"Tuhatvuotinen valtakunta"

Tuhat vuotta sitten Suomeen saapui uusi oppi, yksijumalaisuus, tuo yksiavioisuuden ja yksilökeskeisyyden arvomaailma missä opetettiin että ihmisen onni olisikin yksityistä ja sitä voisi piilotella viikunanlehden takana, ja se joutuuko ihminen taivaaseen ja helvettiin on hänen oma ja henkilökohtainen asia johon ympäristöllä ja yhteiskunnalla ei ole vaikutusta.

100 vuotta sitten Suomeen saapui jälleen uusi oppi, demonikratia, missä suomalaisia opetettiin yhä itsekkäämmiksi, että ihminen voisi itsekkäästi ja vapaasti valita itsekkyydellen ja omalle subjektiivisuudelle sopivia, että hän voisi valita muista välittämättä sen kenen kanssa avioituu, lähteekö Amerikkaan kultaa vuolemaan tai äänestääkö valtiota ja yhteiskuntaa johtamaan kommunisteja tai kapitalisteja.

Että tuhat vuotta on suomalaisen itsekkyyttä lisätty ja tuloksena on yksilöiksi eriytyneet ihmiset, jotka erilaisiin valintoihin ja valikkoihin eksyneinä ihmettelee miksi yksinäisyys ja sekoilu lisääntyy. Ovat niin todellisuudesta yksilöiksi eriytyneitä, jopa kuvittelevat että heidän onnensa ei ole sidoksissa lasten onneen tai ympäristön ihmisten, muiden suomalaisten onneen. Koska heille on valehdeltu että he ovat onnellisin kansa ja he voisivat itse valita tien paratiisiinsa tai helvettiinsä.
Sellaista se on, yksijumalaisuuden ja yksilökeskeisyyden yksinkertainen oppi, missä on hajotettu ihmiset erillisiksi yksilöiksi, että olisi helppo hallita. Joten tuo yhdelle uskollisuus on johtanut itseensä uskovaisuuteen, omaan puolueellisuuteen ja subjektiivisuuteen, epäoikeudenmukaisuuteen uskomiseen.

Kerrotaanhan tuosta Jumalan puusta jo Kalevalassa, itsekkyyden opista joka kasvaa niin suureksi, että pimentää auringon ja peittää järjen valon.