää.- Anonyymi
Minulle taas rakkautta on tunne, jossa voi vain rakastaa, ei kinata likaisista sukista eikä mistään muustakaan tyhmästä.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa.. nyt bro tässä asiassa me ei olla kaksosuksia..
Mä en pysty. En sit millään.
Siis haaveilemaan parisuhteesta.
Mä olen niin kiinni perheessäni, etten edes voisi koskaan aloittaa mitään parisuhdearkea ja semmoisesta haaveileminen on siis epäloogista.
Ja ajatuskin yhteisestä arjesta etoo.
Meissä, siis sinussa ja minussa on paljon samaa, mutta romanttisessa mielessä olemme eri maata.
Kuin yö ja päivä.
Muistan kyllä kun kerroit jo pari vuotta sitten että olet niissä asioissa hyvinkin perinteinen. Haluat koko kakun.. ei sulle riitä viipale tai pelkät kermat päältä.
Minähän tyydyn pelkkään kakun koristeena olevaan kirsikkaan ja se riittää.Hmm, huomaan kallistuvani Randen puolelle tässä. Ollaan samanlaisia höppänöitä kummatkin. Ja perusarkihan on ihan parasta :) Jos se on hyvää, niin on aika monia muukin asia suorastaan loistavasti :)
Tosin en tiedä osaisinko enää tutustua ihmiseen niin syvästi että voisin viettää perusarkea kenenkään kanssa. Se vaatii valtavasti tutustumista. Ja antamaan itsestä.elisakettu kirjoitti:
Hmm, huomaan kallistuvani Randen puolelle tässä. Ollaan samanlaisia höppänöitä kummatkin. Ja perusarkihan on ihan parasta :) Jos se on hyvää, niin on aika monia muukin asia suorastaan loistavasti :)
Tosin en tiedä osaisinko enää tutustua ihmiseen niin syvästi että voisin viettää perusarkea kenenkään kanssa. Se vaatii valtavasti tutustumista. Ja antamaan itsestä.Luulen olevani äärimmäinen poikkeustapaus.
Minulla on monta hitsin hyvää syytä olemiseeni näin ja mielipiteeseeni asiasta. Käytännön syitä.
Suurin osa pitää perusarkea tärkeänä parisuhteessa, mä en. Sillä en koskaan voisi enää elää perusarkea kenenkään kanssa. Mahdoton yhtälö, johon löytynyt sopiva ratkaisu .. kompromissi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Luulen olevani äärimmäinen poikkeustapaus.
Minulla on monta hitsin hyvää syytä olemiseeni näin ja mielipiteeseeni asiasta. Käytännön syitä.
Suurin osa pitää perusarkea tärkeänä parisuhteessa, mä en. Sillä en koskaan voisi enää elää perusarkea kenenkään kanssa. Mahdoton yhtälö, johon löytynyt sopiva ratkaisu .. kompromissi.Juu, tiedän tilanteesi. Ja syyt.
Olen silti onnellinen puolesatsi ja Pujottelijasta. Olette mainio pari :) Noillaan.elisakettu kirjoitti:
Juu, tiedän tilanteesi. Ja syyt.
Olen silti onnellinen puolesatsi ja Pujottelijasta. Olette mainio pari :) Noillaan.Kiiti. Mä olen samaa mieltä. Oikeasti ollaan mainio pekka ja pätkä -pari.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa.. nyt bro tässä asiassa me ei olla kaksosuksia..
Mä en pysty. En sit millään.
Siis haaveilemaan parisuhteesta.
Mä olen niin kiinni perheessäni, etten edes voisi koskaan aloittaa mitään parisuhdearkea ja semmoisesta haaveileminen on siis epäloogista.
Ja ajatuskin yhteisestä arjesta etoo.
Meissä, siis sinussa ja minussa on paljon samaa, mutta romanttisessa mielessä olemme eri maata.
Kuin yö ja päivä.
Muistan kyllä kun kerroit jo pari vuotta sitten että olet niissä asioissa hyvinkin perinteinen. Haluat koko kakun.. ei sulle riitä viipale tai pelkät kermat päältä.
Minähän tyydyn pelkkään kakun koristeena olevaan kirsikkaan ja se riittää.Juu'u, tän tiesin. Ja siinä missä pidän sinua turhankin velvollisuudentuntoisena tämän asian tiimoilta, tiedän myös ne syyt miksi asia on kuten on ja mielestäni valintasi on oikea. Muissa olosuhteissa olisin jyrkästi eri mieltä 😁
No tosiaan olen siinä mielessä perinteinen, että haluan sitten kaiken, niin hyvän kuin huononkin, sen koko kakun kaikkinensa. Mutta siinä mielessä nykyisellään ollaan samalla viivalla, että vaikka toisaalta kaipaan kumppania, en voisi mitenkään kuvitella parisuhdetta kohdalleni, ei, kyllä ne ajat on menneet mitä tahtotilaan tulee. Elämä tosin osaa yllättää, niin ei voi luvata mitään, mutta itse lähinnä välttelen tilanteita joissa elämä voisi romanttisessa mielessä päästä yllättämään ja sillä taovin pysyn aika hyvin turvassa.Anonyymi kirjoitti:
Minulle taas rakkautta on tunne, jossa voi vain rakastaa, ei kinata likaisista sukista eikä mistään muustakaan tyhmästä.
No mulle se nk. rakkaus on asia, joka sisältää myös ne kinaamiset ja muut turhuudet, kun ihminen on ihminen eikä kukaan meistä ole aina yhtä hymyä ja rakkautta. Sikäli omasta vinkkelistäni aina raikas ja ruusuinen yhteiselo olisi lähinnä hyvin epäilyttävää, kyllä välillä rätisee ja säröilee, ja se kuuluu asiaan, se on yksi osa sitä rakastamista. Minun mielestäni.
randombypasser kirjoitti:
No mulle se nk. rakkaus on asia, joka sisältää myös ne kinaamiset ja muut turhuudet, kun ihminen on ihminen eikä kukaan meistä ole aina yhtä hymyä ja rakkautta. Sikäli omasta vinkkelistäni aina raikas ja ruusuinen yhteiselo olisi lähinnä hyvin epäilyttävää, kyllä välillä rätisee ja säröilee, ja se kuuluu asiaan, se on yksi osa sitä rakastamista. Minun mielestäni.
Yym, näin on mullekin. Vaikken yhtään tykkää kinastelusta enkä vänkäämisestä tai toisen patustelusta, niin välillä niin vaan tapahtuu. Ja se on rasittavaa, mutta kuuluu rakkauteen osana ihmisyyttä. Hyväksyä ettei aina kaikki suju suitsait ja välillä naristaan. Jos rakkaus nuo kestää, se on mahdollisesti juurikin rakkautta eikä hyötysuhde, jossa homma loistaa kun kaikki sujuu. Mutta loppuu heti, kun ei sujukkaan...
randombypasser kirjoitti:
Juu'u, tän tiesin. Ja siinä missä pidän sinua turhankin velvollisuudentuntoisena tämän asian tiimoilta, tiedän myös ne syyt miksi asia on kuten on ja mielestäni valintasi on oikea. Muissa olosuhteissa olisin jyrkästi eri mieltä 😁
No tosiaan olen siinä mielessä perinteinen, että haluan sitten kaiken, niin hyvän kuin huononkin, sen koko kakun kaikkinensa. Mutta siinä mielessä nykyisellään ollaan samalla viivalla, että vaikka toisaalta kaipaan kumppania, en voisi mitenkään kuvitella parisuhdetta kohdalleni, ei, kyllä ne ajat on menneet mitä tahtotilaan tulee. Elämä tosin osaa yllättää, niin ei voi luvata mitään, mutta itse lähinnä välttelen tilanteita joissa elämä voisi romanttisessa mielessä päästä yllättämään ja sillä taovin pysyn aika hyvin turvassa.Sepä se, elämä voi yllättää. Sitä ei koskaan tiedä mitä ylläripylläreitä sillä on kenenkin varalle heitettynä.
Tuosta vastuuntunnosta.. siinä me veliseni ollaan kyllä ihan samanlaisia..
Sinulla se kohdentuu työhön ja karvaisiin lapsukaisiisi. Jos olisit minun saappaissani, toimisit tasan yhtä vastuuntuntoisesti.
Sitä en epäile pätkääkään.
Olet hulivili ja huithapeli, mutta oikeat asiat hoidat äärettömän tunnollisesti. Ja tiedät sen itsekin.
Minulle perheeni on äärettömän tärkeä, mikä on luonnollista kun itse olen elänyt rikkinäistä lapsuutta rikkinäisessä perheessä. Pidän jälkikasvuni pumpulissa ja taistelen kuin leijonaemo hänen puolestaan. Vastaan päivittäin asioista, joista pitää jonkun vastata. Koska minulla on selkärankaa.
Olen heittänyt omat tarpeeni paussille niin monta vuotta sitten jo, niin tämä nykyinen tilanne on aika ideaali. Mutta en arvannut, että saattaisin ehkä jopa rakastua.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sepä se, elämä voi yllättää. Sitä ei koskaan tiedä mitä ylläripylläreitä sillä on kenenkin varalle heitettynä.
Tuosta vastuuntunnosta.. siinä me veliseni ollaan kyllä ihan samanlaisia..
Sinulla se kohdentuu työhön ja karvaisiin lapsukaisiisi. Jos olisit minun saappaissani, toimisit tasan yhtä vastuuntuntoisesti.
Sitä en epäile pätkääkään.
Olet hulivili ja huithapeli, mutta oikeat asiat hoidat äärettömän tunnollisesti. Ja tiedät sen itsekin.
Minulle perheeni on äärettömän tärkeä, mikä on luonnollista kun itse olen elänyt rikkinäistä lapsuutta rikkinäisessä perheessä. Pidän jälkikasvuni pumpulissa ja taistelen kuin leijonaemo hänen puolestaan. Vastaan päivittäin asioista, joista pitää jonkun vastata. Koska minulla on selkärankaa.
Olen heittänyt omat tarpeeni paussille niin monta vuotta sitten jo, niin tämä nykyinen tilanne on aika ideaali. Mutta en arvannut, että saattaisin ehkä jopa rakastua.Vastuuntunnon osalta en väitä vastaan, kyllähän se juuri noin menee. Mikä osaltaan selittää lapsettomuuden, vaikken todellakaan ole koko ikääni ollut suunnattoman vastuullinen työni osalta. Mutta aina on joitain asioita joiden kohdalla vastuullinen ja minun kohdallani ne ovat olleet muita kuin omat lapset. Huithapeliuttakin, sanoisin.
Juupelis, rakkaus ei kysele lupia saisiko muistuttaa olemassa olostaan, niin se on aika pirllinen metkuilija, yllättää kun sitä ei enää osaa varoakaan.EivorCreed kirjoitti:
Yym, näin on mullekin. Vaikken yhtään tykkää kinastelusta enkä vänkäämisestä tai toisen patustelusta, niin välillä niin vaan tapahtuu. Ja se on rasittavaa, mutta kuuluu rakkauteen osana ihmisyyttä. Hyväksyä ettei aina kaikki suju suitsait ja välillä naristaan. Jos rakkaus nuo kestää, se on mahdollisesti juurikin rakkautta eikä hyötysuhde, jossa homma loistaa kun kaikki sujuu. Mutta loppuu heti, kun ei sujukkaan...
Juuri näin, olen samaa mieltä.
- Anonyymi
En tiedä. Rakastuminen on niin vahva sana. Jonkinlaista tunteiden lämpenemistä oon huomannut itsessäni ihmiseen, joka alussa herätti 10 redflagia itsessäni. Ei oo kyse silti edes ihastumisesta, mutta kun oppii tuntemaan jonkun paremmin, niin kyllä ne tunteetkin saattaa monella tapaa lämmetä.
N32Juu.. tosi. Ei kaikki ole salamarakkautta. Ei todellakaan.
Hämmästelenkin ihmisiä jotka uskovat tunnistavansa oikean kumppanin kymmenessä minuutissa. Mutta kaipa se on mahdollista.
Oikeastaan kun ajattelen tilannettasi, mullehan kävi aikoinaan aika samalla lailla. Etäsuhde palstalaiseen, seksisuhde ja myöhemmin parisuhde. Ja rakastuminen.
Teillä on liimanne. Se tietysti viehättää ja koukuttaa. Mutta rakastamiseen kuuluu aika paljon muutakin.
Otan toisenlaisen esimerkin mitä muut eivät ole huomioineet. Rakastumisessa on kyse paljon hyväksymisestä. Vasta kun on oppinut hyväksymään ihmisen kokonaisuudessaan, voidaan puhua rakastamisesta. Jos tätä yrittää muovata ja muokata mieleisekseen, ei todellista aitoa tunnetta ole. Valitettavan moni on silti parisuhteessa noissa lähtökohdissa.
Entä kun liima loppuu? Se nimittäin loppuu yllättävän usein monessakin parisuhteessa. Luonnollisista, monista eri syistä. Otetaanko silloin ero ja etsitään toinen kumppani, vai onko rakastamista riittävästi jäljellä, että se sietää muutoksen, jota kaipaa, mutta ei vaan saa sitä? Onko hyväksymistä tarpeeksi?
Lempeydellä, rakastakaa toisianne, jos voitte. Se on kuitenkin tunteena upea ja hieno. Yksi elämän parhaita asioita.Kiitos.
Kyllä, olet oikeassa. Liima loppuu kaikilta aikanaan, jos sen tuotantoa ei ole omasta takaa.
Minä rakastan mielelläni. Rakastaminen on kuin virkistävä, kirkas lähde kuumana päivänä. Se antaa minulle paljon.
Olen elänyt niin paljon rakkaudettomasti. Ja jossakin elämäni vaiheessa tajusin rakkauden ytimen. Se on sisäsyntyistä.
Ei se vaadi mitään ja se ei ole ehdollista. Minulle rakastaminen on valintakysymys. Siis siitä, haluanko rakastaa kyseistä henkilöä.
Tuo sinun määreesi, että rakastaminen on toisen hyväksymistä sellaisenaan on aika osuva ja hyvä, tosin silloin minä rakastan kaikkia ihmisiä... :)
Kaiken kaikkiaan rakastaminen on helppoa. Jos antaa itselleen luvan siihen.
Yleisesti olen sitä mieltä, että rakastamisesta on tehty jonkin sortin mörkö. Tehty kauhean iso asia ihan normisetistä. Sehän on tunne. Siinä missä vitustuskin.
Ja veikkaan, että sitä vitutusta tuntee moni lähes päivittäin.
Itse pyrin pois negaatioista ja välttelen niitä. Yritän löytää aitoja positiivisia asioita elämästä. Kuten sitä rakkautta sisältäni ihan arkisiin asioihin.
Kuten esimerkiksi siivoaminen voipi olla mukavaa kun muistaa rakastavansa kotiaan.. :)Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos.
Kyllä, olet oikeassa. Liima loppuu kaikilta aikanaan, jos sen tuotantoa ei ole omasta takaa.
Minä rakastan mielelläni. Rakastaminen on kuin virkistävä, kirkas lähde kuumana päivänä. Se antaa minulle paljon.
Olen elänyt niin paljon rakkaudettomasti. Ja jossakin elämäni vaiheessa tajusin rakkauden ytimen. Se on sisäsyntyistä.
Ei se vaadi mitään ja se ei ole ehdollista. Minulle rakastaminen on valintakysymys. Siis siitä, haluanko rakastaa kyseistä henkilöä.
Tuo sinun määreesi, että rakastaminen on toisen hyväksymistä sellaisenaan on aika osuva ja hyvä, tosin silloin minä rakastan kaikkia ihmisiä... :)
Kaiken kaikkiaan rakastaminen on helppoa. Jos antaa itselleen luvan siihen.
Yleisesti olen sitä mieltä, että rakastamisesta on tehty jonkin sortin mörkö. Tehty kauhean iso asia ihan normisetistä. Sehän on tunne. Siinä missä vitustuskin.
Ja veikkaan, että sitä vitutusta tuntee moni lähes päivittäin.
Itse pyrin pois negaatioista ja välttelen niitä. Yritän löytää aitoja positiivisia asioita elämästä. Kuten sitä rakkautta sisältäni ihan arkisiin asioihin.
Kuten esimerkiksi siivoaminen voipi olla mukavaa kun muistaa rakastavansa kotiaan.. :)"Kuten esimerkiksi siivoaminen voipi olla mukavaa kun muistaa rakastavansa kotiaan.. :)"
Hyvä ohje. Mä yritän muistaa ton kun matkustan huomenna kotiin. *irvistys*
Ollut taas melkoinen aikakausi takana.elisakettu kirjoitti:
"Kuten esimerkiksi siivoaminen voipi olla mukavaa kun muistaa rakastavansa kotiaan.. :)"
Hyvä ohje. Mä yritän muistaa ton kun matkustan huomenna kotiin. *irvistys*
Ollut taas melkoinen aikakausi takana.Hurjaa.. sitä sun elämäsi on.
Rakkaalleen haluaa hyvää ja tässä tapauksessa kodilleen. Joskus ajattelen kun en jakasisi vaikkapa laittaa tiskejä, että kotini olisi ihminen. Rakastava äiti.
Ja mietin, mitä hän sanoisi jos laiminlöisin kotitöitäni.
Mielikuvassani tämä rakastava äiti ei toruisi minua laiminlyönnistäni, mutta olisi paheksuva..
Kaikkea sitä minäkin..😅- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos.
Kyllä, olet oikeassa. Liima loppuu kaikilta aikanaan, jos sen tuotantoa ei ole omasta takaa.
Minä rakastan mielelläni. Rakastaminen on kuin virkistävä, kirkas lähde kuumana päivänä. Se antaa minulle paljon.
Olen elänyt niin paljon rakkaudettomasti. Ja jossakin elämäni vaiheessa tajusin rakkauden ytimen. Se on sisäsyntyistä.
Ei se vaadi mitään ja se ei ole ehdollista. Minulle rakastaminen on valintakysymys. Siis siitä, haluanko rakastaa kyseistä henkilöä.
Tuo sinun määreesi, että rakastaminen on toisen hyväksymistä sellaisenaan on aika osuva ja hyvä, tosin silloin minä rakastan kaikkia ihmisiä... :)
Kaiken kaikkiaan rakastaminen on helppoa. Jos antaa itselleen luvan siihen.
Yleisesti olen sitä mieltä, että rakastamisesta on tehty jonkin sortin mörkö. Tehty kauhean iso asia ihan normisetistä. Sehän on tunne. Siinä missä vitustuskin.
Ja veikkaan, että sitä vitutusta tuntee moni lähes päivittäin.
Itse pyrin pois negaatioista ja välttelen niitä. Yritän löytää aitoja positiivisia asioita elämästä. Kuten sitä rakkautta sisältäni ihan arkisiin asioihin.
Kuten esimerkiksi siivoaminen voipi olla mukavaa kun muistaa rakastavansa kotiaan.. :)"Yleisesti olen sitä mieltä, että rakastamisesta on tehty jonkin sortin mörkö. Tehty kauhean iso asia ihan normisetistä. Sehän on tunne. Siinä missä vitustuskin.
Ja veikkaan, että sitä vitutusta tuntee moni lähes päivittäin."
Sivusta totean, että olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Rakkaudesta on tehty todellista tunnetta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi legenda.
Todellisuudessa rakastaminen on minustakin hyvin helppoa ja se on nimenomaan päätös ja valinta. Tietysti se tulee myös toisinaan itsestään, mutta valtaosan ajasta se on päätös ja valinta. Sellaista rakkautta ei olekaan, etteikö välillä myös vituta. Jos odottaa rakkautta, jossa ei ikinä vituta, niin tulee pettymään pahasti.
Itsekin kuulun heihin, jotka keskittyvät positiiviseen. Niin kauan kun kokonaistulos on posin puolella ja antaa enemmän kuin vie, niin kannattaa valita rakastaa. Anonyymi kirjoitti:
"Yleisesti olen sitä mieltä, että rakastamisesta on tehty jonkin sortin mörkö. Tehty kauhean iso asia ihan normisetistä. Sehän on tunne. Siinä missä vitustuskin.
Ja veikkaan, että sitä vitutusta tuntee moni lähes päivittäin."
Sivusta totean, että olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Rakkaudesta on tehty todellista tunnetta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi legenda.
Todellisuudessa rakastaminen on minustakin hyvin helppoa ja se on nimenomaan päätös ja valinta. Tietysti se tulee myös toisinaan itsestään, mutta valtaosan ajasta se on päätös ja valinta. Sellaista rakkautta ei olekaan, etteikö välillä myös vituta. Jos odottaa rakkautta, jossa ei ikinä vituta, niin tulee pettymään pahasti.
Itsekin kuulun heihin, jotka keskittyvät positiiviseen. Niin kauan kun kokonaistulos on posin puolella ja antaa enemmän kuin vie, niin kannattaa valita rakastaa.Rakastaa voi niin montaa asiaa ja niin monella tapaa. Joillekin se on ylitsepääsemätön juttu vaikkapa sanoa rakkaallensa "Minä rakastan sinua." Vaikka rakastaisikin.
Minä rakastan. Siinä on asian ydin. Ei se vaadi vastarakkautta tai suurieleistä romantiikkaa. Se, että osaa rakastaa on ihan itsestä kiinni.
Ja se, että uskaltaa rakastaa.. siinä on monella vielä tekemistä.
Aikanaan tajusin sen, että rakkaus on kovin ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Jopa yksipuolinen rakkaus on ihana tunne jos osaa laittaa minä-minänsä sivuun ja nauttia rakastamisen tunteesta. Ei se mitä saa, vaan mitä voi antaa.
Se, että joku ei halua rakkauttani ottaa vastaan, ei ole minun häpeäni. Omapahan on menetyksensä. Näin koen. Se ei rakkauttani tapa. Naatiskelen siitä sitten itsekseni.
Rakastaminen on voimavara, josta voi loputtomasti ammentaa posea ja hyvää oloa. Näin uskon.
Ongelmaksi muodostuu vain ego joka aina haluaa. Minun, minulle ja minä.
Aivan kuin rakkaus olisi joku hiton palkkakonttori jossa vaihdetaan työpanosta palkkaan. Eforttia rakkauteen.
Tähän samaan perustuu myös tasoteoriat. Minä ja minun arvoni versus mahdollisen kumppanin taso. Antaako kumppaniehdokas tarpeeksi eforttia jotta olisi minun arvoiseni.
Minä ja minä aina vaan mielessä.
Ei aito rakkaus toimi noin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Rakastaa voi niin montaa asiaa ja niin monella tapaa. Joillekin se on ylitsepääsemätön juttu vaikkapa sanoa rakkaallensa "Minä rakastan sinua." Vaikka rakastaisikin.
Minä rakastan. Siinä on asian ydin. Ei se vaadi vastarakkautta tai suurieleistä romantiikkaa. Se, että osaa rakastaa on ihan itsestä kiinni.
Ja se, että uskaltaa rakastaa.. siinä on monella vielä tekemistä.
Aikanaan tajusin sen, että rakkaus on kovin ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Jopa yksipuolinen rakkaus on ihana tunne jos osaa laittaa minä-minänsä sivuun ja nauttia rakastamisen tunteesta. Ei se mitä saa, vaan mitä voi antaa.
Se, että joku ei halua rakkauttani ottaa vastaan, ei ole minun häpeäni. Omapahan on menetyksensä. Näin koen. Se ei rakkauttani tapa. Naatiskelen siitä sitten itsekseni.
Rakastaminen on voimavara, josta voi loputtomasti ammentaa posea ja hyvää oloa. Näin uskon.
Ongelmaksi muodostuu vain ego joka aina haluaa. Minun, minulle ja minä.
Aivan kuin rakkaus olisi joku hiton palkkakonttori jossa vaihdetaan työpanosta palkkaan. Eforttia rakkauteen.
Tähän samaan perustuu myös tasoteoriat. Minä ja minun arvoni versus mahdollisen kumppanin taso. Antaako kumppaniehdokas tarpeeksi eforttia jotta olisi minun arvoiseni.
Minä ja minä aina vaan mielessä.
Ei aito rakkaus toimi noin.Rakkaus on aina vähän narsistista. Omista tunteista siinä nautiskellaan, eikä toisen. Kehokin on oma...
Mutta idea onkin siinä, että tehdään asioita toista varten, toiselle. Kun kumpikin toimii näin, hormonit hyrrää eikä tuotanto hyydy. Sitä me nimitämme tosi rakkaudeksi. Anonyymi kirjoitti:
Rakkaus on aina vähän narsistista. Omista tunteista siinä nautiskellaan, eikä toisen. Kehokin on oma...
Mutta idea onkin siinä, että tehdään asioita toista varten, toiselle. Kun kumpikin toimii näin, hormonit hyrrää eikä tuotanto hyydy. Sitä me nimitämme tosi rakkaudeksi.Jaa.. voi se kai noinkin olla. Oma kokemukseni rakkaudesta on toisenlainen.
Nähdäkseni ilo ja rakkaus tulee siitä antamisesta, eikä suinkaan saamisesta.
En näe rakkaudessa mitään narsistista.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Rakastaa voi niin montaa asiaa ja niin monella tapaa. Joillekin se on ylitsepääsemätön juttu vaikkapa sanoa rakkaallensa "Minä rakastan sinua." Vaikka rakastaisikin.
Minä rakastan. Siinä on asian ydin. Ei se vaadi vastarakkautta tai suurieleistä romantiikkaa. Se, että osaa rakastaa on ihan itsestä kiinni.
Ja se, että uskaltaa rakastaa.. siinä on monella vielä tekemistä.
Aikanaan tajusin sen, että rakkaus on kovin ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Jopa yksipuolinen rakkaus on ihana tunne jos osaa laittaa minä-minänsä sivuun ja nauttia rakastamisen tunteesta. Ei se mitä saa, vaan mitä voi antaa.
Se, että joku ei halua rakkauttani ottaa vastaan, ei ole minun häpeäni. Omapahan on menetyksensä. Näin koen. Se ei rakkauttani tapa. Naatiskelen siitä sitten itsekseni.
Rakastaminen on voimavara, josta voi loputtomasti ammentaa posea ja hyvää oloa. Näin uskon.
Ongelmaksi muodostuu vain ego joka aina haluaa. Minun, minulle ja minä.
Aivan kuin rakkaus olisi joku hiton palkkakonttori jossa vaihdetaan työpanosta palkkaan. Eforttia rakkauteen.
Tähän samaan perustuu myös tasoteoriat. Minä ja minun arvoni versus mahdollisen kumppanin taso. Antaako kumppaniehdokas tarpeeksi eforttia jotta olisi minun arvoiseni.
Minä ja minä aina vaan mielessä.
Ei aito rakkaus toimi noin.Tuossa mielessä me ollaan hieman samanlaisia. 😂
Mä sanon jopa ehkä turhankin helposti tuon rakkaudentunnustuksen. Tosin en mä ikinä sano "minä rakastan sinua". Se ei vain oikein sovi mun suuhuni, mutta "olet rakas" sopii ja sitten kaikki, joille se vain on edes suht sosiaalisesti hyväksyttävää sanoa, ovat rakkaita. 😃
Mäkään en välttämättä kaipaa vastarakkautta. Ei minun rakkauteni ole ehdollista siihen, että sitä täytyy tuntea takaisin. Ei se tietenkään huono ole, mutta ei myöskään välttämätöntä. En minä myöskään koe mitenkään kauhean huonoksi sitä, vaikka rakastaisin yksipuolisesti. Rakastaminen on silti hyvä tunne ja antaa voimaa ja jaksamista, vaikka se olisikin yksin minun tunteeni. - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa.. voi se kai noinkin olla. Oma kokemukseni rakkaudesta on toisenlainen.
Nähdäkseni ilo ja rakkaus tulee siitä antamisesta, eikä suinkaan saamisesta.
En näe rakkaudessa mitään narsistista.Sama meillä tuossakin. Mä saan enemmän siitä, että rakastan ja ilmaisen sen, kuin siitä että tulen rakastetuksi ja se ilmaistaan minulle. Edelleen, ei se tietenkään huono tunne ole, että toinen rakastaa takaisin, mutta ei se ole minulle lainkaan välttämättömyys. Oikeastaan ainoa on, että toinen ei saa olla minulle tietoisesti ja tahallisesti ilkeä yms. Silloinkin kyllä annan helposti anteeksi, mutta pidän etäisyyttä, jottei toinen pääse satuttamaan.
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa mielessä me ollaan hieman samanlaisia. 😂
Mä sanon jopa ehkä turhankin helposti tuon rakkaudentunnustuksen. Tosin en mä ikinä sano "minä rakastan sinua". Se ei vain oikein sovi mun suuhuni, mutta "olet rakas" sopii ja sitten kaikki, joille se vain on edes suht sosiaalisesti hyväksyttävää sanoa, ovat rakkaita. 😃
Mäkään en välttämättä kaipaa vastarakkautta. Ei minun rakkauteni ole ehdollista siihen, että sitä täytyy tuntea takaisin. Ei se tietenkään huono ole, mutta ei myöskään välttämätöntä. En minä myöskään koe mitenkään kauhean huonoksi sitä, vaikka rakastaisin yksipuolisesti. Rakastaminen on silti hyvä tunne ja antaa voimaa ja jaksamista, vaikka se olisikin yksin minun tunteeni.En kauheasti perusta ihmisten komppaamisesta tai samanmielisyydestä, mutta tässä asiassa on ihanaa törmätä sinun kaltaiseen.
Siksipä juuri kun asiana rakkaus ja rakastaminen on niin lähellä minun sydäntäni. Koskaan ei voi olla rakkautta liikaa. Siis aitoa ja oikeaa rakkautta.
Toki kun rakkaus vääristyy, sitä voi olla liikaa, mutta se ei enää olekkaan rakkautta, vaan pakkomielteisyyttä.
Mutta kiva että meidänkaltaisia on olemassa. Toivo ei siis ole mennyttä. Rakkauden suhteen. Rakastaminen on itseasiassa aika helppoa.
Ja mulla ei myöskään oikein sovi suuhun toi minä rakastan sinua, mutta juurikin tuo olet rakas on päivittäisessä käytössä.Anonyymi kirjoitti:
Sama meillä tuossakin. Mä saan enemmän siitä, että rakastan ja ilmaisen sen, kuin siitä että tulen rakastetuksi ja se ilmaistaan minulle. Edelleen, ei se tietenkään huono tunne ole, että toinen rakastaa takaisin, mutta ei se ole minulle lainkaan välttämättömyys. Oikeastaan ainoa on, että toinen ei saa olla minulle tietoisesti ja tahallisesti ilkeä yms. Silloinkin kyllä annan helposti anteeksi, mutta pidän etäisyyttä, jottei toinen pääse satuttamaan.
No ollaan tuossakin asiassa samasta puusta veistettyjä.
Elin vuosia ilkeän ihmisen kanssa, joka ei edes itse tajua olevansa ilkeä. Ja silti rakastan häntäkin yhä. Vaikka hän on kuspää. Aito ja ehta kuspää. Sopeuduin, kunnes asiat vain loksahti nykyiselle mallilleen.
Rakkauteni häneen ei katoa koskaan, se on jalostunut jonkinlaiseksi ystävyydeksi..
Itse arvostan aitoja ihmisiä. Ei tarvitse olla edes miellyttävä, kunhan on aito oma itsensä. Ja exä on aito. Kuten sanoin ylempänä.. aito ja ehta kuspää. Rakastan häntä sellaisenaan. Mutta en aina jaksa sietää häntä, niin otan etäisyyttä.
Mitään romanttista rakkautta en ole häntä kohtaan tuntenut vuosiin ja paria meistä ei saa tekemälläkään. Mutta rakastan häntä kuitenkin. Sillain kuin kaveria tai jotakin..
Rakkautta on niin monenlaista.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No ollaan tuossakin asiassa samasta puusta veistettyjä.
Elin vuosia ilkeän ihmisen kanssa, joka ei edes itse tajua olevansa ilkeä. Ja silti rakastan häntäkin yhä. Vaikka hän on kuspää. Aito ja ehta kuspää. Sopeuduin, kunnes asiat vain loksahti nykyiselle mallilleen.
Rakkauteni häneen ei katoa koskaan, se on jalostunut jonkinlaiseksi ystävyydeksi..
Itse arvostan aitoja ihmisiä. Ei tarvitse olla edes miellyttävä, kunhan on aito oma itsensä. Ja exä on aito. Kuten sanoin ylempänä.. aito ja ehta kuspää. Rakastan häntä sellaisenaan. Mutta en aina jaksa sietää häntä, niin otan etäisyyttä.
Mitään romanttista rakkautta en ole häntä kohtaan tuntenut vuosiin ja paria meistä ei saa tekemälläkään. Mutta rakastan häntä kuitenkin. Sillain kuin kaveria tai jotakin..
Rakkautta on niin monenlaista.Tuokin kuulostaa niin tutulta. Minäkin rakastan eksääni, rakastan ja tulen aina rakastamaan. Hän ei ole k.pää, mutta hitokseen vaikea ihminen. Meidän yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään. Sitä kokeiltiin moneen kertaan ja se ei kertakaikkiana toimi. Enkä minä nykyään edes haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan. Se olis ihan liian vaikeaa ja energiaa kuluttavaa, mutta ei se poista sitä, että kyllä minä häntä rakastan. Jonkinlaista ystävyyttä se on. Ehkä mä jopa jollain tavalla koen hänen olevan verisukulainen, vaikka ei hän tietenkään sitä ole. Jotain samaa siinä tavassa jolla mä häntä rakastan, on sen kanssa miten rakastan siskoani (veljeä kun minulla ei ole, niin en tiedä miten veljeä rakastettaisiin).
Anonyymi kirjoitti:
Tuokin kuulostaa niin tutulta. Minäkin rakastan eksääni, rakastan ja tulen aina rakastamaan. Hän ei ole k.pää, mutta hitokseen vaikea ihminen. Meidän yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään. Sitä kokeiltiin moneen kertaan ja se ei kertakaikkiana toimi. Enkä minä nykyään edes haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan. Se olis ihan liian vaikeaa ja energiaa kuluttavaa, mutta ei se poista sitä, että kyllä minä häntä rakastan. Jonkinlaista ystävyyttä se on. Ehkä mä jopa jollain tavalla koen hänen olevan verisukulainen, vaikka ei hän tietenkään sitä ole. Jotain samaa siinä tavassa jolla mä häntä rakastan, on sen kanssa miten rakastan siskoani (veljeä kun minulla ei ole, niin en tiedä miten veljeä rakastettaisiin).
No johan on..
Ollaan siis samiksia pitkälle tässä asiassa.
- Anonyymi
Loppu-Kekkonen, Kiekkonen alkaa khta, voi katsoa arvioin että Tsekki voittaa, en kyllä tiedä..
Tsekki vs. SVeitsi. - Anonyymi
Varmaan siitä mies, että joku homekorva kuvittelee sinua naiseksi ja ihastuu filosofiseen tekstiisi,tapaa sint hamuaa kaulaa, mutta siellä onkin aataminomena ja vedätyksesi paljastui
- Anonyymi
Koska viimeeksi lääkityksesi on tarkistettu?
- Anonyymi
Autistiset narsistinaiset kirjoittaa aina noin. Älä viitsi kiusata ja nimitellä!
- Anonyymi
Aika vauhdikas peli tuo Veitsi vastaan Tsekki :D
- Anonyymi
hirmu-vauhti MWNEE JÄÄKIWKON PWLUEIR.
It3we jyb hijy byjjynassa buub hi nu3k3ssö hijy gaysja rtrrljub,,, wu ikw guwenycayg5ua vaab hitaub gassya,' - Anonyymi
niin kannattaako mennä uimaan johonkin vaaralliseen paikkaan voi hukkua sitten... jossain Vakeakoskella oli uutinen.
- Anonyymi
"Mietin vain, voiko homma mennä noin nurinkurin että ensin oppii rakastamaan ja päälle vielä rakastuu?"
Nurinkurin menee kyllä noinpäin, mutta mitä siitä huolehtimaan 🤣 Ts. rakastuminen on mahdollista miten päin vaan ja "keneen vaan": lainausmerkit siksi, ettei halua parisuhdetta vaikka rakastaa/onkin rakastunut. Pääasia on rakkaus 💓
- Sheena - Anonyymi
Haarat avautuu
- Anonyymi
Näinkö on käynyt?
- Anonyymi
Omalla kohdallani tapaan monia aivan huippukauniita naisia eri tilanteissa, mutta en halua parisuhdetta kenenkään kanssa. Syy on siinä, että yksikään nainen ei kohtaa toiveidensa kanssa omiani.
Nainen haluaa perhettä ja lapsia, ja itse en missään nimessä halua sellaista.
Lisäksi nainen ei välttämättä halua jättää Suomea, ja itse jättäisin tämän maan heti kun on mahdollista.
Yksikään nainen ei halua tosiasiallisesti liittyä elämäntapaani mukaan, joten kun poistun ja lähden maailmalle, kaikki tulee olemaan avoimena jollekin ulkomaalaiselle naiselle, joka on kaikin tavoin avoimempi ja avarakatseisempi kuin aivopestyt suomalaiset, jotka vihaavat kaikkea ulkomaalaiseen liittyvää.En nyt olisi ihan noin jyrkkä kuitenkaan suomalaisia naisia kohtaan. Osa toki on kuvaamasilaisia, mutta on väärin yleistää, että kaikki.
Täytyy olla arvot samanlaiset, niin löytyy kumppani helpommin. Toki se tekee pariutumisesta vaikeampaa, jos kriteerit ovat nuo mitä sinulla on.
Ei kaikki naiset halua multiploitua ja on niitäkin jotka suorastaan haaveilevat ulkomaille muutosta.
Mutta yhdistäppä nuo molemmat, niin johan puhutaankin marginaalisen pienestä osasta suomalaisista naisista.
Elämä on valintoja. Muuta sie ulkomaille niin löydät kumppaninkin helpommin.
- Anonyymi
no miksipä ei 😇 itse ihastun usein ihan tuntemattomiinkin ihmisiin 🥰 ja sit mä niinku kaipaan ja ikävöin viikkoja 😢💔 . ois kiva löytää elämään uusia ystäviä ja miksipä ei vaikka ihan elämänkumppanin 💖 sori ku vähän lyhyt vastaus ku lähen just töistä hirvee kiire kotio... enkä nyt kerkee somettaa. toivon sulle kuitenkin oikein aurinkoista ja siunattua viikonloppua ystäväiseni ✨😇.
kiitos ja anteeksi 🙏
-sivusta 💖Niin.. miksipä ei. Hyvin sanottu.
Itselleni tuo rakastumisen tunne on kovin vieras, vaikka ihastun kovin herkästi minäkin.
Kyllähän niissä tunteissa on kovin positiivinen vire kuitenkin.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hyvästi, mies
Tulen nyt tänne harvoin. Lakkasin unelmoimasta meistä. Päästin irti tästä meidän välisestä tilanteesta. Vaikka mitään ei443081- 882095
Nuorempi mies, vanhempi nainen
Olen aivan sekaisin itseäni n. 20 vuotta vanhemmasta naisesta. En saa häntä mielestäni millään, vaikka olen yrittänyt. E781719Hiihtäjälegenda Juha Mieto avautuu Farmin "leidien" käytöksestä - Tämä yllätti: "Me miehet oltiin.."
Juha Mieto on mukana Farmi Suomi: Revanssi -realityssä. Tsemppiä Farmille, Mietaa! Lue Juha Miedon haastattelu: https:251445- 2391235
Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea
Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea? Ikivanhan aloituksen provosoimana mietin m1481104Semmonen juttu, että..
..ikävä iski. Mietin kaikkea sitä, mitä sä antaisit mulle ja mitä mä antaisin sulle. Millasta meillä olisi yhdessä, kos281074Kyllä tämä tästä kääntyy hoki Orpo tänään eduskunnassa
Mihin suuntaan se sitten kääntyy? Kyllä on mielenkiintoista odottaa tätä "käännöstä" mihin Orpo uskoo. Milloin ja miten1161059Mietin vain sua
Kuinka saat pään ihan pyörälle. Oltaisiin hyviä yhdessä. Joku uskomaton kemia meidän välillä. Ulkopuolisista varmaan näy131018- 481011