Oikeistoa on perinteisesti ajateltu konservatiivisena, mutta se on ainakin nykyisessä hallituksessa näyttäytynyt muutosten tekijänä ja sääntelyn purkajana.
Vastaavasti vasemmisto on halukas pysymään vanhassa ja kontrolloidussa järjestelmässä.
Taludellisessa mielessä jako on maksajien ja hyötyjien välillä. Maksajat eivät koe, että heidän verorahojaan käytetään järkevästi ja taloudellisesti. Takana on tietenkin myös se, että harva haluaa maksaa paljoa, mutta hyvin vahvasti myös verotuksen legitimitetti koska verotuksella ei tuoteta niitä palveluja, millä sitä perustellaan ja samalla rahaa käytetään sinänsä kivoihin, muttei välttämättömiin asioihin.
Hyötyjät tarvitsevat vahvaa kontrollia erityisesti maksajia kohtaan. Heille on tärkeää, että lehmän kaikki maito on tiedossa. Muussa tapauksessa ei voi varmuudella tietää saako varmasti kaiken, mikä on irti saatavissa. Vasemmistokonservatiivit vihaavat oikeistoliberaaleja koska uskovat heidän piilottelevan jotain, mikä vasemmiston mielestä on sen omaa.
Tässä viitekehyksessä on erikoista, että huolimatta liberaalista ajattelumallista, oikeistoliberaaleja ei näy missään gallupissa eikä siellä näy myöskään vasemmistokonservatiiveja.
Se saattaa johtua liberalismin ja konservatismin ahtaasta tulkinnasta, joka suomalaisessa mediassa jättää talousliberalismin täysin vaille huomiota. Siinä on medialla sokea piste.
Vastaavasti vasemmisto on halukas pysymään vanhassa ja kontrolloidussa järjestelmässä.
Taludellisessa mielessä jako on maksajien ja hyötyjien välillä. Maksajat eivät koe, että heidän verorahojaan käytetään järkevästi ja taloudellisesti. Takana on tietenkin myös se, että harva haluaa maksaa paljoa, mutta hyvin vahvasti myös verotuksen legitimitetti koska verotuksella ei tuoteta niitä palveluja, millä sitä perustellaan ja samalla rahaa käytetään sinänsä kivoihin, muttei välttämättömiin asioihin.
Hyötyjät tarvitsevat vahvaa kontrollia erityisesti maksajia kohtaan. Heille on tärkeää, että lehmän kaikki maito on tiedossa. Muussa tapauksessa ei voi varmuudella tietää saako varmasti kaiken, mikä on irti saatavissa. Vasemmistokonservatiivit vihaavat oikeistoliberaaleja koska uskovat heidän piilottelevan jotain, mikä vasemmiston mielestä on sen omaa.
Tässä viitekehyksessä on erikoista, että huolimatta liberaalista ajattelumallista, oikeistoliberaaleja ei näy missään gallupissa eikä siellä näy myöskään vasemmistokonservatiiveja.
Se saattaa johtua liberalismin ja konservatismin ahtaasta tulkinnasta, joka suomalaisessa mediassa jättää talousliberalismin täysin vaille huomiota. Siinä on medialla sokea piste.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liberaali-konservatiivi -jako on poliittisessa mediassa vähintäänkin omituinen.
Sekä konservatismi että liberalismi ovat molemmat oikeistoaatteita. Ensimmäinen haluaa muutosta demokratian keinoin ja jälkimmäinen kannattaa vapaata kauppaa ja yksilönvapauksia.
Meillä mikään puolue ei aja vallankumousta ainakaan virallisesti, joten kaikki ovat konservatiivisia.
Toisaalta yksilönvapauksia ja vapaata kauppaa kannattaa oikeisto jopa niin, että oikeistoliberaalia käytetään vasemmiston keskuudessa haukkumasanana.
Meillä vasemmisto on ei-liberaali ja konservatiivinen, mutta jostain syystä se näkyy vaalikoneissa liberaalina. En ymmärrä, millä perusteella liberaalius koneissa määritellään koska se ei ole minkään tunnetun määritelmän mukainen. Sama pätee konservatiivisuuteen.
Minä koen olevani konservatiivinen liberaali koska kannatan vapauksia ja demokratiaa. Vaalikoneissa en ole kumpaakaan. HA!
Kansanedustaja vaali tutkimus kertoo toista kuin vanhan ajan oikeisto/vasemmisto
ja tätä vastaava maksajat/hyötyjät -erottelu.
Äänestäjät ajattelevat kokoomuksen, persujen ja kristillisten olevan lähellä toisiaan olevia konservatiivejä. SDP, vihreät ja vasemmistoliitto mielletään samoja arvoja ajaviksi puolueiksi. RKP:ta pidetään kielipuolueena ja myös liberaalina, onhan RKP ollut lähes jokaisessa hallituksessa.
Keskustapuolue on entinen konservatiivinen Maalaisliitto, joka profiloitui kiireesti "keskipuolueeksi", kun maatilat vähenivät ja pellot paketoitiin. Nykyisin keskustapuolue on sekä opposition että välillä hallituksen kannalla - löytämättä omaa linjaansa. Sipilän kepu oli selkeästi oikeiston asialla ja Saarikon kepu taas oli enemmän "keskipuolue".
Eduskunta on jakautunut erikoisesti Orpon hallituksen aikana jyrkästi kahtia.
Oikeisto ajaa kovia leikkauksia niin sosiaaliturvaan kuin palkansaajien työehtoihin, muun muassa lakko-lait tulevat heikentämn edunvalvontaa.
Vasemmisto, jota oikeisto kutsuu "vihervasemmistoksi" on puolestaan pienituloisten ja palkansaajien edunvalvoja ja kannattaa "vihreää elinvoimaa", taloutta, josta kaikki hyötyvät, myös luonto.
Orpon hallituksen kannattajat kärjistävät vastakkainasettelua esimerkiksi arvostelemalla työttömiä "lusmuilijoiksi", kun eivät näe "metsää puilta". Suomessa mennään leikkauslinjalla sekä sosiaaliturvan ja työehtojen heikennysten takia jyrkästi ajassa taaksepäin. Muissa Pohjoismaissa talouskasvu ja investoinnit lisääntyy, Suomessa talous taantuu ja työttömyys kasvaa.
Orpon oikeistohallitus on huolehtinut siitä että sen omat intressiryhmät saavat lisää veroetuja, eivätkä osallistu "velka talkoisiin", joten pienituloisten, joilta leikataan kahdeksan miljardia, taakka on kohtuuton. Hallituksen talouspolitiikka jakaa suomalaiset rikkaisiin ja köyhiin. Varallisuus on aina periytynyt varakkaiden perillisille, kun taas köyhyys ja työttömyys periytyy köyhille.
Hallitusohjelmassa oleva perintöveron poisto jakaisi entistä enemn suomalaiset rikkaisiin ja köyhiin.
Kiitos panoksestasi, joka ei valaise lainkaan sitä, millä perusteella jako konservatiiveihin ja liberaaleihin tehdään. Koko jakolinja on myös keinotekoinen.
Jos jakolinjana käytetään ainostaan sukupuolten lukumäärää, mutta ei näkemyksiä taloudesta tai sääntelystä, niin liberaali-sana poliittisessa mediassa on yhtä kuvaava kuin natsi venäläisten käyttämänä. Eli sana, jolla ei ole tosiasiallista merkitystä.
Mitä sitten tulee jakoon hyötyjien ja maksajien välillä, se on ilmeinen. Ihmiset, jotka saavat tukia, kannattavat korkeaa verotusta joko ihan vain tajuammalla, että se tuo heille lisää rahaa tai sitten kostamalla oman pahan olonsa sille, jonka kuvittelevat olevan syllisiä hänen omiin valintoihinsa.