Hesarin uutisen mukaan kuollutta poikastaan kanniskeleva simpanssiäiti hämmentää espanjalaisessa eläintarhassa. Naaras on kantanut kuollutta poikastaan jo kolme kuukautta. Simpanssien tunnetaan käyttäytyneen samalla tavalla niin luonnossa kuin eläintarhoissakin. Ihmisten tapaan simpanssit voivat surra läheistensä kuolemaa, mutta on epätavallista, että se jatkuu näin kauan.
Olin tästä jo vetämässä johtopäätöksen, että simpanssi tunnistaa elävän olennon, mutta eräs kommentoija argumentoi, että ”Simpanssi ei siis ymmärrä elävän ja kuolleen olennon eroa [koska kantaa kuollutta poikastaan kuin elävää], mikä ihmisen näkökulmasta on outoa, jos on tottunut sieluttamaan luontoa.”
Mielestäni simpanssi ymmärtää selvästi elävän ja kuolleen eron ja ymmärtää myös olennon yksilöllisyyden. Jos hän ei ymmärtäisi poikasta yksilölliseksi olennoksi niin hän heittäisi kuolleen poikasen vain pois. Tästä seuraa myös kysymys siitä, uskooko simpanssikin uudestisyntymiseen ja sen vuoksi kantaa poikasta mukanaan? Mahdollinen uudestisyntymiseen ja yksilöllisyyteen usko ei ilmeisesti johdu Jeesuksesta ja Jumalasta vaan sillä on biologinen perusta. Mitä mieltä muut?
Sielun käsite tulee näiden yhdistelmästä. Sielu on elävä olento ja samalla se on jakamaton (lat. in dividuus) yksilö.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000010442064.html
Olin tästä jo vetämässä johtopäätöksen, että simpanssi tunnistaa elävän olennon, mutta eräs kommentoija argumentoi, että ”Simpanssi ei siis ymmärrä elävän ja kuolleen olennon eroa [koska kantaa kuollutta poikastaan kuin elävää], mikä ihmisen näkökulmasta on outoa, jos on tottunut sieluttamaan luontoa.”
Mielestäni simpanssi ymmärtää selvästi elävän ja kuolleen eron ja ymmärtää myös olennon yksilöllisyyden. Jos hän ei ymmärtäisi poikasta yksilölliseksi olennoksi niin hän heittäisi kuolleen poikasen vain pois. Tästä seuraa myös kysymys siitä, uskooko simpanssikin uudestisyntymiseen ja sen vuoksi kantaa poikasta mukanaan? Mahdollinen uudestisyntymiseen ja yksilöllisyyteen usko ei ilmeisesti johdu Jeesuksesta ja Jumalasta vaan sillä on biologinen perusta. Mitä mieltä muut?
Sielun käsite tulee näiden yhdistelmästä. Sielu on elävä olento ja samalla se on jakamaton (lat. in dividuus) yksilö.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000010442064.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi onneton emo joka jo toisen poikasensa menetti.
hiiri syö poikasensa ja vaihtaa pesäpaikkaa uhkatilanteessa 🤔 perityt ominaisuudet ne säätelevät käytöksen
"...perityt ominaisuudet ne säätelevät käytöksen..."
Niin justiinsa. Miksi 99,9% samat geenit omaava susilapsi konttaa neljällä raajalla, murisee ja ulvoo, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys on täysin alkeellista ja vastaavasti akateemisten lapsi on oppinut, hyväkäytöksinen, kognitiivisesti ja sosiaalisesti hyvin kehittynyt? Ihminen kasvaa ja sosiaalistuu ihmiseksi muiden seurassa, eikä se periydy.
Tuo todistaa Aatamin ja Eevan ja sen, että lajit eivät muutu toisiksi lajeiksi.
Olet vain käsittänyt väärin perinnöllisyyden ja evoluution... :)
No ei tietenkään.
Simpanssinaaras vain suree poikasensa kuolemaa. Ihmisapinoilla on äidinvaistot kuten useimmilla ns. "ylemmillä" nisäkkäillä. Ihan samaa se on kuin ihmisillä, ihmiset ovat ihmisapinoita!
Ei tuossa ole oikeasti mitään "hämmentävää"...
Apinat viettävät myös yhdessä ringissä vainajan ympärillä viimeistä tervehdystään. Lähellä ihmistä siis. Hautajaiset. Vaikka ei haudata. Iso porukka apinoita kokoontuu.
Onko tämä tieto apinoiden planeetta leffasta vai avara luonnosta?